Keskenmenon jälkeen haaveilevat

[kauris55]

No,niin on tullut taas paljon tekstia.Onkin aikaa kun oon kirjoitellut tanne.
Mamma-67 paljon peukkuja taaltakin.Tosta keskenmenosta kanssa etta ,mun keskenmeno alkoi vahasella vuodolla.Soittelin sairaalaan ensin ja he totesivat etta ,paras ois tulla tutkimuksiin.No,sain vastaukseksi kaikkien kokeiden jalkeen tuulimunaraskauden.Ajan sain heti seuraavaksi paivaksi.

Sitten oli tietenkin sen asian kertominen miehelle .tkea tihuttelin silmat punasina.mieheni oli tietysti myos jarkyttynyt mutta,erilalailla.
Periaatteella,ehka myohemmin sitten.
Miehet ottavat tosiaan asiat eri tavalla kun me naiset .
Varsinkin kun just tarvitsisi tukea toiselta oikeasti.Se etta kumppani ymmartaisi surun ja osaisi lohduttaa sen mukaan.No,uutta raskautta ollaan nyt taas yrittamassa ,Katotaan kuinka taas kay.

Uusille haaveilijoille tervetuloa mukaan myos taalta.kylla tanne mahtuu.Mukava saada vahan sydanta purettua ihmisille jotka ovat kokeneet saman.
ja janelle voimia .eikohan kaikki oo kuitenki kunnosa.

Itse odotelen edelleen tatia kylaan.testia en ole vielakaan tehnyt kun en oikeen usko etta ,olis tarpannyt .Ajattelin odotella viikonloppuun jos tatia ei kuulu.kp on tannaan 44 . viimekuussa kp.45
Onkos teilla muilla ollut keskenmenon jalkeen menkat kunnolliset.Mulla on jo toinen piiitka kierto menossa. siis niin ....

kauris55 kp44 meneillaan

 

[Tilkku]

Töiden lomassa taas kirjoittelen. Onneksi on vielä rauhallista, ennen kuin syksyn tohina todenteolla alkaa ja ehtii käydä palstailemassa..

Voi Vilukisu, salaisuus toimii sittenkin. Mun mies silloin luki sen ensin ja hehkutti hommaa ja yltiöpositiivisesti rupesi ajattelemaan rahaa.. Päätti sen vuoksi lotota ja sitten tulikin voitto; neljällä oikein n.12€. Mutta kumminkin . Itse uskon, että positiivisuudella on paljon tekemistä, mutta en usko, että ajatuksella keskenmenoa sais. Ei se ole omissa käsissä. Mä olin kyllä niin negatiivinen koko sen lyhyen ras-kausajan ja ihan varma, että keskenmeno tulee. Jos nyt raskaudun, niin meinaan kyllä vaikka hampaat irvessä ajatella positiivisesti. Se mitä joku aikaisemmin täällä sanoikin, raskaana kunnes toisin todistetaan. Sitä odotellessa..

Mamma -67: Haalea plussa kuulostaa kyllä enemmän kuin hyvältä . Sä oot kyllä reipas, kun jaksat odottaa sinne 25.8 saakka. Toivotaan nyt oikein kovasti, että olis totta se hailakka viiva. Mä kyllä uskon, että on. Ei mullakaan ollu mitään oireita ennen plussausta. En kyllä niitä osannut edes tarkkailla, niin yllätys oli.

Papu: Tervetuloa mukaan meidän kirjavaan joukkoon. Pahoittelut menetyksestä täältäkin! Sulla alkaa nyt sitten todelliset jänskäilyt, kun kerran niin pian pitäis menkkojen alkaa. Toivottavasti jättää kokonaan tulematta.

Janella ihania uutisia, että kaikki on hyvin. Toivotaan, että kaikki tuhruttelut loppuu kokonaan ja päädet tosissaan nautiskelemaan raskaana olosta.

Täällä vaan älytön oman kropan tarkkailu, sillä jos on tärppi käynyt, niin kiinnittymisen hetket on ihan hollilla. Mahassa on ollu vähän kummallinen tunne oviksesta lähtien. Ihan kuin tuntisin kohdun (?). Tuntuu sillälailla niinkuin ääriviivat jomottais. Liekö vaan ahkerasta pupuilusta . Nyt on kiedottu sormet ja varpaat ristiin ja todellinen piinaviikko alkaa. Jos vaan jaksais oottaa ens viikon ti/ke saakka, ettei liian aikaisin yrittäis testailla.

Hansulla vaan aurinko paistaa ja helle hellii. Täällä on tullut vettä koko päivän. Liekö syksyn plussatuulet, jotka puhaltaa

Tilkku kp19

 

[Ottis]

Hienoa nähdä, että Mammakin on vielä voimissaan. Näitä sivuja tulin kyynelet silmissä lukemaan ja ennustelin henkiseen toipumiseeni takapakkia, mutt ihmeellistä miten nämä jutut täällä saa kuitenkin toivon taas heräämään. Jotenkin nuo jutut mm. miehestä lapsena kolahti minuun, ja sai välillä naurahtelemaankin. Kiitos siis siitä ja edelleen tsemppiä kaikille ja voimahali Papulle!

En minä siksi nyt itkenyt, että olisin kaiken toivon heittänyt, mutta juuri tuossa sähköpostissa luin uutisen työtoverini keskenmenosta samana päivänä kun oma keskeytynyt sellaiseni todettiin ja siitä ajattelin tänne kirjotella. Eilen nimittäin kun tätä työkaveria näin ja vierekkäin istuttiin, kumpikin alkoi yht'aikaa kertoilla kuinka on ulkona kaikesta kuin lumiukko ja siinä pienen keskustelun jälkeen totesimme molemmat olleemme saman aikaa poissa töistä. Jotenkin mieleen iski ajatus, että eikai vain hänkin ole saanut keskenmenoa ja teki mieli omat kuulumiseni oikein oikeasti kertoa. Niin illalla hänelle sitten työasioita meilaillessa kerroin omasta keskenmenostani ja vaikka tänään töissä näimme, emme kaiken häslingin keskellä asiasta puhuneet, mutta silmistään näin, että suru sydämellä on ja niin tänään kotiin tultuani luin viestinsä, jossa kertoi uutisensa.

Jotenkin luulin jo omat itkuni itkeneeni, mutta itku tuli nytkin, eikä vain omasta vaan myös työtoverin puolesta. Tässä nyt sitten pannaan varmaan tulevaisuudessa koko työyhteisö sekaisin ensi sekoilemalla töissä muuten vain ja itkua tihrustamalla, kun siihen vain tilaisuus löytyy, mutta uskon, että positiivisuudella täskin selvitään. Onneksi tilanteestani hänelle kerroin, kun hän nyt uskalsi sitten asiasta minulle puhua. Itse asiassa hän oli eka kerran viereeni istuutuessan tuntenut myös halua kertoa asiasta minulle, mutta mitenpä siinä kaiken kansan keskellä alkaa näistä asioista puhumaan, mutta nyt on siis vyyhti avattu ja asiasta varmasti puhutaan.

 

[peikkis5]

...no niin ja töissä taas puolet kolleegoista raskaana...jee.

 

[Ottis]

Oi joi, peikkis. Tuntuu pahalta tiedän sen. Viime vuonna meillä oli töissä oikein vauvabuumi ja 4 lähti kevättalvella äitiyslomalle ja olipa yksi mieskin isyyslomalla. Vähän vihlas tänään, kun yhden noista mammoista näin jättäneen ilmoitustaululle kuvan vauvastaan terveisten kera. Kuulin hänen myös vauvan kanssa työpaikalla perjantaina käyneen ja tunnustan ajatelleeni, että hyvä, etten silloin ollut paikalla. Enkä ihmettelis, vaikka tänä vuonna ainakin 1 tai kaksi lähtis äippälomalle taas. Tällaista se on naisvaltaisella alalla työskentely.

 

[Emmy80]

Tervetuloa vain Papu tänne kirjoittelemaan. Vaikka asia onkin surullinen niin se on kiva jakaa muiden samaa kokeneiden kanssa.

Ottis - Olipas jännä tilanne teillä töissä. Aikamoinen sattuma, että myös työkaverisi oli saanut juuri keskenmenon. Toisaalta varmaan helpottavaa kun voi ainakin yhdelle työkaverille asiasta kertoa.

Mä oon kans hirveen kateellinen vauvauutisille. Iloisena onnittelemassa, mutta samalla mieli mustana...miks mä en voi saada. Miks kaikilla muilla onnistuu niin helposti ja ite pitää takuta näiden vuotojen kanssa herra ties kuinka kauan! Onneksi suuttumus menee ohi parissa päivässä ja jaksan ihan oikeasti olla kiinnostunut muiden raskaanaolevien voinnista. No hyvä sanoa, onhan mulla jo yks lapsukainen- Ei tosin enää mikään vauva.

Mulla on tullut paha tapa kaupoissa käydessäni kun meen AINA hypistelemään vauvanvaatteita ja ihailemaan kuinka söpöjä ne voi olla. Ja mietin, et jos saan pojan niin ostaisin sille kyllä tällaiset ja jos tulis tyttö niin nämä olisivat ehdottomat... Kuulostaa hullulta, mutta vauvahuuruissa sitä tekee kaikkea typerää. Tunnustaako joku muu?

Kauris55 - sulla on jännittävät päivät edessä. Nyt positiivista ajattelua niin eiköhän se plussa sieltä tärähdä testiin

 

[Mimis]

kauris55 - sulla onkin kierto jo pitkällä! ehkä plussa tulossa Mulla oli eka kierto 40 päivää ja toinen 32 päivää.

Tilkku - sama juttu, mä olin myös tosi negatiivinen sen kuukauden minkä ehdin tietää olevani raskaana. Ja myös ihan varma että keskenmeno tulee. Voikohan sen vaistota jotenkin? Mulla myös sormet ja varpaat pystyssä että sulla plussa tulossa!!

Mä oon myöskin kateellinen vauvauutisille. Meidän tuttavapiirissä on nyt monet alkaneet tosissaan yrittämään lapsen tekoa, niin niitä uutisia on tulossa pian paljon.. Odotan "innolla". Samalla huono omatunto kun ei osaa olla iloinen muiden puolesta

Emmy80 - mä ihan tietoisesti taas kierrän lastenvaatehyllyt kaukaa. En halua turhaan kääntää puukkoa haavassa :/

Plussatuulia ++++++++++++

 

[Hansu78...]

Mä kanssa tein nopean laskutoimituksen, niin tänä aikana kun oon saanut nää kaksi keskenmenoa, on syntynyt mun lähipiirissä 7 vauvaa ja 6 vauvaa on tulossa vielä ennenkuin se mun toinen laskettuaika tulee täyteen. Samoin olen ollut tässä samalla tukena kahdelle abortin tekijälle, että oohlalaa. Mulla vaan enää vähän muljahtaa sydän, kun kuulen uutisista. Ei enää pahemmin hetkauta. Aluksi nuo uutiset musersi mut ihan totaalisesti.

Eniten vi*uttaa näiden tyyppien (facebook) kaiken maailman raskausvalitus ja synnytysvalitus ja voi ei kun ei tullu tyttöä -valitus ja imetysvalitus. Sitten kun hemmetti joskus saan olla raskaana loppuun asti ja saan terveen vauvan, en aio valittaa sanaakaan!!!!! (ainakaan julkisesti Tekis mieli kommentoida kaikkea katkeraa niihin valitus-statuksiin, mutta en viitti vaivautua.

Mä en oo kans uskaltanut mitään vauva-aiheista ostaa, mutta nyt kun luin tuon kirjan niin itseasiassa pitäis vähän niinkuin tehdä asiat jo sillä lailla valmiiksi, että on ite jo ehtinyt ajatella kaiken valmiiksi ja tehnyt olosuhteet vauvalle valmiiksi. Kuulemma kun itse osaa kuvitella asian mielessään ihan konkreettisena, niin se toteutuu... hihii, en tiedä onko totta, mutta kokeilen.. ei siinä mitään menetä. Ja usko onnistumiseen ja positiivinen ajattelu on paljon mukavampaa kuin pelko, epätoivo ja negatiivisuus. Tietty on huonoja päiviä, mutta yritän ainakin nyt tästä lähtien ajatella mielessäni vain, että kun tulen raskaaksi ja meille tulee vauva enkä, että jos tulen raskaaksi ja jos meille tulee vauva

Näihin positiiviseen tunnelmiin.. jännäilijät tulkaa sitten kertomaan KUN olette saaneet plussat testeihin

Vuoto on loppunut, jippiiiiii

 

[Jane75]

Tunnustan kyllä minäkin että huono omatunto on siitä ettei pysty iloitsemaan täysillä muiden vauvauutisista. Mutta kyllä sekin pikkuhiljaa helpottaa. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen minulla teki todella vaikeaa se, että siskoni raskaus jatkui ja "jouduin" sitä läheltä seuraamaan (hänellä oli laskettu aika kuukauden minun jälkeeni). Onneksi olin ehtinyt raskautua uudelleen ennen hänen synnytystään, sitten ei enää tuntunut niin pahalta. Nyt toisessa keskenmenossa siskoni oli jälleen raskaana, mutta tällä kertaa ennen minua ja jostakin syystä ei tuntunut pahalta tällä kertaa seurata hänen loppuraskauttaan ja uuden vauvan syntymää. Sitä vastoin olen ollut "allerginen" kaikille joilla on laskettu aika samaan aikaan kun minulla olisi ollut, eli syyskuussa. Olen ollut kateellinen jopa julkkiksille jotka ovat vauvauutisiaan hehkuttaneet lehdissä. Mutta, mutta, kyllä tämäkin alkaa tältä erää helpottamaan. Jonkinlaisesta puolustusmekanismista on kuitenkin kyse, eli ei olla itsellemme liian ankaria, eihän.

Sain muuten tänään varmistuksen siitä että minulla on sappikiviä. Todella hankalaan aikaan ilmestyivät, sillä lääkkeitä ei voi ottaa eikä leikkausta tehdä raskauden aikana. Eli nyt pitäisi ilmeisesti vain pitäytyä terveellisessä, rasvattomassa ruokavaliossa (tarkoittaen että esim. suklaa, kakut ja sipsit ovat nyt pannassa). Joten varoituksen sana arvon naiset, etenkin jos teillä on suvussa taipumusta saada sappikiviä, yli kolmikymppisenä ne voivat jo alkaa vaivaamaan etenkin jos on ylipainoinen, on pudottanut painoa paljon ja nopeasti tai on raskaana. Eli näin sitä "rangaistaan" uuden terveellisen elämän aloittamisesta, ei olisi minunkaan pitänyt pudottaa niitä 14 kiloa niin nopeasti, nyt saan jatkaa samaa dieettiä läpi elämän.

Juu, tulkaahan jännäilijät nopeasti kertomaan meillekin uutisia heti kun niitä tulee, olisi niin paikallaan saada vähän hyviä uutisia tänne ketjuun!

 

[Mimis]

Hansu78... - sama juttu. eniten vi*uttaa kaverit jotka kehtavat valittaa pienistä raskausoireistaan vaikka tietävät meidän kohtalon. Hymyilen kuitenkin vaan ja kuuntelen vaikka sisällä kiehuu.. Mä ottaisin mitkä tahansa oireet kun vaan saisin sen terveen lapsen syliini!

Jane75 - Positiivisia uutisia tosiaan tarvittaisiin lisää tähän ketjuun.. no onneksi sinä ja Ilona näytätte hyvää mallia Onko muuten tuhruttelu jo loppunut? Ja inhottava toi sun sappikivijuttu sen siitä tosiaan saa kun yrittää elää terveellisesti

Tänne ei mitään uutta.. ovista odotellessa.. tänään tikutin ekaa kertaa mutta vielä ainakaan ei ole tulossa. toivottavasti pian viimekierrossa testi ei tosiaan näyttänyt plussaa ollenkaan..:/

Mimis kp13

 

[Sarppa75]

Löysin tieni minäkin tänne lopulta. Hehkuttelin odotusta aiemmin tuolla helmivauvoissa ja pyörähdin kermiteissä vihanpuuskassa. Sieltä siis löytyy taustatietoa, jos joku haluaa lukea. Kertauksena kuitenkin se että mulla on neljä lasta, joista nuorin (6 kk) on yhteinen nykyisen mieheni kanssa. Reilu 5 v on yhdessä oltu ja toista yhteistä odoteltiin siis helmikuulle. 10.8. raskausviikkoja piti olla tasan 12, mutta neuvolassa ei ultrallakaan elämää kohdusta löytynyt. Sairaalassa sitten todettiin keskeytynyt keskenmeno vkolla 9 ja yllättäin kyseessä oli geminiraskaus, siis kaksoset (ja vielä identtiset sellaiset). Päädyttiin sen takia kaavintaan, koska se on kuulemma varmempi tyhjennyskeino kaksosraskaudessa. Nyt on sitten menty psyykkisesti vuoristorataa reilu viikko kaavinnasta. Olin henkisesti valmistautunut että tämä raskaus olisi se viimeinen, enkä vieläkään osaa sanoa, kumpi surettaa enemmän, itse keskenmeno vai se että näitä viimeisiä vauvoja olisi ollutkin kaksi...Jotenkin vaan löydän aina itseni märehtimästä sitä että kumpiako ne olisivat olleet jne...
Raskausuutista ei oltu vielä ehtiä kertoa läheisille, kun ajateltiin että jos jotain tulee niin ei sitten tarvi selitellä. Mutta kun sitten km tulikin, niin tunsin parhaimmaksi kertoa asiasta. Varsinkin serkkutytölle joka on pitkän aikaa odotellut että eikös meille ne kaksoset jo kohta tule...Säästynpähän nyt moisilta kommenteilta, kun tietää tilanteen.
Mies TODELLAKIN kokee asian omalla laillaan. Kun asia saatiin tietää, kyllä se hoivasi ja sanoi kysyttäessä että surkea on hänelläkin olo. NYT asiasta ei enää puhuta. Tiedän tämän olevan hänen tapansa surra, mutta raivostuttavaa se on. Se menee täysin lukkoon kun koitan asiasta puhua. Eilen tuumailin että loppuispa jo tämä vuoto ja laskisi tuo turvotus niin ehkä voisi pikkuhiljaa olla kokoajan ajattelematta asiaa. Niin se vastasi että mitä tuota ajattelee. Voi jösses. Olisipa se niin yksinkertaista. Tiedän myös sen että isäntä kyllä haluaisi yrittää uudelleen mahdollisimman pian, mutta itse en vielä ole varma.. Jonain hetkenä saattaa tuntua että voisihan sitä ja taas toisena etten ikinä. Huhhuh. No kyllä mä tiedän että aika tekee tehtävänsä. Ja onneksi täältä löytyi näin virkeä ketju jossa voi käydä tuulettumassa =)

Tää oli NIIN hauska että piti lainata, muistaakseni Hansu oli tämän kirjottanu, oli niin pitkä ketju luettavana, että en ihan satavarma enää asiasta oo...=)

Tuli tässä mieleen kun kolmatta viikkoa kuljen vaippa pöksyissä, että jos miehillä olisi kuukautiset ja he synnytäisivät niin ihan varmana olisi jo keksitty semmoinen hellävarainen imumenetelmä millä saa heti kaiken ulos keskenmenon jälkeen tuolta kohdusta (samoin kuukautiset veke päivässä). Sen lisäksi olisi kehitetty joku vastahormoni, joka poistaa kaikki raskaushormonit sekunnissa kropasta ja tähän päälle olisi vielä joku ovulaatiopilleri, jolla saisi vaikkapa kolme ovulaatiota kuukaudessa..

 

[Sarppa75]

siis toi viimeinen kappale tossa on lainaus joka sai meikäläisen huulille hymyn tänä aamuna =)

 

[Hansu78...]

Tervetuloa Sarppa tännekin, vaikka ei nyt mikään mukavin syy tänne mukaan joutumisessa kyllä ookkaan Pahoittelut vielä tätäkin kautta ja myötätuntoa noita ällöjä miehiä kohtaan. Ymmärrän niin tuon tilanteen.

Mäkin jo luulin, että mun mies olis tän asian kanssa samalla aaltopituudella, mutta ei oo. Oli lykkäämässä mua sen kaverin vaimon kanssa viettämään rauhallista lauantai-iltaa, kun se lähtee ite vuorille. Ihan muuten kiva, mutta tää kaverin vaimo on viimesillään raskaana ja sillä on kaikki maailman vaivat (sen mies on vähän väliä meillä, kun ei jaksa sen akan valitusta kuulemma). Kieltäydyin siis ja sanoin, etten halua raskaana olevien kans viettää aikaa, kun tulee vaan surullinen olo siitä. Mun mies ei voinu käsittää miksen ja tokas että kuinka kauan meinaan tuota asiaa vatvoa ja karttaa raskaana olevia. Ärsytyksen raivo ja kiukku. Kyllä se sitten sen ymmärsi kun selitin, että alan vaan enemmän miettimään kaikkea.

Joo Sarppa mä oon joskus vihastuksissaan tuon sun lainaaman jutun kirjottanu.. ehkä vähän liioiteltu, mutta pätee moneen asiaan Aina meitä naisia sorretaan...

Koita jaksaa sitä sun miestä. Oon tässä jutellut mun keskenmenon kokeneiden ystävien kanssa ja samaa ne kaikki valittaa, ettei miehestä saa tukea kuin justiin sen tapahtuman ajan ja sitten asia vaan ns. unohtuu. Joidenkin miehet on myös pesseet kätensä koliikkivauvoista, että ihania ne kyllä osaa olla :/ Kaipa tuon kanssa pitää vaan elää, en tiiä. Ei ainakaan tee mieli enää tästä jutella täällä kotona, kun tulee semmoinen jankkaaja olo. Vaikka oikeestihan tätä pitää jankata justiin niin kauan kun siltä tuntuu, että asiasta pääsisi jotenkin edes yli.

Ja sarppa tuo epävaarmuus katoaa jossain vaiheessa, mulla oli ihan samanlainen olo sen ensimmäisen keskenmenon jälkeen, etten enää yritä koskaan. Mieli muuttui kuitenkin siinä vaiheessa, kun ekat menkat oli olleet ja ovulaatio tulossa. Samoin sanoin gynelle, kun tämä toinen keskenmeno huomattiin, etten todellakaan tarvi mitään hoitoja, kun en varmana enää ikinä edes yritä. Gyne sanoi siihen, että siltä varmasti nyt tuntuukin, mutta että mieli varmasti muuttuu eikä ole mitään syytä luovuttaa.

Voimia Sarppa sulle ja tietty kaikille muillekin täällä!!!

Ihanaa Jane, että sulla on kaikki hyvin edelleen Harmittavia nuo sappikivi-jutut Meillä on suvussa kanssa sitä ongelmaa ja oon miettinyt, että periytyyköhän ne... muistan, että mummolta niitä leikattiinkin jossain vaiheessa. Inhottava vaiva varmastikin ja kivulias.. koitahan kestää.

Mimis: Mä oon kuullut tosi paljon negatiivista noista ovistikuista, että ne on epävarmoja. Harva lääkärikään niitä suosittelee, mutta voihan sitä aina yrittää. Onhan niistä kuitenkin hyviäkin kokemuksia täällä ollut. Kerro sitten miten niiden kanssa on mennyt

Ottis: Mullakin on vastaavia kokemuksia, että kun oon ite ensin avautunut keskenmenosta, niin oon saanut vaihtarina oman kertomuksen. Ihmiset ei kauheesti kuuluttele tietenkään näistä julkisesti puolitutuilleen. Mistä sitäkään tietää, että mikä tarina on takana näillä, jotka nyt ovat saaneet vauvoja mun lähipiirissä.. osalla voi olla pitkäkin yritys takana ja toisilla taas keskenmenoja.

Onkos kellään jännäilijällä jo h-hetket käsillä?

 

[Ottis]

Tervetuloa Sarppa joukkoon kummaan. Olen pahoillani keskenmenosi johdosta niinkuin varmasti kaikki muutkin tällä palstalla kirjoittelevat. Miesten tapa surra näyttää todellakin olevan erilainen kuin meillä naisilla.

Minulla nyt 8 päivää kulunut kaavinnasta ja rollercoasterilla on tosiaankin menty, vaikka kuitenkin suurimmaksi osaksi loivaa ylämäkeä alun pyörityksen jälkeen. Viimeksi eilen, kun pelkäsin jo kertaallaan loppuneen vuodon (loppui sunnuntaina) jälkeen alkaneen uuden tuhruttelun ja pienen lämpöilyn tarkoittavan sitä, että kohtu on tulehtunut/tulehtumassa ja sitä surin miehelleni (sylissään istuen tosin), hän sanoi, että mitä sinä suret sellasta mistä et voi olla varma, ett hän ainakin on oppinut NYT, että ei kannata surra asioita mille ei voi mitään. No, tuossa sain viimein selkosanallisen selityksen hänen suhtautumiselleen keskenmenon aikaan ja hyvä, että siitä tuli taas puhuttua. Kysyinpä häneltä sitten, että "voitko nyt sitten olla varma, että mun kohtu ei oo tulehtumassa?", niin sanoi, ettei voi ja niin melkein pitkää nenää näytin, että juu oo tässä sit hermoilematta, ku ei voi olla varma siitäkään, että kohtu ei olis tulehtumassa. Naiset, miesten maailmassa ei ensimmäistäkään murhetta saati pienintäkään aihetta sellaiseen olisi.

Minun totuuteni on, ett eilen (koko viikon riivanneiden ruokailujen jälkeisten valtavien mahakipujen lisäksi) sain sellaisen hartitapistoksen, ett taju oli lähteä. Edellisenä yönäkin heräsin vastaavanlaiseen kipuun ja vaikka pyysin ukkoa punnaamaan itseni vuoteesta ylös, ett pääsisin kävelemään kipua pois, hän kylläkin auttoi minut ylös, mutta kiltteyspisteet häneltä kuitenkin meni, kun eilen illalla sitten paljastui, ettei hän mokomaa herrasmieselettä itse muistanutkaan, vaan oli vain alitajuisesti unissaan ollut minulle kiltti

Osastolle eilen kuitenkin soitin ja siihen miehenikin minua suorastaan yllytti, joten on tässä sympatia-askeleita kuitenkin jo otettu. Niin, osastolle pitäs kuulema lähteä jos kipuja vielä tänäänkin. Onhan niitä, mutt ei niin valtavia enää ollenkaan, joten uskon, ett vika loppujen lopuksi ihan suolistonpuolella, kun viime viikon miltei syömättömyyden jäljestä aloin taas tällä viikolla opetella syömään. Somacia (vatsahappolääke) eilen illalla ja tänään aamulla otin ja luulen sen auttaneen, koska tänään lounaan jälkeen en valtavaa kipukohtausta enää saanutkaan, tuntui se kylläkin. Muutenkin alkaa pelko tulehduksesta jo hellittää, kun oireet lientyneet, mutt en siltikään lähtisi vielä juoksemaan ja muutenkin aion olla ihan hissukissun- linjalla ainakin tän illan. Olisi siis ihan kiva kuulla miten te loppujen lopuksi olette kaavinnasta kipujen suhteen selvinneet? Täällä kun ei näy mikään ruikun ruikun- kerho kokoontuneen, vaan on ihan asiaa puheltu.

Jane: Toivottavasti sappikivivaivat ovat jo alkaneet hellittää.

Sitten vielä kommentti mm. Mimiksen juttuun keskenmenon vaistoamisesta. Minä ainakin ihan puhtaasti kolmantena yönä raskaudesta tietoisena näin enneunen (joo, noitasukua oon , joka kertoi jo, että jotain kuolee. MInulle tyypillistä on nähdä unia irtoavista hampaista, kun joku läheinen kuolee ja nyt minulta irtosi hammas eturivistä ns. lähisukulaisen paikalta, mutt kun sitä kauhulla unessa (tietoisena sen merkityksestä) käteeni otin, huomasin, ettei se ollutkaan kokonainen hammas, vaan pala. Samana päivänä veljeni joutui akuutisti sydänleikkaukseen ja hänen siitä hengissä selvittyään tulkitsin unen ensin tällaisena "läheltä piti"-juttuna lähinnä sukulaisille, mutt hiljaa ja salaa mielessäni ajattelin sen tarkoittavan raskauttani ja alkion kohtaloa. Alunperinkin heti raskaustestin tehtyäni aloin parhaalle kaverilleni epäillä saisinko viedä raskauden loppuun. Hän tosin oli toooosipositiivinen ja nimeäki jo suunnitteli Raskaustestin tein muuten huvipuiston ns. jännittävimmissä laitteissa (WC), sillä pitihän minun varmistua mihin laitteisiin voisin huoleti mennä, vaikka tiedän, ett alkuraskaudessa ei vauhdit eikä töyssyt paljoa vaikuta, mutt siltikään en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä. Kyydithän sitten maailmanpyörään ja karuselliin jäivätkin..

Psst. Isosisko tuossa laitteli viestiä, ett hänen vanhin tyttärensä on saanut pojan. Niin sitä toiset.. Onhan noita vastaavia lähiviikkoina syntymässä kaksi vielä lisää ja kolmas helmikuussa. Jotenkin "kypsynyt" olen, kun vielä 4 vuotta sitten nämä suvun sisäiset lisääntymisuutiset olisivat saaneet minut tuntemaan itseni tosisurkeaksi. Kai sitä verisukulaisten vauvauutisiin sitten kuitenkin jotenkin erilailla suhtautuu kuin vaikkapa työtovereiden. Uh! Yhdelle ensimmäistään odottavalle työkaverille taisin joskus jopa toivoa, ei sentään koliikkivauvaa, mutt ainakin sellaista, joka ei aivan 100% täydellinen olisi, sillä hän oli makuuni aivan liian varma itsestään täydellisenä äitinä, sitten kun vauva syntyy.. Hyi mua

 

[Ottis]

Hansu: Harmi, että miehes oli noin ymmärtämätön *lohtuhali*. Ymmärrän tunteesi ihan satasella. Minä tässä odottelenkin jo innolla neljättä iltaa mieheni kanssa uudessa symbioosissa viikonloppuisen raivarini jälkeen. Eihän se reppana olis uskaltanut mökiltä kotiutua, jolle siitä hänelle erikseen soittanut, että "sais sieltä kotiinki tulla". Tosin otin itse sitä ennen parin-kolmen tunnin päikkärit.

 

[Tilkku]

ON: kp21/27. Ovis oli siis n.13.8. selkeät oireet siitä. Ma oli menkkamaista tunnetta ja vihlontaa, ti vaan vihloi. Eilen ke alkoi illalla nenän tukkoisuus ja tänään melkoista flunssan tunnetta pääosin nenässä ja poskionteloissa. Lämpö 37. Nettiä selaillessa on just toi flunssaolo ollut monilla selkeä raskausoire.. Tuunkohan hulluksi ennen kuin pääsen testaamaan? Ihmeellinen tunne siitä, että olisin raskaana ja se alkoi jo ennen mitään "oiretta".. Onkohan vaan toiveajattelua?

Vaikka oon ollu aikaisemmissa kirjoituksissa sitä mieltä, ettei kannattais testailla liian aikaisin, niin hyviä vinkkejä kaipailisin, mikä ei olisi liian aikaisin? Ei taida itsekuri riittää ihan viikkoa odotella .

 

[Ottis]

Eiks kymmenen päivää ole aika, jolloin aikaisintaa raskauden voi testillä todeta? Älä kysy mistä niin olen lukenut, mutta tällainen mielikuva minulla on. Taannoin nimittäin omaa raskauttani mietin, kun alkio oli niin pieni, että olisiko raskaus voinut alkaa 5.7., mutta positiivisen testin tein 14.7. lukuisien oireiden ja monen päivän vatvomisen jälkeen ja jutun luettuani tiesin, että 9. päivänä ovulaatiosta en olisi voinut saada heti vahvaa plussaa testiin. Jokainenhan saa testata niin varhain ja usein kuin huvittaa, mutta minä sen 10. päivää nyt odottaisin Itsekin muistan kyllä tuon nenän tukkoisuuden heti alkuun huomanneeni. Toivottavasti sieltä plussa lopulta tulee, ett saa nämäkin sivut vaihteeksi iloisemman sävyn. Peukuttelemisiin

 

[Ilona81]

Mäkin olen lukenut tuon 10 päivää jostain.. Itse testasin juurikin niihin aikoihin, tais kyllä olla vähän aiemmin jo, sanoisko viikko oviksen jälkeen, niin sain ekan haamun.. Clearblue oli testi ja sillä oon aiemminki saanu aikasin plussaa. Kokeile ihmeessä, ni ei tarvi kärvistellä. Pidetään peukut ja varpaat ristissä. Mullakin oli tota flunssan tunnetta silloin. Onko mitään muuta oiretta havaittavissa? Ehkä pyörryttää joskus tai kahvi ei maistu? Plussatuulia puhaltelen oikein hirmuisasti Tilkku!!

 

[Ottis]

Clearbluen uusimmat testithän on taas edellisistä himpun verran tarkempiakin, joten kannatetaan edellistä ehdotusta Testaamaan vaan, Tilkku! Mä oon täällä miettinyt pääni puhki ekoja raskausoireita, mutt oltiin eka viikko oviksista Kreikassa lomalla ja siellä en kyllä osannut aavistaakaan mitään. Kotiin kun tultiin, nukuin aina kun vain vaakaan pääsin ja luulinkin nukkuvani reissuväsymystä pois. Seuraava oire oliki sit yhden päivän ajan turvonneet sormet, joista eka kerran osasin aavistaa, ett niillä vois olla jotain tekemistä jonkin epätavallisen kanssa. Olen sairastanut reumaa 16-vuotiaasta asti ja ensimmäinen huomattava oire olikin tuon turvotuspäivän jälkeinen reumaoireiden totaalinen katoaminen, niinps ja tietenkin rintojen kipeytyminen ja ja..menkkamainen tunne! Sitä se on Hurjasti onnea matkaan!

 

[Hansu78...]

Tilkku: Toivottavasti saat plussan testiin Mä henk.koht. en uskalla testata ennen kun menkat on myöhässä. Mutta ei itteään kannata kiusatakaan jos on jo aavistus asiasta Mä viimeksi jotenkin aavistin sen, vaikka oireita ei hirveästi ollutkaan

Tapasin tänään sen miehen kaverin vaimon, joka on viimeisillään raskaana... hän tuli suoraan ovella halaamaan ja sanoi, että meilläkin on masussa kolmas esikoinen Heilläkin on ollut kaksi keskeytynättä keskenmenoa. Janelle lohdutukseksi, että hänkin oli vuotanut koko tämän onnistuneenkin raskauden alkutaipaleen. Näin sitä siis epätoivoisetkin tilanteet saa onnellisen lopun välillä Toivottavasti tosiaan päästään täälläkin kohta semmoisiakin kokemaan

 

[Mimis]

Tilkku - mulla ainakin (siinä keskenmenneessä) raskaudessa oikeastaan ainoa oire oli oireettomuus. Tissit oli kipeenä, mut ne oli sillon aina ennen menkkojakin (ei muuten oo enään, mistäköhän voi johtua???). Ja oli vaas sellanen fiilis että ei ne menkat oo alkamassa. Jännittää sun puolesta =)

Hansu78 - eipä taida hirveen hyvin toimia noi ovistikut mullakaan. viimekierrossa en saanut ollenkaan plussaa. saas nähdä tuleeko nytkään :/

Mistä muuten voi päätellä ettei ole ovuloinut ollenkaan? Tiedän että siitä ainakin jos kierto venyy yli 40 päiväiseksi. Mutta jos kierto on suht normaali, tarkoittaako se sitä että ovis tulee vaikka sitä ei onnistuisikaan bongaamaan???

Sarppa75 - tervetuloa ja haleja

 

[Mimis]

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini...........km 07/09
Kauris 55...........km 03/09
J-R..................km 07/09
Hansu78............kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80............km 06/09
Musha_85..........tm 07/09
Maikkis33..........km 04/09
mamma-67.........km 2/08, 07/09
Ottis ................km 8/09
Sarppa75............kkm 08/09

Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)

 

[Sarppa75]

Ottis kyseli noista kaavinnan jälkeisistä kivuista, mulla ne oli yllättävän lievät. Ensimmäisenä päivänä otin vähän kipulääkettä, mutta muuten olivat kuin ihan siedettävät kuukautiskivut eikä ne kestäneet kuin pari päivää. Mut nämäkin on niin yksilöllisiä juttuja, sanotaanhan sitä niinkin että monisynnyttäjän jälkisupistukset on karmeemmat kun ensisynnyttäjällä, vaan itelläni viimeisen synnytyksen jälkeen kipuja ei ollut nimeksikään, kun taas kakkosen aikana ne oli ihan älyttömät.

Kattelin eilen kaikkien lasten ultrakuvia, myös keskenmenneiden ja sain mieheltä taas paljonpuhuvan katseen...Ei se mitään sanonut, enkä mä nyt tiiä liioittelenko ite ku oon niin herkkis välillä mut se oli ihan viittä vaille että räjähdän. En kehdannut kuitenkaan kun meillä oli vieraita yökylässä. Niinku aiemmin kirjoittelin, ymmärrän kyllä hänen tapansa surra, mutta omani on erilainen. Vaan se pitää nähtävästi rautalangasta sille vääntää jotta se älyää. Miehet ON marsista ja se täytynee vaan hyväksyä...

 

[Tilkku]

Eipä mulla ole oikeestaan ollut mitään muita oireita, kuin alkuviikon juilimiset. Tää flunssaoirekin taitaa olla ihan perus syysnuhaa sittenkin, sen verran nokka vuotaa. Eikö se oo enemmän tukkoisuus, kuin alituinen niistäminen se oire? Viime raskaudessa ei ennen plussaamista todellakaan mitään muita oi-reita kuin yhden illan menkkakivut ja siinä kaikki, muut vähäiset oireet ilmesty vasta noin viikon kuluttua plussaamisesta.

En tiedä miksi mulla on sitten tällainen tunne. Mieskin on asiasta jotenkin niin varma. Eilen just juteltiin asiasta ja sekin sanoi, että elää sen salaisuus-kirjan mukaisesti. Kai me molemmat halutaan sitä niin kovasti, että uskotaan sen olevan totta. Tosin keskustelu poikkesi myös siihen, että sitten tiputaan korkealta ja kovaa, jos plussa ei testiin piirrykään. Pakkohan sellainen mahdollisuuskin on ottaa huomioon .

Apteekissa pitää tänään käydä ja samalla voisin ostaa jonkun herkän testin. Kotona on vaan niitä ei niin herkkiä liuskoja. Sitten voisi vaikka sunnuntaiaamuun odotella, jos vaikka uskaltaisi ns. tikkuun pissiä (siis purkkiin).

Tilkku kp22/27

 

[kauris 55]

Tulin vaan ilmoittelemaan etta r.testi tehty ja plussa ruudussa.Siis aivan uskomaton .Oireita ei ole paljon mitan ,paitsi vasymys.Siis kp47 menossa .
Nyt vaan Tilkku ,tertailemaan.Munkin mies muuten just sano etta han melkein tiesi jo mun vastauksen .siis arveli jo etukateen,ja oikeessa oli. Mutta ma palailen kirjoittelemaan myohenmmin.