Heippa kaikille!
Jospa minäkin kertoisin tarinani ja liittyisin porukkaan. On jo pitkään ollut mielessä että olisi mukava jutustella odotuksesta muiden km kokeneiden kanssa ja täällä vaikuttaa olevan aktiivinen ja mukava porukka.
Olen nyt kolmatta kertaa raskaana vuoden sisään, viikkoja 6+3 tai jotain sinne päin. LA laskurin mukaan 18.11. eli sama kuin minun oma LA on aikanaan ollut. Aika hauska sattuma, ja pidän sitä myös hyvänä merkkinä.
Muutenkin olo on pääasiassa luottavainen, että kaikki tällä kertaa sujuisi hyvin, mutta kyllä niitä epäilyksen hetkiäkin tulee. Kyllähän ne menneet kokemukset väkisinkin vaikuttaa..
Itselläni siis takana kaksi kkm-raskautta. Molemmissa todettu np-ultrassa sikiön kasvun päättyneen viikolla 8+. Ensimmäinen kkm oli helpompi hyväksyä, toisen kohdalla tuntui pahemmalta, että miksi taas piti käydä näin?! Molemmilla kerroilla yritettiin ensin lääkkeellistä tyhjennystä, mutta kummallakaan kerralla se ei onnistunut vaan kaavintaan päädyttiin. Eka kerralla vietin osastolla pari päivää ilman suurempia vuotoja tai kipuja, kaavinta tehtiin kolmantena päivänä ja kaikki sujui nopeasti ja hyvin. Odotettiin yhdet menkat, jonka jälkeen toisesta kierrosta plussasin, mutta jälleen np-ultrassa selvisi sama kohtalo. Tällä toisella kerralla olin päiväpolilla, missä sain tyhjennyslääkkeet ja aloinkin toisen vai kolmannen satsin jälkeen vuotamaan.. ajattelin jo, että nyt nämä lääkkeet taitaa toimia! Vuoto yltyi yltymistään ja polin mentyä kiinni siirryin osastolle, koska ultrassa näkyi että kohtu ei ollut vielä tyhjentynyt. Iltaan asti vuodin osastolla hirveitä määriä ja isoja klönttejä ja lopulta ultratiin uudelleen. Kohdussa oli edelleen yhtä paljon tavaraa kuin edellisessä ultrassa! Kaavintaa suunniteltiin seuraavalle aamulle, koska olin jo syönyt päivän aikana kun kaikenhan piti mennä normaalisti ja minun piti päästä kotiin illaksi. Vuoto vaan jatkui ja sama olisi ollut istua vaan pöntöllä kaiken aikaa.. lopulta pyörryin vessaan, jonka jälkeen otettiin verikokeet ja hemppa olikin tipahtanut sataseen. Siitä sitten kiidätettiinkin suoraan kaavintaan. Itse toimenpide sujui jälleen nopeasti ja hyvin, sen jälkeen sain vielä lisäverta koska olin menettänyt niin paljon verta ja hemppa oli siinä vaiheessa enää 72 tai jotain.. Kotiin lähtiessä se oli jopa 92 ja kyllähän se toipuminen ihan fyysisestikin kesti todella paljon pitempään toisella kerralla. Pikku hiljaa kuitenkin hemppa alkoi nousta ja olo kohentua ja muutaman kuukauden jälkeen uskallettiin yrittää taas uudelleen.
Kolmannesta kierrosta sai tämä raskaus alkunsa ja nyt jännäillään näitä ensimmäisiä viikkoja! Ensi viikon perjantaina on varhaisultra yksityisellä, silloin pitäisi olla viikkoja 7+4. Jos siellä vaan kaikki on hyvin, niin yritän päästä kunnalliseen ultraan vielä kun 9 viikkoa olisi täynnä, koska se on itselleni semmoinen rajapyykki noiden kahden edellisen takia. Jännittää kovasti mitä lähempänä ultra on, mutta ajattelen että niin kauan kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan. Onnellisesti siis raskaana ollaan ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. <3
Tästä tulikin pitkä sepostus, mutta piti päästä johonkin purkamaan ajatuksiaan.
Ammiina ja pikkupeikko 6+3
P.S. Kwaidanille suuret onnittelut!