Keskustelijat esittäytyvät

Ajattelin, että tällaisesta ketjusta voisi olla siinä mielessä hyötyä, että tulisi selvää kartoitusta siitä, millainen on kunkin lähtötilanne ja mitä hoitoja tms. on saanut. Vapaasti siis itsestä pieni esittely tänne.

Itse olen 26v. nainen Itä-Suomesta. Lapsettomuustutkimuksiin päädyimme tammikuussa 2006 vuoden yrittämisen jälkeen.

Minulle on diagnosoitu monirakkulaiset munasarjat, johon syön Diformin-lääkkeitä sekä Terolutteja ja Clomifeneja. Vatsaontelotähystyksen myötä selvisi, ettei ole tukoksia tai kiinnikkeitä. Painoa pitäisi saada alas.

Meillä myös miehellä hedelmällisyys on laskenut. Hänellä 0% hyviä ja 25% hitaita.

Toiveita elätellään paljonkin. Minä ainakin Clomien avulla ovuloin ja Terojen avulla kierto on kutakuinkin lyhentynyt normaaliin.

 

Meillä lähdettiin lääkärin pakeille 8kk yrittämisen jälkeen joulukuussa 2005. Kevään aikana tehtiin tutkimukset. Ukossa ei ole vikaa. Mie en ovuloi ja munanjohtimet on tukossa(?). Kesäkuussa alotin clomit, varmuuden vuoksi sanoi lääkäri, kun ei halunnut varmaksi sanoa tuota aukioloa.

Syksyllä, 9.10., mennään KYSiin IVF-suunnittelukäynnille. Painoa pitäis siihen mennessä pudottaa ainakin viitisen kiloa.

 

Meillä seuravaa... miehellä erinomaiset tavarat. Minulla epäsäännöllisten menkkojen takia tutkimuksia ja erinäisiä epäonnistuneita terolut-kokeiluja vuodesta 2003. 2004 alkuvuodesta aloitettu yritys raskaaksi, sinä aikana pomppimista yksityisellä ja naistenklinikalla, yritystä saada kuukautiskierto normaaliksi, tuloksetta. Tänä keväänä kierron tasausta primoluteilla ja ekat clomit. Nyt kierto suht ok muutaman kuukauden ajan. Clomiannosta nostettu ja syksyllä uudet kuviot jos ei siihen mennessä tärpännyt. Painoa pitäisi saada muutama kilo lisää, joka erityisen hankalaa. Liikuntaa olen joutunut siitä syystä rajoittamaan. Olen ovuloinut todistetusti kaksi kertaa, molemmat viime syksynä. Eli tällaista meillä..

 

Ajattelin hieman nostaa tätä aihetta, jotta uudet voivat kuitata tulonsa Olisi kiva, jos tänne tulisi enemmänkin esittelyjä

Meillä tilanne edennyt siis sen verran tuosta alkuperäisestä tekstistä, että inseminaatio on mitä ilmeisimmin seuraava askel.

 

Mulla -03 leikattu endokasvain, jolloin jouduttiin oik. munasarja poistamaan. Endoa edelleenkin vas. munasarjassa.

Syksyllä -05 alettiin koklaamaan lastenhankintaa ja parin kuukauden kuluttua normaalissa kontrollikäynnissä lekuri "passitti" laps.hoitoihin ja suoraan IVF:ään. Eli yritystä takana VAIN 2 kk.

Ensi käynti oli 02/06 ja 3kk (kesä, heinä, elo) pistelin procrenia, jotta endo saadaan hallintaan. Nyt menossa puregonit, jotta saadaan takasi elämää tuonne alaosastolle ja ens viikolla mahd. punktio/siirto
Lapissa asutaan ja Oyksissa hoidot.

 

On jäänyt tämä virallinen esittely tekemättä.:wave:

Ikää löytyy noin 30. Aktiivista yritteliäisyyttä tääsä vaiheessa 1v9 kk takana. Tutkimukset on nyt käyty ja jatkoa odotellaan. Virallisesti kummastakaan ei ole löytynyt mitään vikaa. Mies on kuulemma loistokunnossa ja minäkin satuin ovuloimaan seurantakierrossa oppikirjaesimerkillisesti ("lievää" sarkasmia äänessä). Muutaman ovistestikuukauden perusteella epäilen, että näin ei suinkaan ole aina. Ja koska oili todistetusti vierailee epäilen, että törmäämme varsinaiseen ongelmaan kunhan hoitoihin asti päästään.

Ja tämä vauvaprojekti tuntuu ainakin ajoittain olevan ainoa asia mikä mielessä pyörii, joten hermot on riekaleina.

 

Pohjosessa myös asustellaan ja lasta yritetty saada aluilleen pian kaksi ja puoli vuotta, ikää 26 vuotta..

Tutkimuksiin hakeuduttiin syksyllä 2005.. Miehestä ei löydetty vikaa.. eikä minustakaan ole löydetty varsinaista vikaa.. eli ei tukoksia ja ovuloin, mutta yhtään plussaa en ole koskaan saanut.. Niin ja kaksi inseminaatiota hormooniavusteisesti tehty.. seuraavaan kiertoon tehdään vielä kolmas, jonka jälkeen Oyksiin jatkohoitoihin jos haluttua tulosta ei saavuteta.

 

Ikää minulla ja miehelläni 25-vuotta.
Takana 2 km ja kohtukuolema ja viikon päästä alkavat lapsettomuustutkimukset joiden toivon mukaan alkaisivat hoidot kun ei omaa lasta vaan kuulu.
Menkat ovat ihan omaa luokkaa...tulevat ja lähtevät milloin sattuu ja ovatkin tullessaan todella kivuliaat ja kärsin myös aika ajoittaisista munasarja vihlomisista joka alkaa pitemmän päälle jo ärsyttää...

Kirjoittelin ennen nicillä enkeli prinsessa...

 

\

mulla kans noita menkka ongelmia, tulee millon haluaa tässä kuussa ollu muutama päivä ettei vuotais ollenkaan.kiva. ja noita munasarja nipistelyä kans aikasta usein :/

Joo, on kyllä todella rasittavia...Mulla alkoi tämä ramba kohtukuolema jälkeen 13 kuukautta sitten...ensin oli menkat n. 4 kuukautta pois ja sit onkin tullut ja mennyt miten sattuu...saattaa kestää myös sen pari viikkoa tai vuotaa joka toinen päivä ja alkaa jo 8-9 päivää oviksesta eli luteaalivaihe on liian lyhyt raskauden alkamiseen.
Ja noista nippailusta olen kärsinyt jo useamman kuukauden ajan.
4 kuukautta sitten tunsin oviksen nippailuna ja nyt en enää tunne...tuo ajoittainen nippailu on sit tullut tilalle... :headwall: :headwall:

 

Mä oon 25-vuotias rouvashenkilö etelä-suomesta. Mies on 29v.Lasta alettiin yrittämään 09/2004. Aika nopeasti päästiin tutkimuksiin kun mulla ei tullut kuukautisia puoleen vuoteen.Kaikkien erinäisten tutkimuksien jälkeen multa löyty PCO ja toinen munatorvi tukossa.Miehellä spermassa vasta-aineita.

Nyt ollaan just toteuttamassa meidän ekaa hoitoa eli IVF on hoitomuotona ja hormoneja alan piikittämään huomenna.Toivottavasti tuottaa halutun tuloksen! =)

 

minä 25 ja mies 27 ja asustellaan lounais-suomessa.
Yhteistä eloa kymmenisen vuotta ja naimisissa vajaa 1,5 v.

Vaavi haaveet jyllännyt kaksi vuotta ja alkuvuodesta asti juostu tutkimuksissa.
Miehen tavara superlaatua, joten alettiin syynäämään mua.
Kaikki verikokeet yms muut hormoni tutkimukset olivat ok ja lekuri alkoi jo miettiä että mikäs nyt..kunnes munatorvien aukiolotutkimuksessa todettiin että kumpikaan munajohdin ei päästä tavaraa läpi.
aika laparoskopiaan tammikuulle(jonot... :/ ) jollei tule peruutusaikoja.

Jo nyt lääkäri esitteli meille koeputkihedelmöityksen vaiheet ja totesi että lapan jälkitarkastus on sitten ensimmäinen ivf-suunnittelukerta...
että sellainen meillä edessä.

urheilua harrastan paljon jolla saan unohettua näitä asioita ja olen myös aktiivisetsi muutenkin "kehittämässä" itseäni...onpahan sitten aikaa kun se pikkuinen tulla tupsahtaa=)

kiva muuten tällainen ketju, saa vähän tietoa kuka on kukin=)<br><br>

 

Minäkin liityn joukkoon tummaan...

28-vuotias nainen Länsi-Suomesta, puoliso 36v. Perheeseen kuuluu lisäksi miehen 12- ja 8-vuotiaat tytöt jotka siis asuu meillä ja poika 3,5kk Tampereen AVA-klinikan hedelmiä :heart: .

Miehellä hyvät simpat, mulla paha PCO. Oma hormoonitoiminta aivan hanurista, kuukautiset tulee JOS tulee milloin sattuu... Pillerit lopetin 01/05 ja kun menkkoja ei kuulunut 3 kuukauteen hakeuduin gynelle. Lisänä löytyi hyvälaatuinen kyhmy kohdunsuulta, joka poistettiin julkisella puolella heti. Samalla todettiin tuo PCO.

Jäin jonoon julkiselle puolellelapsettomuushoitoihin, ja hermo meni... AVA:lle siis hoitoihin, ja ekasta ovulaation induktiosta lähti raskaus, jossa piisasi ongelmia. Puhkesi diabetes johon pistän edelleen insuliinia sekä sidekudosreuma... . Poika kuitenkin ihana ja terve! Nyt haveillaan uudesta hoitokiekasta kun olen lopettanut imetyksen.

Minä olen siis lievästi alipainoinen PCO-tyyppi eli harvinaisempi tapaus. Lisämausteen meidän lapsettomuuteen on tuonut tämä uusperheellisyys ja äitipuolena olo.

 

Kiva lukea kaikkien esittelyjä, joten laitanpa nyt meistäkin muutaman rivin infoa.

24 v. olemme molemmat ja vauvaa toivottu todella keväästä 04 asti. Mulla pco ja miehellä simpoissa jotain häikkää (laiskansutjakoita ovat liikkumaan). Takana useita clomikiertoja, 2 inssiä ja 1 ivf. Kaikki huonolla menestyksellä. Nyt perjantaina meen keskussairaalaan suunnittelemaan syksynhoitoja ja koitan kinuta Metforminia avuksi painon pudotukseen. Itä-Suomessa asustelemme. Olikos Pietu myös täältä?

Ja laitan tähän pienen gallup kysymyksen myös: Mistä saatte voivaa jatkaa hoitoja heikkona hetkenäkin? Mulla nyt vähän pessimistikausi ja yritän tsempata itteäni nousuun

 

Moro vaan!!!
Tässä vähän infoa meistä ja tilanteesta.
Minä oon 23 vuotias, mies 29v, vauvasta haaveiltu vuoden 2005 alusta lähtien. Tutkimuksiin hakeuduttiin 11/2005.
Ja seuraavaa on tapahtunut:
Miehestä ei löytyny mitää vikaa. Hänellä on aiemmasta suhteesta vuonna-97 synt. poika :heart:
Mulla munanjohtimet oli tukkeessa, mutta saatiin avattua 15.8 eli ihan pari viikkoa sitten. jippii!!!

Nyt jännäillään oliko se ainut syy lapsettomuuteen, Lääkäri sanoi että jos talveen mennessä ei ole mitää tapahtunu, niin sitte tutkitaan lisää.
<br><br>

 

Heissan kaikki!

Täällä 24v rouvas ihminen,mieheni 25v.
Yritys aloitettiin 05/06 elikkä takana ei vielä paljon ole. Menkkoja ei e-pillereiden jälkeen kuulunut, joten hakeuduin yksityiselle gynelle. Ultrassa paljastui pco. Lisäksi taustalla keliakia ja endo epäily. Muita tutkimuksia ei vielä ole tehty. Teroluteilla yritettiin käynnistää menkkoja, tuloksetta. Clomit aloitettiin kuitenkin. Ensimmäistä clomi kiertoa siis nyt eletään.

Ilona: Saanko kysyä että kuinka paljon olet alipainoinen? Itse olen kanssa aina ollut hoikka ja paino kun ei nouse yli 50kg

 

Jospa minäkin esittäytyisin lyhyesti

-ikää pian 32v
-Turun suunnalta
-yritys alkanut reilut 6v sitten
- takana useampi clomikuuri, IUI, jokunen IVF ja yksi PAS
- nyt menossa IVF vasta sumutteluvaiheessa
- vikaa hiukan molemmissa, miehellä ei ihan normimäärää norm. siittiöitä ja
minulla munasolut on hitusen ö-lukkaisia + ovulaatio hukassa

 

Tänään taas parempi päivä ja Mieli Positiivinen =), jopa uhmapositiivinen, ovistikku ilmoitteli tänä aamuna 2 viivaa ja jaksan taas uskoa siihen promillen mahdollisuuteen luomuvauvasta..

Me olemme siis 30+ pariskunta Etelä-Suomesta, ehkäisy jätetty lopullisesti 5-6/2005. Vauvakuume on kestämätön, lähipiiri kuhisee vauvoja ja taaperoita mikä sitten painaa mieltä aika ajoin. Etenkin minulle on ollut raskasta toistuvat pettymykset kun menkat taaaaas alkavat (joku karman laki varmaan mutta aina kp1 kuuluu jotain vauvarintamalta).
Pillereiden jäätyä pois 3/2005 lähti hormoonitoiminta tasaantumaan ja se aiheutti sen, että aiemmin pieni myooma on nyt viimeismmän tiedon mukaan n 3x4cm, seurannassa mutta ei ainakaan vielä leikata. Sen siainnista johtuen leikkausta ei voitaisi tehdä kuin suurella avoleikkauksella.
Me olemme hoitojonossa, koska mieheni sperma ei ole ns. priimaa. Siihen on mitä luultavimmin vaikuttanut hänen sairautensa vuoksi käyttämänsä tulehduskipulääkkeet.
Nyt siis vain odotamme seuraavaa siirtoa ja salaa toivomme, että jostain tulisi sellainen Super-Simppa, joka löytäisi perille ja hoitelisi hommat ilman lääkärien apuja.

 

Minä 24 v. ja mies 25 v., "tosi"yritystä takana vuosi. Meillä on 3,5 v. lapsi, häntä ennen kävimme saman rumban läpi kuin nyt. Eli konkareita olemme lapsettomuushoidoissa nuoresta iästä huolimatta.

Meillä miehellä on kaikki ok, mulla epäsäännöllinen ja pitkä kuukautiskierto. Todennäköisesti en ovuloi joka kerta. Selkeää syytä siihen ei tiedetä, mutta olen kestävyysurheilija ja se voi vaikuttaa joillakin ihmisillä...? Teroja olen syönyt moneen otteeseen, nyt ensimmäinen clomikierto lopuillaan. Vielä ei ole tietoa tuloksista .

 

Lisäyksenä vielä, olemme Etelä-Suomesta.

 

Olen tällä palstalla liikkunut jo lähemmäs 2 vuotta, olen 26v, ja mies pian 24v. Lapsettomuustutkimuksiin lähdimme vajaa vuosi sitten kun yritystä oli takana reilun vuoden verran. Minut tutkittiin vain päällisin puolin, ja vikaa ei löytynyt. Enempää ei sitten tutkittukaan, kun miehestä löytyi vika. Hänellä ei ole simppoja lähes ollenkaan. Nyt odotellaan miehelle kutsua kirurgin luo, jonne puolen vuoden jono, eli menee varmaan lähemmäs joulua. Sen jälkeen ei tietoa, mitä teemme. Olemme alkaneet miettimään, jospa mentäis seuraavaksi adoptiojonoon. Alkaa toivo oman lapsen saamiseen olla mennyt.

 

Hello, taidanpas minäkin laittaa tähän muutaman rivin vaikka harvakseltaan nykyään enää kirjoittelen tänne. Enemmänkin siis kuulun taustajoukkoihin.

Täytän tänä vuonna vielä 29, mies on 30. Me asustetaan Keski-Suomessa ja naimisissa ollaan oltu 2 vuotta. Meillä yritystä pian 3 vuotta takana, mulla todella epäsäännöllinen kierto, ovuloin ainoastaan lääkkeillä (ja clomeista tulee hirveät sivuoireet), terot ei tunnu auttavan ollenkaan. Miehellä lisäksi vain 3% normaaleja siittiöitä, onneksi määrä on kuitenkin kohdallaan ja pienellä ravistelulla saadaan simpatkin lähes normeiksi.

Takana on 3xinssi ja muutama clomikierto. Ei tulosta.. Tänään oon menossa lääkäriin ja kartoitetaan hieman IVF-hoitojutskia. Hieman kyllä pelottaa, mutta kyllä tää vauvakuume on niin kova että ei halua yhtään enää odotella. Lisäks tuota ikää alkaa kertyä kovaa vauhtia ettei senkään puolesta kandee varmaan enää kauheasti jäädä miettimään.

Mä oon aina halunnu ison perheen ja tiedän että mun miehestä tulis/tulee loistava isä. Tällä hetkellä vaan on niin epätoivonen fiilis, ei mua kukaan taida vanhainkotiin tulla moikkamaan.

 

Voisinhan minäkin muutamalla sanalla kertoa meidän tilanteesta Olemme varmaan nuorimmasta päästä oleva pariskunta lapsettomuushoidoissa, minä siis 21 ja mies 24. Lasta tosin toivottu nyt reippaasti yli vuosi.

Julkisella puolella jonotimme lapsettomuushoitoihin ja sisälle päästiinkin aika vikkelään. Sen verran päästiin vauhtiin että miehen simpat tutkittiin, jotka olivat normaaliarvojen yläpuolella eli todella hyvä laatuisia, siitä huolimatta että mieheni on nuoruudessaan sairastanut eturauhastulehduksen kroonisena. Minulle tehtiin tavallinen ultraus, josta osoittautui että ainakin ovuloin, mutta epäiltiin sitten munatorvien tukosta. Jouduin siis munatorvitähystykseen joka kuitenkin meni mönkään, koska operaatio aiheutti liikaa kipua. Nyt sitten jonottelen laparoskopiaan eli tähystysleikkaukseen samalla kun olen 5 kuukauden työkeikalla Saksassa. Leikkaus sitten ensi vuoden puolella Helmikuussa.

Kovasti tähän perheyhteisöön vauvaa toivotaan ja aina vaan rankemmaksi menee henkisesti. Onneksi nyt saa tosiaan otettua vähän etäisyyttä koko asiaan ja voi keskittyä vain muihin asioihin. Olen huomannut että joskus pää tarvitsee todellakin lomaa näistä lapsettomuus asioista - eivät kuitenkaan ole helpoimmasta päästä käsiteltäviä.

Jos löytyy muita nuoria lapsettomia ja vaikka "vanhempiakin" olisi kiva saada yytä. :wave: Myös olisi kiva kuulla kokemuksia tuosta laparoskopiasta niiltä jotka sen on kokenut.

 

Heippa kaikille :wave: Minäkin ajattelin sitten ilmottautua...Minä olen 25 ja mies 27,ollaan Itä-Suomesta.6 vuotta yhdessä pyöritty ja pian 2 vuotta yritystä takana.Yksi tärppi käynyt yli vuosi sitten joka olikin kohdunulkoinen,vasen munajohdin poistettiin.Julkiselle puolelle hakeuduttiin tänä kesänä tutkimuksiin.Sitä ennen olin syönyt clomeja sekä teroluttia.Miehessä ei vikaa.Minulla PCO ja menkat epäsäännölliset,ovuloin silloin tällöin ja vasemmalta puolelta (eli sieltä mistä piuhat poikki) :/

Nyt olisi parin viikon päästä eka inssi (toivottavasti) Toiveet eivät ole korkealla, jotenkaan en jaksa uskoa kun on niin monta kertaa pettynyt. :ashamed: :'( Jostain sitä voimaa vaan pitää saada että jaksaa yrittää.

 

Heips kaikille! Tutustuin tälle palstalle vasta hiljattain, mutta ilokseni huomasin täällä tapaavani samanikäryhmän ihmisiä. Muualla ollut vähän se meininki, että älä sinä hätäile, kyllä sinä vielä lapsen saat kun noin nuori vielä olet...

Elikkäs minä olen 25 ja mies 28. Asustamme Pohjois-Pohjanmaalla. Kesällä -05 lähdettiin julkiselle puolelle vuoden yrittämisen jälkeen - yksityiselle siirryttiin kevättalvella -06. Siellä heti suoraan toimintaan eli icsi, josta yhdeksän saatiin pakastukseen. Nyt piinistelen ensimmäisen PASin tuloksia. Vikaa meistä löytyy kuin pienestä kylästä. Minulla itsellä endoa (laparoskopia -04, kaikkea ei pystytty poistamaan) ja kiinnikkeitä kovasti, pco ja näistä johtuen epäsäännöllinen ja pitkä kierto. Miehellä kivessuonikohjut (operoitiin talvella-05), matala testosteronitaso ja tammikuussa -06 sperma-analyysi näytti nollaa. Clomifenilla saatiin muutamia siimahäntiä icsiä varten.

Päivä kerrallaan mennään, mutta kavereiden "mä oon raskaana!"-uutiset tuntuvat tappavan masentavilta. Naimisiin mentiin nyt elokuussa, ja arvatkaa vain monenko mummun ja tädin kaiman serkun kysymyksiin tulevasta perhelisäyksestä olemme saaneet kiusaantuneina vastata.

Ollaanhan yhteyksissä, Miili81

 

Miili81: Tervetuloa joukkoon!

Minä kans ilokseni todennut, että täällä on paljon nuoria ihmisiä! Ja että ihmiset lähtevät nuorina hoitoihin, kun se kai kumminkin parantaa hoitojen tuloksia.

Ikävää, kun teillä on noin monta syytä lapsettomuuteen... :'(
Mutta onneksi saitte noin monta alkiota pakkaseen!!! Nyt pidetään peukkuja, että piinanne päättyisi lyhyeen ja raskautuisit =)

Ilmoittelehan tänne palstalle, miten käy!!