*** Keskenmenon jälkeen plussanneet kesäkuussa ***

MyAngels sulle piti tulla toivottamaan hyvää ultramaanantaita, kyllä sieltä tulet onnesta soikeena kertomaan hyviä uutisia :heart:

Leinikki ja toive toivottavasti kummankin tilanteet selviää parhaalla mahdollisella tavalla ja masuasukit jaksaa kyydissä :hug:

Stoppis onnea :heart:

Mulla on tässä pikakäynti, enkä muista kaikkea...
Oma olo on mahtava, väsyä lukuunottamatta kaikki oireet kadonnu... mutta en stressaa. Oon kyllä voinu hyvin edellisetkin raskaudet, ja kun mitään en sille voi jos keskenmenee tai sitä voi mitenkään itse aiheuttaa niin positiivisin mielin eteenpäin.

1,5 viikkoa ensimmäiseen ultraan... kuinka sitä jaksaa odottaa :/

Orchid ja rakas nuudelimme 5+4 :heart:

 

Suuret kiitokset Miikkis kun otit "ohjat" =) Ja kiitoksia myös uudesta pinosta! Toivottavasti teillä koiruli paranee...paijaile häntä kovasti :hug:

MyAngels, tsempukkaa huomiseen ultraan...kyllä siellä kaikki on kaikki vallan mainiosti :heart:

Uusille lämmin :hug: ja onnea odotuksiinne =)

Toive ja Leinikki kamppailevat inhottavien vuotojen kanssa, voimia :heart: toivotaan että loppuisivat ja olisivat harmittomia!

Stoppis perheineen, paljon onnea pojanpallerosta :heart: kuulosti varsin mukavalta tuo synnytyskertomus...samanlaisen jos saisi tännekkin

(.) Neuvolassa käyty ja kaikki normaalisti..paitsi jäbän asento edelleen PT seuraavaks onkin sit ultra mistä saan lähetteen synnytystapa-arvioon. Tärkeintä kuitenkin että masussa on kaikki hyvin...

Muuten täällä ollaankin sitten surun murtamia, jouduin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä ja lähetin rakkaan koiraystävän taivaaseen...ikävä ja suru on niin mahdotonta etten pysty ymmärtään kuinka tästä vois jonain päivänä nousta. Lähdön hetki oli niin levollinen ja koira sai nukahtaa pää mun sylissä :heart: tiesin että tuo päivä ei oo kaukana mutta silti se tuli niin yllättäen, en tahdo vieläkään todeks uskoa...kaipaamaan jäi myös toinen koirani ja käy niin sääliks sitäkin kun kaveri joutu lähtemään.

Gatsu ja Elvis rv35

 

Hi. Olen uusi palstalainen. Huomasin, että täällä tälläinenkin keskusteluaihe, joten esittäydyn täälläkin=)
Olen Rakuuna, la. 3.1.2009, KM 3/97 ja 1/08. Nyt 3. lapsi tulossa (kts profiili).

Yritän pikkuhiljaa päästä perille näistä keskusteluista... Täällä on ihan hirmuisesti väkeä=) Voimia kaikille kovia kokeneille ja tsemppiä muillekin...

 

Toive :hug: :hug: . Tsemppiä!
rakuuna tervetuloa joukkoomme suureen. Tää on mahtava pino. Täältä saa tukea ja apua.
Gatsu :hug: .
Äitee toi kotiutumisvaate-juttu on hyvä. Meillä kävisi niin, että niitä varmisteltaisi silti useita kertoja, missä ne nyt olikaan...
(.) Taidan lähteä kauppaan ostamaan lämpimienvoileipien -aineet, kun tekee niitä mieli. Eilen ois himottanut Feta-salaattia, mutten oo sitä nyt hirveesti uskaltanut syödä. Mun mieliteot on muutenkin hyvin suolavoittoisia. Karkkia en oo syönyt piiitkään aikaan. Ei vaan oo tehnyt mieli. Ja se on huolestuttavaa... :ashamed: .

 

Voi Gatsu olen niin pahoillani! :hug: Ikävä rakasta koiraa tai muuta lemmikkiä voi olla musertavaa, tiedän karvaasta kokemuksesta. Kaikkien aikojen rakkain koirani menehtyi kotona sydänkohtaukseen ystävänpäivänä, ja yhä itken ikävääni lähes päivittäin. :'( Meillä niitä koiria vieläkin riittää (5), mutta ei kukaan toinen voi korvata menetettyä. Helli nyt toista koiraasi, aika on ainoa mikä parantaa...:heart:
Ja Toive, voimia Sinulle, toivotaan, että on vaan harmitonta!

Valssu ja nti/hra pikkarainen 17+1

 

Gatsulle kovasti jaksuja :heart: :hug:
Itse odotan kauhulla sitä päivää kun joudun ensimmäisestä karvakorvastani luopumaan...

Mä täällä palan vähän jotenkin säästöliekillä... nukun tosi huonosti ja olen tosi väsynyt :headwall: mutta yriän ottaa itteäni niskasta kiinni ja kommentoida paremmin tässä ihan lähipäivinä!

jaksuja kaikille ja uusillekin odottelijoille kovasti vauvaliimaa että pienet nyt jaksaa pysyä kyydissä!

Tini+Pingu rv 27+5

 

Pikainen moikkaus taas täältä vauva-arjesta :wave:

Mies läksi tänään töihin ja ollaan pikkuisen kanssa kaksistaan...

Masu vaivoja aika lailla edelleen ja peloittaa alottaa noi d vitamiinit jos niistä tulee lisää vaivoja :ashamed: Täytyy varovaisesti aloittaa... Muuten menee ihan kivasti,sylissä toinen viihtyis vaikka kuinka,olenkin hankkimassa nyt kantoliinaa että saa kädet vapaaksi. Lyhyitä pätkiä viihtyy myös sitterissä,mut hyvin satunnaisesti.

Nyt nukkuu päikkäreitä,mutta ääntelyistä päätellen ollaan kohta heräilemässä

Gatsulle iso :hug:

Repa ja poika 2viikkoa :heart:

 

Ensinnäkin KIITOS teille kaikille ihanista tsemppiviesteistä, ne tuli tarpeeseen!!! :hug:

En sitten perunut neuvolaa vaan mentiin miehen kanssa sinne aamulla erittäin sekavissa fiiliksissä (siis minä, mies erittäin rauhallinen). Aamulla en onneksi pyyhkinyt tuhrua vaan erittäin runsasta kellertävää limaa (yöks..)mikä ei tosin haissut mun neään miltään eli tulehdus on poissuljettu kait. Eilinen meni parkuessa. Mulla on muutenkin ollut tunteet kuin vuoristorataa! Välillä kunnon tsemppi päällä, mutta sitten tulee noita eilisiä notkahduksia...

Mutta siitä neuvolasta...pissa puhdas ja hemoglobiini oli hyvä (152). Neuvolatäti on erittäin ihana ja sympaattinen, tultiin hyvin juttuun. Hän suostui kuuntelemaan dopplerilla ja lupas kirjoittaa lähetteen ultraan, mutta SIELLÄ SYKE KUULUI HYVIN!!! Kyyneleet siinä nousi silmiin kun tasainen, 172 hakkaava sydän siellä rummutti =) Voitte uskoa, kuinka huojentunut mun olo on!!! NT-ultra on täällä jo viikolla 11 ja sainkin ajan jo ensi tiistaiksi, silloin on 11+2. Koitan sinne asti malttaa pysyä housuissani vaikka vaikeaa se tulee olemaan. Onneksi teiltä saa täällää tukea ja tsemppausta, KIITOS SIITÄ!!! =)

Paljon tuli luettavaa kotiin, joten jossain kohtaan alan tutustumaan niihin =) Ihanaa päivän jatkoa kaikille!!!

Toive81 ja mini-rumpali 10+1

 

Ensinnäkin KIITOS teille kaikille ihanista tsemppiviesteistä, ne tuli tarpeeseen!!! :hug:

En sitten perunut neuvolaa vaan mentiin miehen kanssa sinne aamulla erittäin sekavissa fiiliksissä (siis minä, mies erittäin rauhallinen). Aamulla en onneksi pyyhkinyt tuhrua vaan erittäin runsasta kellertävää limaa (yöks..)mikä ei tosin haissut mun nenään miltään eli tulehdus on poissuljettu kait. Eilinen meni parkuessa. Mulla on muutenkin ollut tunteet kuin vuoristorataa! Välillä kunnon tsemppi päällä, mutta sitten tulee noita eilisiä notkahduksia...

Mutta siitä neuvolasta...pissa puhdas ja hemoglobiini oli hyvä (152). Neuvolatäti on erittäin ihana ja sympaattinen, tultiin hyvin juttuun. Hän suostui kuuntelemaan dopplerilla ja lupas kirjoittaa lähetteen ultraan tarvittaessa, mutta SIELLÄ SYKE KUULUI HYVIN!!! Kyyneleet siinä nousi silmiin kun tasainen, 172 hakkaava sydän siellä rummutti =) Voitte uskoa, kuinka huojentunut mun olo on!!! NT-ultra on täällä jo viikolla 11 ja sainkin ajan jo ensi tiistaiksi, silloin on 11+2. Koitan sinne asti malttaa pysyä housuissani vaikka vaikeaa se tulee olemaan. Onneksi teiltä saa täällää tukea ja tsemppausta, KIITOS SIITÄ!!! =)

Paljon tuli luettavaa kotiin, joten jossain kohtaan alan tutustumaan niihin =) Ihanaa päivän jatkoa kaikille!!!

Toive81 ja mini-rumpali 10+1

 

Höh, en tiedä miten tuo siniseksi tuli tuo tausta...Sähläsin taas jotain... :ashamed:

 

onnea ihanista jumputuksista toive81 :heart:
muistan kun olin itsekin ihan sulaa vahaa kun olin jo varma että mitään ei löydetä ja sieltä se laukka sitten kuului, uskomaton tunne!!
Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin

 

Täältä surun ja tuskan keskeltä kirjoitan vain pikaseen. Ei ajatukset pysy koossa yhtään Eli ihanan suloinen rakas Roverimme nukkui pois lauantaina klo 4.40 eläinlääkärin luona. Ei toipunut koskaan siitä lääkärikäynnistä kunnolla ja mökkimatkalla sai sydäntä särkeviä epileptisiä kohtauksia(varmaan yhteensä 20, kouristeli, vaahtoa tuli suusta, puri hampaita yhteen, pissasi alleen, tuli sokeaksi, ei reagoinut valoon eikä ääneen eikä motoriikka toiminut) , loppujen lopuksi huusi tuskissaan ja ekalla kerralla lääkärin luona klo 00.30 sai diapamia ja nukahti ja kouristelut loppuivat, mutta alkoivat uudelleen klo 3.00 palasimme lääkäriin ja vaihtoehtona oli joko nukutus tai lääkitys. Lääkityksestä ei ollut mitään takeita ja sama voisi toistua nopeastikin. Päätös oli raskas, mutta ainut oikea. Nyt Rover nukkuu ilman tuskia, levollisesti mökillämme, Haukijärven rannalla, omenapuiden katveessa, paikassa joka hänelle niin rakas oli :'(
En olisi ikinä uskonut miten kohtalokas tuo torstainen lääkärireissu olisi, sytytin Roven kuvan luo kaksi kynttilää, 2 vuotiaan poikamme muistolle :heart:
Tuo päivä tuli liian nopeasti, vaikka tiesimme että Rover ei täysin terve ollutkaan.
Tuska ja suru on suuri, Rover lohdutti meitä sanattomasti keskenmenojen ym. aikana. En tiedä miten tästä vielä selvitään...

gatsu: "koira tuo ihmisille suuta iloa, mutta samalla suurta surua. Koiran elinikä on ihmiselämään verrattuna lyhyt. Mikään maailmassa ei ole kauniimpaa kuin koiran rakkaus omistajaansa kohtaan" näillä sanoilla alkoi eräs kirja, toivottavasti löydät niistä saman lohdun kuin me :hug: Voimia suureen suruunne :hug: Olen pahoillani :'(

Tervetuloa uudet Jana ja rakuuna, lisäsin tietonne, ilmoitelkaa jos haluatte lisätä tai muuttaa niitä :heart:

 

Pitkästä aikaa taas...on muka aina niin kiirus tms ettei edes koneelle ehdi...
onse jännä tää raskaana olevan mieli...
tai ajatukset, just kuulin että naapurin tytöllä(joka oli eilen meillä koko illan) on oksennustauti, oli oksunnu päiväkodissa ja miun piti sitten se hakea sieltä kun oma äiskä on töissä, niin ni heti muka itelläki alkoi tulla huono olo... liekö tämä sitä myötätuntoa vai pelkoa persiissä että meillä nyt myös tuo tauti??

Ukkeli liikkuu TOSi paljon tuolla masussa, ei oikeestaan enää kovin paljon potki, möngertää vaan...viikko sitten arveli lääkäri että parikiloinen on jo nyt...eli taitaa tulla meille jätti
Kävin tänään h&m:llä kattelemassa vaatteita, täällä kajjjaanissa kun ei ole äitiyspuolta, niin mun onneksi nyt muoti on löysää ja ihan raskaana olevia ajateltu
löysin ale rekistä ihanat valkoiset helle (vaikka helteestä täällä tietoakaan :kieh: )housut ja tälläisen ihanan aniliininpunaisen 3/4 hihapaidan, joustavia ja hyvin masu uppoaa niiden sisälle

ai niin pitihän mun taas joatin valittaakin, eli tuosta suonellavedosta, nyt se sitten on alkanu kunnolla, mutta onneksi helpottanut hieman kun kävin ostamassa magnesiumia...
Lantion seudun tuskaan ei kai mikään auta...
vielä olen yöt saanu rauhassa olla, mutta päivisin tuska on välistä sietämätöntä...
Mutta ihanaa silti kun on näinkin pitkällä jo raskaus...
Mie kun luulin ettei ikinä näin pitkälle enää pääse. Jännä vaan kun ikää tulee niin pelkää enemmän asioita näin raskausaikana. Ensin pelkää että alussa kaikki menee pieleen, sitten koko raskauden miettii että pääseeköhän tää raskaus loppuun asti, ja sitten pelkää että entä jos synnytyksessä menee jotain pieleen tai vauva kuolee heti synnytyksen jälkeen, ja sitten mietti jo tulevaa että miten haastavaa on ihan pienen vauvan kanssa, kun onhan näitä kätkyt kuolemiakin ollu ja kaikkee, entäs jos se vauva menehtyy jotenkin nukkuessaan...Tää on ihan kauheeta pelon tunteiden sekamelskaa..ei sitä näin ajatellu noiden kahden aiemman aikaan...sitä oli vissiiin niin nuori, ja elämään luottavainen...onkos muilla tällaisia ajatuksia, vai olenko ainoa, joka panikoi jo nyt?
Olen yrittänyt järkeillä että tällaisia ajatuksia on muillakin, ja voi kuulua raskauteen, mutta silti on aona se epäilys, että sekoankohan , tai pelkäänkö liikaa...

No mutta nyt pitää taas joutua, vien miehen töihin ja meen poijan kanssa kauppaan (tyttö on ensimmäistä kertaa elämässään leirillä, ihan mielissään, tänään alkoi höyryleiri, onneksi tulevat yöksi kotiin ettei tarvi olla kamalan huolissaan. kestää kuitenkin ma-pe ajan, joka päivä 8-16.)

Ajatuksin AE ja Ukonmöhkäle(rakkaalla lapsella on niin monta nimeä ) 31+4

 

toive :heart: ihanaa, onnea kovasti ihanasta neuvolakäynnistä =)

äitee no jopas teillä on ollu hurja viikonloppu onpas kummallista, toivottavasti kaikki kuitenkin kunnossa

AE et oo yksin pelkojes kanssa, ihan samanlaisia täällä se vaan muuttaa kokoajan muotoaan se pelko raskauden edetessä, mutta ehkä se on ihan normaalia, toivotaan niin =) mulla on kans alkanu suonenvedot ja nyt liitoskivutkin, ihanaa, no eipä enää oo pitkä aika..

miikkis ja gatsu :hug: :hug: voi että, suuret pahoittelut molemmille perheenjäsenten menetyksistä :'( meilläkin ehkä pian edessä kun vanhempi täyttää jo 14, koirat on kyllä niin suuri tuki ja turva elämän karikoiden keskellä että ilman ei pärjäisi, surkaa suru pois rauhassa :hug: :hug:

rakuuna tervetuloa lämpimästi joukkoon =) ja onnea kovasti matkaan

eliisa ja pikkuruinen 31+4

 

terppa

MyAngels hyviä ultrakuulumisia odottelen :wave:

koirarakkaan menettäneille miikkis ja gatsu virtuaaliosaanotto ja :hug: se on aina niin raskasta... :'(

toive, ihana tarina, kaikki hyvin, kyllä se jumputus joka kerta sulattaa oman sydämen :heart:

uusille tervetuloa parhaaseen pinoon mukaan!

aurinkoenergiaa, samaa vikaa täällä että ei niin ku kerkiä tänne....mutta yritys on kova!
ja sit ku tänne pääsee ei viittis lähteä pois...eihän tuolla taas oliskaan kun sata kotihommaa...

palaillaan
Pamuk jo viikolla 16+0

 

staukki!

Ei täältä malta olla päivääkään nähtävästi melkein poissa...on se niin mukava yhdessä odottaa :saint:

eliisa voi juku kun sulla hieno maha!! just oikea vauvamaha!!! :saint: :heart:
hemuli kiva kuulla sinusta!! teillä on nyt tohinaa, ihanaa sellaista kun häät tulossa! :heart: olet kultainen kun jaksat leipoa tytärpuolesi juhliin :heart: ikävä tuo sairautesi, paljon voimia sen koettelemuksiin!!! :hug:

toive ihanaa......!! :heart: I told you so...no heh heh...tosi mukava kuulla sun hyvät uutiset!! ja nyt ei varmaan enää se ultrakaan jännitä niin paljon! itellä ainakin nuo jumpsutukset auttoi tosi hyvin

aurinkoenergiaa voi sua... todistat sen ettei se huohtiminen lopu ekaan eikä tokaan ultraan, eikä senkään jälkeen...mutta vaikka oon vasta näinkin alkupuolella niin mulla samanmoisia aatoksia on just synnytyksestä ym. että mitä jos jotain...ja tietty nyt toi rakenneultra sit jännittää vaik sekin vasta elokuussa. uskon että moni ajattelee ja pelkää, onneksi suurin osa turhaan kaikkea, että ei kai sitä osaa vaan löysätä kun ajatuksia tulee ja menee...mutta paljon tsemppiä loppumetreille, hyvin kaikki menee!!! :hug:

kauheeta kirjottaa yks oma kauhuaatos..mut mulla tuli mieleen kun kaveri turvakaukaloa mulle esitteli ja sano et se ois niil ylimääränen ja se oli kellaris mustas jätesäkis pakattuna, niin mieleen et ruumissäkki, mutta en tosiaankaan niin sitten kauaa aatellut, mutta tää vaan siitä et ei oikein ajatuksille mitään voi, ne tulee ja menee.... pimeitä juttuja tulee kieltämättä välillä mieleen, liekö pelko osasyynä...

rakuuna tervetuloa! onnea plussasta!!! hienoa että meidän joukko sen kuin kasvaa mahojen tahdissa!! :saint:

gatsu ja miikkis ikävä kuulla.... :'( lämmin osanottoni. tuo on todella suuri ja raskas asia...työkaverini oli saikulla koiransa poismentyä ja joutu syömään uni ym. lääkkeitä, niin koville otti. voimia toivon teille nyt todella paljon!! :hug:

mulla "nakertaa" vähän väliä alavatsaa/kohdun kohdalta..kasvukipuja vissiinkin, toisaalta kiva kun tuntuu jotain...vaikka en oo ikinä menkkajomotusta hyvin sietänyt.
Ai niin, yks "kaverin" kommentti kun kuuli raskaudestani (työporukan kautta vissiin..) - no johan siitä vuosi onkin jo sun keskenmenostasi!
aijaa...ei muuta, ei onnitteluja tms. vaan mun mielestä tökerö j a typerä kommentti ja varsinkin ihmiseltä joka on ite nyt vuoden yrittänyt!!! argh, pisti taas mielen hetkeks matalaksi! :kieh:

joo..eiköhän tässä ollut taas tälle päivää riittämiin..

katherine ja kultanen 12+0

 

Gatsu ja Miikkis: Osanottoni

Niin surullista

Itkekää ja surkaa, antakaa itsellenne aikaa

Ite pelkään kauheesti että joku noista meiän viidestä karvakaverista menehtyy...
Kyllähän sekin päivä joskus koittaa...

Rakkaiden koirienne on hyvä olla...

Tässä teille molemmille, toivottavasti tämä antaa edes vähän lohtua...
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html

Kiitos te kaikki ihanat äipät sanoistanne!

ULTRASSA KAIKKI HYVIN!!!!!!!

Siis mikä fiilis!!

Olin tosin viikonlopun töissä, tein lauantaina ja sunnuntaina 21h töitä, joten olo oli melkoisen kuollut sunnuntai-iltana kotiin päästessäni

Yö meni huonosti kun joka paikkaa särki ja jännitin niin mahottomasti... Aamulla uhkasin miehelleni että karkaan Timbuktuun ennen ultran alkamista....

Siis niin sanoinkuvaamattoman pelottavaa oli ajella sairaalaan

Rakenneultra - se jota oomme pelänneet vuoden päivät, siitä asti kun esikoisemme ultrauutiset saimme

Muistan sen päivän kun sanoin miehelleni itku kurkussa, että miten me IKINÄ uskalletaan yrittää uutta vauvaa, ja miten me IKINÄ pysytään järjissämme rakenneultraan asti?!??! Ja nyt se päivä sitten oli

Odotushuoneessa olin ihan paniikissa

ja sydän hakkas varmaan kahta sataa. Mieheni yritti kaikin tavoin rentouttaa mua, ja kyllähän hän siinä hetkellisesti onnistuikin sanoessaan, että "Joo sitten se lääkäri sanoo, että kaikki on muuten hyvin, MUTTA vauva on vaan niin hemmetisti isänsä näköinen!"

Minä nauran siinä hirmuisesti, ja kyllähän se vitsi vähän rauhoitti sitä tilannetta

Lääkäri ultrasi 40 minuuttia, ja hänen sanansa saivat meidät ilonkyyneliin: "Kaikki on niinkuin pitääkin. Nyt saatte alkaa nauttimaan raskaudesta!"

Uskomatonta!!!

Sydäntä hän tutki pitkään ja hartaasti, ja lisäksi vielä kaikki muutkin rakenteet. Nuo kaikkihan katsottiin kuukausi sitten, mutta nyt ne näki vielä paremmin.
Istukka oli kohonnut entisestään pois kohdunsuun edestä, joten ei enää huolta senkään suhteen

Vauva vastasi mitoiltaan viikkoja, ja painoarvio on 550g-600g

Seuraava kontrolli on 6vkon kuluttua jolloin vielä katsotaan vauvan sydäntä, niillä viikoilla nähdään jotkut pienet suonet yms. paremmin. Olen niin onnellinen!!!

Leinikille ja Toiveelle voimarutistuksia!!

Kumpa pienet pysyisivät matkassanne mukana!

Mä vuodin tässä raskaudessa kipujen kera ensin muutaman päivän rv 6 ja sitten seuraavan kerran verivuotoa oli rv 10-13+ välisen ajan. Hematooma löytyi istukasta, ja sain 7 viikon nostelukiellon, eli saikkua. Lepo ja nostelukielto auttoivat hematoomaa vuotamasta ja lopulta kuivumaan kokonaan

Ja Toiveelle vielä onnittelut sykkeestä!

Eiks ookkin ihanaa!!!!

Katherine: Onnittelut ultrauutisista!!

Jana85 ja Rakuuni: Tervetuloa huippupinoon!

Pahoittelut menetyksistänne

ja onnittelut plussasta!

Mymmyryy: Myöhäiset hääpäiväonnittelut!

Äitee: Siis jotkut täystuhotko pahoinpitelivät teidän poikia?

Voi kauheeta!

Eihän pojillesi käynyt huonosti?

Lisää omaa napaa: Vauva potkii ihan hurjasti nykyään, mikä on ihanaa

Sairaalasta tullessamme menimme Rossoon syömään, ja sieltä kaupungille ostamaan vauvalle muutaman vaatteen

Kävimme kahvilla ja ostimme suomalaisia mansikoita, ja a´vot ne oli hyviä!

Nyt alkoi tuntumaan että migreeni se sieltä tekee tuloaan... Eipä ihme, kun vuoden kestänyt jännitys laukesi, mutta ei se mitään, olen silti yhtä hymyä!!

:Niin onnellinen MyAngels ja pikkujätti 22+3

 

ONNEA MYANGELS :heart: :heart:

Koko päivän oon odottanu sun viestiäs, siis kuinkakohan monta kertaa mä oon täällä käyny


p.s. oot tänään tasan samoissa viikoissa kun mä vuos sitten kun synnytin Onnin ja ihan samanpainonen pikkujätti sulla on masussa =) eivät tarkkaa painoa meille sanonu ja papereissa lukee 540-570g. Sillon vaan ihmettelivät kuinka hän oli jo niin suureks kasvanu... no isoveljensä synty 40+4 ja painoa oli 4042 g että isoja taitaa olla kaikki mun vauvat

Orchid ja nuudeli 5+5 :heart:

 

myangels :heart: :heart: :hug: ihanaa, onnea kovasti, nyt tosiaan vaan nauttimaan, pikkuisen potkuista ja kasvusta =)
kyllä jännityksessä meitä pidit, itelläkin on koko päivän ollu kone päällä että heti nään kuulumiset
mutta ihanaa siis kun kaikki oli juuri niinkun pitikin, nyt vaan lepäilet jännitykset pois

 

Heippa kaikille!!

Me käytiin viime perjantaina ultrassa ja sydän sykki :heart: :heart: !! Mä olen niiin onnellinen, no te tiedätte tunteen!! Musta tuntuu että näen vaan unta....voiko tämä olla totta!! Laskettu aika on mun syntymäpäivänä , maailman ihanin synttärilahja!!

Tuizu 8+2

 

Nythän mä sen hokasin etten ole edes täällä kirjoilla... :x

jos minut voisi lisätä eli Tuizu 32v. laskettu 16.1.09 synnytys jorvissa, tuulimuna 8/07 ensimmäinen lapsi, tuliko kaikki?

 

Myangels ihania ultra kuulumisia sinulla, minäkin jännänä odotin tyota sinun viestiä. Uusille tervetuloa mukaan joukkoon.

Itse jouduin eilen illalla lähtemään OYS:n, kun alkoi tulla tummaa vuotoa. Itse osasin ajatella sen olevan toisen alkion menetyksestä johtuvaa sekä hematoomasta johtuvaa. Mies ei vain antanut periksi ja lähdettävähän se oli. Asia tarkistettiin ultralla ja pikku kaverilla oli kaikki hyvin ja se jaksoi olla vilkkaana, pelasi varmaan jalkapalloa . Tänään sitten käytiin vielä yksityisellä tarkistamassa tilanne, kun mies niin vaati ja kaikki oli ok. Keskiviikkona on sitten vielä OYS:n meno asian tiimoilta. Pikku kaveri oli kasvanut taas viikossa kovasti.

Jotenkin sitä KM kokeneena pelkää vain niin paljon kaikkea mahdollista, kun taas ennen KM kokemista.

Nyt vain pitää jaksaa tämäviikko touhuta omia häitä ja lauantaina nauttia vain olosta.

Hyvää viikon alkua kaikille.

 

MyAngels onnea onnea kovasti!!!!! :heart: :heart: :heart: :flower: :flower: :flower: .
Kiitokset hääpäiväonnitteluista.
Tuizu tervetuloa.

 

Heipsis,
uskaltaudunpa minäkin viimein pinoutumaan tänne puolelle tuolta kuumeilijoista. Kovasti toivottu plussa pärähti testiin pari viikkoa sitten ja siitä saakka olen varovasti kurkistellut tälle puolelle ja lueskellut juttujanne. (Etenkin Äiteen odotus on tuonut kovasti mieleen oman tuplaodotuksen muutaman vuoden takaa ) Mutta sitä tuen antamista/saamista vartenhan tämä pino on, eikös niin, joten kai se on jo uskaltauduttava mukaan. Ainakin tuolta km-jälk.kuumeilijoiden pinosta sai aivan mahdottomasti voimia.

Torstaina olen menossa ultraan (yksityiselle) ja perjantaina olisi ensimmäinen neuvola-aika. Mielessä on vain niin elävästi helmikuinen km (rv6+0) ja kuinka jouduin perumaan varaamani neuvola-ajan saman tein. Tästä raskaudesta en ole nauttinut lainkaan, vaan pelko on ollut kova koko ajan. Torstaita odotan kauhunsekaisin tuntein vaikka oireet ovatkin ihan ok, tissit mahdottoman kipeät ja etova olo alkoi viikonloppuna, kestää aamusta iltaan.

Luminia rv6+4(-6)

 

Heipä hei kaikki!

Onnea MyAngels, ihanaa että pienellä on kaikki hyvin! :heart: On teillä ollut kyllä jännitystä, huh huh. Onneksi voit nyt hyvillä mielin nauttia raskaudesta! Ihana sun mies kyllä kun koitti vitseillä piristää ja onnistuikin.

Gatsu ja Miikkis, pahoittelut lemmikkienne menetyksestä. :hug: Varmasti teillä on nyt raskasta aikaa. Suru kuitenkin helpottaa aikanaan, voimia!!

Onnea myös Toiveelle pikku sydämen jumpsutuksesta! Se on maailman ihanin ääni...

Mitähän Leinikille kuuluu?? Huolettaa...

Omaa napaa: minä olen varmaan tipahtamassa porukasta pois. :'( Kolmatta päivää vuodan ihan silkkaa verta, vielä ei kuitenkaan hyytymiä eikä muitakaan klönttejä ole tullut. Kipuja on välillä jonkin verran, just sellaisia menkkamaisia "supisteluja" kohdun suulla, että olen kyllä aika toivottomalla mielellä nyt. Eilen pääsin sitten ultraan tarkistukseen kun vuotoa oli niin reilusti, siellä se pikkuinen vielä sinnitteli ja syke näkyi selvästi. Mutta luulen kyllä näiden vuotojen ja kipujen perusteella että pois sieltä ollaan tulossa. :'(

En tiedä miten selviän neljännestä keskenmenosta. Nyt tuntuu että maailma romahtaa siihen hetkeen kun se pienokainen sitten tulee lopulta pois. En jaksa enää... tämä on ihan liikaa yhdelle ihmiselle. :'(