O
Ottis
Vieras
thihi.. alkaa näemmä univelka painaa. Vastasin Mimiksen kyssäriin J-R:lle, mutt tulipa tuokin asia selväksi 
)))
)))
T
Tilkku
Vieras
Mä täällä töiden viimeisten hetkien lomassa pohdiskelen ja heitän ilmoille keksutelunaiheen.. Kuinka estää itseään stressaantumasta tästä vauvanyritysasiasta. Kaikki aina sanoo, että se tulee kyllä kun sitä ei odota ja kroppa havaitsee stressin ja sitten ei varsinkaan tule raskaaks! Niinpä..
Olen sitä mieltä, jos olisimme yrittäneet toukokuusta ja tärppi ei olisi vielä käynyt, niin olisin paljon rauhallisimmin mielin yrittämässä. Nyt kun tilanne on mikä on, että pieni otettiin pois, niin sitä olis kynsin ja hampain yrittämässä päästä samaan onnelliseen tilaan.
Millä keinolla torjutte ottamasta liikaa paineita itsellenne? Pitäis varmaan kehittää kiireinen liikunnantäytteinen elämä, ettei kerkeisi asiaa edes ajatella. Oon myös miettiny tän paltailun vaikutusta, mutta en tätä halua lopettaa teidän ihanien ihmisten vuoksi!
No ehkä mä oon taas vähän herkässä tilassa näin punaisina päivinä ja mietin moista. Kunhan taas näistä rättisulkeisista pääsee, niin eiköhän se mielikin siitä. En ole vielä ees laskeskellu jännäilypäivää, laitataan se hieman myöhemmin sitten listaa. Ettei vaan se päivä rupee kummittelemaan mun päässä.
Tilkku
Olen sitä mieltä, jos olisimme yrittäneet toukokuusta ja tärppi ei olisi vielä käynyt, niin olisin paljon rauhallisimmin mielin yrittämässä. Nyt kun tilanne on mikä on, että pieni otettiin pois, niin sitä olis kynsin ja hampain yrittämässä päästä samaan onnelliseen tilaan.
Millä keinolla torjutte ottamasta liikaa paineita itsellenne? Pitäis varmaan kehittää kiireinen liikunnantäytteinen elämä, ettei kerkeisi asiaa edes ajatella. Oon myös miettiny tän paltailun vaikutusta, mutta en tätä halua lopettaa teidän ihanien ihmisten vuoksi!
No ehkä mä oon taas vähän herkässä tilassa näin punaisina päivinä ja mietin moista. Kunhan taas näistä rättisulkeisista pääsee, niin eiköhän se mielikin siitä. En ole vielä ees laskeskellu jännäilypäivää, laitataan se hieman myöhemmin sitten listaa. Ettei vaan se päivä rupee kummittelemaan mun päässä.
Tilkku
O
Ottis
Vieras
Anteeks, että minä täällä taas, mutt bongasinpa itteni netistä lukemassa juttuja hedelmöittymisestä ja sit klikkasin itteni tänne taas (Hansu, ett oo ainoa . Tilkku, tuosta stressittömyydestä ja raskaaksitulosta voisin omalta kohdaltani sanoa, ett meillä kyllä kävi niin, että kun olin viimein heittänyt huolen pois siitä, tulenko just nyt tällä kierrolla raskaaksi, ja alkanut jo miettiä vaihtoehtoja sille jos en koskaan raskaaksi tulisikaan ja niin juuri silloin raskaaksi tulin.
Ja tässäpä sitä sitten nyt ollaan taas samassa oravanpyörässä miettimässä asioita, jotka ei miettimällä parane. Just ennen koneelle kipuamista mietinkin jo ett minne lähtisin ja mitä tekisin, ett saisin ajatukset irti tästä ovisvaiheesta ja vimmatusta miettimisestä mitä tuolla mun sisällä tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu, vaikka pitäs tapahtua. Kamalaa!
Tänä iltana, Tilkkuseni, minä siis ainakin yritän löytää seuraa, jonka parissa voisin relata ja olla miettimättä yhtään mitään tärkeätä. Ja taidanpa ottaa lasillisen pari viiniäkin, jos sitä ei tarvi yksin juoda
. Tilkku, tuosta stressittömyydestä ja raskaaksitulosta voisin omalta kohdaltani sanoa, ett meillä kyllä kävi niin, että kun olin viimein heittänyt huolen pois siitä, tulenko just nyt tällä kierrolla raskaaksi, ja alkanut jo miettiä vaihtoehtoja sille jos en koskaan raskaaksi tulisikaan ja niin juuri silloin raskaaksi tulin. Ja tässäpä sitä sitten nyt ollaan taas samassa oravanpyörässä miettimässä asioita, jotka ei miettimällä parane. Just ennen koneelle kipuamista mietinkin jo ett minne lähtisin ja mitä tekisin, ett saisin ajatukset irti tästä ovisvaiheesta ja vimmatusta miettimisestä mitä tuolla mun sisällä tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu, vaikka pitäs tapahtua. Kamalaa!
Tänä iltana, Tilkkuseni, minä siis ainakin yritän löytää seuraa, jonka parissa voisin relata ja olla miettimättä yhtään mitään tärkeätä. Ja taidanpa ottaa lasillisen pari viiniäkin, jos sitä ei tarvi yksin juoda
H
Hansu78...
Vieras
Tilkku: Vaikuttaa ehkä siltä, että mäkin kauheesti stressaisin tästä. Oon kuitenkin ajatellut niin, että ei voida kuin heilutella peittoa oikeaan aikaan joka kuukausi ja jos ei tärppää niin sille ei oikein mitään voi. Sitten ei oo vaan ne kaikki miljoonat palaset loksahtaneet paikoilleen. Stressaan siis enimmäkseen siitä miten noi heiluttelut onnistuu meillä, kun mun miehen tyttö asuu meillä ja oon jotenkin tosi varovainen noiden juttujen kanssa, kun se on kotona. Mä siis stressaan siitä, että miten noi ajankohdat ja mahdollisuudet osuu kohdilleen :/
Ja tosiaan kun viime keskenmenon jälkeen meni se kolme kiertoa ennenkun tärppäs, niin en ainakaan ennen sitä ala stressaamaa mitään, vaikka edelleenkin uskon, että se tärppää nyt heti
Samoin oon pyrkinyt hommaamaan itelleni muutakin ajateltavaa tulevaisuudelle. Nyt oon just alottamassa hampaiden oikomisen, kun oon siitä niin kauan haaveillut. Samoin oon päättänyt lähteä etelään reissuun marraskuussa äkkilähdöllä jos ei siihen mennessä oo tärpännyt. Aion myös laihduttaa siihen asti, kun plussa tulee.. jokainen tärppäämätön kuukausi siis on enemmän kiloja pois jne. Oon siis tehnyt itelleni mukavia varasuunnitelmia syksyksi
Tietty mun mieli pyörii näiden asioiden ympärillä paljon, mutten anna niiden pysäyttää mun elämää. Varmaan ymmärrät mitä tarkoitan. Tietty elämä menee raskauden yrityksen mukaan väkisinkin, en halua mitään bileitä järkätä juuri testailun aikoihin ym. Ollaan miehen kanssa päätetty, ettei kerrota siitä tulevasta kolmannesta raskaudesta kenellekään muille kuin molempien äideille. Mä haluan käydä ne hoidot läpi yksin.. kun en tiedä mitä odottaa ym. niin jotenkin tuntuu helpommalta, ettei tarvi asioista kenellekään kertoa ja selvittää. Eikä tarvi sitten katsoa ihmisten sääliviä katseita jos sekin menee kesken. Tuki on tietty tärkeää, mutta jotenkin en kaipaa ihmisten voivotteluja varsinkaan kun itsellä alkaa olla jo jotenkin kyyninen ja kylmä suhtautuminen näihin keskenmenoihin. Kaipa sekin on joku puolustusmekanismi, mutta toisaalta en oo kyllä muutenkaan mikään märehtijä tyyppi.
Ei tää nyt varmaan vastauksia sulle antanut, mutta näin mä oon jotenkin tätä asiaa ajatellut Ja minä myös Ottiksen tapaan aion nauttia hyvästä seurasta ja juon pari olutta vielä kun se on mahdollista
Ja tosiaan kun viime keskenmenon jälkeen meni se kolme kiertoa ennenkun tärppäs, niin en ainakaan ennen sitä ala stressaamaa mitään, vaikka edelleenkin uskon, että se tärppää nyt heti
Samoin oon pyrkinyt hommaamaan itelleni muutakin ajateltavaa tulevaisuudelle. Nyt oon just alottamassa hampaiden oikomisen, kun oon siitä niin kauan haaveillut. Samoin oon päättänyt lähteä etelään reissuun marraskuussa äkkilähdöllä jos ei siihen mennessä oo tärpännyt. Aion myös laihduttaa siihen asti, kun plussa tulee.. jokainen tärppäämätön kuukausi siis on enemmän kiloja pois jne. Oon siis tehnyt itelleni mukavia varasuunnitelmia syksyksi
Tietty mun mieli pyörii näiden asioiden ympärillä paljon, mutten anna niiden pysäyttää mun elämää. Varmaan ymmärrät mitä tarkoitan. Tietty elämä menee raskauden yrityksen mukaan väkisinkin, en halua mitään bileitä järkätä juuri testailun aikoihin ym. Ollaan miehen kanssa päätetty, ettei kerrota siitä tulevasta kolmannesta raskaudesta kenellekään muille kuin molempien äideille. Mä haluan käydä ne hoidot läpi yksin.. kun en tiedä mitä odottaa ym. niin jotenkin tuntuu helpommalta, ettei tarvi asioista kenellekään kertoa ja selvittää. Eikä tarvi sitten katsoa ihmisten sääliviä katseita jos sekin menee kesken. Tuki on tietty tärkeää, mutta jotenkin en kaipaa ihmisten voivotteluja varsinkaan kun itsellä alkaa olla jo jotenkin kyyninen ja kylmä suhtautuminen näihin keskenmenoihin. Kaipa sekin on joku puolustusmekanismi, mutta toisaalta en oo kyllä muutenkaan mikään märehtijä tyyppi.
Ei tää nyt varmaan vastauksia sulle antanut, mutta näin mä oon jotenkin tätä asiaa ajatellut
Ja minä myös Ottiksen tapaan aion nauttia hyvästä seurasta ja juon pari olutta vielä kun se on mahdollista
O
Ottis
Vieras
Hansu: Mun relaamiset ei ehkä menneet ihan nappiin, kun täällä taas olen mutta myönnettäköön, ett ihan kiva on ilta ollut. Käytiin miehen kanssa shoppailemassa (ostin paidan, sukat, ja 3 pikkuhousut ..tapaamassa mun nuorinta kummilasta (2 v.) ja hänen äitiään... mun kaksosveljeni kävi täällä iltaa istumassa ja otettiin siideri ja toinenkin.
Joka tapauksessa, esim. saunassa yllätin itteni miettimässä kuinka pitkällä mun eka raskaus olisi jos se ei olisi mennyt kesken ja suru siinä oli tulla (ja tulikin), mutt siitä en tietenkään kenellekäään sanonut. Jotenkin olen kai niin suuntautunut tulevaan, etten keskenmenosta enää miehenkään kanssa edes yritä puhua, mutt silti se on osa minua. Se pikku sintti, jota ehdin sisälläni miltei ne seitsemän täyttä viikkoa kantaa, oli minun, osa minua ja koko tulevaisuuteni, eli kai on luonnollista, että sitä mietin ja suren.
Silti oudolla tavalla tunnen syyllisyyttä surustani. Ja iloa siitä, että jo nyt minulla on mahdollisuus seuraavaan yritykseen. Ei ihme, vaikka tässä alkas potea bipolaarista oireyhtymää Oli miten oli, mutta ei ne peiton heiluttelut meillä ihan kahdenkaan asuvilla ole helppoja, Hansu. Tänään kun mies tuli kotiin ja alko ekana puhua vain saamistaan osingoista, olin ärähtää, ett olis tärkeämpääkin mietittävää, mutt kun maltoin mieleni, hän viimein kysyi mikä minua vaivaa. Sain tilaisuuden vastata, että mua STRESSAA!! Stressaa, kun pitäs yrittää tulla raskaaksi, mutta mies kaikista puheistaan huolimatta heittäytyy tosi toimien hetkellä pihistelemään (siltä musta eilen tuntu). Sanoin ties kuinka monennen kerran, että minun on mahdotonta tulla raskaaksi yksin ja kun mies ikäänkuin ei olis puheitani kuullutkaan jatkoi illan suunnittelua ääneen, sanoin, ett hän vois mennä ihan mihin vaan, mutta että sillä välin minä hankkisin spermanluovuttajan (Olin tuntenut vajaata tuntia aiemmin ovulaatioon viittaavaa kipua ja jo panikoin, ett nyt meni viimeinenkin "shaans" ohi!!), johon mies sitten vastasi ensin, että; "Onko se niin tunnin päälle?" ja vakuutteluni kuultuaan päälleni rämähtämällä, että "pitäskö meidän sitten jörnästä?". Vastasin, että "Kyllä kiitos, sen jälkeen osaisin ehkä ajatella jotain muutakin". Näin teimme eikä siitä tullut mitään 3 minuutin pikapanoa, vaan olin ilmeisesti asettanut miehelleni melkoiset paineet, kun laukeamisekseen sai tehdä kaikki mahdolliset temput. Jos tästä yrityksestä joskus vauva tulee, niin voipahan sanoa, ett siinä ovat molemmat vanhemmat antaneet kaikkensa. Mulla reisilihakset miltei kramppas touhun jälkeen ja jos en huomenna kykene nousemaan portaita ähisemättä, ovulaationpa on syy
Minä en siis todellakaan tiedä mitä tän kaiken jälkeen teen. Nyt just tuntuu, ett elän vuoden kerrallaan. Niinpä niin.. Saunan jälkeen vaatteita ettiessä ehdin jo miettiä sitä mitkä vaatteet ensi kesänä sopisivat päälle ja mitkä eivät.. Olen siis ihan ilmiselvästi päättänyt tulla raskaaksi ennemmin tai myöhemmin Toi Hansun ajattelumalli tarttuu.. Mutt "ukkoa" ihan totta melkein uhkailin petiin sillä, että meillä ei kaiken järjen ja kohtuuden nimessä ole enää kuin pari kiertoa tän jälkeen edes yrittää tulla raskaaksi. Sen jälkeen se olisi ennätystehtailua ja siihen minä en ala, jos ei sitten vahinkoa satu
Kaikesta huolimatta, lutusia unia kaikille!
mutta myönnettäköön, ett ihan kiva on ilta ollut. Käytiin miehen kanssa shoppailemassa (ostin paidan, sukat, ja 3 pikkuhousut ..tapaamassa mun nuorinta kummilasta (2 v.) ja hänen äitiään... mun kaksosveljeni kävi täällä iltaa istumassa ja otettiin siideri ja toinenkin. Joka tapauksessa, esim. saunassa yllätin itteni miettimässä kuinka pitkällä mun eka raskaus olisi jos se ei olisi mennyt kesken ja suru siinä oli tulla (ja tulikin), mutt siitä en tietenkään kenellekäään sanonut. Jotenkin olen kai niin suuntautunut tulevaan, etten keskenmenosta enää miehenkään kanssa edes yritä puhua, mutt silti se on osa minua. Se pikku sintti, jota ehdin sisälläni miltei ne seitsemän täyttä viikkoa kantaa, oli minun, osa minua ja koko tulevaisuuteni, eli kai on luonnollista, että sitä mietin ja suren.
Silti oudolla tavalla tunnen syyllisyyttä surustani. Ja iloa siitä, että jo nyt minulla on mahdollisuus seuraavaan yritykseen. Ei ihme, vaikka tässä alkas potea bipolaarista oireyhtymää
Oli miten oli, mutta ei ne peiton heiluttelut meillä ihan kahdenkaan asuvilla ole helppoja, Hansu. Tänään kun mies tuli kotiin ja alko ekana puhua vain saamistaan osingoista, olin ärähtää, ett olis tärkeämpääkin mietittävää, mutt kun maltoin mieleni, hän viimein kysyi mikä minua vaivaa. Sain tilaisuuden vastata, että mua STRESSAA!! Stressaa, kun pitäs yrittää tulla raskaaksi, mutta mies kaikista puheistaan huolimatta heittäytyy tosi toimien hetkellä pihistelemään (siltä musta eilen tuntu). Sanoin ties kuinka monennen kerran, että minun on mahdotonta tulla raskaaksi yksin ja kun mies ikäänkuin ei olis puheitani kuullutkaan jatkoi illan suunnittelua ääneen, sanoin, ett hän vois mennä ihan mihin vaan, mutta että sillä välin minä hankkisin spermanluovuttajan (Olin tuntenut vajaata tuntia aiemmin ovulaatioon viittaavaa kipua ja jo panikoin, ett nyt meni viimeinenkin "shaans" ohi!!), johon mies sitten vastasi ensin, että; "Onko se niin tunnin päälle?" ja vakuutteluni kuultuaan päälleni rämähtämällä, että "pitäskö meidän sitten jörnästä?". Vastasin, että "Kyllä kiitos, sen jälkeen osaisin ehkä ajatella jotain muutakin". Näin teimme eikä siitä tullut mitään 3 minuutin pikapanoa, vaan olin ilmeisesti asettanut miehelleni melkoiset paineet, kun laukeamisekseen sai tehdä kaikki mahdolliset temput. Jos tästä yrityksestä joskus vauva tulee, niin voipahan sanoa, ett siinä ovat molemmat vanhemmat antaneet kaikkensa. Mulla reisilihakset miltei kramppas touhun jälkeen ja jos en huomenna kykene nousemaan portaita ähisemättä, ovulaationpa on syy Minä en siis todellakaan tiedä mitä tän kaiken jälkeen teen. Nyt just tuntuu, ett elän vuoden kerrallaan. Niinpä niin.. Saunan jälkeen vaatteita ettiessä ehdin jo miettiä sitä mitkä vaatteet ensi kesänä sopisivat päälle ja mitkä eivät.. Olen siis ihan ilmiselvästi päättänyt tulla raskaaksi ennemmin tai myöhemmin
Toi Hansun ajattelumalli tarttuu.. Mutt "ukkoa" ihan totta melkein uhkailin petiin sillä, että meillä ei kaiken järjen ja kohtuuden nimessä ole enää kuin pari kiertoa tän jälkeen edes yrittää tulla raskaaksi. Sen jälkeen se olisi ennätystehtailua ja siihen minä en ala, jos ei sitten vahinkoa satu Kaikesta huolimatta, lutusia unia kaikille!
M
Mimis
Vieras
mamma67 - miten muuten kävi?? Olitko raskautunut heti km:n uudelleen? Lueskelin vanhempia viestejä ja huomasin että et ole raportoinut meille tuloksista
Ja miten menee Janella?
Tilkku - mä en ole ainakaan onnistunut olemaan stressaamatta tästä vauvanyritysasiasta, eli jos keksit jonkuin hyvän keinon niin kerro mullekkin! Noi Hansun kivat varasuunnitelmat voi ainakin toimia
).( Heräsin aamulla kovaan menkkamaiseen alavatsakipuun. Se kesti noin 10 min ja loppui itsestään. Ehdin jo miettiä josko se olisi voinut olla kiinnittymiskipua, mutta eihän se voi olla mahdollista koska ovis oli vasta 4 päivää sitten. weird...
Ja miten menee Janella?
Tilkku - mä en ole ainakaan onnistunut olemaan stressaamatta tästä vauvanyritysasiasta, eli jos keksit jonkuin hyvän keinon niin kerro mullekkin! Noi Hansun kivat varasuunnitelmat voi ainakin toimia
).( Heräsin aamulla kovaan menkkamaiseen alavatsakipuun. Se kesti noin 10 min ja loppui itsestään. Ehdin jo miettiä josko se olisi voinut olla kiinnittymiskipua, mutta eihän se voi olla mahdollista koska ovis oli vasta 4 päivää sitten. weird...
H
Hansu78...
Vieras
Tänään tuli kirje postissa ja se alkio oli kuitenkin sitten tutkittu kaavinnan jälkeen. Siitä ei löytynyt mitään vikaa, joten kyllä se on mun kroppa, joka nämä mun raskaudet keskeyttää 
M
Mimis
Vieras
Hansu78 - no voi että ( Mitä se siis tarkoittaa? Tai siis mitä "väärää" sun kroppa voi tehdä keskeyttääkseen raskaudet? Onneksi saat ensi raskaudessa tukea lääkäreiltä koko raskauden ajan!
( Mitä se siis tarkoittaa? Tai siis mitä "väärää" sun kroppa voi tehdä keskeyttääkseen raskaudet? Onneksi saat ensi raskaudessa tukea lääkäreiltä koko raskauden ajan!
O
Ottis
Vieras
Voi Hansu Kurjaa! Hyvä, että siellä teilläpäin kuitenkin pääsee helpommin tutkimuksiin kuin täällä meillä. Ja apuja varmasti löytyy, ett alkio-sikiö-vauva saadaan sisällä pysymään. Usko, toivo ja luota edelleen!
Mimis: Minäkin mietin illalla, missä viipyy Mamman et kumppaneiden kuulumiset??
Kurjaa! Hyvä, että siellä teilläpäin kuitenkin pääsee helpommin tutkimuksiin kuin täällä meillä. Ja apuja varmasti löytyy, ett alkio-sikiö-vauva saadaan sisällä pysymään. Usko, toivo ja luota edelleen!Mimis: Minäkin mietin illalla, missä viipyy Mamman et kumppaneiden kuulumiset??
H
Hansu78...
Vieras
No joo niitä vikojahan voi olla monia. Enitenhän se gyne epäili sitä mun paksua verta taikka hyytymishäiriötä, joka tekee tukoksia istukkaan. Toinen kai aika yleinen vaihtoehto on, että mun elimistö ei tuota tarpeeksi raskaushormoneja ylläpitämään raskautta. Noihin molempiin vaihtoehtoihin saan siis hoitoa ensi kerralla. Mutta siis voihan olla kai muitakin "vikoja" esim. että mun elimistö hylkii miehen soluja. En tiiä, oon lukenut kaikenlaista täältä netistä, mutta nyt oon päättänyt lopettaa tän arvuuttelun, kun ei tähän vastausta saa ennen niitä tutkimuksia jos se kolmas keskenmeno tulee. Toivottavasti ei tosiaan tarvi käydä niitä läpi!!!
Ärsyttää vaan niin se mun lääkäri, joka ei yhtään mua kuunnellut. Sano vaan koko ajan, että sikiössä on jotain vikaa, kun menee kesken.. on kuulemma yleisin syy. No 50% tapauksista johtuu siitä, mutta sehän on vain puolet. Ei oikein mun mielestä kannattaisi mennä lääkärinä yleistämään asiaa eikä varsinkaan olla kuuntelematta potilasta. No sama se, eipä oo enää mun lääkäri. Onneksi sillekin meni tuo sama kirje sairaalasta, kun en oo virallisesti vielä lääkäriä vaihtanut.
No yritän ajatella positiivisesti edelleen
Se mun kaveri, joka synnytti 6 viikkoa etuajassa tällä viikolla, elää kanssa tosi pelottavia aikoja. Niiden pikkuinen poika on lakannut hengittämästä jo kaksi kertaa Tämä on se sama tapaus, jolla oli jo kaksi keskenmenoa etukäteen.. miksi meidän joidenkin täytyy näin kärsiä??? Sille en edelleenkään oo löytänyt vastausta...
Mä oon kanssa miettinyt, että missä muut luuraa? Toivottavasti kukaan ei oo tätä haaveilua säikähtänyt. Edelleen täällä käydään kuitenkin läpi tätä keskenmenon tuskaa, kaikilla vain menee oma aikansa sopeutua asiaan ja päästä eteenpäin. Mullakin sen ekan jälkeen meni paljon pidempään toipuessa. Olisi kiva kuulla miten muilla menee.
Täällä on muuten kello tuntia vähemmän, joten en kirjoittele tänne keskellä yötä.. ainakaan just nyt
Ärsyttää vaan niin se mun lääkäri, joka ei yhtään mua kuunnellut. Sano vaan koko ajan, että sikiössä on jotain vikaa, kun menee kesken.. on kuulemma yleisin syy. No 50% tapauksista johtuu siitä, mutta sehän on vain puolet. Ei oikein mun mielestä kannattaisi mennä lääkärinä yleistämään asiaa eikä varsinkaan olla kuuntelematta potilasta. No sama se, eipä oo enää mun lääkäri. Onneksi sillekin meni tuo sama kirje sairaalasta, kun en oo virallisesti vielä lääkäriä vaihtanut.
No yritän ajatella positiivisesti edelleen
Se mun kaveri, joka synnytti 6 viikkoa etuajassa tällä viikolla, elää kanssa tosi pelottavia aikoja. Niiden pikkuinen poika on lakannut hengittämästä jo kaksi kertaa
Tämä on se sama tapaus, jolla oli jo kaksi keskenmenoa etukäteen.. miksi meidän joidenkin täytyy näin kärsiä??? Sille en edelleenkään oo löytänyt vastausta...Mä oon kanssa miettinyt, että missä muut luuraa? Toivottavasti kukaan ei oo tätä haaveilua säikähtänyt. Edelleen täällä käydään kuitenkin läpi tätä keskenmenon tuskaa, kaikilla vain menee oma aikansa sopeutua asiaan ja päästä eteenpäin. Mullakin sen ekan jälkeen meni paljon pidempään toipuessa. Olisi kiva kuulla miten muilla menee.
Täällä on muuten kello tuntia vähemmän, joten en kirjoittele tänne keskellä yötä.. ainakaan just nyt
O
Ottis
Vieras
Hansu: Hyvä kyssäri toi miks meidän joidenkin täytyy näin kärsiä? Siihen kun vastauksen tietäs, niin tietäski kaiken. Panee väistämättä ajattelemaan, ett kaikki elämä ei ole tässä, vaan jotain parempaa täytyy olla joko tulevassa elämässä tai sit on edellisessä mokannu pahasti
Henkilökohtaisesti onnistuin illalla mökillä relaamaan niin, että pääsin tästä pähkäilystä edes hetkeksi eroon. Tein myös kaikkea, mitä raskaana ei saa tehdä Jos sattuski olemaan pe-la tärpännyt niin nyt käytin viimeisen mahdollisuuden irtiottoon, sillä käsittääkseni raskaus varsinaisesti alkaa, vasta kun alkio kiinnittyy kohtuun.
Harmillista toi sun lääkärin välinpitämättömyys Onneksi seuraavassa raskaudessa antavat sulle hormooneja mitä tarvit ja saavat veresikin juoksemaan taas.
Taitaa väkikato johtua siitä, ett on aika tyven vaihe menossa, mutt odotellaanpa nyt vaan, että esim. Tilkku pääsis punaisista viikoista eroon ja alkas ovista bongailemaan, niin on taas uutta jännäämistä, samoin kuin sun ovikses, Hansu Kyllä täällä pian taas tapahtuu..
Jotenkin kuvittelin, ett voisin noin vain nää piinaviikot elää stressaamatta, mutt ei se niin mennytkään Koko ajan ootan nyt ihan ekana torstaita, ett tunnenko alkion kiinnittymisen, jos sellasta olis tapahtumassakaan. Niin, muuten Mimis, miten on, eikö sulla pitäs olla jo se kuudes päivä käsillä?? Onks tuntunut mitään?
Henkilökohtaisesti onnistuin illalla mökillä relaamaan niin, että pääsin tästä pähkäilystä edes hetkeksi eroon. Tein myös kaikkea, mitä raskaana ei saa tehdä
Jos sattuski olemaan pe-la tärpännyt niin nyt käytin viimeisen mahdollisuuden irtiottoon, sillä käsittääkseni raskaus varsinaisesti alkaa, vasta kun alkio kiinnittyy kohtuun.Harmillista toi sun lääkärin välinpitämättömyys
Onneksi seuraavassa raskaudessa antavat sulle hormooneja mitä tarvit ja saavat veresikin juoksemaan taas. Taitaa väkikato johtua siitä, ett on aika tyven vaihe menossa, mutt odotellaanpa nyt vaan, että esim. Tilkku pääsis punaisista viikoista eroon ja alkas ovista bongailemaan, niin on taas uutta jännäämistä, samoin kuin sun ovikses, Hansu
Kyllä täällä pian taas tapahtuu..Jotenkin kuvittelin, ett voisin noin vain nää piinaviikot elää stressaamatta, mutt ei se niin mennytkään
Koko ajan ootan nyt ihan ekana torstaita, ett tunnenko alkion kiinnittymisen, jos sellasta olis tapahtumassakaan. Niin, muuten Mimis, miten on, eikö sulla pitäs olla jo se kuudes päivä käsillä?? Onks tuntunut mitään?
J
Jane75
Vieras
Heippa vaan, täällä kaikki vielä kuten ennenkin, ei kauheasti uutta raportoitavaa joten olen taustaillut muiden kiireiden keskellä ja mielenkiinnolla lukenut teidän juttujanne ja ajatuksianne. Eli tuhruilut jatkuvat, varasin jo uuden ultra-ajan ensi torstaiksi joten katsotaan sitten sen jälkeen miten menee.. Muutaman yön olen herännyt aika koviin menkkamaisiin kipuihin ja on ollut pakko nousta katsomaan tuleeko sitä verta enemmänkin, mutta ei ainakaan vielä mitään sen hälyyttävämpää oiretta ole ilmaantunut, joten katsotaan nyt vielä muutama päivä eteenpäin.
Sain viikolla myös varmistuksen siitä että sappirakko ja -kivet pitää leikata pois jossakin vaiheessa, mieluiten ei kuitenkaan raskauden aikana joten yritän nyt ruokavaliolla pitää kivut loitolla. Jotenkuten onnistuu kun on kotosalla, mutta heti kun on jotakin erikoista niin vaikeaksi menee. Eilen olin juhlissa koko päivän, ensiksi siskon toisen pojan kastajaisissa ja sitten miehen veljen häissä, ja aika vaikeaa oli löytää jotakin ruokaa mitä uskalsi pistää suuhunsa. Ja raskauskin tuo ne omat rajoitteet. Mutta niin kauan kun kaikki on kunnossa sekä minulla että masussa niin en aio valittaa, täytyy vain yrittää pärjätä.
Paljon on teillä muilla ehtinyt tapahtua lyhyessä aikaa! Oli todella ihanaa lukea Ilona että kaikki oli hyvin siellä ultrassa, nyt vaan rauhallisesti eteenpäin ja paljon tarrasukkia matkaan! Tilkun puolesta harmitti tosi paljon kun ne menkat sitten alkoivatkin, voimahaleja sinnepäin. Ja Tipsuliinilla on kai ollut jo ne häät, tule ihmeessä kertomaan sitten vähän romanttisia kuulumisia meillekin. Jännäilypäiviäkin on todella monella tulossa - Mimis, Ottis, Hansu ja J-R, peukkuja pidellään jo! Hansulle piti kanssa sanoa että varmasti on hyvä idea käydä siellä jälkitarkastuksessa, kuulostaa sen verran kummallisilta nuo sinun vuotosi joten hyvä tarkistaa että kaikki kunnossa.
Huomenna on minulla muuten jännät paikat, eka päivä töissä melkein kahden vuoden äitiys- ja hoitovapaan jälkeen. Saas nähdä osaanko keskittyä siihen työntekoon enään ollenkaan...
Sain viikolla myös varmistuksen siitä että sappirakko ja -kivet pitää leikata pois jossakin vaiheessa, mieluiten ei kuitenkaan raskauden aikana joten yritän nyt ruokavaliolla pitää kivut loitolla. Jotenkuten onnistuu kun on kotosalla, mutta heti kun on jotakin erikoista niin vaikeaksi menee. Eilen olin juhlissa koko päivän, ensiksi siskon toisen pojan kastajaisissa ja sitten miehen veljen häissä, ja aika vaikeaa oli löytää jotakin ruokaa mitä uskalsi pistää suuhunsa. Ja raskauskin tuo ne omat rajoitteet. Mutta niin kauan kun kaikki on kunnossa sekä minulla että masussa niin en aio valittaa, täytyy vain yrittää pärjätä.
Paljon on teillä muilla ehtinyt tapahtua lyhyessä aikaa! Oli todella ihanaa lukea Ilona että kaikki oli hyvin siellä ultrassa, nyt vaan rauhallisesti eteenpäin ja paljon tarrasukkia matkaan! Tilkun puolesta harmitti tosi paljon kun ne menkat sitten alkoivatkin, voimahaleja sinnepäin. Ja Tipsuliinilla on kai ollut jo ne häät, tule ihmeessä kertomaan sitten vähän romanttisia kuulumisia meillekin.
Jännäilypäiviäkin on todella monella tulossa - Mimis, Ottis, Hansu ja J-R, peukkuja pidellään jo! Hansulle piti kanssa sanoa että varmasti on hyvä idea käydä siellä jälkitarkastuksessa, kuulostaa sen verran kummallisilta nuo sinun vuotosi joten hyvä tarkistaa että kaikki kunnossa.Huomenna on minulla muuten jännät paikat, eka päivä töissä melkein kahden vuoden äitiys- ja hoitovapaan jälkeen. Saas nähdä osaanko keskittyä siihen työntekoon enään ollenkaan...
O
Ottis
Vieras
Janelle onnea ekaan työpäivään! Kurjia noi sappivaivat Onnea myös torstain ultraan. Peukutellaan, että masuasukilla kaikki hyvin.
Onnea myös torstain ultraan. Peukutellaan, että masuasukilla kaikki hyvin.
M
Mimis
Vieras
Hansu78 - Mä oon ymmärtänyt että jos raskaus etenee niin pitkälle kun sullakin, toi oman elimistön liian vähäisen raskaushormonin tuottaminen ei voi olla enään syynä keskenmenolle? Eikös siinä vaiheessa jo istukka ole muodostunut ja se pitää yllä raskautta? Voin kyllä olla väärässäkin, mutta näin olen jostain kuullut/lukenut..
Voi ei, kauhea myös toi sun kaverin tilanne! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ottis - mulla kai sen kiinnittymisen pitäisi tapahtua huomenna tai keskiviikkona. JÄNNITTÄÄ! Oon taas jotenkin ihan varma että tärppiä ei ole käynyt.. Meillä aika samat jännäilypäivät muuten!
Jane75 - onnea täältäkin ekaan työpäivään ja ultraan!
Voi ei, kauhea myös toi sun kaverin tilanne! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ottis - mulla kai sen kiinnittymisen pitäisi tapahtua huomenna tai keskiviikkona. JÄNNITTÄÄ! Oon taas jotenkin ihan varma että tärppiä ei ole käynyt..
Meillä aika samat jännäilypäivät muuten!Jane75 - onnea täältäkin ekaan työpäivään ja ultraan!
H
Hansu78...
Vieras
Mimis: Mäkin olin käsittänyt tuon hormonijutun noin, mutta gyne selitti sen mulle niin, että joskus vaan kroppa ei jaksa tuottaa sitä tarpeeksi kauan. Kun koko alkuraskauden täytyisi sitä keltarauhashormonia olla elimistössä paljon, että raskaus jatkuisi normaalisti. Siitä oli kyllä selitetty tuola keskenmenosta kertovilla sivuillakin, mutta no enpä tiedä sitten onko se vika tuossa mulla. Jotenkin epäilen, että vika on enemmänkin jossain muualla. Mutta tuo lisähormonien piikittäminen on kai aika yleistä jos on tämmöisiä ongelmia.
Niin ja Mimikselle vielä, että mä en silloin viimeksi tärppiä huomannut mitenkään ja plussa tuli kyllä tosi yllätyksenä testiin. Pidetään peukkuja, että siellä on kiinnittyminen käynnissä
Janelle tsemppiä työpäivään ja tulevaan ultraan
Ottikselle voimia piinaviikkoihin Mä oon ainakin vielä ihan rauhallisin mielin, tosin menossa vasta kp6 enkä tosiaan edelleenkään tiedä oliko ne edes menkat. Käyn tänään varaamassa ajan gynelle.
Niin ja Mimikselle vielä, että mä en silloin viimeksi tärppiä huomannut mitenkään ja plussa tuli kyllä tosi yllätyksenä testiin. Pidetään peukkuja, että siellä on kiinnittyminen käynnissä
Janelle tsemppiä työpäivään ja tulevaan ultraan
Ottikselle voimia piinaviikkoihin
Mä oon ainakin vielä ihan rauhallisin mielin, tosin menossa vasta kp6 enkä tosiaan edelleenkään tiedä oliko ne edes menkat. Käyn tänään varaamassa ajan gynelle.
S
Sarppa75
Vieras
Hei vaan!
En oo koskaan pannut merkille ovulaatiokipuja tai mitään merkkejä siitä. Eilen tunsin hetken ajan pientä kipua alavatsalla (ei siis munasarjojen kohdalla tms) ja kaavinnasta on nyt siis lähes 3 vkoa. Voisiko tuo enteillä ovulaatiota? Oottelen niin malttamattomana niitä ekoja menkkoja että oksat pois =) Alkaisivat pian niin pääsis "tositoimiin".
Kävin minäkin viikonloppuna rentoutumassa ja kotiin tullessa hanat taas aukesi ja itkin miehen kainalossa puoli yötä.. Huhhuh, näitä tunnetiloja välillä. Sitten eilen kuulin juttuja (asutaan pienessä kylässä) että olen ollut viihteellä vaikka olen raskaana...Olen aika avoimesti kertonut keskenmenosta ihmisille ja nyt täällä sitten tällaista puhutaan. Pian se juttu tietysti vääntyy niin että keskenmeno on aiheutunut ryyppäämisestä. Voi paska sanon minä ja koitan olla välittämättä.
En oo koskaan pannut merkille ovulaatiokipuja tai mitään merkkejä siitä. Eilen tunsin hetken ajan pientä kipua alavatsalla (ei siis munasarjojen kohdalla tms) ja kaavinnasta on nyt siis lähes 3 vkoa. Voisiko tuo enteillä ovulaatiota? Oottelen niin malttamattomana niitä ekoja menkkoja että oksat pois =) Alkaisivat pian niin pääsis "tositoimiin".
Kävin minäkin viikonloppuna rentoutumassa ja kotiin tullessa hanat taas aukesi ja itkin miehen kainalossa puoli yötä.. Huhhuh, näitä tunnetiloja välillä. Sitten eilen kuulin juttuja (asutaan pienessä kylässä) että olen ollut viihteellä vaikka olen raskaana...Olen aika avoimesti kertonut keskenmenosta ihmisille ja nyt täällä sitten tällaista puhutaan. Pian se juttu tietysti vääntyy niin että keskenmeno on aiheutunut ryyppäämisestä. Voi paska sanon minä ja koitan olla välittämättä.
M
Mimis
Vieras
Huohhh... miten on taas niin epätoivoinen olo.. tuntuu siltä että ei me ikinä tulla omaa vauvaa saamaa.. taitaa olla joku maanantaimorkkis päällä kun niin paska fiilis.. ( Loppuviikosta tipun taas korkealta ja kovaa kun menkat alkaa.. ja sit taas kaikki alusta!
( Loppuviikosta tipun taas korkealta ja kovaa kun menkat alkaa.. ja sit taas kaikki alusta!
O
Ottis
Vieras
Mimis: Meillä todellakin melkolailla samat jännäilypäivät. Kiva, ett on joku samassa veneessä Mites sulla nyt tänään iski maailmanlopun meininki? Nyt ei tiputa korkealta ja kovaa ku pidetään tasainen nousukiito, usko siihen!
Ei sen puoleen, kahden tulen välissä olen minä itteni kanssa, ett toivoa vaiko pelätä raskauden tästä tärpistä alkavan, jos tuli hoppuiltua, eikä kohdun limakalvot ehtineet tarpeeks toipua.. Mutt se jää todellakin nähtäväksi. Ja silti olis hirmunen hoppu saada vauva alulle ja ennenkaikkea sisällä loppuun asti pysymään. No joo ja vaikka mitä tässä selittelisin, niin toivonhan minä tottatotisesti ja pudotus on rankka ja raju, jos pahimmat pelot toteutuu.
Sarppa: Mulla ovulaatio oli 16-17 päivää kaavinnasta eli on voinut sulla kipu oviksesta kovinkin johtua. Mulla tällä hetkellä vaikea varmaksi tietää mistä mikäkin kipu peräisin, kun ovat nuo vatsan limakalvot vielä niin herkät, ett kipua tuntuu sieltäkin. Viimeisimmän ovisliman havaitsin lauantaina iltapäivällä ja se pani vähän ihmettelemään, ett tunnenko omaa kroppaani enää ollenkaan. Tai saatto se sit olla ihan jotain muutakin, joka ei alunperinkään ollut minun kropastani lähtöisin Toivottavasti Sarppa pääsette tekin pian tositoimiin..
Tosi paskamaisia tollaset jutut, ett olisit ollut raskaana viihteellä. Mulla toissaviikonloppuna vastaavasti tuntu oikeesti kuin olisin ollut raskaana viihteellä, kun en ollut vielä täysillä sisäistänyt, ett keskenmeno on totta. Olen myös kertonut keskenmenosta useammalle kuin itse raskaudesta aiemmin.
Hansu: Kiitos voiman toivotuksista! Sitä tarvitaan. Hienoa, ett ajan gynelle varaat. Saat vastauksen moneen kysymykseen ja varmasti mielikin siitä helpottuu. Tsemppiä!
Mites sulla nyt tänään iski maailmanlopun meininki? Nyt ei tiputa korkealta ja kovaa ku pidetään tasainen nousukiito, usko siihen! Ei sen puoleen, kahden tulen välissä olen minä itteni kanssa, ett toivoa vaiko pelätä raskauden tästä tärpistä alkavan, jos tuli hoppuiltua, eikä kohdun limakalvot ehtineet tarpeeks toipua.. Mutt se jää todellakin nähtäväksi. Ja silti olis hirmunen hoppu saada vauva alulle ja ennenkaikkea sisällä loppuun asti pysymään. No joo ja vaikka mitä tässä selittelisin, niin toivonhan minä tottatotisesti ja pudotus on rankka ja raju, jos pahimmat pelot toteutuu.
Sarppa: Mulla ovulaatio oli 16-17 päivää kaavinnasta eli on voinut sulla kipu oviksesta kovinkin johtua. Mulla tällä hetkellä vaikea varmaksi tietää mistä mikäkin kipu peräisin, kun ovat nuo vatsan limakalvot vielä niin herkät, ett kipua tuntuu sieltäkin. Viimeisimmän ovisliman havaitsin lauantaina iltapäivällä ja se pani vähän ihmettelemään, ett tunnenko omaa kroppaani enää ollenkaan. Tai saatto se sit olla ihan jotain muutakin, joka ei alunperinkään ollut minun kropastani lähtöisin
Toivottavasti Sarppa pääsette tekin pian tositoimiin..Tosi paskamaisia tollaset jutut, ett olisit ollut raskaana viihteellä. Mulla toissaviikonloppuna vastaavasti tuntu oikeesti kuin olisin ollut raskaana viihteellä, kun en ollut vielä täysillä sisäistänyt, ett keskenmeno on totta. Olen myös kertonut keskenmenosta useammalle kuin itse raskaudesta aiemmin.
Hansu: Kiitos voiman toivotuksista! Sitä tarvitaan. Hienoa, ett ajan gynelle varaat. Saat vastauksen moneen kysymykseen ja varmasti mielikin siitä helpottuu. Tsemppiä!
M
Mimis
Vieras
Mimis................km 05/09..................10.9.
Vilukisu..............km 08/08
emeliina.............km 03/09
Annemaarit71.......km 08/08
Tilkku................km 07/09
Tipsuliini.............km 07/09
J-R....................km 07/09
Hansu78..............kkm 02/09, 07/09.......23.9.
Emmy80..............km 06/09
Musha_85............tm 07/09
Maikkis33............km 04/09
mamma-67...........km 2/08, 07/09
Ottis ..................kkm 08/09.................12.9.
Sarppa75..............kkm 08/09
Plussanneet:
Jane75......... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81......... + 02.8.09 (km 05/09, 07/09)
Kauris 55...... + 21.8.09 (km 03/09)
Vilukisu..............km 08/08
emeliina.............km 03/09
Annemaarit71.......km 08/08
Tilkku................km 07/09
Tipsuliini.............km 07/09
J-R....................km 07/09
Hansu78..............kkm 02/09, 07/09.......23.9.
Emmy80..............km 06/09
Musha_85............tm 07/09
Maikkis33............km 04/09
mamma-67...........km 2/08, 07/09
Ottis ..................kkm 08/09.................12.9.
Sarppa75..............kkm 08/09
Plussanneet:
Jane75......... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81......... + 02.8.09 (km 05/09, 07/09)
Kauris 55...... + 21.8.09 (km 03/09)
O
Ottis
Vieras
Onko kellään tietoa kauanko ovulaatiolämpöily kestää? Siis jos raskaus ei ole alkanut. Perjantaina nousi ip-lämpö puolisen astetta normaalia korkeammaksi ja siellä on pysytellyt yhä. En sillä hötkyile, että mä tässä raskaana olisin, vaan mietin, ett oonkohan tulossa muuten vaan sairaaksi (lue:hulluksi). Tiedän, että toi lämpöjuttu ei ole varmin tapa bongata ovulaatiota, mutta kun on ollut niin älyttömiä vilukohtauksia, niin sillä on tullut mitattua...*seliseli*
Mimis: Kyllähän alkio on kohtuun jo neljäntenä päivänä ovulaatiosta saapumassa/asettumassa, joten mistäpä tuota sunkaan kipukohtausta tietää, vaikk olis ollut jotain alustavaa kiinnittymiskipua? Juu, kuulostaa toiveajattelulta, mutt saahan sitä toivoa, saahan?
Mimis: Kyllähän alkio on kohtuun jo neljäntenä päivänä ovulaatiosta saapumassa/asettumassa, joten mistäpä tuota sunkaan kipukohtausta tietää, vaikk olis ollut jotain alustavaa kiinnittymiskipua? Juu, kuulostaa toiveajattelulta, mutt saahan sitä toivoa, saahan?
J
J-R
Vieras
Moikkaus kaikille
Taas on tapahtunut kaikille vaikka mitä ja itellekin. Olin eilen serkkuni tyttären ristiäisissä, ja voi elämä että ottikin moinen koville. Kastehetki oli kovin kaunis, ja kun lauletiin "Jumalan kämmenellä" -virttä, meinasi multa päästä kaikkien aikojen itku. Mä olin hölmönä luullut ettei surunaaltoja tule, mutta nehän tuli tsunamin lailla, tai ainaskin melkeen. Ihan vaan siksi, että mä en saanutkaan sitä pientä, enkä valita ristiäisivirsiä enkä mitään muutakaan... Voi paska. Jotenkin sain pysyttyä kuosissa siinä.
Ja mitä tästä opin? En taidakaan voida hallita sitä, missä se suru tulee ja millä voimalla, niin mä hölmö luulin.
Mutta kyllä, meillä on alettu haaveilla uudelleen, mies rohkeammin, minä kovin varovasti. Ollaan tuumailtu, että joka toinen päivä- metodi sopii meille ja sillä tässä nyt mennään.
Mä olen pohtinut paljon tota stressaamisasiaa, ja tosiasia on, että kun mieli on kuormittunut välittää kroppa stressihormoneja, jotka ei raskautta ainakaan edistä. Mä teen niitä asioita, joista nautin; hemmottelen itseäni ja miestäni, panostan ystäviin, urheilen, luen, käyn elokuvissa, ulkona syömässä yms. Kun vauva tulee, maailma muuttuu joka tapauksessa. Kyllä mä tiedän, että ei noi kauan odottaneita lohduta, mutta mua vielä kyllä. Ja joskus mä tahallani "teen itseni kiireiseksi", etten ehdi murehtia yhtään mitään. Ja mä käyn täällä vaan silloin, kun olen valmis arvioimaan omia tunteitani ja lukemaan muiden. Alussahan mä kirjotin ite teille, mut en pystynytkään ainakaan viikkoon lukemaan vastauksia. Eli tulen vaan kun siltä tuntuu, ja toivon että niin te muutkin teette. Eihän me olla täällä miellyttämässä toisiamme, vaan saamassa ja antamassa tukea oman jaksamisen mukaan.
Mua mietityttää jo, miltä ne ekat menkat tuntuu ensimmäisen yrityskierron jälkeen. Siis jos ei heti tärppää, niin mitäköhän mun pää sanoo? Mä aina kehuskelen itsetuntemuksellani, mutta tää kaikki on jotain ihan ennalta-arvaamatonta. Ja pakkohan sitä nyt on etukäteen pohtia, kuinkas muuten?
Pohdiskelee J-R ja lähtee lenkille
Taas on tapahtunut kaikille vaikka mitä ja itellekin. Olin eilen serkkuni tyttären ristiäisissä, ja voi elämä että ottikin moinen koville. Kastehetki oli kovin kaunis, ja kun lauletiin "Jumalan kämmenellä" -virttä, meinasi multa päästä kaikkien aikojen itku. Mä olin hölmönä luullut ettei surunaaltoja tule, mutta nehän tuli tsunamin lailla, tai ainaskin melkeen. Ihan vaan siksi, että mä en saanutkaan sitä pientä, enkä valita ristiäisivirsiä enkä mitään muutakaan... Voi paska. Jotenkin sain pysyttyä kuosissa siinä.
Ja mitä tästä opin? En taidakaan voida hallita sitä, missä se suru tulee ja millä voimalla, niin mä hölmö luulin.
Mutta kyllä, meillä on alettu haaveilla uudelleen, mies rohkeammin, minä kovin varovasti. Ollaan tuumailtu, että joka toinen päivä- metodi sopii meille ja sillä tässä nyt mennään.
Mä olen pohtinut paljon tota stressaamisasiaa, ja tosiasia on, että kun mieli on kuormittunut välittää kroppa stressihormoneja, jotka ei raskautta ainakaan edistä. Mä teen niitä asioita, joista nautin; hemmottelen itseäni ja miestäni, panostan ystäviin, urheilen, luen, käyn elokuvissa, ulkona syömässä yms. Kun vauva tulee, maailma muuttuu joka tapauksessa. Kyllä mä tiedän, että ei noi kauan odottaneita lohduta, mutta mua vielä kyllä. Ja joskus mä tahallani "teen itseni kiireiseksi", etten ehdi murehtia yhtään mitään. Ja mä käyn täällä vaan silloin, kun olen valmis arvioimaan omia tunteitani ja lukemaan muiden. Alussahan mä kirjotin ite teille, mut en pystynytkään ainakaan viikkoon lukemaan vastauksia. Eli tulen vaan kun siltä tuntuu, ja toivon että niin te muutkin teette. Eihän me olla täällä miellyttämässä toisiamme, vaan saamassa ja antamassa tukea oman jaksamisen mukaan.
Mua mietityttää jo, miltä ne ekat menkat tuntuu ensimmäisen yrityskierron jälkeen. Siis jos ei heti tärppää, niin mitäköhän mun pää sanoo? Mä aina kehuskelen itsetuntemuksellani, mutta tää kaikki on jotain ihan ennalta-arvaamatonta. Ja pakkohan sitä nyt on etukäteen pohtia, kuinkas muuten?
Pohdiskelee J-R ja lähtee lenkille
J
J-R
Vieras
Piti vielä sanomani, että mäkin toivon, että uusiakin keskenmenon saaneita uskaltautuisi kirjoittamaan. Ei täällä kukaan ole unohtanut millaista se kauhu oli ja on välillä edelleen. Ja me osataan lohduttaa =D
I
Ilona81
Vieras
Mäki mietin tota Mimiksen kiinnittymiskipuilua, että ihan hyvin on voinu olla jo neljän päivän päästä kiinnittymässä. Nyt vaan peukut pystyyn! Onko mitään muuta oiretta vielä? Mites sulla Ottis, onko mitään tuntemuksia?
Eikös se ole niin, että ovislämmöt nousee oviksen jälkeen ja laskee vasta menkkojen alkaessa, joten siitä on hirmu vaikea sanoa, onko raskaana, kun ei niiden lämpöjen taida kuuluakaan laskea ennen, ku menkat alkais.. Siinä meni seki keino arvuutella...
Hyvä Hansu, että varaat gynen, niin varmistavat siellä kaiken olevan kunnossa.
Peukkuja myös Janelle ultraan. Sullako siis ei ole ollu mitään muita oireita, kun toi vuoto? Ei rinnat kipeet tai pahaa oloa tai väsymystä tai muuta?
Täällä mennään vuoristorataa. Välillä varma olo, välillä kauhee pelko ja mies ei ymmärrä ollenkaan, miksen vaan voi olla onnellinen, kun ollaan raskaana. Että sellasta... Kun osaiski, mutta heti, kun vähänki oireet laantuu, ni jo on mielessä keskenmeno.. Mä menin jo tilaamaan sellasen kotidopplerin, että sittenpähän voin kuunnella sydänääniä vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu.. Jos sitten sillä kuuluvat, kun sehän saattaa olla niin, ettei ne sillä kotikoneella kuulu,jos vauva on jotenki huonossa asennossa. Että saattaa se aiheuttaa harmaita hiuksiakin, mutta kokeillaan nyt sitä. Tosin, ne sydänäänet kuuluu vasta rv10 alkaen ja täällä vasta 7+4. Tosin sekin tuntuu tosi tosi pitkältä jo. Ei olla näin pitkällä vielä oltukaan ennen! JEE!
Onko mitään muuta oiretta vielä? Mites sulla Ottis, onko mitään tuntemuksia?Eikös se ole niin, että ovislämmöt nousee oviksen jälkeen ja laskee vasta menkkojen alkaessa, joten siitä on hirmu vaikea sanoa, onko raskaana, kun ei niiden lämpöjen taida kuuluakaan laskea ennen, ku menkat alkais.. Siinä meni seki keino arvuutella...
Hyvä Hansu, että varaat gynen, niin varmistavat siellä kaiken olevan kunnossa.
Peukkuja myös Janelle ultraan. Sullako siis ei ole ollu mitään muita oireita, kun toi vuoto? Ei rinnat kipeet tai pahaa oloa tai väsymystä tai muuta?
Täällä mennään vuoristorataa. Välillä varma olo, välillä kauhee pelko ja mies ei ymmärrä ollenkaan, miksen vaan voi olla onnellinen, kun ollaan raskaana. Että sellasta... Kun osaiski, mutta heti, kun vähänki oireet laantuu, ni jo on mielessä keskenmeno.. Mä menin jo tilaamaan sellasen kotidopplerin, että sittenpähän voin kuunnella sydänääniä vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu..
Jos sitten sillä kuuluvat, kun sehän saattaa olla niin, ettei ne sillä kotikoneella kuulu,jos vauva on jotenki huonossa asennossa. Että saattaa se aiheuttaa harmaita hiuksiakin, mutta kokeillaan nyt sitä. Tosin, ne sydänäänet kuuluu vasta rv10 alkaen ja täällä vasta 7+4. Tosin sekin tuntuu tosi tosi pitkältä jo. Ei olla näin pitkällä vielä oltukaan ennen! JEE!
J
J-R
Vieras
Voi Ilona, mun sydäntä oikeen puristaa kun toivon että kaikki menee toiveiden mukaan!
Huikkaa J-R ja lähtee ihan aikuisten oikeesti lenkille!
Huikkaa J-R ja lähtee ihan aikuisten oikeesti lenkille!
J
J-R
Vieras
Similar threads
- pohdiskelija
- Lapsen saaminen
