Esikoinen oli 5, kun neljäs lapsi syntyi. Kroppa palautui tietysti ekasta paremin kuin neljännestä, mutta ei siinäkään mitään hätää ollut kun peruskunto oli kuitenkin kohdallaan.
Esikoisen kanssa homma on aina sellaista kokeilevaa ja virheitä tekee, kakkosen kanssa on jo paljon varmempi ja hoito sujuu paremmin. Kolmonen oli meillä tosi helppo vauva, nukkuin paljon, söi nätisti, kasvoi ja kehittyi tasaisesti, tykkäsi seurailla isosisarusten leikkejä. Nelonen oli hankala korvakierrelapsi, joten siinä meni pakka pahasti sekaisin, mutta tasottui kun kierteestä päästiin (3v) ja saatiin nukkua univelat pois.
Onhan siinä aina omat kimuranttinsa usean pienen kanssa, syöttämiset, nukutukset, uhmakohtaukset, mutta rennolla asenteella (meinaan ettei vaadi kaiken olevan täydellistä ja järjestyksessä) ja lapset hyvin huomioiden siitä selvittiin ihan kivasti. Vaatteet ja istuimet yms. kiersi aina seuraavalle, siinä säästettiin.
Nyt oon tosi hyvilläni että lapset on niin samanikäisiä, kiva tehdä kaikenlaista kun kaikki on vielä kiinnostuneita samantapaisista asioista.
