Heissan kaikki naiset ihanaiset!
Luce, kuten joskus tuolla aiemmin selitinkin, mä olen mennyt koko alkuraskauden täysin ultrasta ultraan. Suunnilleen sen ultrapäivän olen ollut huojentunut, ja sitten taas alkanut pelkäämään. Viime torstain np-ultran jälkeen olo on hiukan rauhoittunut, niin että uskallettiin kertoa odotuksesta kavereille, mutta uskon että pelko ja huoli eivät kokonaan hellitä ennen kuin lapsi on sylissä.
Oltiin viikonloppuna yksissä häissä, joissa hääpari ilmoitti morsiamen olevan raskaana muistaakseni seiskaviikolla, ja siihen perään yks kaveri kertoi heidänkin odottavan vauvaa, kuudennella viikolla. Kylmäsi hiukan, kun mietti, että eihän tuossa vaiheessa edes tiedä onko siellä mitään, ja riskit ovat vielä niin suuret, että hurjaa ilmoittaa julkisesti noin pian... Tuumittiin sitten että kai mekin siinä meidän pöydässä uskalletaan sanoa, kun jo neljästoista viikko lähti käyntiin. Mutta siis jokaisen oma asiahan se on, ja nautinnollisempaahan se raskausaika on, kun ei tajua koko ajan pelätä ja odottaa pahinta.
Tinii luottavaisin mielin vaan, kun kerran kaikki on kunnossa. Keskityt nyt nauttimaan pienen potkuista ja mongerruksesta!!!
Tuttiritari mulla oli kyllä kanssa aikamoista turvotusta, mutta viime viikolla hiukan pullahti alavatsa jo esiin. Saa toki piilotettua, eikä vielä mikään selvä vauvamaha ole, mutta itse sen kyllä huomaa.
Tuulenpuuska täällä on kans peukut pystyssä! Mulla oli kans niin, että ekaan ultraan mennessäni luulin olevani 7+ viikolla, mutta olinkin 6+3, ja ultrassa näkyi 4mm valkoinen pallo joka sykki. Lääkäri sanoi, että ihan tuuria, että syke näkyi, että pari päivää sitten ei välttämättä olisi vielä näkynyt. Tule sitten heti kertomaan kuulumisia. Koeta jotenkin pysyä rauhallisena ja kestää jännittäminen ja odottaminen :hug:
Pamu tulehan sinäkin kertomaan neuvolakuulumisia, ja jaksamista edelleen siellä ystäviesi olkapäänä. Toivottavasti saat voimaa ja jaksamista oman vatsan kasvamisesta.
Meillä oli tänään neuvola, jossa kaikki hyvin. Ensimmäistä kertaa kuunneltiin Toivon sydänäänet, ja jumps jumps jumps jumps sieltä kuului! Ihana hetki! Painoa oli tullut kolme kiloa, vaikka sitä on siis ennestäänkin liikaa, mutta moitteita en saanut. Varmasti vaikuttanut kuvotukseen pakolla syödyt välipalat sekä sairaalareissun jälkeinen liikuntakielto. Pissa puhdas, kaikkien verikokeiden tulokset oli hyvät. Sokerirasitukseen pitäisi aikaa varailla, toiseen mokomaan joudun sitten joskus viikolla 26. Verenpaine oli hyvä, hemoglobiini oli korkea, ja neuvolatäti kielsi vitamiinien syönnin, joita olen siis popsinut kaksi kappaletta päivässä. En itse asiassa edes tiedä, mitä korkea hemoglobiini tarkoittaa, tietääkö joku muu?
Tänään kävin sovittelemassa kenkiä, niin huomasin että mun kengänkoko on suurentunut yhdellä. Siis kaikissa sovittamissani kengissä. Hmm, outoa. Olenko siis lihonut jaloistakin, vai voiko jo nyt olla niin paljon turvotusta? Voisikohan painonnousukin johtua osittain siitä?
Tällaista tällä kertaa. Rakenneultra varattiin 15.7. Ihan hyvä fiilis.
Ai niin, Repan kuulumisia odotellaan...
Pikkutiikeri ja Toivo 13+1 :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Tyyppi kovasti potkii ja möyrii mahassa ja olo muutenkin aika mainio!