Suosittelen!
Itse olen toisen koirani tuonut Rodokselta, Kreikasta nyt 3 viikkoa sitten. Eli vähän sama asia.
Olin mieheni kanssa siellä lomalla ja nähtiin vain eläinlääkärin ikkunassa valokuva ja kirjoitus jossa ilmoitettiin että koira oli löytynyt kadulta noin kuukautta aiemmin. Eläinlääkäri oli arvioinut iäksi n.9kk ja mitään tietoa luonteesta ei ollut. Tappouhan alla oli meidän tyttömme... Käytiin katsomassa sitä ja rakastuttiiin sydänjuuriamme myöten. Nyt kolme viikkoa myöhemmin onnellista elämää elämme, kultainen noutaja 4v, kissa ja tämä uusi koira vaavi kuuluu perheeseemme. Koiramme sai nimen Toivo, (Hope passissa), vaikka onkin tyttö.
Ja mitä luonteeseen tulee niin erittäin vilkeri yksilö, virtaa on vaikka muille jakaa. Mutta silti niin mahottoman kiltti ja kuuliainen. Tottelee tosi hyvin jo nyt. Aamuisin aina herättää minut nenääni nuollen tai nakertaa mun sormia ja hyppii ja pomppii sängyssä. =) Ei sille voi muuta kuin nauraa. Mitään tuhoja ei oo oikeestaan tehnyt, mutta me ollaan kyllä pantu pois kaikki houkuttavat tavarat ja mm. makuuhuoneen ovi on päivisin kiinni. Johdot ja pöytien reunat sivelty tabascolla... =) Se toimii hyvin, ei tee mieli jyrsiä!! Ensi syksynä Toivo pääsee sitten lintu metsälle jos osoittaa siihen mielenkiintoa tai taitoa.
Se on niin yksilöllistä millanen koirasta tulee ja se riippuu varmaan myös paljon siitä minkälainen elämä sillä on takana. Että mitä on kokenut..
Mutta kylläpäs tästä tuli melkoinen romaani.. =) Mutta toivottavasti koiranotto operaatiosi menee hyvin ja saat ihanan kaverin!
Minä en ainakaan ole katunut päivääkään!
