Keskenmenosta toipuminen

[myy]

Hello!

Mua askarruttaa, että kauanko kestää toipua keskenmenosta...? En tarkoita nyt henkistä puolta, koska siihen ei varmaan antaa mitään arviota edes. Mutta fyysisesti?

Mulla oli km helmikuun lopussa/maaliskuun alussa, ihan alkuraskaudessa. Vuoto kesti kolme viikkoa, joten tarkkaa km:n ajankohtaa en tiedä. Sairaalassa kuitenkin todettiin kahden viikon vuodon jälkeen, että kohtu on tyhjä. Siitä vuotoa jatkui vielä viikon.

Nyt viimeisestä vuotopäivästä on kulunut aikaa jo 2 vkoa. Olo on edelleen todella huono ja heikko. Veriarvot on ihan ok, joten ne ei selitä tätä huteraa oloa. Hormoonimuutokset voivat kuulemma väsyttää, mutta näin kauan?!? Kun nousen seisomaan, niin silmissä pimenee, vaikka verenpaine on ihan ok.

Onko teillä muilla km:n kokeneilla fyysinen kunto heikentynyt, ootteko joutuneet olemaan sairaslomalla tai vast.? Miten olo on palautunut ennalleen? Mä oon nyt 5 pvän saikulla, kun en tahdo jaksaa edes istua kovin kauaa yhteen menoon. Tulin just lääkäriltä (yleislääkäri) eikä se osannu sanoa juuta ei jaata. Vähän on flunssaakin, mutta ei se nyt selitä tätä kyllä mitenkään.

 

[kolmonen]

Ootkos kipee jostain? Mulla näitten kummankin keskenmenonkin jälkeen tullu kohtutulehdus. Kuumetta ei ollut, mutta olo oli viikon verran tosi kurja ja heikko. Sit kun vielä vuoti lisäksi niin olo oli vieläkin naatimpi. Nyt toisesta keskenmenosta kulunut reilu neljä viikkoa. Nyt alkaa voimat palautua jo ennalleen vaikkakin kävellessä huomaa vieläkin kun kovaa kävelee et hengästyy helposti. Onhan se elimistölle kova rääkki kun hormonit heittelee hetkessä ääripäästä toiseen ja sit on se henkinen puolikin päälle. Itse ei välttämättä tiedosta että osa siitä hankalasta olosta voi johtua myös siitä surusta toipumisesta.
Jaksamista ja onnea uuteen yritykseen :hug:

 

[myy]

Kiitos vastauksesta! Meen huomenna gynikselle, joten jos mulla on kohtutulehdus, niin tulee se hoidettua. Ei kyllä ole mitään oireita, mutta paras varmistaa. Hirvittävä uupumus on ainut..

Olitko sä yhtään sairaslomalla? Tai muut, jos teitä löytyy? Mulla on kauhea syyllisyys tästä parin päivän sairaslomasta, ku se oli niin alkuraskauden keskenmeno, että tuntuu huijaukselta olla siitä väsynyt. Tiedän, ettei näin ole, mutta silti mulla on huono omatunto.. Ehkä se henkinen puolikin väsyttää, vaikka mielestäni en ottanu km:a kovin vakavasti. Toisaalta oon kyllä itkeskelly herkästi milloin mistäkin aiheesta, joten kai se koville ottaa, vaikkei siitä niin tietoinen olekaan... :'(

 

[taustalla]

\

Kiitos vastauksesta! Meen huomenna gynikselle, joten jos mulla on kohtutulehdus, niin tulee se hoidettua. Ei kyllä ole mitään oireita, mutta paras varmistaa. Hirvittävä uupumus on ainut..

Olitko sä yhtään sairaslomalla? Tai muut, jos teitä löytyy? Mulla on kauhea syyllisyys tästä parin päivän sairaslomasta, ku se oli niin alkuraskauden keskenmeno, että tuntuu huijaukselta olla siitä väsynyt. Tiedän, ettei näin ole, mutta silti mulla on huono omatunto.. Ehkä se henkinen puolikin väsyttää, vaikka mielestäni en ottanu km:a kovin vakavasti. Toisaalta oon kyllä itkeskelly herkästi milloin mistäkin aiheesta, joten kai se koville ottaa, vaikkei siitä niin tietoinen olekaan... :'(

Mä olin 10 päivää. Älä tunne syyllisyyttä sairaslomastasi, mulle toikaan aika ei ollut tarpeeksi. Meni yli 2 kuukautta, että jaksoin taas esim. kävellä postilaatikolle ilman, että olin pyörtyä, tai käydä kaupassa ilman että nojailin ostoskärryihin. Alkuraskauden km mullakin. Palautuminen on niin yksilöllistä. Veljen vaimo lähti km seuraavana päivänä ulkomaille työmatkalle... mä en olis pysyny pystyssä.

 

[myy]

Kiitos rohkaisevista vastauksista! Johan taas tässä itkut pirautin.. Onhan se toipuminen yksiköllistä ja se pitäis pitää mielessä. Oon vaan kärsimätön enkä malttais odottaa, että elämä palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. :headwall:

 

[taustalla]

Mulla on mennyt yli ½ vuotta, ja vasta nyt alkaa elämä normalisoitua. Eli anna itsellesi aikaa. :heart: :heart:

 

[tinni]

pari ekää päivää oli ventti olo mut sit ko töihin paluu edessä niin elämä normalisoitui.... elkuun ei kyl tehny mieli käyä niin paljo lenkillä ja se näkyy edelleen puntarissa.....

 

[vilpertti]

Mulla kesti toipuminen noin vuoden kun menetin pienokaiseni rv 35. Sitten vasta pystys jatkamaan elämää