Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Moi. Olemme mieheni kanssa aloittamassa hedelmöityshoidot nyt ensi kuun aikana. Tilanteemme on siis niinkin yksinkertainen, jotta mieheni on sterilisaation läpi käynyt, joten emme voi muuten edes yhteistä lasta saada kuin hoitojen kautta. Itse siis olen 22-vuotias mieheni toistakymmentä vuotta vanhempi. Ensikäynti meillä on ensi kuun 14.pvä ja jännittää aikas tavalla...

Menkatkin suostuivat alkamaan ajallaan, joten perjantaina olisi alkukierron verikokeisiin meno. Mieheni pääsee nyt ensimmäistä kertaa itsekkin osalliseksi koko prosessiin ja on siitä melkoisen jännittynyt, hän elää muutenkin enemmän tunteella kuin minä. Itse jännitän jo enemmän sitä lasta kun hoitoja Olen lukenut hoidoista aikas paljon jo netistä mikä on lievittänyt tiedonnälkääni.

Yritämme siis mieheni kanssa ensin myös hänen biologista lasta. Tavoittteeksi olemme laittaneet, että vuoden sisällä raskaantuisin, mikä periaatteessa ei pitäisi olla vaikeaa koska ennen lähetettä tehdyistä verikokeista ei mitään hälyttävää löytynyt mikä voisi olla esteenä. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta

 

Kiitos lämpimästä vastaanotosta!

Melargia, juu meillä ensikäynti sattui miun kierron alkuun ja siksi päästiin jo samaan kiertoon eka inssi tekemään. Aukkari siis toki ensin tehtiin myös. Toivottavasti saat hyviä uutisia huomenna tutkimuksesta ja pääsisitte tekin ensimmäiseen inssiin! Yksin olin minäkin aukiolotutkimuksessa ja inssissä myös. Tuli kieltämättä vähän surullinenkin fiilis siinä inssin aikana, että täällä mie makaan ja yritetään saada vauva alulle eikä oma aviomies ole edes samassa rakennuksessa. Pitää vaan yrittää päästä tuollaisten ajatusten yläpuolelle jotenkin.

carpalo ja Garfield, kiitos kun jaoitte omat kokemuksenne hoitojen aloittamisesta! Ehkä mie en sit olekaan ihan seinähullu, vaikka olo onkin tällainen. Olen nuorena sairastanut vakavan masennuksen ja siksikin seuraan olotilaani ehkä hiukan tarkemmin. Jos suinkin saan suuni auki, ajattelin huomenna polikäynnillä vähän ottaa esille tätä asiaa... Jos uskallan.

pikkuinen, miulla on painoindeksi samoissa lukemissa ja ainakaan vielä yhdelläkään käynnillä lääkäri ei ole sanonut tuosta painosta mitään. Kuitenkin sen painon merkitsin asiankuuluvasti siihen paperiin, mikä piti ekalla kerralla sinne viedä. Tästäkin asiasta kuitenkin ajattelin huomenna ottaa puheeksi, jos saan sanottua. Että mikä olisi sopiva pudotustahti, joka ei vielä vaikuta hormonitoimintaan. Mukavaa, että täältä löytyy toinenkin painonpudottaja! Tsemppiä meille

jauhopeukalo, tsemppiä teillekin hoidon aloitukseen, aika erikoinen tilanne kyllä! Eikös sitä miehen sterilisaatiota ole mahdollista purkaa? Vai olenko nyt jotenkin sotkenut käsitteitä..?

 

Garfield, kiitos sinulle hyvistä vastauksistasi. Kaikki on meille vielä niin uutta ja outoa, mutta kyllä mieli nyt keveni. Niin kovasti oon odottanu tutkimuksiin pääsyä, sitä että joku ottaa meidän ongelmat vakavasti, ni pelkoni on ollut, että joku (lääkäri) tulee ja vie meiltä tämänkin ilon. Että sanottaisiin, että "olet jo ollut raskaana, olisit siitä iloinen", tai että "olet niin nuori, kyllä sulla on vuosikaudet aikaa yrittää" tai "laihduta ensin 20 kg, ni katotaan sitten". Mutta ihanaa kuulla, että hoitohenkilökunta on ystävällistä ja myötätuntoista, nyt kyllä odotamme tuota käyntiä vain ilolla

painosta: lokakuussa kävin kysta-kipujen takia päivystyksessä, jolloin ultrattiin ja lääkäri sanoi munasarjojeni olevan muutenkin rakkulaiset. Tämän olin kuullut jo aiemmin, ja minä yritin selittää, että yritän kyllä laihduttaa... Tähän lääkäri totesi minulle, että vaikka laihdutus todennäköisesti tilannetta helpottaisi, ongelmani on rakenteellinen, enkä voi munasarjojani muuttaa. Toisaalta jo ollessani 16-vuotias (pääkaupunkiseudulla) yksi (mies)lääkäri sanoi, että jos haluat joskus lapsia, pitäisi sinun laihduttaa ja pitää paino alhaisena (BMI oli tuolloin 22,3!). Että ihan lääkäristä riippuen olen saanut kuulla kommenttia jos toisenlaistakin.

Rowan79: Joo, ei olla yksin, ei Helpottavaa kuulla, ettei asiasta ole tullut ongelmaa. Tsempitään toisiamme! Mikä voisikaan toimia suurempana motivaationa painonpudotukseen, kuin oma terveys ja tuhiseva nyytti <3

 

Moikka kaikille!

Löysin ketjun tänään ja päätin kirjoittaa.

Elikkäs, olen elokuussa 20-v. täyttävä opiskelija. Valmistun tänä keväänä. Avomies on 24-v. Yhdessä ollaan oltu kolme vuotta ja kihloissa 2. Ehkäisy jätettiin pois kokonaan keväällä -10. Siitä lähtien ollaan yritetty tulla raskaaksi, mutta ei ole tärpännyt..
15-vuotiaana minulla tulehtui umpilisäke pahasti ja sen seurauksena tuli vielä vatsakalvontulehdus. Umppari leikattiin tähystyksellä tammikuussa -07. Kohtu, munasarjat ja -torvet ovat aika pahasti kiinnikkeiden peitossa, joten siitähän tämä lapsettomuus aika varmasti johtuu. Epäilin jo ennen yrittämistä, että vaikeaahan se varmasti tulee olemaan tuon tulehduksen takia.
Lokakuussa -10 kävin tk-lääkärillä ja hän laittoi gynekologille lähetteen. Sinne päästin jo marraskuussa. Gyne antoi lähetteen lapsettomuuspolille. Käytiin verikokeissa molemmat ja mieheltä sit tutkittiin simpat, tulos oli ihan normaali. Käytiin tammikuun lopulla ensikäynnillä ja nyt sit odotellaan kärsimättömästi aikaa laparoskopiaan.

 

Moi Pikkuinen<3, jauhopeukalo ja Kati-! Tervetuloa=)

Iästä oli täällä puhetta, omalla kohdalla on sanottu että kun ollaan vielä nuoria (alle 30) niin hoidoilla ei ole niin kiire ja plussa on mahdollista ilman hoitojakin. Mutta siitä nähden on hoitosuunnitelma kuitenkin tehty ja tietysti omalla mielipiteellä on merkitystä miten haluaa edetä (jos/kun sitä kysytään..).

Itsellä ensikäynnin jälkeen oli helpottunu, keveä olo, että nyt ei kärvistellä enää yksin(kaksin). Tsemppiä ensikäynnin odotteluihin!!

Garfield Sinä vaikutat viisaalta ihmiseltä ja sellaiselta symppistyypitä. Tuli vaan sellainen tunne kirjotuksiesi perusteella Itekki oon miettiny paljon tuota että kumpi on pahempi tilanne, se että on jokin syy (esim. tuubit tukossa), jolloin keinoja on vähemmän vai että ei ole syytä ja luomustikin on mahdollisuus.. Vaikea tilanne se on kumminkin, oli syy tai ei.

Rowan Tuon väsymyksen tunteen olen huomannut itsekin, koko ajan sellanen nuutunut olo. Ja varsinki tähän mennessä olleiden polikäyntien jälkeen on ollut ihan zippi olo, luulen ma että tähän stressiin/jännitykseen liittyy.. Tehdäänkö sinulle inssit ihan omaan kiertoon vai tuliko lääkkeitä avuksi? Meillä vähän miehen työ hankaloittaa hänen mukana oloansa ja pelkään että vaikeaksi välillä menee sen työn kanssa sumpliessa..

Täällä taidetaan sitte kuulua siihen porukkaan jolla ei syytä löydy : / Olo helpottuneen hämmentynyt.. Mutta särkylääketokkurassa on hyvä mennä polille, ei jännitä Nyt sitte kotiläksyksi oviksen tikuttelua ja sen mukaan inssi next week, jos sen oviksen saa bongattua.

 

Rowan79 Kyllä voi purkaa mutta sterilisaatiosta on aikaa 6 vuotta ja mahdollisuudet saada lapsi sen avulla ovat jo aika minimaalliset, myös taitavaa kirurgia on tämän maan sisäpuolelta vaikea löytää. Ongelman saattaa iskeä jo miehen vasta-ainetuotannosta kun ei vielä tässä vaiheessa ole mitään tietoa sen määrästä.

Olemme kyllä keskustellee aiheesta ja hän on valmis käyttämään luovutettua spermaa, jos tarve vaatii. Mieheni sanoi (leikillään kylläkin!), jotta helpoin tie minulle olisi käydä vieraissa, mutta itse en asiasta innostu! No huomenna labraan.

 

Rowan, kannattaa tosiaan mainita tuosta alakulosta poililla. Olen itsekin käynyt pariin otteeseen heikoimpina hetkinä juttelemassa Päivi L:n luona ja se on kyllä auttanut. Toisinaan vaan näköjään tarvitsee sen ulkopuolisen henkilön, jotta saisi ajatuskulkunsa hyville raiteille. On nämä sen verta isoja asioita pyöritellä.

Tervehdys jauhopeukalolle, Pikkuiselle ja Katille. Tsemppiä aloitukseen!

 

Pikkunen, jees, täällähän on hyvä sitten tsemppailla! Mulla on vaan viime aikoina tuo painonpudotus menny vähän yli, kalorivajeet on liiankin isoja. Mutta kun miun pää on nyt niin sekaisin kaikesta, että pakko jotenkin purkaa ajatuksia, niin tulee tehtyä hurjia treenejä. Herttileeri sentään, millainen lekuri siulla on ollut tuolloin 16-kesäisenä! Miten kukaan lääkäri voi käskeä laihduttaa tuollaisella painoindeksillä, mikä sulla on ollut silloin...

Melargia: omaan kiertoon on tehty, ei mitään lääkityksiä ollu ekassa inssissä. Nyt sain Pregnyl-reseptin, kun inssi ajoitetaan maanantaille ennen miehen reissua. Meillä sitten molemmilla ensi viikolla inssi edessä, sittenpähän piinaillaan yhdessä! Tsemppiä tikutteluun!

jauhopeukalo: okei, asia ei siis olekaan niin yksinkertainen kuin luulin. Toivottavasti labrakokeista tulee teille mieluisia vastauksia!

carpalo, puhuin ja sain Päivi L.:n käyntikortin. Soitinkin hänelle jo ja voi kun ihana ihminen! Harmittavasti hän on vaan ensi viikon lomalla, pääsen vasta 10.3. hänen juttusilleen, mutta pääasia että pääsen. Kertasi miulle vielä puhelimessa tarkkaan Pregnylin käyttöohjeet ja sanoi, etä voin vaikka soittaa lauantainakin, jos pistämisen kanssa tulee ongelmia. Aika uskomatonta!

Polilla sain huonoja uutisia. Se miehen spermanäyte oli viime inssissä ollut aika paljon huonompi kuin eka näyte syksyllä. Lääkäri vähän ihmettelikin tuota tilannetta. No, maanantaiksi silti suunniteltiin inssi, riippuen vielä miehen näytteestä. Mies menee myös verikokeeseen, katsotaan hormonitasot. Mulla näkyi ultrassa molemmilla puolilla 14 mm follit ja isken sen Pregnylin mahaläskiin lauantai-iltana. Viime inssin näytteen perusteella ei paljon toivoa luomuplussasta (tai inssiplussastakaan) ole ja saattaapi olla, että tuonne koeputkipuolelle tässä mekin joudutaan. Oli aika järkytys tuo tieto, kun tähän asti oli kuitenkin sellainen fiilis, ettei siinä spermassa mitään pahasti vialla ollut. Siinä oli itku kurkussa kyllä. Onneksi miulla oli taas sama lääkäri ja hoitaja kuin aiemmnillakin kerroilla, niin uskalsin avautua mieltä painavista asioista. Kyllä siellä ollaan niin myötätuntoisia ja kannustavia! No, nyt siis odotellaan sitä maanantaita. Ja pitää yrittää olla mokaamatta sen pistämisen kanssa.

Tervetuloa Kati!

 

Rowan Toivotaan vastauksista mieluisia

Itselläni on ollut aika jännät paikat muutenkin kuin vain näiden hoitojen aloittelun osalta. Minulla todettiin kaksi vuotta sitten bipolaarinen mielialahäiriö, jonka pelkäsin vaikuttavan lähetteen lähtemiseen ilman lääkärini lausuntoa (joka olisi taas hidastanut, mutta onneksi ei vaikuttanut) ja nyt uusi murhe tuli eteen kun tajusin syöväni sellaisia masennuslääkkeitä mitä ei suositella raskauden aikana. Lääkärin kanssa en ole päässyt vielä juttusille aiheesta, mutta lääkärini lupasi toimittaa tarvittavat lausunnot polille ennen ensikäyntiä, osaavat sitten neuvoa siellä. Lisäksi olen käynyt terapiassa kohta neljän vuoden ajan ja eilen pitkäaikainen psykologini ilmoitti, että voisimme siirtää minut takaisin kotipaikkani terveyskeskuksen piiriin :/ Sanoin kyllä painavan sanan, että haluan tukea näiden hoiojen ajaksi, johon hän myöntyi, mutta silti mieli on levoton. Ongelmaa minulla siis on bipo aiheuttanut mielialan laskut, nousuja tuli enemmän nuorempana, mutta sairauden paino on siis ollut masennuksen puolella.

Tulipahan tuota tekstiä...

 

jauhopeukalo, luulisi kyllä, että ilman muuta terapia jatkuisi nykyisellään hoitojen ajan, kun tukea tarvitsee ihan varmasti. Olisi kurjaa, jos nyt just joutuisi vaihtamaan tutusta ja turvallisesta psykologista toiseen. Onneksi siis ilmeisesti sinun ei tarvitse vaihtaa. Ja kyllä se lääkeasiakin järjestyy ihan varmasti ja sinulle katsotaan sellainen lääkitys, joka on sopiva tässäkin tilanteessa. On kurjaa, kun muutenkin epävarmassa tilanteessa (siis nämä lapsettomuus- ja hoitoasiat) kun mielialat heittelevät häränpyllyä ihan kaikilla, joutuu vielä olemaan levottomalla mielellä. Omalla kohdallanikin tiedostan tämän, sillä nuorena sairastamani masennuksen riski uusiutua (varsinkin kriisitilanteessa, jollainen tämä ilman muuta on) on olemassa. Siksi haluankin nyt mahdollisimman pian purkamaan tuntojani ammattilaisen kanssa, etten vajoaisi enää tämän syvemmälle. Kun sinne jää niin helposti vellomaan ja ylöspääsy on sitä vaikeampaa mitä pidemmäksi aikaa siihen suohon jää. Kovasti tsemppiä ja jaksamista siulle jauhopeukalo! Toivottavasti saat nyt mielenrauhan näissä terapia-asioissa eikä sinun enää niistä tarvitsisi stressata! Rutistus!

 

Rowan Kyllä onnekseni tuo terapia nyt vielä jatkuu. Puhuin asiasta hoitavan lääkärin kanssa ja hän tuntui olevan sitä mieltä, että jatketaan vielä lapsen syntymän jälkeenkin jos vain jaksan käydä Lääkityksestä hän onneksi tiesi sen verran, jotta sen voi jättää raskauden kolmanneksella vasta pois, jos sillonkaan. Annokseni on niin pieni, jottei sen katsota olevan alkiolle/sikiölle haitaksi, ainakaan tutkitusti.

Kävimme perjantaina mieheni kanssa verikokeissa, missä otettiin Hiv/hepatiitit B ja C ja jotain hormonikokeita(?) Minulla seitsemän putkea tuntui jo päässä, mieheni taas ei oikeastaan edes huomannut.

 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, oletteko työelämässä mukana? Itse teen aika fyysistä ja se on laittanut miettimään miten jaksan olla töissä hoitojen aikana.

 

Rowan ja jauhopeukalo: Mulla todettiin vakava työuupumus ja keskivaikea masennus kolme vuotta sitten. Silloin se jäi "hoitamatta". Nyt se on uusinut näiden hoitojen aikana. Tällä kertaa rohkenin aloittaa lääkityksen. Ja psykologilla käyn työterveyshuollon kautta. Lääkärit (fertipolilla ja työterveysasemalla) saivat minut vakuuttuneeksi ettei lääkityksestä ole haittaa hoidoille tai mahdolliselle raskaudelle, mutta kyllähän se silti mietityttää. Nyt on aika vaikea olo, kun lääkitys on vasta aluillaan. Kunpa tämä tästä helpottuisi.

Ja jauhopukalo, käyn töissä, mutta työni ei ole fyysistä. Enemmän on ollut vaikeuksia henkisessä jaksamisessa. Luulenpa että sairaslomaa kannattaa pyytää, jos työ on sellaista ettei esim. ivf- hoidon aikana pysty sitä tekemään. Jos siis siihen päädytte.

ON: huomenna alkion siirtoon. Toivottavasti. Pitäkäähän peukkuja ettei aamulla tule soittoa, ettei tarvitse klinikalle suunnata...

 

Hei kokeneemmat, osaisitteko neuvoa, mitä tehdä...

Kun viimeisestä terolutista on nyt 11 pv, eikä vuodosta ole tietoakaan (aiemmin vuoto alkanut 4 päivää viimeisestä pilleristä). Raskaanakaan en ole, pitihän se negatiivinen testi tehdä...

Odottelenko tässä vain, vai pitäisikö olla yhteydessä jonnekin, minne? Terveyskeskukseen, lapsettomuuspolille, minne?

Olokin on koko tämän ajan ollut kurja: nivelsärkyjä, päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä (siis vain nukkuisin ja nukkuisin, kaiken mahdollisen ajan), ruoka ei maistu... (Samoja oireita minulla oli viimeksi raskausaikana, joka siis päättyi keskenmenoon, ja tuolloin minulla oli tsh koholla, mutta en nyt tiedä, että mitä tämä on. Sitä paitsi kyllähän se tsh otetaan sitten alkukierron verikokeissa, kun nyt vain se kierto alkaisi! Argh!)

 

Garfield, täällä on peukut pystyssä! Toivon todella, että kaikki sujuu hyvin ja saat kyytiläisen!

ON: Siirto siirtyi taas seuraavaan kiertoon : /. Mulle iski paniikki, kun kierto vaikutti vähän hassulta, että onkohan kroppa nyt ihan siirtokunnossa (luomukiertoon kun yritetään). Ensi kierrossa katotaan sitten ennakkoon ultralla tilannetta. Ehkä ihan hyvä näin...mutta totta kai tänä aamuna tikkuun piirtyi mitä kaunein plussaviiva . Ja taas vaan odotellaan, odotellaan, odotellaan ja odotellaan.

jauhopeukalo, oon työssä. Tosin työ ei mitään hirmu fyysistä ole. Samoin kuin Garfieldilla, jaksaminen on enemmän mietityttänyt henkisellä puolella. Toisaalta oma työni on kuitenkin sen verran hektistä, ettei töissä ollessa kovinkaan paljoa ehdi näitä asioita miettiä. Hankalinta on ollut poliaikojen ja polille soitteluiden sovittelu töiden kanssa.

Pikkuinen<3, itsellä ei kyllä ole mitään kokemusta teroluteista, enkä tiedä onko tästä mitään apua, mutta saisitkohan jotenkin yhteyttä ne sinulle määränneeseen lääkäriin. Josko sieltä olisi apua saatavilla?

 

Terot olen saanut viime syksynä naistentautien polin lääkäriltä, kun kävin siellä päivystysajalla kovien mahakipujen takia (ku-raskaus taustalla), mutta olikin kysta joka kipuili. Ja silloin tuo lääkäri määräsi epäsäännölliseen kiertoon (samalla ilmeisesti kystia ehkäsemään?) nuo terot. Että vähän hankala varmaan sinne olla yhteyksissä?

 

Hei,

taas uuden asian edessä... Aina oppii uutta. Nyt on kaksi kyytiläistä matkassa. Olivat eilen ottaneet meidän top-alkion sulamaan, mutta se ei ollut jaksanut jakautua, vaan oli jämähtänyt paikoilleen. Sitä oli tsekattu tänä aamuna. Aamulla oli sitten otettu kaksi viimeistä alkiota sulamaan. Koska siirto oli kuitenkin tehtävä tänään, ei voitu jäädä odottelemaan alkavatko ne jakautua vai ovatko nekin "jämähtäneitä". Ei siis mitään tietoa ovatko alkiot edes elinkelpoisia. Hengissä olivat kuitenkin. Kyllähän nämä hoidot ovat täynnä epävarmuuksia ja epävarmaa tietoa. Ei auta kuin jäädä odottelemaan.

 

garfield, täällä ollaan peukut pystyssä! meillä kävi just noin viimesessä siirrossa, että aamulla sulatetut siirrettiin ja nythän noi tuolla olkkarissa kiljuu =)

Jaksamista kaikille, toi Päivi on tosi hyvää keskustelu apua kyllä, suosittelen

 

Soja: kiitos, tuo oli mukava kuulla, kiitos tsempityksestä. Klinikalla puhuttiin silloin kun meidän hoidot alkoi, että mulle ei kannata siirtää kahta alkiota, kun olen kuitenkin aika lyhyt ja kapoinen. Itsekin ajattelin silloin, että ei koskaan kahta alkiota. Silloin ehkä vielä kuvitteli raskautumisen olevan helpompaa. Näinpä se mieli muuttuu... Ja ehkä ne siellä klinikallakin on aatelleet, että kyllä tää sen verran hankala pariskunta on, että antaa mennä molemmat. Riski kaksosraskauteen on kuitenkin aika pieni. En nyt sen enempää aio asiaa ajatella. Kunhan nyt vain joskus saisi sen raskauden alkamaan.
Niin, ja meidän alkiot oli toinen 2-soluinen, toinen 5-soluinen.

 

Garfield, nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn ja ristiin! Toivottavasti nyt ainakin toinen alkioista selviäisi ja lähtisi kehittymään siun masussa! Miulle nämä alkionsiirtoasiat on aika hepreaa vielä, eli mites pitkään siun pitää odottaa ennenkuin saat tietää, onko siirto onnistunut?

Pikkunen, mullakaan ei ole teroista mitään kokemusta. Hmmm... kannattaisko soittaa vaikka sitten terveyskeskukseen omalle hoitajalle ja kysyä sieltä, mistä tätä pitää kysyä. Tai sit soitat polille puhelinaikana ja kysyt suoraan sieltä. Kun onhan teille kuitenkin jo aika varattu, niin kai te jo periaatteessa polin asiakkaita ootte..?

jauhopeukalo, mie olen töissä ainakin vappuun saakka. Siihen loppuu näillä näkymin määräaikainen sopimus. Lisäksi teen opintoja avoimessa yliopistossa, joten kiirettä pitää. Onneksi opinnot olivat helmikuun tauolla, en ois muuten varmaan jaksanut. Maanantaina jatkuu taas, mutta jospa sitä jotenkin selviis. Henkinen jaksaminen tässä lähinnä miullakin on ollut koetuksella. Asiakaspalvelussa on välillä niin kuluttavaa, kun pitää jaksaa hymyillä ja olla iloinen ja ystävällinen, kun ei aina jaksais. Toisaalta työssä ei ole aikaa ajatella näitä lapsettomuusjuttuja ja ihan hyvä niin, vaikka olenkin parille hyvälle työkaverille kertonut.

ON: eilen tehtiin inssi nro. 2. Miehen sperman laatu olikin nyt (liikkuvuudessa) huomattavasti parempi kuin edellisessä inssissä. Tiheys oli edelleen aika huono. Ja miun molemmat munarakkulat oli puhjenneet eikä niitä munasoluja enää näkynyt. TAAS kävi näin. Eihän siitä sit ole mitään varmuutta, että tehtiinkö se inssi liian myöhään. Ovisoireiluja oli kyllä jo viikonloppuna. Nyt miulla oli eri lääkäri kuin aiemmilla kerroilla ja hän oli sitä mieltä, että jos ei nyt tärppää, niin yhtä inssiä vielä kokeillaan. Nämä kaksihan on miulle tehty luomukiertoon, seuraavaksi sitten hormonit ja tarkempi ultraseuranta kehiin. Samaa mieltä olen minäkin. Vaikka ovuloin, niin kyllähän se onnistumisprosentti on vissiin vähän parempi jos on lääkkeellistä tukea mukana. Varsinkin kun nuo miun munasolut nyt ovat karanneet molemmilla kerroilla matkaan jo ennen inssiä. Nyt sain loppukiertoon luget. Annos on tosin vain 2 x 100 mg iltaisin, mikä taitaa olla aika pieni. Odottelua siis täälläkin.

 

Rowan: sanotaan, että alkion siirrosta alkaa ns. piinapäivät tai piinaviikot. Alkion siirtopäivä on pp0, seuraava päivä on pp1 jne. pp14 voi testata (jos malttaa odottaa sinne saakka...)

 

Garfieldille suuret tsempitykset!

Carpalo, tänne kaivattais kans niitä kahta ovis viivaa.. Odottaminen on pyllystä : /

Rowanille kans tsempit, vaikka ei niin hyviä näkymiä ultrassa ollut. Pöh. Minulle kans sanottii että mahollisesti seuraavaan kiertoon tulisi lääkeitä, jos nyt ekalla ei onnistu. Millon on testipäivä?

jauhopeukalo, minä olen kans fyysisesti raskaassa työssä. Mutta olen tuntilaisena, niin voin ite säädellä miten paljon otan töitä :ashamed: Joo, hieman itsekästä... Mutta, tämä menettely sopii loistavasti tähän tilanteeseen. Pomon kanssa sovittiin että ilmoittelee etukäteen millon ois keikkoja tiedossa, niin otan jos voin. Mutta tuosta jaksamisesta, töitten jälkeen on kyllä iha zippi, kun muutenkin on jotenkin henkisesti väsyneempi vaikka ei ole mitään tehtykään hoitojen osalta. Toisaalta niinkuin muutkin on sanonut, niin työt kyllä vie ajatuksia muualle tästä aiheesta. Ja iltasin nukkuttaa hyvin!

Ihanaa kun aurinko paistaa ja vähäsen lämmittääkin :heart: Tunnustaudun kyllä kevään lapseksi..

Omasta napasesta ei kuulu mitään. Ei näy vielä sitä ovista ja alkaa vaikuttaa siltä että viikonlopulle se menee, kun nyt vasta rupeaa viivat vahvistumaan. AAAAARGH. Siis tod.näk. ei päästä inssiin tässä kierrossa. Sillo ekalla käynnillä oli kp16 ja sanottiin että ovis on parin päivän sisään ja niin tais olla sit kp18 tuntemuksien perusteella. Nyt on menossa kp15... Taitaa olla minun follikelit hitaita kypsyjiä. En oo harrastanu tätä tikuttelua muutamaa kokeilua enempää, kun loppui silloin usko siihen ovisplussaan.. Ja niin tuntuu nytki käyvän, tosin tikut taitaa loppua ensin. Mieluumin Lot Of Love ku testailua... Oisin Rowan voinut lahjoittaa sinulle päivän kaks lisää oviksen kypsyttelypäiviä

Oletteko kertoneet muille teidän tilanteestanne? Miten he ovat suhtautuneet? Vai pysyttekö "kaapissa"?

 

Kaikkien piinailijoiden puolesta peukut pystyssä täälläkin!! Nyt vois alkaa niitä plussia tulemaan tähänki pinoon! =)

Mie oon kans fyysisesti raskaassa työssä, määräaikaisena ja kolmivuorotyö vielä eikä asutakaan ihan kaupungin alueella.. joten on pitäny hetki jos toinen käyttää miettien miten tän yhtälön sais toimimaan... inssien aikaanhan se oli suht helppoa, mut saas nähdä nää IVF-käynnit...
Ja tosiaan tänään oli Nolla-ultra ja kaikki niinkuin pitääkin, eli synarela tehos... Huomenna alkaa puregonin piikitys.. nyt oiskin kysymys kun siinä ohjeessa oli että samaan aikaan pisto joka päivä niin mihin aikaan työ ootte pistäny, kun ei mulle lääkäri maininnut erikseen mitään ajasta... ?

 

LMLB: mie pistin aina iltasin, se oli jotenkin helpointa, kun sitä jotenkin jännitti ja aamut kiireisiä (eikä ois sit tarvinnu viikonloppuna herätä sen takia). Tosin se iltapistely vähän haittas sosiaalista elämää kun en halunnu pistää muualla kun kotona. Mut pakon eessä hoisin sen joskus jossain saunaillassakin =/

 

LMLB, mie oon kans pistänyt aina illalla. Omien aikataulujen kannalta se oli helpointa. Omien pistelyiden ajalle ei onneks sattunut mitään iltamenoja, eli sujui siltäkin kannalta helposti.

Melargia, odottelu on tosiaan pyllystä! Lähetän sulle tulemaan nuo meillä käväisseet viivat

Garfield, kaikesta huolimatta hienoa, että saitte kyytiläiset! Täällä on peukut ja varpaat pystyssä, että lähtevät jakautumaan ja pysyvät matkassa!

Rowan, tsemppiä piinailuun! Mulla oli kans noin, että luomukierron insseissä munasolut oli ehtineet mennä menojaan. Lääkkeitten kanssa tilanne näytti jo paremmalta.