KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Orvokki, ihana kuulla, että siellä on kaikki hyvin. Ja lomatkin noin lähellä, hienoa! Ihan turha näännyttää itseään töissä;) Tuosta miehen suhtautumisesta raskauteen. Älä huoli, vaikka miehesi vaikuttaa välinpitämättömältä, miehet ei vaan vielä tuossa vaiheessa tajua, että vauva tulee oikeasti. Mun mies oli tosi törppö esikoisen odotusaikana, ei edes muistanut kaupasta tuoda niitä ainoita ruokia, jotka mulla pysyi sisällä. Mihinkään neuvoloihin ei tullut ja synnytysvalmennuksessakin oli vaan oven ulkopuolella puhumassa puhelimeen. Mutta vauvan synnyttyä miehestä tuli isä ihan silmänräpäyksessä. Poika joutui tarkkailuun happikaappiin ja isä oli koko ajan mukana ja soitteli mulle väliaikatietoja. Tokassa raskaudessa oli jo vähän enemmän mukana ja tokassa synnytyksessä korvaamaton apu. Että kyllä ne miehet siitä oppii ja kehittyy, se vauva vaan yleensä konkretisoituu vasta synnyttyään.

Hansu, hyvä että supistukset helpotti. Kannattaa ehkä kuitenkin ottaa saikkua mahdollisimman paljon, ettei tilanne pahene. Kivuliaatkin supistukset voi toisaalta olla vaarattomiakin. Mulla oli kuopuksesta rajuja supistuksia joskus ennen viikkoa 30, mutta ei ne mitään tuhojaan tehneet ja synnytyskin oli sitten viikolla 42. Mutta parempi tietysti olla varovainen noiden kanssa ja antaa piutpaut mokomalle työpaikalle. Jännä juttu, että teillä on sikiöseulonnat ihan kielletty. Ilmeisesti on rikkaalla maalla varaa hoitaa myös vammaiset lapset. Minä epäilen, että täällä on kyllä tarkkaan laskettu, että seulonnoilla saadaan terveydenhuoltokuluja alas. Mutta teillä on oikeasti häviävän pieni riski, kun ikää ei kauheasti ole ja kaikissa ultrissa on kaikki ollut hyvin. Tsemppiä teinin kanssa!

Miltsi, toivottavasti ultrassa oli kaikki hyvin:) Aika hurjaa jos joku tosiaan abortin tekee raskausoireiden takia. Mutta kyllä minäkin moneen kertaan mietin, haluanko enää raskaaksi, kun tiesin, miten vaikeaa tämä on.

Sini, sullahan on kohta jo jännät paikat. Aika hyvää palvelua tuo synnytystapa-arvio, ei mulle ole ikinä tehty. No, olen kyllä 176 cm pitkä ja leveälanteinen, että ehkä ajateltiin, ettei ole tarvis. Toivottavasti synnytys nyt alkaisi itsestään, niin et joutuisi käynnistykseen, kun sekin voi ainaa kestää. Ultrallako sulla tehtiin painoarvio? Mulla on molemmista lapsista tehty painoarvio ultralla rv 41 ja se heitti molemmilla puoli kiloa! Sen sijaan kätilöt onnistui mahan päältä kokeilemalla arvioimaan 100 g:n tarkkuudella. En käsitä, miten se noin voi mennä.

Viveca, sulla on kyllä ihana lääkäri ja ihana mies. Aika hurjaa, että tuon enempää apua et tule saamaan, mutta ehkä ne vauvat on sitten hyviä nukkumaan ja syömään. Täällä Suomessa on kyllä loistosysteemit, kun on 3 viikon isyysloma. Ja meidän lapset on vielä syntyneet kesäaikaan, niin mies on pitänyt tuohon päälle 4 viikon vuosilomat. Olen ollut tuossa suhteessa tosi onnekas. Nyt mies on kyllä uudessa työpaikassa, joten voi lomat olla tiukassa. Mutta kolmas lapsi kuulema hoitaa itse itsensä, eli sitä odotellessa;)

Beata, ihanaa että sulla oli mukava neuvolantäti. Mullekaan ei muuten tullut ylipainosaarnaa, vaikka sitä pelkäsin. Mulla on muuten laskettu aika 18.9., taitaa olla eri kiekot käytössä meidän neuvoloissa. Joo, mulla on tosiaan rankat oireet, mutta niin ne oli edellisilläkin kerroilla. Esikoisen odotuksessa paino putosi alussa 12 kiloa, kuopuksella 8 kiloa ja nyt vaan 3 kiloa eli kai minä olen kuitenkin nyt vähän helpommalla päässyt, vaikka se ei siltä tunnukaan. Ja sinullekin voisin sanoa, että voi siitä miehestäsi ihan kelpo isä vielä kuoriutua, vaikka vielä ei raskautta tajuakaan. Miehet on tosiaan vaan niin hitaita;)

Jokohan A-M ja mi-iuska on tositoimissa, jännää.

Kävin tänään verikokeissa tulehdusseuloja ja veriseulaa varten. Tuli tosi paha olo tuosta reissusta, mutta sehän ei poikkea juurikaan normaalista olotilasta. Pahoinvointi ei sittenkään ole helpottanut, vaikka vähän jo toivoin. Mutta kai tässä pitää vaan kehittää kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Ja toivoa parasta. Ultraan on vielä melkein kaksi viikkoa ja minulle on edelleen erittäin epäselvää, mistä ja milloin seulan tulokset saa. Olisi kiva, kun olisi joku päivämäärä, jonka jälkeen voisi vähän huokaista helpotuksesta. Ensi viikolla tulee 12 viikkoa täyteen, mutta se ei yksinään paljon helpota. Odottavan aika on tosiaan pitkä.

Prune 10+4
 
Onnittelut A-M!!
hurjan nopea synnytys sulla! miten se niin nopea voi olla? :D

Orvokki, magnesiumia kannattaa ottaa iltasin niin helpottaa levottomia jalkoja (ja kramppaavia jos kramppaa).

Tänne ei ihmeitä.. väsymystä ja anemiaa ja touhotusta ton naperon kanssa. Remontti edistyy mutta ei sitä valmiiksi saa ennen synnytystä.. joten vauva syntyy alkuun tänne "sijaiskotiin". mutta ei se mitään, oon sille ehtiny jopa muutamat vaatteet pestä ja melkein laittaa sänkyä kuntoon. mutta eiköhän tää laskettuun aikaan mene tai ylikin.

mä otan yötä vasten sit obsidanin (en oo pystyny käyttämää), ja saa nähdä meneekö yö yrjöilyks vai aamu vai miten.. huh! mutta lupasin yrittää, jos ei onnistu niin sitten se rautalitku taas käyttöön.. jos sitä en kokoajan yrjöis.

Nyt pitäis mennä tiskaamaan.

yhtään jaksais.

rv38+4
 
A-M, hurjasti onnea pienen pojan syntymän johdosta! Ihanaa, että kaikki on hyvin:) Meillä oli ihan samanlainen tarina kuopuksen kanssa, nopsasti maailmaan, mutta keltaisuuden takia jouduttiin jäämään osastolle. Ihanaa vauva-aikaa teille!

mi-iuska, tsemppiä loppumetreille! Ikävä, että ette päässeet omaan kotiin, mutta eihän se vauva niiden seinien päälle ymmärrä:)

Prune
 
A-M: Vauvan tuoksuiset onnittelut pikku prinssistä!

Helpottuneet kuulumiset ultrasta: pikkuinen sydän sykki tasaisesti ja koko vastasi laskemaani, eli nyt 8+2. Laskettuaika on nyt sitten 4.10.

Kiitos ajatuksistanne!

-Miltsi
 
Aivan ihania uutisia, onnea rekkalasteittain A-M ihanasta pojasta!
Olipa todella nopea synnytys ja mukavaa kuulla, että kaikki tosiaan kunnossa ja olette nyt kotona nauttimassa vauva-arjesta. :) Oon tosi iloinen ja onnellinen puolestasi!

Uskomatonta miten tämä elämä heittelee ja nyt meitä haaveilu-palstalla aloittaneita on jo vaikka kuinka monta terveen ihanan lapsen saaneiden-palstalla. Aivan ihanaa ja niin toivoa herättävää. <3

~~~
Mimis, J-R & Strumppis, ihana kuulla, että se pelkääminen on helpottanut vauvojen syntymän jälkeen. Antaa toivoa itsellekin, kun kuitenkin tämä raskausaika on ollut aikamoista stressaamista (ja samoin yritysaika...) ja oon alkanut miettiä, että miten sitä SITTEN pelkääkään kaikkea, kun pikkuiset on syntyneet.
Aika varmaan muuten menee paljon nopeampaa nyt synnytyksen jälkeen? :D Nimimerkillä, matelevat raskausviikot... ;)

Sydänäänten kuuntelu oli myös aikamoinen operaatio (tai ainakin olen kuvitellut sen helpommaksi), kun varsinkin poika oli sitä mieltä, että se mittalaitteella tökkiminen oli ihan hanurista ja pakoili sitä minkä ehti. :D 70 min sitä käyrää kerättiin, että midwife:t oli tyytyväisiä ja saatiin tarpeeksi kattava aika yhteensä sitä sykettä. Vuoronperään kuului monitorista pienten sydänten jumpsutus, joten sinänsä ihan sama kuin yksöisraskaudessakin. Molemmilla vauvoilla oli sykkeet 146-148, sen mitä sitä ruutua pystyin niskoja taittamatta kurkkimaan. Ja kuulemma kaikki hyvin ja vauvat voivat hyvin. Jihuu! :)

Tuosta mahan kommentoinnista vielä. Tänään viimeksi mulle kommentoitiin, että on pieni maha varsinkin kun ajattelee, että siellä on 2. Jotenkin ehkä itse oon vaan ihan hyvilläni noista kommenteista, kun olin kuitenkin täysin varautunut siihen, että musta tulee VALTAVA. Harva tosiaan kommentoi, että näyttää hyvältä tai että maha on ihana tms. mutta on niitäkin kuullut -ja ne kuulee yleensä jo synnyttäneen suusta, joka siis varmasti muistaa omasta raskausajastaan, että millaisia kommentteja sitä haluaa kuulla - ja millaisia ei... :P
Mulla on aina ollu jotenkin kompleksinen suhde omaan kroppaani ja vaikka en onneksi syömishäiriöitä ole sairastanutkaan (mulla on liian vähän selkärankaa), niin aina oon kokenut, että "pitäisi" laihduttaa ja että "sen ja sen kokoisena" olisin parempi jne. Jatkuva laihduttaminen on vähän kuin elämäntapa - samoin kuin se, että oon aina nähnyt ja pitänyt itseäni isompana kuin olenkaan.
Nyt raskaana ollessa on ollut jotenkin vapauttavaa, kun ei ole itse (täysin) vastuussa kropan muutoksista ja tärkeintä on pitää hyvää huolta sisällä kasvavista vauvoista. Ekaa kertaa elämässä syön vitamiineja ja muutenkin terveellisemmin. Ja riittävästi. Ja ekaa kertaa elämässä mua ei haittaa, vaikka kilojakin kerääntyy, nyt jo tosiaan se 14kg - ja lisää kerkiää kertyä vielä vaikka kuinka. :)

Tulipas tuosta paasaus. Höh. :S

Sini, mäkin aina mietin, kun puhutaan noista raskausviikoista, että tarkoitetaanko just esim. mainitsemiasi 37+ päiviä, kun puhutaan rv 38:sta vai 38+ päiviä. Mutta oot tosiaan jo niin hyvillä viikoilla, että eiköhän se tosiaan ole ok jos teidän vauva päättää syntyä jo 37+ päivillä ja näin ollen se mainittu 38-40 olisi ihan kohdillaan. :) Ja jos vauvan pitäisi vielä kasvaa, niin silloin ei varmaan mainittaisi mitään tuosta mahdollisesta syntymäajankohdasta vaan silloinhan se voisi olla vaikka 40-42. Ja ei kai 42+ päiville juuri päästetä ketään... Eli kun nyt tuli tässä pyöriteltyä, niin mä äänestän, että ne sulle sanotut viikot tarkoitti 37+0 - 39+6. :)) H-hetki voi siis olla koska vaan -iiiik miten jännää! :) Miten muuten meni sokerirasitustesti?

Hansu, mullakin on noita kivuttomia (ja rasituksessa pari kivuliastakin) supistuksia toooosi usein, mutta onneksi ne ei ole tehneet mitään. Mutta kun niistä ei voi koskaan tietää, niin ne on otettava vakavasti. Ihana kuulla, että kotona on olo helpottanut. Toivottavasti pääset kokonaan sairaslomalle, niin ei tarvitsisi siellä töissä stressailla ja kitua.
Koska muuten olitkaan menossa Suomeen? Eikös sun siellä sitten ollut tarkoitus tehdä vauva-hankintoja? :) <3

Orvokki, ihanaa, viikko enää ja sitten jäät "varhaistetulle" äitiyslomalle! :) Varmasti huikea fiilis!
Tuli noista levottomista jaloista mieleen, kun ei ole itselle tuttu termi (vaikka siitä aina kuuleekin puhuttavan), niin tarkoittaako se sitä sellaista jalkasärkyä/jomotusta, joka yleensä alkaa sänkyyn mennessä ja helpottaa kun esim. laittaa jalat seinää vasten korkeammalle? Jos, niin mulla sitä on ollut nyt ja ennenkin raskautta. Yleensä tosiaan tuo jalat kohti kattoa seinää vasten nojaamaan auttaa tai sitten oikein kunnon venyttely (niin että oikein sattuu). Tuota magnesiumia en ole koskaan kokeillut, mutta olisi varmaan paras keino. Ja helpoin, tai siis vähiten kivuliain. :D

Oon muuten kokenut ihan samoja fiiliksiä... Mun mies ei todellakaan koskaan ota kainaloon tai silittele mahaa. Se ei tosin muutenkaan oo sellainen kiehnääjä/hellittelijä-tyyppi, mutta nyt raskauden aikana olisin sellaista extra-huomiota kieltämättä kaivannut. Varsinkin kun meillä loppu seksikin kuin seinään heti alkuraskaudessa, kun ensin pelättiin, että se aiheuttaa km:n (ei todisteita pelolle) ja sen jälkeen mies ei vaan oo halunnu, kun on kokenut sen oudoksi. Eli voin kertoa, että myöskin sen takia odotan vauvojen syntymää kuin kuuta nousevaa! :D (sorry liika informaatio) :D
Mutta onneksi se tosiaan nyt on kompensoinut tätä meidän sisko-veli-suhdetta osoittamalla muilla tavoin välittävänsä musta ja vauvoista. Niin no, saanhan mä pari kertaa päivässä pusun eli ei ihan pelkkä sisko ja sen veli-suhde kuitenkaan. :D

Prune, kovasti tsemppiä pahoinvoinnin kanssa elämiseen. Toivon mukaan se tuosta pikaisesti helpottaa. Ei varmasti ole herkkua. :/ Ja aikamoisia noi sun painonputoamiset raskauksissa tuon pahoinvoinnin seurauksena. Kertoo kyllä, että et tosiaan helpoimpia raskausajan-kortteja ole saanut. Mitähän se olisikaan, jos odottaisit kaksosia.. :O
Tsemppiä myös tulosten/ultran odotteluun! Vaikka tuntuu, että aika ei kulu ja raskausviikot ei lisäänny, niin jossain kohtaa sitä vain kuitenkin tajuaa, että johonkin ne viikot on kuitenkin mennyt. Hitaasti, mutta kuitenkin. :)

mi-iuska, nostan kyllä hattua, että jaksat siellä loppusuoralla paitsi remonttia niin vielä toisen lapsen kanssa hääräillä. Oon itse nykyään ihan poikki pienimmästäkin "rasituksesta". Ja vielä kun kärsit anemiasta. :(
Mä sain pari kk sitten määräyksen alkaa syödä Maltofer-rautatabletteja yhden per päivä nukkumaan mennessä. Niitä oon nyt popsinut, vaikka eihän ne oireitta uppoa. Maha on nykään enemmän sekaisin (joo hyvästi vaan sitä ennen ajoittain vaivannut ummetus) ja muutenkin tavara on mustaa kuin hiili. :P Mutta tuo nyt on pientä. Ladyvitan Multivita Mama-vitamiinipillerit sitten saakin aina tosi huonon olon ja jos ei tosissaan ole syönyt hyvin ja kunnolla ennen niitä pillereitä, niin se on taattu mahalaukun tyhjennys. Muutaman kokeilu-erehdys-kerran jälkeen oon oppinut, että ihan pari leipää/omenaa ei oo riittävä ruokailu ennen niiden ottoa.. :S
Oot kyllä niin loppusuoralla, että pakko alkaa jännäileen, että koska tapahtuu! Kohta joka tapauksessa. Ihanaa! :))
 
Miltsille lähetän hirmu onnittelut ihanista ultrakuulumisista!!!!!!
Siitä se matka alkaa ja kohta sinäkin "tuskailet" isoa mahaa ja muita ihania oireita ;D Nopeammin kuin huomaatkaan!!!!
 
A-M:lle hurjat suuret onnittelut pikku prinssistä ja kadehdittavan nopeasta synnytyksestä :)

Miltsille onnea hyvistä ultra kuulumisista :)

Orvokki: Kyllähän se luonnollinen synnytys ois ihuna kokea, mun mies vaan jo valmiiksi pelkää sitä, että minuun sattuu ja huudan kurkku suorana, pelkää pyörtyvänsä. Ukko siis toivoo mahdollisimman kivutonta ja "siistiä" synnytystä, mutta vähän epäilen sellaisia edes olevan...

Prune: Laskeskelin tuossa, että mulle tulee ainakin 9 ultrausta kunnallisella puolella, joten ihan hyvää palvelua olen saanut, vaikka oishan täälläkin yksityinen tai vaihtoehtoisesti vois mennä naapurikuntaan yksityiselle.
Kävin muutama viikko takaperin ensimmäisessä paino arvio ultrassa ja silloin arvioitiin toukan painoksi lasketunajan hujakoille 3 500g +- 200g. Samoilla arviolla edelleen liikutaan, vaikka toukka hiippaileekin käyrien ylärajoilla. Parin viikon päästä on uus ultra, jolloin tarkistellaan toukan kokoa ja tehdään päätös mahdollisesta käynnistämisestä.
Jotkut kätilöt on vaan niin taitavia, että pystyvät kertomaan paljon pelkän näppi tuntuman avulla. Mun nykyinen neuvolatäti on koulutukseltaan kätilö ja tehnyt töitään jo yli 30 vuotta (en tosin tiedä onko kaikki neuvolan tädit kätilöitä), niin hän on juuri sellainen "Houdini", että tietää paljon "pelkästään" näppi tuntumalla.
Prune mitä tulehdusarvoja ne sulta katsoo?

Viveca: Kirjasen mukaan, mikä täällä jaetaan kaikille odottajille, viikot menis juurikin niin, että rv38 on 37+, mutta tiedäppä sitten miten ne missäkin paikassa laskeskelee. Sanoivat polilla viimeksi, että synnytys käynnistetään viimeistään 41+3, en tiedä olenko poikkeus vai käynnistetäänkö täällä kaikilla viimeistään noilla viikoilla. Sekin jäi epäselväksi, mutta selvää sen sijaan on, että synnytän viimeistään maaliskuussa :) Sokerirasitus onneksi meni ja tulokset oli ihan priimaa.

Mi-iuska: harmi ettei remontti sitten ennätä valmistua ajoillaa :( Kuin laaja remontti teillä on meneillään ja onko teillä apu miehiä sen teossa? Sinnikäs oot kun olet kaikea tuota jaksanut raskaus aikana. Meilläkin on kyllä rempattu, mut aika pienessä mittakaavassa ja tuleva toukka huomioon ottaen, tehdään ne mitä varmasti ehditään ennen toukkaa. Miksihän me ei olla aloitettu tätä ajoissa...

Mulle pahimmat kitu viikot ovat olleet rv 25-35, jolloin tuntu, että kaikki kiilaa ohi, varsinkin Hansun viikot tuntui menevän niin paljon nopeampaa kuin omat. Eikä todellakaan voi sanoa, että aika nyt jotenkin hurjan lujaa menisi. Tässä vaan odotellaan, että jotain tapahtuis, maha on jo tiellä, ettei oikein mitään pysty eikä jaksa tehdä. Miksi sanotaan, että nainen on hehkeimmillään raskaana ollessaan, kun ei mulla ainakaan ole hehkeä olo ollut missään vaiheessa... Taas kaunis kiitos mun miehelle, pitkästä pinnasta, kärsivällisyydestä ja kyvystä unohtaa mun sekoilut :)

Sini & Toukka rv 37 eli 36+6 (vai miten se nyt meni, no laskettuun aikaan on se 22 päivää)
 
A-M: Onnea!!!! Mulle tuli ihan vauvakuume taas, kun ajattelee sitä, että siellä on ihana tuhiseva nyytti jo sylissä. Tahtoo sellaisen nopsaa itsekin :) Oli kyllä nopea synnytys, kateeksi käy ;)

Beata: Onneksi teillä on vielä miehen kanssa välit suhteellisen hyvät. On kyllä varmasti rankkaa olla samassa asunnossa, kun tilanne on mitä on. Itse kun erosin exästäni, asuttiin vielä noin kuukausi yhdessä ja se oli kyllä todella rankkaa aikaa. Mutta kyllä mä edelleen luotan teidän tilanteessa, että mitä vaan voi käydä. Jos mies on seksiä harrastanut sun kanssa ennen eroa, tietäen, että siitä voi raskaus alkaa, niin kyllä hän varmasti on tiennyt mitä tekee. Eli ei olisi sitä tehnyt, jossei lasta kanssasi voisi tehdä. Tietenkin jää nähtäväksi, että miten teidän suhde jatkuu, mutta kyllä hän varmasti isä haluaa lapselleen olla, kunhan asia vain konkretisoituu hänelle pikkuhiljaa. Pidän peukkuja täällä, että kaikki menee hyvin.

Orvokki: Olen ihan samoilla linjoilla täällä muiden kanssa eli ei ne miehet vaan vielä tajua sitä raskautta ja että sieltä oikeasti on joku tulossa. Kai ne vain ajattelevat, että se sitten ilmestyy kun ilmestyy. Meillä naisilla kun tilanne on ihan eri, kun on oma kroppa kyseessä ja onha tuo päänsisäinen toimintakin aika erilaista ;) Meillä tuntuu, että mies on välillä ihan innoissaan, mutta mä olen alusta asti toputellut tilannetta ja välttänyt itse asioiden hehkuttamista tässä vaiheessa, että siksi mieskin on vaisumpi. Välillä kun hän tahtoisi masua silitellä, niin ärähdän. Musta tuntuu, että meillä ehkä tää tilanne enempi on mulle jäänyt konkretisoitumatta ennen kuin näen vauvan sylissä.

Miltsi: Onnittelut sykkeestä :) :)

Viveca: Ei ole meilläkään kauheasti peittoja heiluteltu plussan jälkeen :) Mullakin ollut aikamoinen km:n pelko, vaikka kaikkien juttujen mukaan seksi ei pätkääkään siihen vaikuta, mutta varmuudeksi tehty näin. Ja mieskin näyttää tän täysin hyväksyvän. Mun mielestä olisi kyllä outoa, ettei pariskunnilla voisi olla seksittömiäkin aikoja ja varsinkin tässä tilanteessa, kun ihan ymmärrettävästä syystä ei haluta. Mä tunnun vaan tässäkin asiassa olevan "outo", kun kaikki aina kirjottelee, että halut raskauden aikana lisääntyy. En mä jaksa kuvitellakaan, että ison mahan kanssa kiinnostus yhtään lisääntyisi :D Mutta toisaalta syy miksi kuulemma lisääntyy, niin on se ettei voi tulla raskaaksi. Meillä kuitenkin yli vuosi "tehtiin" vauvaa, niin ei ole tunnetta, ettei seksiä voisi ilman raskautumisen pelkoa harrastaa ;)

Prune: Mäkin ihmettelen, että aina valitetaan väsymyksestä, kun ollaan raskaana, mutta mulla on unettomuutta. Mä en ole sen jälkeen, kun raskaudesta sain tietää, nukkunut kunnolla yhtenäkään yönä. Heräilen noin tunnin välein öisin ja sehän ei varmasti tee kovin hyvää, koska ihmisen kuuluisi nukkua pidemmissäkin pätkissä. Vaikka menen nukkumaan iltaisin ysin-kympin aikaan ja herään seiskalta, niin kokonaisaika nukkumisessa on ehkä 6h/yö, koska kun herään, niin valvonkin yleensä jopa yli tunnin. Olin tällä viikolla saikulla tuon takia. Pikkuhiljaa on vaan ruvennut tuntumaan, että seinät kaatuu päälle ja mitään ei jaksa, kun ei saa kunnolla unta. Mä oon koittanu netistä löytää kohtalotovereita, mutta todellakin tuntuu harvinaiselta unettomuus tässä tilassa. Tuo unettomuus tietenkin johtaa sitten väsymykseen päivän mittaa, mutta sitä ei kai muut raskaanaolevat tarkoita.

Hansu: Mä en tiedä oikeasti, että mikä syy nykyään tuohon np-ultraan on. Etkös sä kuitenkin päässyt raskauden alussa verikokeisiin, joissa down katsottiin? Mulle ainakin sanottiin, että se näkyisi tuosta np:stäkin eli olisi tavallaan vaan tuplatarkastus. Tietenkin voi siinä np:ssä kai näkyä muutakin. Mutta rakenneultrassahan kanssa tehdään noita tarkastuksia eli jossei siinä mitään ilmennyt, niin teillä on varmasti kaikki ok. Jotenkin kun lukee sun juttuja työelämästä, niin tulee ihan oma tilanne mieleen. Mulla nyt ei kauheasti ole hommia, että siksi stressaisi, mutta olen muuten vaan niin täynnä koko firmaa. Nyt kun olin saikulla, niin ajattelin taas, että jos tässä äikkärille päästään, niin koitan kyllä pinnistää itseni lukemaan uutta alaa, jos se avaisi uusia ovia. Mutta että tähän yritykseen en enää tahdo palata. Millään en jaksaisi odottaa äikkärin alkua ja se että joutuu töissä olemaan, lisää vain stressiä :( Ja miten niin ei ihmiset ehdi tekemään mitään, kun saa lapsia??? Mä en tajua tuota kommenttia kuten en montaa muutakaan. Uskon, että sekin on paljolti asenteesta kiinni mitä ehtii ja mitä ei ja organisoinnista, kuten niin moni muukin asia elämässä. Mä vaan olen tässä vaiheessa jo kyllästyny kuulemaan kaikkia valituksia muiden elämästä. Jos niillä muilla on rankka raskaus ja vauvan kanssa ei mitään ehdi jne, niin eihän se tarkoita, että sulle kävisi kanssa niin! Siis apua :) Ja tuo mahajuttu, mä kyllä odotan sitä että mulle tulee kunnon pallo ja ei haittaa pätkääkään. Tai jossei tuu, niin ei tuu. Eihän sillä masun koolla ole väliä, vaan sillä mitä siellä sisällä on. Ai että jos joudun noita juttuja kuuntelemaan, niin rupean kyllä pyörittelemään silmiä. Pakko myöntää, että itsekin tein vuosi sitten virheen työkaverin kohdalla, kun hän on kolmannella kuulla ja sanoin ettei se edes näy. Mutta mä en vaan silloin tiennyt, ettei sen kuulukaan näkyä ;)

ON: Täällä mennään edelleen hitaasti eteenpäin. Tahtoisin jo niin ruveta suunnittelmaan ostoksia, muttei uskalla. Ensi ti on rakenneultra ja hiukan kauhulla sitä odotan. Jos kaikki on siellä kunnossa, niin kerron töissäkin asiasta (miten sitä odotankaan!!!). Nyt ihmettelen vain sitä, että miten joku uskaltaa kertoa jo niin aikaisin töissä, koska tuossa rakenneultrassakin voi selvitä vielä vaikka mitä vikoja?

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että maatessa alavatsalla tuntuu kunnon pallo ja näkyykin kun otin kuvan :) Arvatkaa vaan olenko tuota palloa hypistellyt :D Mutta on ensimmäinen merkki yli kuukauteen siitä, että kaikki on ehkä kunnnossa. Liikkeistä en vieläkään tiedä. Jossain vaiheessa on vähän olo, että tuolla alhaalla joku muljahtelisi, mutta en mä mitään pullasudin hipaisuja tunne ;) Tai ehkä tää mun asukki on vaan semmoinen, joka potkii sitten kunnolla eikä vaan hiplaile ;)

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille :)

juissis rv 18+6 ja la 22.7.
 
Miltsi: Onnea mahtavista ultrakuulumisista, ihanaa :)))

A-M: Onnea ihan mielettömästi kääröstä ja vautsi mikä synnytys :)) Mäkin oon tehny mielikuvaharjotuksia, että synnytyksestä tulee helppo. Oon päättänyt olla stressaamatta sitä ja päättänyt, että se menee hyvin. Katotaan auttaako :D

Juissis: Täällä tosiaan on ainoastaan kaks ultraa koko raskauden aikana. Viikolla 18 ensimmäinen ultra, joka on rakenneultra ja jota mainostetaan lasketunajanmäärittämisultrana. Viikolla 33 on sitten viimeinen ultra, jossa katsotaan, että sikiö kasvaa normaalisti ja kaikki on muutenki niinku pitää. Jos vauva on väärinpäin tai jotain niin sitten seurataan tarkemmin. Nyt täällä on viime aikoina alettu puhumaan siitä, että kaikille pitäis tarjota ultra viikolla 12, kuten Tanskassa tehdään. Tästä alko ihan hirvee sirkus. Pääministerin luo tuli vierailemaan tyttö, jolla on Down ja tietty lehdistö lietso tätä juttua ihan sairaasti. Siis, että eduskunta on päättämässä rodunjalostuksesta jne. Asiantuntijat puolustelee tuota ultraa ihan muilla asioilla. Täällä kun välillä käy niinkin kauheita juttuja, että keskeytynyt keskenmeno ihan alkuviikoilla huomataan ultrassa vasta viikolla 18. Ajatelkaa miten kamalaa!!!!!! Ja näitä on kuitenkin useampia vuodessa. Toinen on tietty kohdunulkoinen, tuulimuna jne. Ja toiseksi osa sikiöiden kuolemaan johtavista poikkeamista voitaisiin huomata niin aikaisin, että abortin vois näissä tapauksissa tehdä jo niin aikaisin eikä viikoilla 20+. Sitä seulontaverikoetta tänne ei joka tapauksessakaan tuu, koska se on tuomittu jo etukäteen ja Tanskan systeemiä haukutaan täällä kovin sanoin. Ne ei vaan kai tajua, että Suomessa on sama käytäntö, joten siitä ei niinkään puhuta. Downlapsethan on siis samassa koulussa muiden lasten kanssa, niillä on vain välillä omaa ohjattua toimintaa, sama pätee muihin vammaisiin lapsiin. Tuo systeemi on siinä mielessä ihan mieletön, että lapset oppii jo pienestä pitäen, että vammaisuus on osa normaalia elämää eikä näitä ihmisiä yritetä piilotella mihinkään. Siksi kai ihmiset niin vahvasti reagoikin tähän.

Mun tilanne oli tietty ihan eri, koska olin siellä lapsettomuusklinikalla seurannassa ja kävi tuuri, että viikolla 11 mulle sattu ruotsalainen lääkäri sijaiseksi, joka sano kysymättä, ettei näkyvää turvotusta oo, joten sitä ei oo mitään järkeä edes mitata. Yritin varmistella asiaa mun omalta lääkäriltä viikolla 12 ja se sano, että ei näe mitään, mutta että sillä ei oo sitä lupaa edes katsoa, joten tätä se ei sitte oo sanonu. Että näin. Seulontaa ei siis oo tehty. Tosin enpä noille niin paljon edes painoarvoa anna, mun kaverin vaikeavammainen lapsi meni seuloista läpi ilman mitään hälytysmerkkiä. Myöskään rakenneultrassa ei voi millään kaikkea nähdä, mutta se kai on jo hyvä merkki, että rakenteet on kunnossa eikä oo sydämessä mitään.

Seksihaluista se verran, että meillä on kyllä niin totaalisen kuollutta. Nyt en oo uskaltanut supistusten takia edes ajatella, vaikka eilinen meni ilman yhtäkään supistusta, jee :)))) Reissussa oltiin vähän aktiivisempia, aurinko ja lämpö aina laittaa hormonit hyrräämään ja näitä kaikenlaisia pikkuvaivoja ei vielä sillon ollu niin montaa :D

Ja Juissis: Meidänkään möyrijä ei oo kyllä koskaan mitään perhosen siipien hipaisua harrastanu, vaan oon alusta asti tuntenu liikkeet töyttäisynä ja muljahteluina :D Ihana kun sun masu alkaa kasvaa ja kaveri ilmottaa itestään :))) Mäkin oon niin nauttinut siitä, kun sain kertoa töissä, että oon raskaana. Oon ihan varma, että musta on puhuttu paskaa selän takana, etten varmastikaan voi saada lapsia, kun oon yli 30v. eikä mulla vieläkään oo yhtään. Kun kaikkihan haluaa lapsia ku ne on 20v. Näitä elämän totuuksia. Varsinkin niiden ilmeet oli parhaat, jotka suoraan lauko päin naamaa, että ne luuli, että mä oon vaan lihonnu... en tykkää kyllä yhtään siitä meidän työporukasta, ihmiset on niin kauheen A4 ettei ne näe nenäänsä pidemmälle. Joo Juissis tehdään yhteinen lupaus, että äitiyslomaan jälkeen alkaa uudet kuviot :)

Viveca: Levottomat jalat on mullaki ja se tuntuu semmosena, että on pakko kouristella jalkateriä tai jotenki liikutella niitä, kun muuten pakottaa tai en edes tiedä mikä se tunne on. Kiitos vinkistä, kuka sitä nyt vinkkaskin, haen magnesiumia apteekista :)

Sini: Musta tuntuu, että oon ollu viikoilla 20-22 jo sata vuotta, kun yhtäkkiä vedettiinkin taas takapakkia viikoissa. Ja sun raskaus menee kauheeta vauhtia mun edellellä :D Sullakaan ei oo enää pitkä synnytykseen, ihanaa :)))

Miu-uskalle tsempitykset remppaan. Mahtaa olla mukava yhdistelmä. No mutta kyllä kaikki järjestyy :)

Orvokki: Ihanaa, että siellä on kaikki tylsän hyvin :))))

Prune: Koitahan jaksaa sitä pahoinvointia edelleen. Toivottavasti se alkaa helpottaa nopeesti, vaikka hyvä merkkihän se on kaikessa kamaluudessaan :)

Onko teillä muilla ollu painajaisia? Mä näen nyt koko ajan unia ennenaikaisesta synnytyksestä :( ja jotenki tää tilanne teinin kanssa stressaa samalla. Viime yönä näin unta, että perheterapeutti soitti ja haukku mut, kun en antanu vauvalle nimeksi Amanda niinku teini haluaa (en edes tiedä minkä nimen se oikeesti haluais...). On vissiin vähän niinku mielessä tuo, että miten paljon kiukuttelulle pitäis antaa periksi ja kuinka paljon pitää oma pää. Huhhuh, siitä se kunnon urakka vasta alkaakin, kun omaa lasta alkaa pienestä pitäen kasvattaa. Ei oo helppoa ei.

Hansu 22+2
 
Ihan ensimmäiseksi: Onnea A-M!
Ja toiseksi ihan pikainen kertomus, että täällä kaikki hyvin. Ultrassa potki niin vaudikkaasti pikku tyyppi tänään! Me ollaan miehen kanssa aivan sekaisin onnesta. Laskettuaika hieman aikaistui eli nyt olisi 11+6 (Vielä ennen ultraa oli 11+3).
Olen siis ihan oikeasti raskaana! uskaltaisikohan sitä huoahtaa...
Voimia kaikille! Tämä vain tämmöinen pikapyrähdys palstalle.
 
A-M:lle suuren suuret vauvaonnittelut! <3 <3 <3 Ihanaa!!! :))

Muuten en nyt jaksa kommentoida. Sain eilen tietää, että miehellä on toinen nainen. Ei edes kieltänyt sitä, kun puhelimessa latelin, mitä tiedän. Olen niin rikki ja hajalla, etten tiedä, miten tämän kestän!! Mies ei ole nyt kotona, lähti viikolla taas reissaamaan jonnekin, en edes tiedä minne. Luultavasti sen naisen luona on. Ja ihan taatusti se akka ei tiedä, että olen miehelle raskaana!!

Voi jumalauta tätä mun elämää...
 
Beata: Ei voi olla totta!!!!! Tuossa siis selitys vähän niinku ihan kaikelle... ja mä kun vielä täällä selitin kuinka on hyvä, että mies on rehellinen. Ja paskat :( Nyt en kyllä oikeestikaan tajua koko tyyppiä, että miten se on voinu. Siis jättää ehkäisyn ja samaan aikaa ilmeisesti puuhastellut jo sitä uutta suhdetta. Vai onko tää ihan uus juttu? Kerro enemmän kun jaksat. Oon tosi pahoillani... tiedän niin tuon tunteen. Sitä ei kyllä kenellekään toivoisi.

Jaa-a mitenkähän miekkonen on asian meinannu selvittää siellä toisessa päässä.. jos suhde on jatkunut pidempään, niin tuskimpa se uus nainen tykkää saada vahvistuksen siitä, että mies on fyysisesti hoidellut kahta naista samaan aikaan. Tietty selitelly siellä toisessa päässä, että seksielämää ei kotona oo ja blaa blaa blaa jos siis se edes tietää, että sua on olemassa?? Että vihastuttaa niin sun puolesta :(

Halauksia ja voimia lähettelen. Muista, että siellä sun sisällä kasvaa jotain niin ihanaa, että senkin puolesta on vain jaksettava. Kyllä pärjäät yksinkin, usko pois <3
 
Pikasesti luin kaiken (jos ette oo vielä hoksineet niin mulla tarve kertoa että elämäänne seurailen) ja kiva kun ootte paljo kirjottaneet ajatuksianne :)

Paljon onnea A-M:lle ja koko perheelle!!!

Hansu: just tarkotinki sitä että tajuan ettei huvita paljo teinistä kirj. ku joku saattaa taas tulla arvosteleen sun äitipuoleutta. Hyvä kun loma meni hyvin :) Luulis, että positiiviset kokemukset lujittaa kuitenkin teinin luottamusta teihin ja ehkä sitte toivottavasti joskus teiniyden jälkeen..

Beata: tekis kyllä mieli sanoa miehestäsi pri valittua sanaa.. tietämättä millanen tilanne on niin jos uus muija ollu koko ajan niin voi jeetari. Joo kaikki me ollaan ihmisiä ja tehään virheitä mutta kyllä tuo nyt sulle ja syntymättömälle lapselle on ihan liikaa. Jos oisit mun sisko tai läheinen niin sun miehes sais kuulla mielipiteeni ja halveksuntani tekoaan kohtaan. Ite en ainakaan tietääkseni ois ihan intona jos tuoreessa suhteessa mies kertos tulevnsa pian isäks.. Paljon jaksamista sulle <3

Ja muillekin. Mä säikähin että missä se Orvokki. Ja sori ku nyt pörrään täällä vähempi niin mulla ei kapasiteettia pysyä kaikessa kärryillä. Siks vanhimmat palstalaiset ja heidän tilanteet jää paremmin mieleen.
 
Voi paska, Beata! :( Mä en uskaltanut maalata piruja seinälle aiemmin, mutta mulle kävi just noin kolmisen vuotta sitten. Tosin lasta lukuunottamatta. Mutta muuten ihan sama kuvio, mies ei oikein tyytyväinen "elämäänsä" (kuulemma lähinnä työt tökki), yritän tukea ja auttaa häntä, mietimme pientä hajurakoa (mutta emme kihlauksen purkamista) -> muutan vuokralle kotimme viereen (itse ehdotin muuttoa auttaakseni mies-parkaa..), jatkamme seksielämäämme normaalisti yhdessä -> mies jää kiinni yön poissa kotoa olemisesta -> selviää, että mies on tavannut jo aiemmin kyseisen naisen ja on nyt hänen kanssaan (kiva, kun mullekin kerroitte, itse olin edelleen siinä luulossa, että me olemme yhdessä ja pidämme taukoa kunnes mies saa ajatuksensa kasaan).

Mies ei ikinä myöntänyt päin naamaa mitään, mutta vaikeahan tosiasioita oli kieltääkään. Ymmärrän, että hän ei halunnut satuttaa mua ja näin ollen koki paremmaksi olla hiljaa ja antaa totuuden tulla ajan myötä selväksi. Silti ehkä juuri se satutti eniten. En ollut tarpeeksi tärkeä kuullakseni totuuden.

Oon tosi pahoillani, että joudut kokemaan tuon kaiken Beata. :( Ainoa mikä itseäni tilanteessasi kutkuttaa, on se, että miehesi on mielenkiintoisessa tilanteessa yrittäessään selittää tulevan lapsenne. Siinähän kiemurtelee.

Halauksia!!
 
Voi suru Beata :( Olen todella pahoillani puolestasi. Halaisin ja lujaa jos olisit vieressäni....
Ei ole sanoja jotka yhtään lohduttaisi sinua...
Olen täällä kertonutkin useampaan kertaan että olin itse kolme vuotta sitten samassa tilanteessa, ilman lasta kuitenkin. Tiedän miten pahalta tuo tuntuu :(
Voimia sinulle ja jaksamista. Toivottavasti sinulla hyviä ystäviä tukena ja onneksi on se pieni ihmisen taimi sinussa iloa tuottamassa. Koeta jaksaa ja heitä nyt viimeistään sen ukon ketaleen kamat portaille!!!!!!!

Halauksin Orvokki
 
A-M:lle ja koko perheelle sylin täydeltä onnitteluja vauvan syntymästä <3 <3

Ja Beata, olen niin pahoillani :(( Lohdutuksen sanoja ei tahdo oikein löytyä täältäkään, voin vaan kuvitella mikä fiilis sulla on tällä hetkellä!! Koitahan jaksaa ja muista että olet vahva nainen!!! Se mikä ei tapa, se vahvistaa! Ehkä maailman ärsyttävin klisee, mutta totta se on... Usein sen kyllä huomaa vasta pitkän ajan kuluttua tapahtuneen jälkeen. Voimia ja halauksia!
 


mi-iuska ......... tm 5/09, 10/09, km 3/10 .... LA 6.3.11
melluliini ......... km, kkm 10/10................... LA 6.3.11
Sini ............... km 11/09 ......................... LA 19.3.11
Typy ............. km 08, 09, 09, 10 .............. LA 5.4.11
Khaosan ......... km 5/10 ........................... LA 22.4.11 ......... poikalupaus
Viveca ........... ku 12/08 .......................... LA(x2) 24.4.11 ... tyttö&poikalupaus
Orvokki .......... km 4/10 ........................... LA 9.5.11
Hansu ........... kkm 2/09, 7/09, tm 5/10 ...... LA 30.6.11 ......... tyttölupaus
Juissis ........... km 11/09, km 09/10 ............ LA 22.7.11
Beata ............ km 10/09 .......................... LA 17.9.11
Prune ............ km 12/09 ........................... LA 18.9.11
daalia ........... km 12/10 ........................... LA 9/2011
Miltsi ............. km .................................... LA 4.10.11
Piu ................ kkm 02/10
manna ........



SYNTYNEET MURUSET <3

2010

Katsu - km 12/07, ku 11/08 - poika - 11.1.10 - rv 39+0 - 50,5 cm - 3 676 g
HMM83 - km 5/09 - poika - 16.5.10 - rv 41+5 - 49 cm - 3 708 g
Tiitu-tii - km 5/09, 8/0 - poika - 25.5.10
J-R - tm 7/09 - tyttö - 1.6.10
Sarppa75 - kkm 8/09 - poika - 25.6.10
Tilkku - km 7/09 - poika - 17.7.10 - rv 39+3 - 50 cm - 3 130 g
Jane75 - kkm 9/06, 3/09, 9/09 - poika(2.) - 01.10.10 - rv 40+1 - 51 cm - 3 815 g
Tipsuliini - km 7/09, tm 11/09 - tyttö - rv 40+6
Minttuli80 - kkm 10/09 - tyttö - 12.10.10,
Mimis - km 05/09 - tyttö - 29.10.10 - rv 37+4 - 47 cm - 2 610 g
Saapi tulla - kkm 11/09 - poika - 13.11.10 - 3 390 g
Strumppis - km 12/09 - tyttö - 10.12.10 rv 41+0 - 52 cm - 3 950 g

2011

Lakallis - km 10/09 - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g
haavelapsesta - kkm 08, ku 09 - poika - 23.1.11
A-M - kkm 8/08, km 11/09 - poika - 18.2.11 - 52 cm - 3 590 g

 
Voi Beata, tuli niin paha mieli puolestasi ;( Todella paskamaisen tempun teki miehesi. Koita jaksaa, toivottavasti saat kuitenkin jotain lohtua tulevasta vauvastasi. Todella sääli, että raskautesi ja siitä iloitseminen jää nyt tuon asian varjoon. Kenenkään raskaana olevan ei toivoisi tuollaista kohtelua joutuvan kestämään.
 
Beata, voi ei kyllä sinua nyt koetellaan. Aivan käsittämättömän törkeää käytöstä mieheltäsi. Ja mitenhän meinaa vauvan selittää tuolle toiselle naiselle... Kyllähän tuo tietenkin vähän selittää miehesi pessimististä asennetta suhdettanne kohtaan. Koitahan kuitenkin jaksaa. Tärkeintähän kuitenkin on, että sinulle on tulossa vauva. Aikamoinen lahja kuitenkin tuon tilanteen keskellä. Hirmuisesti lämpimiä ajatuksia ja halauksia lähetän!

Daalia, onnea hienoista ultrakuulumisista!

Hansu, mielenkiintoista kuulla että siellä on noin erilaiset ultrakäytännöt. Mutta tuo vammaisten integrointi tavallisiin kouluihin on kyllä hyvä juttu kaikkien kannalta. Suomessa mua ihmetyttää, kun seulonnoista ei ole julkisuudessa kauheasti puhuttu silloinkaan, kun laki muuttui niin, että niitä on kaikille pakko tarjota. Ja liian vähän tietoa niistä neuvolassakaan saa. Niistä painajaisista, mullakin on ollut ihan hirveitä painajaisia silloin harvoin kun edes nukun. Kaikissa vauva kuolee mitä hirveimmillä tavoilla. Kai se alitajunta jotenkin työstää näitä pelkoja. Ja onhan se lapsen kasvattaminen hankalaa, mutta varmasti helpompaa, kun sen saa aloittaa vauvasta asti. Lapset kun on alusta asti omia persooniaan ja vaatii siten omat konstinsakin. Hyvin se sultakin tulee sujumaan:)

Juissis, olipa kiva kuulla sinunkin kuulumisiasi. Tuo unettomuus on tosiaan syvältä ja ilmeisesti melko harvinaista. Minä nukun vielä paljon sinuakin huonommin, pahimmillaan kaksi 1,5 tunnin pätkää yössä ja joka yö valvon vähintään neljä tuntia. Yöunet vaihtelee 2-6 tunnin välillä. Mutta ei kai tähän mikään auta. Mulla on normaalistikin välillä pahoja unihäiriöitä, mutta ikinä ei ole näin pahana ollut näin pitkään. Mulla tilannetta varmasti pahentaa pahoinvointi, kun öisin on joko nälkä tai sitten pitää oksentaa. Ja kun päivät vaan makaa, ei kroppa väsy tarpeeksi, jotta tulisi uni. Toivon, että meillä molemmilla helpottaa viimeistään rakenneultran jälkeen. Jos tämä johtuu niistä peloista ja siinä vaiheessa helpottaisi. Ja ihan totta kirjoitit tuosta elämästä vauvan kanssa. Ikinähän sitä ei voi etukäteen ennustaa, mutta minä kyllä jatkoin opintoja kuopuksen ollessa 4 kk, koska hän oli tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva. Ja näin aikuisopiskelijana voin todeta, että opiskelu on helpompi yhdistää lapsen hoitoon kuin työnteko. Eli ei muuta kun kohti uusia tuulia heti kun siltä tuntuu. Ja tsemppiä rakenneultraan!

Sini, eihän tuo miltään jättivauvalta kuitenkaan kuulosta. Ja tosi moneen ultraan olet kyllä päässyt. Siitä synnytyksestä vielä, että kyllä semmoinen melko siisti synnytys on ihan mahdollinen, kun nykyään on niin hyvät kivunlievitysmahdollisuudet. Epiduraalin aikana voi jopa nukkua, kun se vie kivut niin hyvin pois:) Mulla eka synnytys oli semmoinen mukavan hallittu ja hillitty puudutusten ansiosta. Toka etenikin vähän nopeammin ja silloin tuli kyllä huudettua kivusta. Puudutuksia kannattaa pyytää ajoissa, ainakin yöaikaan... Mutta miehet kyllä jotenkin odottaa synnytysten olevan pelottavampia kuin ne onkaan ja se kaikki tuska kyllä miehillä unohtuu kun sen vauvan näkee. Kysyit niistä tulehdusarvoista, se oli kai epätarkka termi, tarkoitin niitä HIV-,kuppa- yms. testejä.

Viveca, kiitos tsempeistä. En tosiaan edes uskalla ajatella, miten huonosti voisin kaksosista. Toisaalta, mulla ei loppuraskaudet sitten ole olleet kauhean vaikeita eli kun tästä alusta selviää, niin sitten on pahin ohi. Sitä odotellessa... Aika hauskaa tuo teidän sydänäänten kuuntelu. Jännä, kun on niin erilaiset käytännöt, täällä kun niitä kuunnellaan tuon tuostakin. Ja tuo seksittömyys raskausaikana on kyllä niiin tuttua. Aluksi on itsellä niin huono olo, ettei puhettakaan että pystyisi. Mies taas menettää halut heti kun maha alkaa näkyä. Eka raskaudessa tuo oli kriisin paikka, mutta kun seksielämä sitten lopulta palautui ja jopa entistä paremmaksi, en ole enää viitsinyt asiasta stressata. Tuossa mielessä sektio on kyllä ehkä parempi synnytystapa;)

Miltsi, onnea hienoista ultrakuulumisista!

Minulla alkaa hermot mennä tähän pahoinvointiin. Ruokahalu on ehkä vähän parantunut, mutta samalla oksentelu on lisääntynyt. Ei vaan jaksaisi enää. Enkä edes muista, missä vaiheessa aiemmin on helpottanut. Enää en uskalla mennä edes bussiin, kun oli niin hirveä matkakokemus yksi päivä. Mun takana istui vanhempia naisia, joista toinen oli käynyt silmäluomileikkauksessa ja kertoi siitä yksityiskohtaisesti vieruskaverilleen. Totta kai sen piti oikein yksityiskohtaisesti kuvailla palavan lihan hajua... Onneksi ilmat on lauhtuneet, jotta voi kävellä jos johonkin on ihan pakko päästä. Tuli myös yksi varsin pelottava kokemus. Perjantaina kävin tentissä ja kun tentti oli alkamassa tunsin, että jotain lorahti housuihin. Mahakin alkoi krampata. Sain kuitenkin itseni koottua, tein tentin, jopa läpäisten sen ja äkkiä vessaan. Valkovuotoa vain, mutta kyllä säikäytti. Nyt on alkanut kuitenkin rv 12, joten kai spontaanin km:n riskin pitäisi jo pienentyä, mutta eihän sitä voi silti huoletta olla. Kohtu onneksi jo tuntuu suurentuneelta, jos oikein linkkuun itsensä vääntää, joten ehkä nämä kaikki kivut on vaan niitä kasvukipuja. En yhtään muista, minkälaisia tuntemuksia edellisissä raskauksissa oli.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Prune rv 11+0
 
Äkkiä vain kysäisen, kun huoli on kova.

Sain juuri puhelimessa labratulokset perjantain nt-ultraa varten, ja ihmettelen kun hcg oli vain 36???? Siis tarkoittaako tuo 36 000 tms, koska eihän se näillä viikoilla (11+2) voi noin matala olla? Oon ihan huolesta soikea, terveydenhoitaja sanoi, ettei heillä ole mitään viitearvoja eikä osaa sanoa onko tuo normaali. Mä oon niin paniikissa!

Raskausoireita ei ole ollut moneen päivään, muuta ku pieni kuvotus vain. Stressi on miehen toilaluista järjetön, joten pelkään että on käynyt vauvanalullekin huonosti :((

Kirjoittelen viikonloppuna lisää ja kommentoin muitakin.

Hyvää viikkoa kaikille!!
 
Beata: En ossoo sanoa mitään noista hcg arvoista ja niiden ilmoittamis tavoista, kun niitä ei ole multa koskaan mittailtu edes. Voisitko soittaa sille neuvolan tädille ja kysyä häneltä, eikös hänen ainakin pitäisi tietää?

Sini
 

Yhteistyössä