Keskenmenon jälkeen raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-R
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tervetuloa tiitu-tii koti-Suomeen! Eikö ole ihanaa kun vastassa on räntäsade ;) Harmi, että nyt on pieni mies kipeänä. Raskauskin väsyttää, saati yövalvominen. Oot sie sinnikäs kyllä, kun vielä töihinkin jaksat...

Pääset taas pian neuvolaan, kiva. Mä en ole vielä varannut neuvola-aikaa, odottelen nyt rauhassa vielä.

Justiina: voi elämä, miten joskus kaikki tuntuu menevän pieleen! Mutta valoa on näkyvissä; olo paranee ja pian käynnistyvät tutukimukset. Mitä siellä ekana tehdään? Mä uskon että apu löytyy, vaikeinta on se asioiden selviämisen odottaminen.

Mulla jatkuu krapulaolo. Mahtaako pahoinvoinnin saada aikaan toiveajattelulla?

J-R, rv 6+4
 
Moi kaikille

Kirjoittelen edelleen tänne, sillä mun 2. raskaus tuli niin vähän tm:n jälkeen, että se vaikuttaa tähän uuteen odotukseen.

No, on isoja UUTISIA! Käytiin tänään varhaisultrassa, ja siellä näkyi selkeät sydämenlyönnit ja pienen pieni ihmisen alku! Meille taitaa sittenkin tulla vauva?!

Olo on jokseenkin tärähtänyt, kun oltiin niin uskoteltu itsellemme että ei siellä mitään kuitenkaan ole...

Asian sulttelu vienee joitakin päiviä, mutta jatkan toki kuulumisten kertomista tähän ketjuun.

Onko muita samassa tilanteessa olevia vielä maisemissa?

T: J-R, rv 7+6


 
J-R täällä vaan päivittää ketjua.

Eli nyt menossa rv 9+2 ja viimeiset 2-3 viikkoa ollut melkoisen pahaa oloa, olin jopa saikulla ja nukuin päivällä 3.5 h päikkärit. Pitäis vissiin jo tajuta, ettei jaksa samaan malliin ja levätäkin voi välillä. Pelkoja ei ole enää ollenkaan tai ainakin harvoin. Luottamus raskauteen on vahvistunut pikkuhiljaa. En mä tosin sitä vielä usko että sieltä joku vauva on tulossa ;)

Eli nautiskelen salamatkustajastani =D
 
Huomasin ketjunne ja ajattelin stressaajana liittyä mukaan porukkaan. Nyt menossa viikot 13+2. Edellinen raskaus, joka oli ensimmäiseni, meni kesken. Oli keskeytynyt viikolla 9+0, mutta huomattiin vasta np-ultrassa. En huomannut keskenmenoa sitä ennen yhtään mistään). Julma shokki ihmiselle joka menee ihastelemaan sitä pientä elämää suurin odotuksin. Noh, sitä seurasi kaavinta, jota seurasi toinen kaavinta ensimmäisen epäonnistuttua. Tämä raskaus alkoi hetki kun kaavinnoista oli toivuttu. Oireet olivat vahvoja, mutta viikolla 5+ jotain alkoi myös vuodot. Kävin sen takia lääkärissä, joka laski viikot väärin ja ultrasi ja ihmetteli miks ei siellä ole mitään. Varoitteli tuulimunasta ja jäätiin viikoksi stressaamaan. Vuoto jatkui koko ajan ja kun viikon päästä menin ultraan, siellä näkyikin kaksi pussia ja kaksi sykettä. Viikon päästä tehtiin taas kontrolliultra, jossa huomattiin toisen sykkeen sammuneen. Myös vuoto oli loppunut. Nyt on siis tilanne se että masussa möllii elävä sikiö, joka on sangen eloisa yksilö + sitten menehtyneen alkion pussi, josta on jo alkio luennut pois (jolla sentään tosiaan onneksi on oma pussi, sekä omat kalvot), joka takaa että raskauteni on riskiraskaus alusta loppuun. Joten ei kai se ihme ole jos hiukan stressikäyräkin kohoaa. Tänään kävin ottamassa myös sikainfluenssarokotteen, joka vainottaa vielä omalta osaltaan. Mutta päivä kerralaan odottelen siis että viikkoja tulisi lisää.
 
Minä myös tuolta Keskenmenon jälkeen haaveilevista ilmoittaudun nyt virallisesti tänne naputtelemaan :) Eihän tuolta vanhasta ketjusta varmaan malta pois pysytellä kokonaan, mutt yritetään..

HMM83: Hienoa, ett toinen alkioista selviytyi jatkoon. Ei ole helppo alku sullakaan ollut. Tarrasukkia matkaan ja paljon onnea tälle elämäsi yhdelle haastavimmista matkoista.

J-R: Hienoa, ett sun pelot vähän jo varisseet matkan varrella. Omaa tilannettani ihmettelen, kun en heti plussattuani joutunutkaan paniikkiin, vaan olo on uskomattoman luottavainen. Tänä aamuna olo kuin kuin jouluna, lumi maassa, pikkukireä pakkanen ja kuukin taivaalla jossain möllöttää. Olo siis suorastaan onnellinen. Mulla siis rv 4 tasan pyöreästi oikeastikin menossa ja toivon, etten ole liian varhain liikkeellä täällä naputellessani, mutt jos huonosti käy, niin mähän voin täältä livahtaa vähin äänin tonne "kotiketjuun" takaisin. Eilen illalla yllätti ensimmäinen oikea pahoinvointi ja vaikka etoikin, niin silti olin siitä tunteesta onnellinen.

Ottis rv 4+0
 
olen lukenut ketjuanne ja välillä jotain kirjoitellutkin...

eli täällä ensimmäinen onnistunut raskaus ja kaksi keskenmenoa ja nyt neljäs raskaus menossa(kaiken huonon alun jälkeen) ja rv 37+6 olis takanapäin. kolme vuotta siis meni,että tähän päästiin. ja nyt olisi enää vajaa viikko aikaa,niin saan tämän toisenkin lapsen maailmaan. sokeriarvot on ihan sekaisin,niin käynnistävät,ellei tuu aikaisemmin. toivon kuitenkin,etä tulis itekseen. kun esikoinenkin tuli samoihin aikoihin...

jaksamisia kaikille ja hyvää jatkoa!!
 
miima, toivotaan, että kaikki menee hyvin, Pitkä matkahan sulla ei enää ole ;) Onnea matkaan.

Sitä tulin kertomaan, että niin tuli toinen peräkkäinen kemiallinen keskenmeno tälle plikalle. Iltapäivällä alkoi vuoto. En siihen uskonut, vaan tein tovi sitten uuden raskaustestin ja enää näkyy vain kalpea haamun haamu, eli epäonneensa on vain uskottava. Näin ollen poistun tästä ketjusta ennenkuin kunnolla ilmestyinkään. Toivotan teille kaikille mitä parhainta onnea! t. Ottis
 
Voi ei.. :( Pahoitteluni, voimia ja jaksamista Ottikselle täältä..
Ja vastaavasti onnea Miiman loppusuoralle..
Mie olen täällä vainottanut koko ajan rokotuksen jälkeisiä tuntemuksia, mutta ihan on samat "kasvukivut", poksahtelut ja muutkin oireet kun ennen rokotettakin.. Ilmeisesti kaikki siis on hyvin.. :)
 
Heippa!

Valitettavasti kykenen kirjoittamaan kovin harvakseltaan, kun päivät menee töitä lukuunottamatta vaaka-asennossa. Eli kestokrapulaa poden. Edelleen kuitenkin johtoajatuksena on, että paha olo, hyvä mieli =)

Miimalle onnea loppurutistukseen. Ehkä pian kaikki suru ja tuska jää taka-alalle, kun saat oman pienen tuhinakoneen syliisi.

HMM83; monenlaista tarinaa tässä on jo tullut kuultua, mutta sun tarinasi on ainutlaatuinen. Riskiraskaus tarkoitta erityisen erityistä vauvaa =) Mäkin otin possutautipiikin. Käsi tuli vähän kipeäksi, mutta muuta en humannut. Tosin mulla on kyllä ollut sen verran paha olo, että en olis ehkä erottanut mikä johtuu piikistä ja mikä hormoneista, hih. Mä olen päättänyt luottaa asiantuntijoihin, ja siihen, ettei varhaisia keskenmenoja ole uutisoitu piikin ottaneilla. Ollaan vaan levollisin mielin.

Mun ajatukset siintelee np-ultrassa, Se on mun henkinen takarajani näille epäuskon tunteille. Mua ei siis enää pelota, mutta haaveilu ja suunnittelu ei meinaa onnisua. Haluan siis varmistuksen varmistuksen että siellä vieläkin on joku joka voi hyvin. Ehkä mä sitten pääsen haaveilemaan (lue shoppailemaan) kunnolla. Toivottavasti housut mahtuisi vielä pari viikkoa päälle =)

Unia.

ps. Ottis, kirjoitin sulle tuonne toiseen ketjuun. Pian sä kyllä palaat tänne =)
 
Noniin. Nyt on sitten se pelätty np-ultra takana ja arvot olivat hyvät. Turvotusta alle mm - joten helpotti oloa kovasti. Niin, ja olihan pienokainen (poikafiilis edelleen) eloisalla ja mukavalla tuulella! Kahdet kädet ja kahdet jalatkin näkyivät, joten aika kokonainen tyyppi siellä kellistelee.
LA ei muuttunut - eli 21.5. edelleen! Hyvä niin! odottelen jo malttamattomana kevättä ja äippälomalle pääsyä - vaikka en ole vielä esimiehellekään mitään kertonut - eikä tee mieli kyllä kertoakaan.
Torstaina menen ottamaan sen sikapiikin kun on lasten päiväkodissa nyt kovasti tuota sikatautiepäilyä, joten parempi suojautua mielestäni!

Tsemppiä teille muille, jo kohta vauvan saaville tai uusille tänne tulijoille. Tilaa löytyy ja aurinkoista mieltä - kunnes asiat muuksi todistetaan!
 
Tiitu-tii, jipii, yksi virstanpylväs saavutettu, ONNEA! Jaksatko kertoa koko käynnin kulun vielä tarkemmin? Olitko siinä veriseulassa? Toukovauva, ihan mahtavaa! Touko on muuten kiva nimi, mites ois sun pojalle ;) Mulla on LA kesäkuun alussa, eli pari viikkoa on vaan meillä eroa.

Mua turvottaa, ja enää yhet housut menee helposti kiinni. Kumpa pystyis siinnittelee omilla vaatteilla vielä ees vähän aikaa. Onko sulla tiitu-tii jo äipphousut käytössä?

Nyt äkkiä nukkumaan! Kauniita unia kaikille palstalaisille ja muille uteliaille =)
 
J-R: Tässä tapahtumakulku eiliseltä.
Sairaalaan menin mieheni kanssa ja kova epäily/pelko vaivasi minua koko sen ajan. Kun sitten vihdoin pääsimme tutkimushuoneeseen istuimme alas ja kätilö kyseli voinnista ja raskauden kulusta. Kun selitin, että olen voinut huonosti viime päivät täti heitti ilmoille mahdollisen kaksosraskauden... Joo, noh, miten sen nyt sanoisi, sellaista onnea nyt tuskin meille tulisi ja rehellisesti sanottuna, en sellaista onnea osaisi rauhallisin mielin vastaanottaakaan. Mutta yksihän siellä oli :)

Ensin tehtiin ultra sisätutkimuksena (vatteet vex ja lavitsalle) mittoja otettiin suntaan jos toiseenkin ja kätilö kertoi kaiken sen minkä näki ja mittasi sen np-mitan ainakin 4 kertaa (saaden aina saman tuloksen) eri suunnista/kuvista. Tämän jälkeen tehtiin vielä ultraus mahan päältä - silloin kuva oli hieman epätarkempi ja pienempi, mutta mittoja otettiin silti.

Sitten vaatteet takaisin niskaan, muutama vauvankuva taskuun ja lähetteen voimin verikokeisiin.

Ei se oikeastaan sen kummempaa ollut. Todella ystävällistä ja rauhallista toimintaa. joskus aiemmin mun ultrissa on ollut mukana myös jotain harjottelijoita ja sillon on tuntunut, että koko homma katoaa vähän käsistä, kun pääkätilöllä ei ole ollut aikaa tuleviin vanhempiin kaiken ohjaustyönsä lomassa... Mutta täytyyhän niitä tuleviakin kätilöitä kouluttaa joskus.

Nyt sain aamulla kerrottua esimiehellenikin, joka taisi olla aika yllättynyt, mutta vaikutti ihan aidosti iloiselta, että Suomeen saadaan yksi lisää veronmaksaja.. Talvella aloitamme sitten miettimään miten työni kanssa tehdään, sijaisuudet ymym. Nyt jatketaan ihan normaalisti, vaikka pomo sanoikin, että täytyy nyt ottaa vähän rauhallisemmin (minun siis). No, joo.

Huomenna on sitten sikainfluenssapiikin aika - toivottavasti jono ei ole ihan mieletön!

Hyvää päivänjatkoa
:)
 
Täällä menossa rv 29+.Painoa tullut reippaasti mutta muuten kaikki hyvin.Viimeeksi tosin kun kävin neuvolassa ja oli lääkärikin niin verenpaineet olivat lievästi koholla ja lääkäri jo pelotteli sairaalalla ja vaikka millä.Terkkari sitten kyllä rauhoitteli.Määräsi kotiseurantaan verenpaineen.No kaikki mittaukset jotka olen tehnyt kotona ovat olleet hyvät.Verenpaine jopa ihan ihannelukemissa.Jo samana päivänä kun oli ollut lääkäri kotona näytti selkeästi parempia lukemia.
Sain ajan myös äippäpolille 26.11 synnytyspelkokeskusteluun.Ajattelin ettei siitä ainakaan haittaa ole jos siellä käy vähän juttelemassa.Kummittelee se menettämisen pelko koko ajan taustalla.Synnytystapa-arvio on sitten ilmeisesti viikolla 36 koska esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla.

Jaksamisia kaikille :)

t.Katsu rv 29+2
 
Moikka moi! En kyllä vielä uskalla virallisesti tälle puolelle tulla kirjoittelemaan, mutta siis erittäin vahva plussahan tuli eilen 3.11 Raskaus selvisi aiemmin eilen aamulla verikokeessa kun olin mittauttamassa tulehdusarvoja tän mun nuhan ja mahataudin takia. Hcg arvo oli siis 3000 vaikka vielä viime viikolla mulla oli kp1. Mutta kotiin tullessa piti ostaa testi apteekista ja testasin sitten illalla että näin omin silmin sen viivan :) Joten oiskohan ihme tapahtunu? Ensi maanantaina on varhainen uä koska mietityttää kovasti se vuoto viime viikolta, joita luulin menkoiksi. Varhaista km ei voi poissulkea täysin lääkärinkin mielestä. Mulla on ollut "oksennustautia" jo kolme päivää ihan aamusta iltaan. Välillä helpottaa, välillä pahenee. Oisko tääkin tauti sitten vaan sitä raskauteen liittyvää pahoinvointia? Kun etoo koko ajan.
Tiitu-tiille onnittelut hienosti menneestä ultrasta. Ja jaksuja kaikille mahakkaille.
 
Onne tiitu-tiille ultrasta! :)
Ite kävin eilen neuvolalääkärin vastaanotolla ja sain kuulla pienet vienot sydänäänetkin.. :)
Siellä se tiitiäinen siis vieläkin porskuttaa.. :)
Kuulema vähän toisen pussin aiheuttama riskikin vähenee kun aletaan päästä näille viikoille, eli ei sekään ihan niin suuri kauhukuva ole..onneks!
Kävin ihan raskauden alkumetreillä puhumassa saman lääkärin kanssa omasta keskenmenon pelostani ja tuntui jotenkin entistä ihanammalta nähdä taas kun ollaan päästy kriittisimmän ajan ohi ja edelleen jatketaan eteenpäin, kun sillon alussa ajatus siitä että se 12vko:n raja menisi koskaan kunnialla ylitse.
Kyllähän ne pelot sun muut aina edelleenkin ajoittain mieltä vaivaa ja kummittelee varmasti omalla tavallaan loppuun saakka, mutta ehkä suurin kammo alkaa jo helpottaa.
Tähän asti on ajatus ollut helposti se että "eihän mikään voi miun kohdalla hyvin mennä", niin nyt osaa jo välistä ajatella niin että "on suuri mahdollisuus että kaikki menee ihan hyvin loppuun asti" =)

-HMM83 ja tiitiäinen 14+0-
 
Heippa Unna, tervetuloa "tänne toisele puolelle"! Jää meidän kanssa tänne, täällä mäkin jännäsin mitä varhaisultrassa näkyy. Sulle tulee nyt piiitkät pari viikkoa odottaa sitä toista ultraa. Aika ei onneksi pysähdy, ja pian sä huomaat että pari viikkoa onkin kulunut. Ja "täplä" kasvanut. Mä olin tosiaan varhaisultrassa silloin 7+6, ja salamatkustaja oli vaan 1.5 cm kokoinen. Ja sulla on yli 2 viikkoa vähemmän. Kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan =)

HMM83; hieno juttu, nyt sä kuulostat jo paljon positiivisemmalta! Ja pahimmat viikot on nyt varmasti takana. Joko sulla masu alkaa näkyä? ootko uskaltanut ostaa äitiysvaatteita tai vauvalle jotain?

tiitu-tii: kiitos tarkasta kuvauksesta np-ultrasta =) Lohdullista, että säkin jännitit sitä niin kovin. Musta tuntuu välillä, etten millään enää pysty odottamaan, varsinkaan kun se on jo reilun viikon päästä.

Katsu, sä olet fiksu nainen. Pelkopolilta voit todella saada apua, ja tuskin siitä haittaakaan on. Varmaan synnytyksen lähestyessä mieli alkaa käydä läpi myös aiempia rankkoja kokemuksia? JA huh, onneksi ne verenpaineet siitä tasoittui!

Me käytiin tänään neuvolassa, rv 10+3. Kaikki arvot oli hyvät. Kuunneltiin myös sydänäänet dopplerilla, ja yllätys yllätys, vahvoina kuuluivat =) Mä saatan olla raskaana, ja meille ehkkä tulee vauva!!
 
J-R : Pikkuhiljaa on alkanut masu pömpöttää, ei vielä kovin huomattavasti mutta sen verran että omiin housuihin alkaa olla pakko ommella kiiloja kun ei meinaa mahtua kiinni.. :)
Yhdet äitiys housut olen uskaltautunut ostamaan ja yhden paidan. Vaatteita sun muita pyörii kaapeissa jo sen takia että edellisen raskauden aikana niitä koko suku raahasi heti alusta pitäen. Oma periaatteeni on että ennen rakenneultraa en mitään uutta hanki.
Muutenkin kaikkea löytyy valmiiksi kuitenkin kun miehellä on entisestä elämästään kaksi lasta, ja niiden vanhoja pieneksi jääneitä pinnasänkyjä yms. on siis jo valmiina, mutta niidenkin oon antanut vielä olla ihan rauhassa huoneen perällä suloisessa sekasotkussa. Nyt vasta oon varovasti alkanut lukea neuvolan ohjelehtisiä, jotka sieltä sain jo rv.8, siis olen hieman pakoillut koko asiaa tähänkin saakka..
Nytkin kun pahin väsymys on helpottanut ja oireet hieman vaimenneet, niin kammottaa välillä että onko taas käynyt niin kun viimeksi ja sikiö on taas hengettömänä mahassa miun tietämättäni. Mutta onneks kuitenkin välillä tulee taas ns. kasvu/liitos kivut, niin voi todeta että kai siellä kaikki hyvin on.
Ja ens viikolla on taas äippäneuvola aika, niin saa sitten taas kuunnella että kuuluuko sieltä mitään. :)
Jossain vaiheessa jo mietin oman dobblerin hommaamista, niin sais tarkistaa aina kun alkaa vainottamaan, mutta toisaalta jos ei osaiskaan kuunnella eikä mitään kuuluis, niin sitten ois turha armoton paniikki ja stressi. Jätän sen siis ammattilaisille. :)

Ihana kuulla että myös työ ootte päässyt kuuntelemaan sydän ääniä, jotenkin se ainakin itseensä loi paljon vahvempaa luottamusta ja toivoa koko asiaan.
Auttaa ajattelemaan asioita positiivisesti ainakin taas vähän aikaa. :)
 
HMM83: Niinhän se on että paha olo, hyvä mieli =) Ensin sitä toivoo, että voisi vähän paremmin, ja kun sitten voi, pelkää ettei kaikki olekaan kunnossa. Huoh. Kyllä ne meidän salamatkustajat pysyy mukana. Kunhan me vaan pysytään järjissämme =)

Mulla on jo nyt ahdasta housujen vyötäröllä. Kunhan ensi viikon np-ultra menee hyvin, ostan ekat äippähousut. Nyt sinnittelen farkkuhameen ja mammasukkisten kanssa. Jostain syystä mua naurattaa kauheesti, kun puen niitä päälle, hih.

Sulla on sitten jo jotain vauvalle... niitä tavaroita ja vaateita on sitten ihana alkaa lajitella ja tehdä listoja mitä vielä tarvitsee. Ei olla liian kauan taikauskoisia, eihän? Mun ystävä sanoi dopplerista, että se ei huojentanut häntä yhtään, kun hän ei saanut sillä aina ääniäö kuuluviin. En siis ottanut laitetta lainaan vaikkka olisin saanut. Mutta kukin tavallaan.

Mä harjoittelen positiivisuutta myös, mutta lähinnä jännään ultraa. Kunpa viikko kuluisi nopeasti.

Mitäs tiitu-tii, unna ja ilona? Ootteko täällä? Mites kaikki muut voi?
 
Täällähän minä... maha ihan täpötäynnä, väsyttää eikä pysty ollenkaan keskittymään mihinkään työasiaan.
Olen ollut kaksi viimeistä viikkoa niin niukalla ravinnolla, että kun minulle eilen (ihanaa kylläkin) ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli ruokaa, niin söin sitä oikein urakalla. Sekä ison annoksen katkarapurisottoa sekä useamman (pienen kylläkin) kevätkääryleen. Maha täyttyi siis oikein kunnolla. Sitten vielä tänä aamuna söin töissä lautallisen mannapuuroa. Nyt siis lähes yököttää. Kolleega tuli kysymään josko mennään puolelta päivin syömään, vastasin, että tuskin siihen kykenen - taitaa tulla myöhäisempi jogurttilounas, jotta pysyy hereillä ja jaksaa liikkua vielä iltapäivänkin. On nähtävästi tuo mahalaukku hieman kutistunut, vaikka mahan koko ei tietenkään ihan samalla tavalla :)
Nukuin huonosti yönkin, sillä minulla on tänään oman sivutoimisen yrittäjäurani ensimmäinen tapahtuma illalla ja jännitän sitä kovasti. Silti pitäisi tietysti olla "edustava", pirteä ja sosiaalinen. *huokaus* - onneksi tapahtuma ei kestä kun pari kolme tuntia. Uskon, että uni ensi yönä sitte maistuukin ihan eri tavalla.

Raskauden suhteen on nyt jotenkin sellainen "välivaihe". Ultra käyty läpi, sikapiikki otettu ja seuraava neuvola/lääkäri vasta joulukuun alussa. Mahakaan ei ole viel mikään selkeä raskausmaha - ainoastaan jotkut naiset ovat katsoneet vatsanseutuani "sillä silmällä". Se on muuten jännä, kun sen tietää aika varmasti, että joku katsoo sinua ja arvailee hiljaa itsekseen, että tuo on varmasti raskaana :) Miehet eivät sitä kylläkään tee, mutta useat - varsinkin synnyttäneet - naiset kylläkin. Jos joku sitten on rohjennut kysyä, niin en ole kyllä asiaa kieltänytkään, mutta kellekään puolitutulle tai edes tutulle en ole asiasta puhunut oma-aloitteisesti. Lähipiiri kun tietää se on mielestäni tarpeeksi, loput saanevat tietää asiasta ajan kanssa!

Ohhoh, tulipa tekstiä.. No, sellaista tämä on. Kuunetlen radio helsinkiä korvakuullokkeilla ja toimiston äänet ovat tuolla jossain kaukana - joten vähän kun olisi omassa pienessä kuplassaan!

hyvää jatkoa teille ja reipasta "väliaikaraskautta" teille jotka olette siinä vaiheessa.
 
Kiva kuulla että muillakin tuntuu menevän edelleen hyvin. Mie odotan huomis aamua kun kuuta nousevaa, kun aamulla on taas aika äippäneuvolaan ja pääsee kuuntelemaan masusta terveisiä.. :)
Niitä vois kuunnella loputtomasti.. :)
Oireet on edelleen melko vähissä, mutta kai se ihan normaalia on.. siis talvea ja huomista odotellessa.
-HMM83 ja tiitiäinen 14+6-
 
tulin kertomaan kuulumisis sairaalasta... meille syntyi toinen poika vauhdikkaasti viime torstaina. synnytys kesti noin tunnin ja oli aika kivulias. mutta kaikki on kunnossa ja vauva voi hyvin...

hyvää odotusaikaa kaikille!
 
Oikein paljon onnea miimalle poika vaavasta! Hää tulikin oikein vauhdilla pihalle kun kerran on tultava.. =)

Me käytiin tänään kanssa neuvolassa ja kuunneltiin sydänääniä. Tiitiäinen leikki jälleen kerran hippaa neuvolatädin kanssa, ja hävis paikalta aina kun äänet löytyi. Lopulta kuitenkin taas hetkeksi asettui aloilleen ja siellä ne tykytykset vielä kuului tasaisesti ja varmasti. Syke n.140. Muutenkin kaikki oli omaltakin kohdalta ihan ok..kammottaa vaan tuo painon nousu. :/

Seuraavaan neuvolaan onkin aikaa vielä kuukausi...tuntuu että ei millään malttaisi odottaa. Sitä ennen viikkoja laskiessa.. :)

-HMM83 ja tiitiäinen 15+0-
 

Yhteistyössä