keskustelua ADHD ja ADD- lasten vanhempien kanssa?

elikkäs ois kiva keskustella AHHD;sta ja ADD:sta, äitien ja isien kanssa ja jakaa vertaistukea toisillemme.. aloitan uutta ketjua, koska edelliset olivat niin vanhoja että uudelle oisi tilaa..

keskusteluun tahtoisin etenkin oireiden listausta+ koska diagnoosi selvisi?

meillä tilanne on se että poika (melkein 5.v.) on aina ollut todella vilkas ja impulsiivinen, ja herkästi unohteleva (esim.säännöt unohtuu).. tekee myös paljon omiaan ilman valvontaa.. ja puheessa ollut viivettä.. ja olen aikasemmin sanonut asiasta neuvolassa ja muualla mutta; sanottu vaan että lapsen vilkkautta; ja menee ohi.. mutta tilanne jatkuu.. ja koska poika EI ole väkivaltainen, niin kuulemma ei voi mitään olla..

ja nyt eilen ensi kertaa meidän erityislastentarha opettaja sanoi, että ettei oisi keskittymishäiriö ADD? ja minä olen jo muutaman vuoden asiaa ajatellut.. (epäilen myös että kyseinen häiriö on itselläni, se meinaan selittää monta asiaa elämässäni mm.lukihäiriön, ja miksi en pystynyt koulussa istumaan)

myös tahtoisin tietää onko lääkityksestä ollut mitään hyötyä?? koska tiedän että jossain vaiheessa tulee minulle päätös lääkitäänkö vai ei?

ja oisi kiva vaan jutella ja "purkaa" toisinaan mitä tänään meillä??

 

Kokeillaas nostaa, joskos ois paikalla joku vanhempi joka asiasta tahtoisi keskustella??

 

Moi!.Tuli kuin tilauksesta tämä uusi ketju.Tämä päivä ollut taas vähän huonompi kuin muut..Aina ei jaksaisi. Eli siis meillä 6 vee tytöllä adhd.diagnoosina määrittämätön hyperkineettinen häiriö jossa impulsiivisuutta ja määrittämätön puheenkehityksen viivästymä. Ollut vauvasta asti levoton,juossut joka paikkaan on kova ääninen.Puhuu kokoajan.Sai neurologilta suositukset 5 vuotiaana integroituun päiväkoti ryhmään ja samassa ryhmässä on nyt eskarissa.Se on mennyt yllättävän hyvin,en olisi uskonut että noin hienosti oppii juttuja.Vielä tosin paljon oikaisee tahtävissä eikä oikeen keskity.oma ehtoisuutta on myös paljon.Hahmotushäiriö myös.

ADHD Liitto ry Ootko tuolla käynyt?.jos et niin käy ja jos ihan todella epäilet niin ole tiukkana ja vaadi tutkimuksia!.Kiertääkö pojan tarhassa erityislastentarhanopettaja?

 

Tulipahan vuodatus

 

no siis mä oon yrittäny asiaa neuvolan kautta jo vuoden verran; mutta siellä sanottiin aikasemmin menee iän kanssa ohi.. ja muita ympäripyöreyksiä.. siis kyllä nyt vaan taistoon; on pakko, kammottaa ajatuksena esim.koulussa pärjääminen.. tänään aloin juuri miettimään etteihän toi poika edes välitunnille ehtisi, ellei joku siinä ole vieressä muistuttelemassa mitä ollaan tekemässä.. meillä kans, vauhtia riittää päivittäin.. ja mä myös tajusin että joka päivä kertaan; ettei auton alle juosta, ja mitä puetaan, ja milloin.. (lähtis vaikka alasti, jos ei joku kattois mitä pitää laittaa) onneks nyt sentään ite oon kotona viel, kun koulu alkaa.. voin siis tukea kotoa käsin, mutta toivon että sitä ennen saataisiin kouluun tarvittavasti apua.. täytyypä käydä linkistä käydä kattomassa.. kiitos.. meillä itseasissa toi erityisopettaja on ainut ketä mut on ottanu vakavasti..

 

Missäpäin asutte?.Meillä toi tyttö ei olisi pärjännyt normi ryhmässä(tarha/eskari).Ja koulu valmiustestit on meillä joulukuussa.Meillä siis lähti diagnoosin hakeminen jo 2 vuotiaana kun tarhassa sanoivat tytön olevan niin ylivilkas.Puheterapiaan saatiin lähete 3-vuotiaana kun ei vielä puhunut niin että muut saisi selvää.Ton adhd:n "liitännäisenä" on oppimisvaikeuksia kun ei jaksa aina keskittyä niin menee osa ohjeista ohi.kun aivothan ei käy ylikeirroksilla vaan alikierroksilla..Minäkin onneksi olen kotona kun koulut alkaa,on 2 pienempää sisarusta joiden kanssa kotona.
Miten nukkuuko tai lepääkö teillä poika päiväunia?.onko teillä nurkka tai jtn käytössä?
Meillä toi nurkka on hyvä,en vaadi että siellä pysyis vaan että ottaa etäisyyttä tilanteeseen jota ei osaa hoitaa ym.

 

Anteeksi jos epäselvästi kirjoitan .En ole aikaisemmin puhunut ulkopulisen kanssa jolla sanoja juttuja niin vähän innostun.Vertaistuki on ihan parasta.

 

no me asutaan helsingin seudulla, ja meillä kans puheterapia aloitettiin 3 vuotiaana.. ja siis jo sillon mietin, jo kun poika ei kiinnostu muiden leikeistä (ei muuten oikein vieläkään jaksa kiinnostua), ja mietin myös kun pojalla oli ns. "yö-juoksu" vaihe ;heräs keskellä yötä pitkän aikaa ja alkoi tuhoamaan asuntoa; kaikki shampoot ja pesuaineet meni viemäristä, piirteli seiniin, piirteli keittiön kaapiston täyteen, ja vaarallisin; koko lääkekaapin sisältö; osa meni viemäriin (mm.yskänlääkkeet) ja sitten kerran meni panadoleja 15 kpl suuhun!! onneks kyseessä oli lastenversiot ja myrkytyskeskusesta sanottiin vaan että ei oikeestaan haittaa.. ja tietty kaikki hajuvedet ja meikit myös levitetty; sitä jatku tosi pitkä jakso, ja kyselin tarhalta; että onko muilla tällästä (esikoinen, en oikein tienny miten reagoida), oli vaan että kuuluu ikään (oli 3 poika sillon).. niin ja unohdin melkein sähköjä meillä on myös kokeiltu; oli ruuvannu yövalosta lampun pois ja tunki sormen sinne; kiinnostus sähköihin loppui siihen (onneks).. on meinannnu myös muutamia kertoja tukehtua, koska on tunkenut esim.rahaa suuhun; onneks äitillä nopeet liikkeet+ensiaputaito.. ja sillon ku me alotettiin puheterapia, ihmettelin vaan ku sano et pitäs kirjoja lukea.. (ku meijän ei ees sillon pysyny paikallaan niin kauan.)

mutta kokeilu vaihe jatkuu edelleen, ja luulis että viisi vuotiaalla alkaisi olla jo ohi.. ei enään noin rankasti, onneks.. meillä kans nyt kuopus, ja tuleva vauva (olen raskaana), pitää äidin kotona; onneks.. meillä kans nurkka, se toimii jotenkin.. ja nukkuu päiväunet usein (tosin ei aina, kun jos on jotain muuta mielessä, tai joku häiritsee, ei nuku)

eniten mua ehkä turhauttaa, se että kaikki pitää sanoa joka päivä uudestaan; ja useita kertoja.. ja kun luulee että asia on selvä, ei ole; poika ei muista oikeastaan mitään ohjeita.. ja ohjeiden ymmärrys tuntuu olevan vaikeaa, ellei sitten ohjeista yksi ohje kerrallaan. ja meillä on alkanut kaikista pahoin vaihe, meinaan valehtelu; tää on alkanu ties mitä keksimään, ja sepustamaan..
tuli aika sepustus, mut toivottavasti saat jotain selvää; on aikanen aamu, ja äiti tarvii kahvia; että aivot toimii..

 

Teillä on kanssa vaarallisia tilanteita riittänyt.Kyllä se kärsivällisyyttä vaatii.Meillä on ainakin niin että mitä enemmän komentaa niin tytölle jää päälle semmoinen vaihe että tekee kaikkea älytöntä.
Ja justiinsa tossa kolme vuotiaana oli ihan kauhea vaihe.Nyt on lähinnä ylivillkautta ja välillä käytöshäiriöitä.Koitetaan saada kuntoutettua noita hahmotus juttuja ja sisäistämistä.Hankalaa on aika,paikka jutut.Määrät.pien luokalle menee,sen näkee vasta talvella että mihin kouluun.onneksi tässä lähellä on hyviä erit.luokkia ja taksi kuljetus mahdollisesti.Asutaan vantaalla.

Mutta ihan arjessa välillä ahdistaa ihan noi perus jutut.Säännöt.Tyttö on kova komentamaan toisia (kovalla äänellä).yksin alkoi olla ulkona vasta tänä kesänä ja senkin oppiminen vaati monen monta kotiarestia.Menee kaikkeen mukaan kun ei ihan tajua mitä on tekemässä,on niin vietävissä että monet käskee sen tehdä tyhmiä juttuja,jättää yksin odottamaan pihalle.Olen monesti joutunut puuttumaan. Mutta olen miettinyt että vaikka välillä on rankempia jaksoja niin silti erityispiirteet ei ole maailmanloppu,tulee pidettyä lapsi vähän lähenpänä kun ehkä yleensä tossa iässä.

lääkityksestä meillä ei ollla vielä puhuttu.Nytkun ensin saa kaikki loput tutkimukset ja kun koulu alkaa niin sitten näkee enempi

Onko teillä ollu poika jo yksinään pihalla?.onko siis 2005 syntynyt?

 

jooh, 2005 syntyny joulukuussa.. ei oo itekseen ulkoillu, ja itseasiassa mietinkin uskaltaako edes ikinä itse päästää?? ehkä jossain vaiheessa..

meillä kans tota määräilyä, ja myös tota johdateltavuutta (eli kaikissa hölmöyksissä mukana) meillä taas on sillä lailla että jos ei aikuinen melkeimpä jatkuvasti muistuttele asioista, ja säännöistä; ne unohtuu heti, ja sitte tapahtuukin kaikkea jänniä.. toisinaan tuntuu ihan kauhealta akalta, kun joutuu jatkuvasti kaupassakin hokemaan, ettei kaikkeen saa koskea, eikä kaikkea saa kokeilla, eikä voi juosta päätömästi, ja eteen pitää katsoa.. ja sitten taas pukeminen meillä on sitä että aikuinen sanelee askel askeleelta; mitä puetaan, muuten vaatteet puuttuu vielä tunninkin päästä..

mä en oikeestaan kanssa mieti "erityis-asiana", vaan rakas lapsi; vaikkakin tarvitsee enemmän ohjausta.. ja diagnoosinkin haluan siksi, että sitten saataisiin kaikki tukitoimet koulua varten ja saataisiin enemmän ymmärrystä asiaan.. lääkityksen suhteen olen ajatellut asian sillä tavalla että, niin kauan annetaan asian olla; ellei sitten käytös mene äärimmäisyyksiin, ja pojalle itselleen aiheudu liikaa harmia.. kyllä mäkin oon varustettu yltiö optimismilla, mikä auttaa noi rankat jaksot eteenpäin..

ja tosissaan mitä enemmän mä oon asiaan perehtyny, oon tajunnu että mulla on toi adhd myös; ja se on ollu aina.. siks se on mulle tärkeetä et poika saa paremmat mahdollisuudet kouluun kun minä; koska minä aina ajattelin että olen normaalia tyhmempi, koska en ymmärrä samalla lailla kun muut ja se että tunnilla haaveilen vain omiani.. jotenka se on erityisen tärkeätä mulle, että poika saa paremmat mahdollisuudet kouluun; ja saa kokea onnistumista, ja oppimisen iloa.. koska itse olin koulussa väkisin.. : / ja mitä enemmän mietin sukua läpi, tajuan kuinka monella se minun suvussa on (ilman diagnoosia).. mites ootko sä huomannu suvussa muita tapauksia adhd:ta? entäs sinä itse (luin jostain että toi adhd, periytyy yleensä äidiltä, ja äidin suvulta)??

 

Mulla on kanssa.ei diagoosia.Lähinnä toi tytön diagnoosi sai tajuamaan että itelläkin on.
Mun koulu oli ihan kauheeta.en osannut keskittyä,en ymmärtänyt niitä "helppoja" ohjeita ja jäin jälkeen.Silloin ei oikeestaan puhuttu edes adhdsta.opettajat ajatteli että käyttäydyn vaan huonosti.en oikeen osaa edes elokuvaa katsoa loppuun kun en malta keskittyä.Just samalta tuntui kun kuvailit itseäsi .
tänään tarhalla puhuttiin erityisopettjan (elto) kanssa että tyttö menee varmaan pien ryhmään kouluun tai sitten normi luokkaan avustajan kanssa.Tytön ryhmässä on 13 lasta toi elto,2 tarhan ope ja 1 henk.koht.avustaja.Aivan mahtava ryhmä.
Ja noi kauppareissut!!! Meillä ihan sama tyttö koskee joka paikkaan,tavaraan.Se on niin hetken mielijohteesta kun ne jutut tulee.
Hypin nyt aiheesta toiseen,miten tulee mieleen diagnoosin saaminen helpotti ihan hirveesti.Neurologilla ollaan käyty 2 kertaa ja tammikuussa taas.Pukeminen sujuu,hävittää tosin aina kaiken. Osa jutuista saattaa olla ihan luonteenpiirteitä mutta ne sekoittuu "erityispiirteisiin".
Kyllä meilläkin tarvii säännöistä muistuttaa ja pyysän vielä tyttöä toistamaan perässä mitä sanoin.
Sitten meillä on tollainen lukujärjestys mihin kiinnitetään sinitarralla kuvia mitä tapahtuu seuraavaksi.Tarroilla ollaan tsempattu tekemään jotain hyvin.ja kaikkein tärkein on antaa aikaa,ei voi olettaa että joku asia tapahtuu hetkessä. Meillä kyllä on auttanut kova kuri,muuten noi hyppis ihan silmille.
toivon ettei muille tytöille tule tota samaa.Ihan vitsinä olen jo sanonut että nuorin menee varmaan samoilla diaggnooseilla (se on vasta 1v ja 4kk)

 

mä ymmärrän täysin, meillä kans käytössä armeija kuri, ja siis rutiinit on aina samat; koska muuten kaikki tuppaa menee ihan sekasin.. pahimpia on sukulaiset; meillä mummi, ketä on sitä mieltä ettei tarvii mennä päikkäreille, eikä tarvii mennä ajoissa nukkumaa.. vaikka olenkin sanonut tuhat kertaa, että ne on pojalle tärkeet (kun poika sitten tulee kotiin, se on yhtä pyörremyrskyä koko loppu päivä)..

meillä oli foniatri tänään, ja piti nippasta kielen alajännettä; mutta meni päin p**settä, poika hämäänty kaikista ouduista laitteista (sama kävi hammaslääkärissä) eikä mitään saatu tehtyä.. nyt ootellaan lähetettä meilahteen, missä pitäs sama tehdä rauhotuksessa..

mä oon kans huomannu että ajalla, saadaan kyllä toimimaan vaikeatkin asiat.. ja toi kaupassa käyntikin onnistuu, kun käy tutussa kaupassa; että äiti tietää missä arabian-astiat lymyilee, ja tietää mitä kautta ne kierretään hyvin kaukaa..

mä kans mietin ku kuopus on 9 kk:tta, ja kolmas tulossa.. niin väkisinkin miettii, kuinka monelle mun lapsista siirtyy tämä,toivon että vaan esikolle.. kuinka kivaa tulee olemaan teini-iässä??

 

Onko teillä rutiinit samat näin vkloppuisin?.Mä en aina jaksais viikonloppuisin samoja rutiineita,ja aina huomaan että se on huono idea löysäillä .Kyllähän tyttö itekseen pihalla on mutta nyt tuolla ei oikeen ole ollut kavereita.
Ja meillä sama mummin kanssa,on antanut tähän asti periksi kaikessa ja valittanut kun minä olen niin tiukka.Nyt on huomannut että niin tarvi ollakkin eikä enää onnistu pitämään sitä kuria.Ehkä se on isovanhemmista "outoa" kun niiden aikaan ei pahemmin ollut tämmöisiä juttuja,ne ei näe sitä arkea kokoajan että ymmärtäisi ihan täysin.Tuo tyttö on semmoinen että se testaa aina uuden aikuisen että pitääkö se jöötä sille jos ei pidä niin se on hankala enää saada kuuntelemaan.Tyttö vie ihan kuus-nolla
Niin ymmärsinkö oikein että foniatrin oli tarkoitus "katkasta" osa jännettä kuin liian tiukka?
tyttö ollaan kerran jouduttu lääkitsemään hammaslääkärissä ja se oli ihan kauheeta!.Toi oli ihan pihalla koko likka,näki halluja eikä pystynyt kävellä.En ollut ihan varautunut että se niin sekaisin olisi ollut.Sen jälkeen en oo enää antanut lääkitä.Viime ham.lääkäri reissu meni onneksi ihan hyvin.
Talvella olisi tarkoitus pinnoittaa hampaat,siinä meneekin jo vähän kauemmin

Miten muuten sun mies (oletan että on ) niin on ottanut ton asian?.Tarkoitan että kun meillä esim.toi ei ihan tajua että asiat ei mene samanlailla kun "normi" lapsella.

 

no meillä taas mies, aluksi reagoi ettei pojassa mitään vikaa ole.. mutta kun aloin selittämään asiaa, alkoi ymmärrys löytymään.. siis kun mies on semmonen perus suomalainen; ettei mitään vikaa ole jos on kaksi jalkaa ja kättä..

meillä kans mummi, miettiny et miks poika heittäytyy hankalaks?? muttei suostu kuuntelemaan kritiikkiä asiasta..

aika lailla samat rutiinit, mutta kyllä äitiäkin välillä laiskuttaa... mutta siitä sitten joudunkin kärsimään, kun ollaan lepsuiltu.. :/

joo, sitä jännettä kielessä nipsasemassa piti olla.. mut p**selleen meni.. no meillä taas rauhotus oli ainut tapa millä pojan sai aukasemaan suun, et saatiin reikä korjattua.. tosi ei ollu kauheen sekava, nukku hyvät unet jälkeen päin..

 

Heissan! Pakko nyt änkeytyä ja kysäistä tässä ohimennen että oliko teillä vanhemmilla/suvussa ADD/ADHD taustaa?
Meillä mies tosi vaikea ADHD, tän kanssa kyllä pärjätään mut pieni pelko on kuitenki että lapsesta (jota ei tietty voi vielä pienenä lääkitä) tulisi kanssa vaikea ADHD.
Mulle nää miehen ongelmat on jo jokapäiväistä kauraa ja teidän juttuja lukiessa oli pakko todeta pari kertaa että just näin se meilläkin menee.
Poistun takaisin takavasemmalle, kiitos teille!
Muoks. häpeällisesti tajusin huitaisten lukeneeni tekstit, teillä molemmilla siis adhd-taipumusta ilman diagnoosia?

 

Moi! Joo,mulla ei itsellä siis diagnoosia.Mun Isällä oli ilmeisest kanssa,oon tehnyt vähän taustatutkimusta (isä kuoli kun olin 10).Että suvusta löytyy diagnoosittomia tapauksia

Ja jos haluat turista ihan muutenkin niin ei tämä vaan kahden naisen ketju ole .
Muistanko oikein että tämäkin "riesa" periytyy ennemmin äidin puolelta?.
Niin onko teillä jo lapsi? .

äizikkä anteeks mulla vähän jäänyt tänne kirjoittaminen .Arki on mennyt taas niin äkkiä.ja kuumeilen tosta neljännestä niin se välillä sumentaa ajatukset. Onko pojalta jo saatu katkaistua se jänne? Onko teillä selvinnyt jotain muuta?.
Me ollaan nyt kovasti puhuttu eritahojen kanssa tosta kouluun menosta.kovasti ovat sitä mieltä että normi ryhmään menee vaikka nytkin on vaikeuksia keskittya 13 lapsen ryhmässä.Tytöstä siis ei pakolla huomaa että se on ihan ulalla,ei häiritse muita pahemmin.Lähinnä käsi tai jalka vatkaa,purkaa kumit,rikkonut muutaman patjan(nyppinyt) ym. lähinnä huonosta itsetunnosta johtuu että ei kysy neuvoa,sitten kun välillä sitä joutuu kysymään kokoajan. No kouluvalmiutestit on joulukuussa ja neurologi taas tammikuussa,eiköhän se ala selviimään noi koulu hommat

hah,huomasin että Äizikkä tuolla alussa jo kirjoittelikin että se olisi Äidin puolelta kun periytyisi :d tiedä noista nyt sitten

 

no siis tervetuloa vaan muutkin!! :wave:
no jänne asia se vaan pitkittyy, koska se meni puihin niin maaliskuun puolessa välissä vasta meilahti kutsuu.. : / ja siis ootellaan nyt joulukuun 5 vee neuvolaa, et saatais jotain alkaa toimimaankin (mut toisaalta, kaikissa lasten tutkimuksissa jonot on ihan älyttömiä).. ja toiveissa ois et joku diagnoosi saatais ennen koulua aikaseks.. mutta nyt kuulo tutkimuksista ei selvinny mitään, jotenka kuulee kyllä; mutta ei siis kuuntele.. :stick:

ja siis oli joku proffa sitä mieltä et useimmin tulee äidiltä, mutta toisaalta kyllähän sitä niitä perinnöllisyyksiä tulee molemmilta.. (ikävä kyllä) ja siis mulla kans ilman diagnoosia tämä perkele, mutta lievänä; tosin mun molemmissa suvuissa löytyy ääripäitä ADHD:n ihan selkeitä tapauksia.. ja muutenkin mun ikäryhmässä vasta alettiin kiinnittämään huomiota asiaan; ettei lapsi ole tyhmä/tuhma vaikkei jaksa paikallaan ollakkaan.. tosin sillonkin vaan ääritapauksiin kiinnitettiin huomiota..

ja siis itte jos epäilee että lapsella ei kaikki ole kunnossa; kannattaa vaan taistella niin kauan vastaan kun asia otetaan vakavasti.. siis meillä nyt viis täyttää poika, ja vasta nyt mua aletaan ottamaan vakavasti.. sitä ennen sain kuulla, että uhmaa; tai pojat on poikia.. mutta meillä uhma jatkuu viis vuotiaanakin; ja älyttömät tempaukset myös (väritti tussilla kaikki lelunsa tossa yhtenä viikkonloppuna), kierii lattiallla vaikka pitäisi pukea, jne lista jatkuu loputtomiin.. :O

meillä kans toi ryhmässä seuraaminen on ihan mahdottomuus, tosissaan kans mietityttää kouluun meno.. toivottavasti ne sais järkeä vähän mukaan, siellä neurologilla+niissä testeissä; ettei toisen tarvii olla ihan pihalla koulussa.. se on muutenkin ihan älytöntä, ku nykyään kaikkea kokeillaan (säästösyistä); ja sit mietitään et mikä meni vikaan myöhemmin..

Onnea neljännen kuumeiluun, toivottavasti haikara tulis pian teillekkin.. meille tulee kolmannen kerran tossa huhtikuussa..

 

Moikka!
Aattelin kanssa osallistua keskusteluun, meillä on pian 3v. tyttö ja nuorempi tyttö on 8kk.
Epäilen meidän esikoisella olevan adhd:n ja löydän itsessäni myös sellaisia piirteitä. Päivät kahden pienen lapsen kanssa ovat todella raskaita. Esikoinen tuntuu vievän kaiken huomion ja hänen kanssaan saa "tahia" joka asiasta ja joka päivä. Hän on jo vauvasta saakka ollut hyvin haastava ja vaativa lapsi. Nukkuminen oli vauvana vaikeata, heräili yöt tämän tästä. Nykyään nukkuu yöt, kunhan hänet saa vain ensin nukkumaan, yleensä se on tosi myöhään klo. 23 maissa. Päiväunet nukkuu vain vaunuissa parvekkeella, sänkyyn ei ikinä saisi nukkumaan ja rauhoittumaan. Miten teillä yöt sujuu? Ei tainnut siitä olla puhetta. Luin nopeasti nuo edeltävät keskustelut. Yksi ongelma on kuivaksi oppiminen, ei suostu käymään kuin pari kertaa päivässä pytyllä tai potalla, haluaa tehdä vaippaan asiansa ja hän on todella kovapäinen ja päättäväinen kaikissa asioissa. 2,5vuotiaana, kun otettiin häneltä tutit ja tuttipullot pois, ei ole suostunut sen jälkeen juomaan maitoa, se kun kuului saada hänen mielestään pullosta. Miten teillä sujui kuivaksi oppiminen? Ruokailu on tosi vaikeaa, ei suostu itse syömään, pesutilanteet, varsinkin hampaiden ovat hankalia. Hiustenharjaaminen, pukeminen, vaipanvaihto, kaikki on yhtä taistelua joka kerta päivästä toiseen. Uloslähteminen on aina yhtä painajaista ja kaikesta tästä tekee vielä vaikeampaa pikkusisko joka on nyt siinä iässä että hän on joka paikassa tutkimassa ja vaatii oman huomionsa ja esikoinen on koko ajan hänen kimpussaan, koko ajan pitää olla vahtimassa heitä. Meillä on esikoinen myös kovaääninen ja raju otteissaan ja jatkuvasti liikkeessä, ei paljon paikoillaan ole. Puheessa on ollut viivästystä, käytiin 2,5v. neuvolassa ylimääräisen kerran sen takia, mutta terkkari totesi että on normaalitasolla. Viime kuukausina on alkanut puhumaan ja puhuu koko ajan nyt, mutta on aika epäselvää välillä ja vieraammat ihmiset ei kaikkea ymmärrä. Neuvolassa olen puhunut tästä ja terkkarin mielestä esikoisen olisi pitänyt neuvolassa kiipeillä pitkin ja tutkia laatikoita siellä, että sitten olisi täyttänyt adhd:n tuntomerkit. Tuntuu muutenkin ettei minua oteta tosissaan ja pidetään vain ylihuolehtivana ja "valittavana" äitinä. Olen tutkinut kuitenkin tuota adhd:tä ja olen melko varma että esikoisella on se, toisaalta tuntuu että se olisi helpotuskin ja saisi jotain apua, koska jotain on kuitenkin vialla, ei muuten voi olla noin rankkaa. Olen monesti ajatellut, että hän vastaa hoidon vaativuudeltaan useampaakin lasta. Hän tarvitsee tosi paljon huomiota ja koko ajan pitäisi keksiä erilaista tekemistä, hän vie siis yhden aikuisen ajan kokonaan. Olen varma, että jos hän olisi päivähoidossa, sieltä tulisi varmasti aika nopeasti palautetta... Tässä nyt tuli aika vuodatus, mutta en ole ennen törmännyt samassa tilanteessa oleviin, joten on mukava saada vertaistukea.

 

Moi! Oletko alkanut epäilemään vasta pienemmän sisaruksen synnyttyä?.Jotkut lapsethan voi "oireilla" vähän enemmän kuin muut. Ja jos 2,5 vuotiaana on jo ikätasolla niin eikai siinäkään sen suurempaa ongelmaa ole(puhe). Ja kyllä se ainakin meillä on ollut niin että tyttö siellä neuvolassa (tai missä vaan virastossa) on "hyppinyt seinälle".kolme vuotias saattaa olla ihan iänkin puolesta vaikea saada päikkäreille?.Ainakin tunnistan tuon 2v ja 4kk olevan tytön useasta noista.Osa on ihan vaan uhmaa ja osa "suuttumusta" pikkususkosta 1v 4kk.
Diagnoosin saa yleensä vasta lähempänä koulua(me saatiin 5-vuotiaana). Käykö teillä tyttö missään kerhossa tms?.Voisi tehdä hyvää saisi vähän isompien juttuja touhuta

äizikkä Minkä ikäinen sulla on nuorempi lapsi nyt?.Mulla on noi tytöt 2v4kk ja 1v4kk ja siis vanhin 6v7kk. Olis hienoa jos tästä kierrosta tärppäis.Vauvakuume on ihan älytön . Ja kyllä se kuulo yleensä ihan hyvä on,ensin pitää vaan saada se kontakti

 

mulla kans tulee sama mieleen ku neljännellä,eli sisaruskateus.. ja siis 3 veellähän toi uhmakkuus on ihan tavallista, etenkin jos pienempi sisarus syntyy.. se on sitte taas eri juttu, jos toi uhma ei tasotu neljän vuoden tienoilla.. ja siis eihän kellään uhmaikäsen lapsen äidillä ole helppoa..
mutta esim meillä uhma ei mene mihinkään ja ikää joulukuussa tulee viis.. mä ehdotan kans kerhoa isommalle, tai ihan säännöllisä ulkoilu ja nukkumaan menoja; ne helpottaa usein pahimpaan..

neljäs meijän juniori on nyt reipas 9 kk:tta, tuli aika nurinkurinen tilanne kun kuopus synty; hän oli joku kahden päivän ikänen kättärillä; äiti alko miettii jo voi kun sais vielä kolmannen.. sillon vielä pidin mölyn mahassa, ois saattanu osa suvusta pitäny hulluna.. mutta sitten, mies olikin samoilla linjoilla asiassa; ruvetaan kolmosta yrittää syksyllä 2010.. mutta olin pari kuukautta syöny pillerejä, mitkä aiheutti kauheita sivuvaikutuksia imetyksen kanssa.. joten toukokuussa ilmotin että kortsut kehiin, ja ukko päätäköön;käyttää tai ei; katsotaan mitä tapahtuu.. no meni kuukaus, kaks.. jaa; elokuussa kaks viivaa.. neljännellä kierrolla tapahtu, ja olin sitä mieltä sillon et kai tähän menee pitkään.. eli ikäeroks tulee siis 1v 4kk:tta.. nyt van mietin että, toivottavasti ei kaikille tota adhd tule.. tulee muuten mielenkiintosta äidille myöhemmin..

 

Mä en jotenkin osaa pelätä että kaikille tulisi tota.jotenkn vaan luotan siihen että elämä kantaa.Välillä stressaan enemmän .Rankkaa aikaa oli kun nuorin syntyi ja keskimmäinen oli silloin vain 1v 12pv.Olin itse niin väsynyt että kaikki ehkä tuntui pahemmalta kuin olikaan .Se on niiin tärkeetä että on rajat,rytmit ja rutiinit! Ja sen huomaa jos ei jaksa niistä pitää kiinni
Adhd ei pakolla ole loppuelämän riesa.Eikä pakolla noi lapset ole yhtä levottomia kuin nyt.nyt niillä on myös sitä lapsen villkkautta.
Mäkään en kerennyt tokan syntymän jälkeen ehkäisyä aloittamaan kun päätettiin tehdä kolmas.Tokalla yiritykierrolla tärppäs .Kolmannen jälkeen söin reilun vuoden minipillereitä kunnes meni hermo niihin.kokoajan oli menkat ja muutenkin ihan hanurista koko pillerit.Lopetin ne tän kuun alussa kun menkat alkoi.Nyt pitäis ens viikkoon jännätä alkaako menkat vai ei
Me ollaan siis uusperhe,miehellä on 7v tyttö ed.liitosta.Tämäkin yhdistelmä oli todella hankala kun tytöt olivat 4 ja 5.Mun tyttö kun oli levoton ja tämä toinen laittoi sen syyksi kaiken.Kun huomasi että häntä ei syytetä kun on niin "kiltti" .Onneksi tämä vaihe meni ohi,vaikka sitä vuoden pari kesti.jopa minä menin siihen lankaan,meni pitkään ennenkuin tajusin että ei se olekkaan se oma joka oikeesti tekee,sen syyksi vaan laitettiin kaikki eikä toinen osannut sanoa ettei se ollut hän Oli niin tottunut siihen että aina sitä syytetään.
Nytkun tyttö on sen 6 niin osaa kyllä ottaa muut todella ihanasti huomioon,puolustaa muita ja aina on tilanteen tasalla ja huomaa heti jos jollain on paha mieli ja lohduttaa.Aivan paras Äidin apuri:heart:

 

Heis taasen!
Oli ihan unohtunut koko ketju ku eletään näitä piinapäiviä eli huomenna raskauskoe verikokeen muodossa Saas nähdä nyt kuin käy sit, yk 9 menos, blaah...
Pakko kommentoida sen verran et kyllähän toi alkaa toisilla helpottamaan aikuisiässä, mut toisille niinkun mun mielelle se jääkin sit pysyvästi tosi vaikeaks. Meillä on myös tosi tuttua noi nukkumisongelmat. Ite oon nyt ollut hirmuväsynyt ja turha kuvitella et mies mun kanssa tulis nukkumaan kun ei pysty rauhoittumaan ennen aamuyötä
Kirjoittelen lisää omia ajatuksia kunhan saan ajatuksella luettua koko ketjun Tällähetkellä on koiranjässikät kimpussa ja päiväpissille lähdös

 

Ihan älyttömästi tseppiä huomiseen verikokeeseen!.Toivottavasti parhaan mahdollisen tuloksen saat:heart:.Teillä on jo pitkä yritys takana,toivottavasti tämä viimeinen yk!:hug:

Ja jos toi että oot ollut tosi väsynyt olisi jokin oire

 

Heips taas!
Joo, siis meillä on ollut aina vaikeaa esikoisen kanssa, ei siis johdu vain pikkusiskon syntymästä, vaikka varmasti sekin jonkin verran vaikuttaa. Hänellä tuntuisi olevan myös aistiyliherkkyyttä. Hän huomioi jatkuvasti kaikki hajut ja äänet, lisäksi hampaiden ja hiustenharjaus on vaikeata, hanskoissa ei halua laittaa peukaloa paikoilleen, nauhalakit ja korkeat kaulukset ovat out, lisäksi hänellä on korkea kipukynnys. 2-vuotiaana irtosi yksi hammaskin, kun hän koheltaa ja teloo itseään niin paljon.
No, aika näyttää mitä selviää, tuleeko jotakin diagnoosia.

 

Pakko itsekin kommentoida tänne. Elikkäs meiltä löytyy 7v adhd poika, lisäksi muitakin vaikeuksia.
Luin teidän juttuja ja tuli tunne, että ollaan kyllä päästy helpolla Meillä ei poika oo tehnyt pahojaan ym ikinä, vauvasta asti on ollut todella haastava yöt huudettu, ei sietänyt kosketusta ym. Yöt meillä on oikeastaan nukuttu vasta kohta vuosi kun alotimme iltaisin melatoninin käytön.
Pojalla on erittäin vaikea aistien yliherkkyys ja adhd vaikeana, eli kaikki piirteet täyttyy.
Tutkimaan poikaa alettiin hieman alle viiden vanhana ja diagnoosin saimme vasta vähän aikaa sitten.
Meillä ei suvussa ole muita tai ei ainakaan tiedossa.
Vaikeaahan tämä elämä välillä on, kun kaikki pitää ennakoida ja poika on jatkuva vahdittava, ei uskalla ulkoilla yksin tms. Meillä voimakkaita pelkotiloja myös. Mutta päivä kerrallaan =)