Keskustelijat esittäytyvät

lueskelin vanhoja juttuja ja löysin tämän. Ajattelin nostaa, varmaan on monta uutta tulokasta näilläkin sivuilla. Olisi kiva tietää edelleen millaiset on kenenkin taustat.
Itse olen 24-vee, mieheni 26 vee. Ensi kesänä menemme naimisiin ja kova vauvakuumeilu päällä =) Mulla todettiin syksyisessä laparoskopiassa molemmat munanjohtimet tukkeutuneiksi josta johtuen ensimmäinen ivf näillä näkymin maaliskuussa. Elämä on aikamoista aaltoliikettä, välillä käydään pohjalla ja sit taas noustaan päivän valoon. Onneks päätös maaliskuisesta ivf:stä on sentään rauhoittanut mieltä kovasti. Sietämättömintä mulle tässä kamppailussa lapsettomuutta vastaan on odottelu, epätietoisuus ja tunne siitä ettei mitään tapahdu.

 

Olipas iloinen yllätys nähdä tämä ketju täällä ylhäällä! =)

Oma tilanne on tuosta alusta muuttunut sen verran, että odotuskannalla ollaan. Ensimmäisestä inseminaatiosta raskauduttiin, mutta meni kesken 5+ viikoilla.
Toisesta inssistä raskauduttiin myöskin ja huomenna tulee rv 10 täyteen eli kävi todellinen tuuri molemmilla kerroilla. Toisella kerralla olivat Clomifenien tukena Menopur-pistokset. Kerrankin lääkäri oli oikeassa, että "nyt se on vain pienestä kii"

Toivon täydestä sydämestäni, että muutkin pääsevät tähän tilanteeseen ja pian! :heart: <br><br>

 

Minä en ole tainnut ikinä täällä virallisesti esittäytyä, vaikka olen jo kuukausia palstalla pyörinyt. Monet ovatkin siis jo "tuttuja" mutta niillekin taustaa jotka eivät minusta mitään tiedä.

Olen siis 27-vuotias, mieheni 42-vuotias. Lapsesta olemme muutaman vuoden haaveilleet ja nyt 2-vuotta oikein yrittämistä takana. Meillä vika ehkä minussa, en ovuloi kuin todella harvoin itsekseni. 3 kertaa nyt ovuloinut todistettavasti. Ilman apuja en ovuloi todennäköisesti lainkaan. Meillä takana nyt 2 inssiä ilman tulosta. Tammikuussa kolmas edessä. Sitten seuraava etappi onkin toukokuussa tapahtuva IVF. Eli tämmöistä meillä. Muutkin juttua vaan raapustamaan, jotka ette vielä ole laittaneet mitään.

 

Samoin kun Nampula, olen roikkunut täällä jo koko syksyn, mutta enpä ole tullut esittäytyneeksi.

Jätin e-pillerit pois joulukuussa -02. Tuosta hetkestä tähän päivään erinäisiä clomifen-kuureja, kymmeniä tutkimuksia ja yksi inseminaatio (toista tai kolmatta ei lääkärimme mukaan ole järkeä tehdä - siirryttiin suoraan IVF/ICSI-hoitoon). IVF/ICSI-suunnittelukäynnillä olemme käyneet joulukuun alussa. Nyt odottelemme kuukautisteni alkua, joita ei kuulu, ei näy. Ennen hoitoa tulee kuitenkin vielä yksi välikierto lisätutkimusten takia. (Grrrrrrrrrr.) Vikaa meillä on siis todettu molemmissa.

Tampereen seudulla asustellaan. Vaihtelevalla mielialalla odotetaan kevään koettelemuksia!

 

Lisäys edelliseen...

siili täyttää tänä vuonna 30 vee ja siilin mies täytti samaisen pyöreän luvun viime vuonna.

 

Esittäydynpäs minäkin :wave:
Olen kirjoitellut tänne aikaisemmin harmaana Tiiti nimimerkillä, mut nyt on oikein "virallinen nimi"

Eli minä 26-v, mies 24-v. Yritys aloitettu 8/05. Mulla ei luomusti tule vuotoja ollenkaan. (lopetin e-pillerit syksyllä 03 ja sen jälkeen ei oo vuotoja tullut) Viime kevään söin teroja, vuoto kyllä tuli ajallaan mut muuta apua ei niistä ollut. Syksyllä tutkittiin miehen simpat ja ne ok. Mulla aukiolotutkimuksessa ainakin toinen puoli selvästi auki, toinen vähän epäselvä. Mulla todettiin pco-tyyppiset munasarjat, lääkäri epäili etten ovuloi ollenkaan. Ensikäynti lapsettomuuspolille oli lokakuun lopussa. Sain sieltä tero- ja clomireseptit. Nyt on toinen clomikierto lopuillaan. Ensimmäinen clomikuuri ei tehonnut, mut nyt isommalla annoksella toisella puolella oli yksi munarakkula. Nyt kp 28 ja maha on ollut parina päivänä "menkkamaisesti" kipeä.

Että tälläinen tausta meillä. Kiitos sille joka tämän ketjun nosti! Oli kiva lukea muidenkin taustoista! =) <br><br>

 

Hei. Täällä palstalla pyöriny satunnaisesti. Nykyisin vähän enemmän kun hoidot tosissaan alkaneet. Minä 25v ja mies 28v Lounais-Suomesta. Kaksi vuotta yritetty vauvaa. Mies meni tutkimuksiin julkiselle jossa ensin todettiin ettei näytteessä siittiöitä, jonka jälkeen puolen vuoden päästä otettiin koepalaa ja eipä sieltäkään mitään elävää löytynyt. Marraskuussa 06 mentiin yksityiselle, ja siellä tutkittiin minut ja kuukauden päästä määrättiin clomit. Muuta rakeenteellista vikaa ei löytynyt. Vuoden alussa oli ensimmäinen inseminaatio luovutetuilla simpoilla.

Tosi mukava tietää että miten eri tavoilla lapsettomuudesta voikaan kärsiä. Kiitos palstan aloittajalle :flower:

 

Minä 36, mies 42. Yritystä 1v 9kk, kuukausi sitten yksi kohdun ulkoinen ja keskenmeno vieläkin käynnissä. Clomeja 3 kk, viimeisimmän söin kohdun ulkoisen aikana (kun en tiennyt tilastani) ja sain niistä kystia. Nyt odotellaan, että vuoto loppuu ja kierto normalisoituu. Sen jälkeen kierron kartoitus ja hoidot.

 

Mä jatkan tuohon omaan esittelyyn joka olikin tehty ennen tutkimuksia...
Eli meillä on löytynyt vikaa molemmissa....Lekurin mukaan en ovuloi joka kuukausi ja tätikin vierailee kylässä ihan miten haluaa...hoidetaan onneksi jo teroilla tasaiseksi...
Ja suurin ongelma onkin sitten miehen simpoissa joita on todella vähän ja ne vähäiset ovat hitaita ja 3% on normaalimuotoisia...

 

Tulenpa minäkin esittäytymään....
Minä 25v ja mies 26v, naimisissa ollaan oltu vuosi. Asustelemme Keski- Suomessa, maalla.
Lapsen teko puuhat aloiteltiin v.2005 alussa. Pian tulinkin raskaaksi mutta se päättyi keskenmenoon rv 11. Sen jälkeen yritettiin n.9 kk kunnes itse hakeuduin tutkimuksiin. Verikokeet oli kaikki ok. Mies ei vielä tuolloin halunnut tutkimuksia, joten odottelimme viime marraskuulle. Samalla vaihdoimme "oikeaan" lapsettomuusklinikkaan. Siellä selvisi, että miehen simpat on tosi huonolaatuisia. Ei mitään mahdollisuutta luomulapseen. (eli tuo raskaus olikin oikea ihme). Nyt sitten olen syönyt ensimmäiset clomit ja odottelemme ensi viikon inssiä pelon sekaisin tuntein.

 

Meillä seuraavaa. Minä ja mies 38v. Toista lasta on nyt yritetty 2v2kk. Asutaan Tampereella. Meillä on yksi luomulapsi joka juuri joulun jälkeen täytti 4v. 2005 lokakuussa tuli vuosi täyteen tokan lapsen yritystä ja silloin sain ekat clomifenit, söin niitä puoli vuotta ilman tuloksia ja ohensivat mulla kohdun limakalvoa. Sitten Taysin lapsettomuuspolille ja tähän mennessä on tehty 2 inssiä. 2v2kk:n aikana ei ole tapahtunut mitään raskauteen viittaavaakaan. kolmas inssikin olisi vielä edessä. Miehellä simpat kunnossa, mulla on kierto vähän sekainen.

 

Hehee, löysin itseni tuolta eli olin esittäytynyt jo, siistiä =)

Mutta vähän on tapahtunut siis....
tämä oli vika kierto ennen mahdollista ivf:ää ja nyt on siis menkat aluillaan, jopa yliaikaisesti,joten se meillä nyt edessä....piti ehtiä jo tähän kiertoon mutta jos nyt menkat alkaa ni venyy ens kiertoon, voi pöhkäle.

Mutta siis esittelyni jälkeen mulle on tullut vuosi lisää eli olen siis "jo" 26 ja mieheni siis 27..ja lapsi haave julkistettu 8/04...

Huisisti onnea kaikille hoitoihin ja btw, hauska tutustua teihin kaikkiin

 

Esittäydynpä minäkin, kun tälläisenkin pinon täältä huomasin :hug:

Eli mä olen 30v ja mies 37v, ja olemme yhteistä lasta yrittäneet nyt pian kahdeksan vuotta, TULOKSETTA! Lisäksi meideän perheeseemme kuuluu kaksi esiteini-ikäistä lasta sekä pienen pieni pupu

Olimme vuosia sillä kannalla ,ettemme lähde mihinkään hoitoihin. Ehkä siinä oli juuri se, että se mitä ei tiedä ei voi satuttaa, ja että jos ei olisi paperilla mitään tietoa, niin olisi edes sitä TOIVOA.

Edellisvuoden lopulla päätimme viimein hakeutua hoitoihin, joista ehdimme käymään vain miehen osalta tehdyn spermatestin verran.
Viime vuonna tammikuussa sain kutsun 30 v. täyttäville naisille tarkoitettuun kohdunkaulansyövän seulontaan josta sitten sainkin pian vastauksen.. multa löydettiin kohdunkaulan syöpä

Koko elämä meni aivan hajalle; itkin, en saanut nukuttua, en puhuttua ja miehen kanssa meni kaikki päin #&%?$!*ä.
Se laittoi koko elämän uuteen järjestykseen.
Muistan, että toisen leikkauksen jälkeen sanoin miehelle, että jos mä menetän kohtuni, se on aivan sama kuin kuolisin.. Siltä se silloin tuntui.

Melkein vuosi, ja kolme leikkausta siinä #&%?$!*ä meni, mutta viime lokakuussa sain viimein "terveen" paperit, ja luvan yrittää raskautua.
Koko loppuelämänhän tää seuraa perässä ja kontrollit 3 kuukauden välein.

Nyt olemme marraskuusta saakka sitten olleet väestöklinikalla hoidoissa ja takana kaks negaa inssistä.
Kolmas edessä ensi viikolla.

Tässähän varmaan ne oleelliset tiedot, luulisin.

 

Minäkin.... olen ihan just 31 ja mies 35. Vauvaa on yritetty ja toivottu kohta 11 vuotta... Tutkimuksissa olemme olleet ekan kerran vuonna 2000 mutta ne jäi kesken kun uutta aikaa ei tullut enkä mä jaksanu lääkärin tympeyden takia sitä itse perään kuuluttaa. Syksyllä 2006 päätimme mennä yksityistä tietä.. Silla ollaan, niin että clomit eivät ilmeisesti saa minussa mitään aikaan. Pco on niin paha, että ensi viikolla menen sairaalan naistenpolille puhumaan ja toiovn mukaan saamaan ajan munasarjojen electrokauterisaatioon (Polttoleikkaus). Mies on ihan terve, onneksi!

 

B) Olen 27 vuotias savolais akka. Ukkoni on 32 ja poikamme 2vuotias. Meidän tarinamme alkaa 2003 syksy puolella. Olimme siihen mennessä yrittäneet vuoden lasta ja tk lääkäri määräsi lisä tutkimuksiin.
Minulle oli sitä ennen (-93) sanottu etten välttämättä saa tulevaisuudessa lapsia hormoonien heittelyiden takia.
Yllätys oli aika kova kun loppu pelissä minussa ei ollutkaan vikaa ,mutta miehelläni oli.Mieheni on siitä harvinainen tapaus ettei häneltä löydy yhtään ainuata. Ottivat koepalankin kiveksistä eikä sieltä löytynyt yhtään mitään.
Mieheni sitten ehdotti että yrittäisimme luovutetuilla sukusoluilla. Vuoden vaihteessa soitin klinikalle ekaan inssiin ja silloin tärppäsi ekalla kerralla. 2004 lokakuussa syntyi sitten poikamme.
2006 elokuussa sitten menimme seuraavaan inssiin, yritimme kolme kertaa,tuloksetta! sitten lääkäri sanoi et seuraavaksi ivf.
Tähän päivään mennessä kaksi hoitoa tehty pitkän ja lyhyen kaavan mukaan ja istutuksia 4kpl.Onneksi on muutama Huuuru nenä pakkasessa,ei sitä vielä luovuteta. :flower:

 

Minä 28 ja mieheni 27. Yritystä takana nyt reilu 2 vuotta. Syynä ilmeiseti minun ovulaatiohäiriöt ja täti vierailee silloin kun sitä huvittaa. Miehessä ei mitään sen suurempia "vikoja". Olin laparoskopiassa viime lokakuussa, endoa jonkin verran poltettiin ja munatorvet tarkistettiin, auki olivat.
Nyt kaksi inssiä takana. Ensimmäinen menopurin ja pregnylin avuin ja toinen clomit + pregnyl. Vaan eipä tuottanut kumpikaan tulosta. Kolmatta inssiä tässä nyt odotellaan ja sitten sen jälkeen ilmeisesti IVF- jonoon. Masennus iskee aina tosi pahasti tädin vierailujen yhteydessä, mutta onneksi ainkin vielä siitä on aina noustu.

 

Hei :wave:
Minä kans pyörinyt täälä syksyn ajan enkä vielä ehtinyt esittätyä. Elikkäs Olen 27 vuotias ja mies 29 ja Itä-suomesta. Lasta ollaan yritetty 2v4kk. Takana neljä clomikiertoa, kaksi tuloksetonta inssiä ja kolmas inssi pian edessä. Vikaa meillä löydettiin miehestä, laiskanpuolesia siittiöitä kyseessä sekä epämuodostuneitakin on liikaa . Alkaa loppua usko onnistumiseen.

 

Olen kohta 23 vee mammaehdokas Oulusta. Mies 25 vee ja naimisissa oltu jo 5 vuotta. Lasta on haaveiltu jo pari vuotta, mutta yrittämään lähdettiin 05/06 eli aika uusia ollaan.

Pillerit jätin pois 02/06, jonka jälkeen menikin menkat ihan sekaisin. Syksyllä hakeuduin lääkäriin kun en ovuloinut lainkaan ja kuukautiset olivat epäsäännölliset. Sieltä verikokeiden kautta gynelle, joka määräsi Primolut kuurin ja sen jälkeen nämä kuuluisat Clomit, joita nyt toista päivää napsin. Miestä ei siis ole vielä tutkittu. Toivottavasti oire olisi niin pieni kuin kuukautisvuotohäiriö, jota kokenut gyne veikkaili. Normaalia kuulemma nuorilla naisilla (?). Pelkään pahoin, että lapsettomuus on perinnöllistä.

Täällä jännitetään ensimmäistä ovulaatioihmettä ja toivotaan plussaa siihen tikunnokkaan KAIKILLE!!

 

Minä pinouduin tänne jo alkupäähän, mutta kerron nyt nykyisiä iloisia kuulumisia. Raskauduin kolmennennesta clomikierrosta, oli ensimmäinen ovulaatio ehkä vuosiin (?). Nyt on kriittisin kolmannes takana ja on menossa rv 12+1. Liikkeet olen tuntenut jo pari viikkoa. Pikku hiljaa alkaa jo uskoa että meille tosiaan tulee vauva. Kauan olemme tätä ihmettä odottaneet, esikoinen on lapsen (toivon mukaan) syntyessä 4,5 v.

Ihmeellistä että meitä on tässä pinossa niin paljon samanikäisiä, me 25-vuotiaat ollaan ehkä parhaiten edustettuja? Toivon teille kaikille samanlaista VAUVAONNEA!!

 

:attn: up

 

Minä 34v, mies 40v. Lasta toivottu yli 4 vuotta, selittämättömästi lapsettomia. Tehtiin 2 IUI:ta ja ekasta IVF:stä plussa viime vuonna! Olimme onnestä ymmyrkäisinä... Raskaus sujui hienosti, mutta täysin yllättäen vauva kuoli kohtuun rv32. Yksi päivä en vain tuntenut enää liikkeitä, menimme päivystykseen, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Mitään syytä ei löytynyt minusta eikä vauvasta. Ihana pieni poika...

Mutta elämän on pakko jatkua (vaikka aina ei ole tuntunut siltä!) Nyt menossa ensimmäinen PAS, pp6.

 

Olen 31 v, mies muutaman vuoden vanhempi. Mulla pco, miehellä hieman myös siittiöissä vikaa.

Lasta ollaan yritetty vasta muutama kk. Tytär on jo, 6v. Kohta alkaa toinen kierto clomeilla. Clomifen + terolut lääkkeinä. Jos saatais ovulaatio aikaan, niin irrotus piikkikin olisi jo jääkaapissa valmiina... Nyt nostettu viime kierrosta clomifen annosta. Tytär sai alkunsa clomifenillä ekasta kierrosta. Niin ja muutama kilo pitäis saada pois... =)

 

Taidanpa esittäytyä minäkin, vaikka onkin vasta tutkimukset meneillään...

Eli kohta 32 v. nyytin kaipuinen Etelä-Pohjanmaalta, mies vuoden vanhempi. Ehkäisy jätetty pois 10/2005, joten kohta 1 ½ v. yritystä takana.

Miehellä sotajoukkiot priimaa, eli katseet onki käännetty nyt mun suuntaan... :/ Kunnalliselta siis aloitettiin ja hormonikokeet on otettu siellä. Nämä ilm. suht. kelvolliset.
Ensikäynti oli toissaviikolla naistentautien pkl:lla. Uä tehtiin ja hormonikokeet määrättiin uudelleen. Maaliskuulla HSSG. Ovulaatioita kehoteltiin bongailemaan, eli testerit on hommattu ja greippimehuakin on hankittu...

Eli nyt on sit arpa heitetty!! Tsemppiä kaikille!


:wave: <br><br>