keskenmenon jälkeen....

Kaksi keskenmenoa on nyt takana, kohtu juuri tyhjennetty ....huokaus.... Mistä löytyy uskoa ja toivoa uuteen raskauteen, miten siitä osaa enää nauttia, jos sellainen tuuri ylipäätään käy, että raskaaksi jälleen tulisin?

Ja sitten se ikuisuus kysymys, milloin aloitte seuraavaa raskautta yrittämään? Toinen lääkäri sanoi, että heti kun itsestä siltä tuntuu, ei tarvitse odotella yhtään (paitsi jälkivuodon aika). Toinen sanoi, että parin kuukauden päästä. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen vuosi sitten en ollut valmis uutta yrittämään ennenkuin reilun puolen vuoden palautumisen jälkeen. Nyt tuntuu, että voitaisiin heti, kun saa.

 

Osanotot! Omakohtaista kokemusta ei asiasta ole, mutta ihan jokin aika sitten julkaistiin joku tutkimus, että noille varoajoille keskenmenon jälkeen ei ole tarvetta eikä niistä hyötyä ole. Eli jos toinen sanoi että heti vaan kun siltä tuntuu, niin eikun vaan.

 

Olen pahoillani keskenmenoistasi.

Mulle sanottiin keskenmenneen raskauden jälkeen että yhdet menkat pitäisi olla välissä ennen kun uutta raskautta ruvetaan yrittämään. Itse en silloin kuitenkaan ollut henkisesti vielä valmis ja muutama kuukausi siinä sitten meni ennen kuin pääkoppa oli taas kuosissa siihenmalliin että uskalsi lähteä uutta raskautta yrittämään.
Olin jo kuitenkin juuri päässyt ensimmäisen kolmanneksen yli raskaudessa ja jo niin tottunut ajatukseen että meille tulee vauva joten seuraava raskaus oli sitten alusta loppuun asti täynnä pelkoja. No raskaus sujui sitten menettämisen pelossa mutta muuten mukavasti. Kuopusta kun odotin, en enään pelännyt menettämistä vaan osasin nauttia raskaudesta.

Mä olen sitä mieltä että aloitat sitten uuden raskauden yrittämisen kun olet oikeasti henkisesti ja fyysisesti siihen valmis. Onnea tulevaan :flower:

 

Minulla myös tämä raskaus oli juuri ylittänyt ensimmäisen kolmanneksen ja varhaisultrassa rv8 oli jo nähty pieni sydän sykkimässä, joten tyhjältä ja oudolta nyt tuntuu. Yksi lapsi on onneksi olemassa, hän on parasta lääkettä tähän suruun. Mutta jotenkin tuntuu vain, että nyt mahdollisimman pian uutta toivoa elämän ihmeestä tarvittaisiin. En sitten tiedä onko se väärin täyttää tuota tyhjiötä uuden lapsen yrityksellä.