Keskenmenon kokeneet..

[jj]

Olen seurannut tätä palstaa raskaana ollessani.. en tiedä miksi mutta koko ajan oli tuntemus että tämä pieni ei loppuun asti selviä.. jota en edellisessä raskaudessa tuntenut mikä sujui hyvin ja syntyi terve tyttö.. Sain ensimmäisen (spontaanin) km nyt pari viikkoa sitten rv 12+4 :'( Edellisenä päivänä oli ultra jossa sikiö vielä voi hyvin. Ultrassa kävin hematooman takia joka rupesi vuotamaan kuin seula ja pieni ei sitten selvinnytkään..
Eka viikko oli ihan hirveä mutta nyt alkaa pikku hiljaa elämä hymyilemään (vaikka aluksi en olisi kyllä uskonut että tästä selviän) Uusi vauvakuume alkaa hiipiä itsellä takaraivoon mutta miten uskaltaa yrittää seuraavaa raskautta kun kuitenkin pelkona koko ajan että seki menisi kesken ja miehellä taisi vauvakuume hiipua :|
Onko kellään muilla käynyt nii että mies ei halua rueta muutamaan kuukauteen (ainakaan) yrittämään...
Jotenkin itsestä tuntuu että uusi raskaus helpottaisi vielä enemmän tästä selviytymistä henkisesti... ja kuulema uusi raskautuminen olisi helpompaa km jälkeen?

 

[Neiti-81]

pahoittelut keskenmenostasi:hug:

Mulla takana nyt 6kk:ssa 3 keskenmenoa rv 6-8. (aikaisemmin jo 2 epäonnista raskautta, eli 5 yhteensä...) Nyt meillä alkaa tutkimukset, ja mies sanoi ekaa kertaa ettei yritetä enää ennen tutkimuksia, käy meinaan myös hänen pääkopalleen jo :/ Minä kun raskaudun lähestulkoon heti, mutta....
Nyt siis tutkimuksiin menossa.

Anna miehellesi aikaa toipua. mulle oli yllätys miten raskaasti myös mies nämä asiat ottaa. Omalla miehellä ihan järkyttävä vauvakuume (mulla siis 2 lasta entisestä liitosta)ja toivoo niin yhteistä lasta... mutta mua keljuttaa kun aina mä tuotan pettymyksen:headwall:

 

[heitu]

Ensiksi pahoittelut keskenmenostasi :hug:

Mulla oli vuonna -08 elokuussa keskenmeno joka tapahtui raskauden puolessa välissä. Tässä raskaudessa oli myös hematooma joka alkuraskaudessa vuoteli paljon, pieni selvisi kumminkin vuodoista ja ne loppuivat viikolla 14. Loppujen lopuksi vuodot olivat viottanu istukkaa ja niin pieni poikamme menehtyi elokuussa :'(
Emme suunnitelleet uutta raskautta, se alkoi yllätyksenä marraskuussa. Koko raskausaika oli aivan kamalaa, vielä synnytyksessä pelkäsin etten pientä syliini saa :ashamed: Kaikki meni kumminkin hyvin ja nyt meillä terve 1v poika :heart: Nyt olen taas raskaana viikolla 15 ja tämäkin raskaus menee pelkojen vallassa. Henkisesti selvisin helpommalla menetyksestä varmasti poikamme ansiosta.