Kauhea into kirjoittaa jotain, vaikka asiaa ei oikein olekaan.

Odottelen tässä samalla pesukoneen ohjelman loppumista, että pääsen lähtemään liikkeelle.
Toivottavasti kaikki ovat voineet hyvin. Tutkin tuolla toisella puolella Ottiksen päivittämää listaa ja aika hurjalta tuntui tajuta, että kovin moni ei ole listan mukaan synnyttämässä ennenkuin oma vuoro koittanee.

Jännää ja samalla ihanaa. Vielä ei tuleva koitos pelota -tai jännitäkään, joten kai siihen kuitenkin vielä sen verran aikaa on, että ei sitä vielä oikein tajua. Odotan kyllä kovasti, että saisin nuo ihanat pienet rakkaat mahassa myllertävät syliini!

<3
Olin etukäteen jo mielessäni päättänyt, että vaunut hankitaan VASTA, kun pikkuiset on maailmassa. Ihan kaiken varalta. Mutta mutta mutta. Selvisi viime lauantaina, että kun tekee ostopäätöksen, niin sen jälkeen vaunujen saanti kestää n. 12 viikkoa! Eipä ollut sellaistakaan tullut mieleen, vaan fiksuna tyttönä olin ajatellut vain marssivani liikkeeseen ja poistuvani sielta vaunujen kera.

Ja mies on nyt sitä mieltä, että ensi lauantaina hoidetaan asia kuntoon ja tilataan vaunut. Apua. Miten voin tietää, että mitkä vaunut on parhaat meidän pikkuisille (ja itsellekin)?? Hui. Ja sitten tosiaan sellainenkin pikku juttu, että jos ja kun (todennäköistä) meidän vauvelit tulee maailmaan Maaliskuussa, niin vaunut me saadaan kai aikaisintaan kuitenkin vasta Huhtikuun lopulla. Nooo...eipä niillä kai heti aluksi niin olisi tarvettakaan.

Kaikkea sitä oppii tässä.
Eli kohta meillä on sitten vaunuasia ja turvakaukalot hoidettuna. Pinnasängyt ym. lastenhuoneen kalusteet katsotaan vasta muuton jälkeen, joka on siis 1.3. Oon ostellu muutamia vaatteita jo pikkuisille, mutta ajattelin pestä ne vasta sitten muten jälkeen, kun on jokin paikka mihin laittaa ne (kaappi tai lipasto). Jotenkin odotan sitä ihan hirveästi. <3
Oon mietiskellyt viime päivinä paljon sitä aikaa, kun vielä haaveilin tästä raskaudesta. Sitä kesti kuitenkin ku:n jälkeen 1,5 vuotta ja olin jo alkanut tuudittautua ajatukseen, että meille tätä onnea ei suotaisikaan. Ja se päivä, kun sain haamun raskaustestiin! En ikinä unohda niitä tunteita. Kaiken kaikkiaan viimeiset vähän yli 2 vuotta ovat olleet aikamoista vuoristorataa ja on jotenkin vain niin uskomatonta, että sitä tosiaan on tässä tilanteessa tänä päivänä. <3
Mun maha on "aika" iso, mutta vitsi että tykkään siitä. Tiedän, että vielä koittaa päivä jolloin se on ns. liian iso ja vaikka mitä, mutta just nyt oon niin iloinen ja onnellinen sen olemassaolosta.
Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia, niitä on aina niin kiva lueskella. Nyt laittamaan vaatteet kuivumaan ja tossua toisen eteen, ruoka kun ei kumma kyllä itsekseen kulkeudu kaupasta meille.

Mies on ollut kyllä tosi kultainen ja ottanut lisävastuuta imuroimisesta ja käy kaupassakin usein, mutta kun ei se osaa lukea mun sen hetkisiä ajatuksia, niin ei osaa tuoda kaikkia mun mielitekoja tyydyttäviä tuotteita.

D