Keskenmenon jälkeen kuumeilevat TALVI 2015

Iinaalisan tilanne mullakin kutkuttaa

 

Jutska näinhän se on että välillä tulee näitä "kohtauksia" jolloin tunteet nousee yhtäkkiä pintaan. Itsellä tajusin eilen, että jos syksyllä ei olisi tullut keskenmenoa niin meillähän olisi kohta jo vauva, laskettu aika kun siitä oli huhtikuussa . Sitten seuraavaksi mulla on kohtapuoleen tässä synttärit, niin tästä äsken keskenmenneestä sitten olisi samana päivänä ollut sitten np-ultra. Jos jotain positiivista asiaan niin onneksi kkm selvisi aiemmin eikä silloin, olisi ollut sitten "ikimuistoinen" synttäri se..

Kyllähän näitä hetkiä ja muistuksia asiasta tulee, sille ei mahda mitään. Nyt täytyy keskittyä vaan tulevaan..

 

No tänään pitäis alkaa menkat, ei ne testit mihinkään tummentunu että tais olla vaan viivanpaikkoja. Jos menkat ei ala viikonloppuu mennessä niin testaan uudelleen

 

Ja ärsyttää kun ei aamulämmöt laske vieläkään. Toivottavasti ei hirveen pitkäks tää kierto veny.

 

Tein tuossa uudestaann pc'n ja ihan samanlaista viivanpaikkaa antaa eli uutta kiertoa odotellessa

 

Täällä alkoi odotetusti tänään menkat, täsmälleen ajallaan. Kierto on ainakin pysynyt varsin täsmällisenä keskenmenoista huolimatta. Se ei kyllä koskaan koko elämäni aikana ole venynyt yli 32 päivää... Eka kierto kaavinnan jälkeen oli 31 päivää, sen jälkeen 27-26-28.

Joten tutkimuksiin menen kp 9 - luulisi että ihan hyvä vaihe kiertoa? Riippuen siitä mitä tekevät. Onko kellään kokemusta tutkimuksista, mitä tekevät ja miten etenevät?

 

Kiitos MeaMinnikselle vinkistä tähän ketjuun.

Täällä todettu eilen km viikoilla 11+1 tai 10+2. Olo on hirveä. Sain eilen puolen päivän maissa lääkkeen. Huomenna sairaalaan sisälle. Pelottaa paljon. Oon kipuherkkä ja pyörryn helposti.

Tänään aamulla ennen viittä heräsin ottamaan kipulääkkeen ja nyt on alkanut vuoto. Pelottaa millaista vuotoa ja kipua on tulossa. Oon esim. hampaan paikkaukseen saanut esilääkettä, jolloin en tajua mistään mitään. En voi kuvitellakaan että kävelen huomenna sairaalan käytäviä pitkin, jotta kaikki tulisi pois. Pyörryn niin herkästi.

Henkilökunta oli jo eilen tosi ihanaa, joten se helpottaa. En ole varma pääseekö mies huomenna mukaan töiden takia, joten sekin mietityttää.

Vaikka suru on hirveä, niin on selvää, että uutta yritetään heti kun mahdollista. Tämä oli ensimmäinen raskaus ja ikää on 37.

 

Vauveli vanhalle, pahoiitteluni km:sta ja voimia! <3 Se henkilökunta varmasti pitää sinusta huolta vaikka pyörryttäisikin. Itse muistan gen. keskeytyksen aikaan kävelleeni lääkepöllyissä ihan päin seiniä sairaalassa, mutta hoitajat olivat ihania ja tarpeen mukaan taluttivat jos meinasivat jalat pettää, ja pitivät muutenkin huolta. Ja suru on aivan kamala, mutta uusi yritys tuo toivoa.

 

Vauveli vanhalle, Pahoittelut myös sulle olisin kyllä toivonut ettei lokakuisista enää ketään tippuisi pois. Mulla se lokakuinen tuulimuna tyhjennettiin kotona, ja se meni hyvin. Ei mitään suurempia kipuja ollut. Panacodin otin sillon, kun noi normi särkylääkkeet ei oikein mulla auta. Vuoto olikin sit toista maata, kesti monta viikkoa ja välillä oli taukoa. Mut sinne oli jäänyt pala, kirjotin siitä just yks päivä jos haluat lukea ni tuolta ylempänä mut tää spontaani km mikä nyt helmikuun lopussa oli ni oli todella helppo fyysisesti. Vuoto kesti oikeestaan vaan 2pv ja pari pv sen jälkeen hiukan tuhrutti, mut sitä tuli niin vähän etten sitä kyllä laskisi. Sikiöpussi tuli kokonaisena ulos.

 

Kiitos, vertaistuki on nyt tärkeää ja se tuntuu antavan voimia.

Ihan käytännön asioina mietin, että ollaanko siellä omilla vaatteilla (sanoivat että rennot vaatteet mukaan), mutta eikö ne sotkeennu? Pitääkö varavaatteita (housuja) ottaa mukaan?

Voinko mennä omalla autolla? Lääkityksistä ei ollut mitään puhetta, eli olenko ajokunnossa sen jälkeen? Vielä ei ole tietoa, pääseekö mies mukaan. Muita en saa arkipäivänä kanssani tulemaan.

Lapuissa lukee, että siellä ollaan 4-6 h. Voiko se venyä pidemmäksi? Meidän pitää miettiä vähän käytännön järjestelyitä kotona, jos venyykin pidemmäksi.

Pitäisikö soittaa polille ja kysyä näistä asioista? En haluaisi soittaa, sillä itku on todella herkässä ja eilenkin mun puheesta oli vaikea saada selvää, kun itkin niin.

 

Auttaisiko jos pyytäisit vaikka miehen soittamaan? Meillä mies hoiti puhelinkeskustelut kun olin itse varsin hysteerinen. Mä luultavasti pakkaisin varulta jotkut varahousut ja varapikkarit, mutta saattaapi olla että et niitä tarvitse. Itsellä oli vaan ne vaatteet jotka oli päällä, mutta jossain välissä he pyysivät ottamaan housut ja pikkuhousut pois ja antoivat tilalle sellaisen ihanan sairaalan paperisen kaavun josta piti väkertää joku hameen tyyppinen. Tämä toimi itsellä ihan hyvin, mutta mun toimenpide oli varmaan vähän erilainen.

Mä veikkaan ihan mutulla että 4-6 tuntia kuulostaa aika normilta, mutta kannattaa vähän suunnitella siltä varalta jos se venähtääkin. Suosittelisin että joku tulisi hakemaan jos lääkkeitä annetaan mutta nekin voi ymmärtääkseni valita riippuen siitä haluaako olla ns. järjissään vai ei (itse otin kaiken mikä irti lähti). Tähän voisi varmaan joku muu valaista.

Kyllä nämä asiat järjestyvät.

 

Kiitos Särki vastauksesta.

Mää otan kaikki lääkkeet mitä saan, en kestä kipua. Oksennan ja sitten pyörryn, kun tunnen kipua tarpeeksi ja sen ei tarvitse olla iso kipu. Myös pelkkä ajatus saa saman asian aikaan. Esim. tänään jouduin makaamaan suihkun lattialla, koska ajattelin verihyytymiä ja meinasin pyörtyä.

Kipu- ja lääkäripelko otettiin kyllä jo eilen ihan tosissaan, sen mitä reissusta muistan. Lähdin ajamaankin kotiinpäin väärään suuntaan, tajusin sen onneksi heti.

Tiedän, että selviän kaikesta, mutta pelko meinaa ottaa vallan. Olen siis mielestäni ihan täysjärkinen aikuinen, mutta helpolla päässyt elämässä lääkäreiden suhteen. Sairaalassa olen ollut kerran v. 1994 eli teininä ja silloinkin vaan puolisen vuorokautta. Aina olen kuitenkin itseni hoidattanut ajallaan (esim. hammaslääkärit).

Laittaako ne tipan käteen? Saako ruokaa (pystyykö edes syömään) vai olisiko hyvä varautua joillakin eväillä?

Nää kysymykset kyllä varmaankin huvittavat joitakin. Huhhei, 37-vuotias ja tällaisia kysymyksiä...

 

Vauveli vanhalle pahoittelut km:sta ja voimia tilanteeseen. Minulle tehtiin tyhjennys sairaalassa kk sitten. Sain kaikki sairaalan vaatteet verkkoalkkareita myöten käyttööni. Menin tyhjennykseen yksin, olosuhteiden pakosta, ja myös autolla. Meiltä tunnin matka sairaalalle. Sanoivat että jos pärjään Panadol-Burana linjalla saan ajaa kotiin normaalisti, mutta jos tarve tulee vahvemmille lääkkeille pitää joko odottaa tietty aika sairaalalla että "pölly" laskeutuu tai sitten hoitaa joku hakemaan.

Minulla kesti sairaalassa olo kaikkineen oliko lähemmäs 10h. Sisään laitetut Cytotecit ei ihan toimineet ja osa niistä ropisi pois. Sain sitten suun kautta kaksi satsia jotta varmistettiin riittävä tyhjentyminen. Viimeinen kierros oli varmistelua ja halutessani sitä ei oltaisi tehty, eli silloin aika sairaalassa olisi ollut varmaan se 6h. Hlökunta oli mahtavaa, kyllä he tukevat niin henkisesti kuin tarvittaessa muutoinkin, älä sitä turhaan pelkää. Voimia oikein paljon, ja katseet uutta kohti sitten kun siltä tuntuu.

Täällä kp 10 ilmeisestikin menossa ja kovasti odottelen alkaisko ovistikut tummumaan..

 

Ja vielä, minulla ei ollut tippaa. Rennosti tv:tä katsellen meni päivä, välillä kävelin käytävällä ja kävin kanttiinissa. Heti tullessani sain aamupalaa, ennen siis lääkityksen aloittamista. Samoin tarjoilivat lounaan, päiväkahvin ja sain minä vielä päivällisenkin ennen kuin päästivät ajamaan kotiin. Ei kuulemma nälkäisenä tarvinnut tien päälle. Verikokeen ottivat, hemoglobiinin tarkistamiseksi. Muutoin ei mitään toimenpiteitä.

Varmasti ottavat pelkosi huomioon. Monessa sairaalassa myös halutessaan saa keskusteluapua. Kysele lisää jos kysymyksiä tulee

 

Kamalaa lukea aina uusien tulijoiden kohtaloita, julma on maailma Varsinkin nuo myöhäisempien viikkojen menetykset on ihan järkyttäviä. Voimia kaikille ja uutta kohti kunhan se taas hyvältä tuntuu.

Pahalta tuntuu Bettinahin puolesta, miten voi taas olla uusi kierto Hyvä sentään kun asian selvittely on alkamassa. Kyllä teille vauva saadaan, yrittäkää pitää lippu korkealla.

Mulla ompi kp14 ja ovis on jossain lähistöllä, kai. Greippimehu toimii mulla liiankin hyvin ja lupaavan oloista limaisuutta on monena päivänä Kipuilua on myös ollut useampana päivänä mutta nyt ikäänkuin olisi vielä vähän lisääntynyt, eli uskon kyllä pian ovuloivani.

Meilläkin jo aika pitkä yritys takana, hoitoihin tai ainakin tutkimuksiin hakeutuminen on jo mielessä käynyt Huh, pelottava ajatus. Kesään mennessä saisi nyt kyllä tärpätä, perkules!

 

Kiitos taas vastauksista.

Mää saatan joutua menemään yksin miehen töiden takia. Se tässä vähän hirvittääkin. Ajomatka suuntaansa on kolme varttia, joten herätys on jo ennen puolta kuutta.

Ehkä on parasta tehdä niin, että menen taksilla aamulla ja mies hakee sitten kotiin. Mun kipuherkkyydellä joudutaan varmaankin turvautumaan muuhunkin kuin käsikauppalääkkeisiin.

Lääkäri puhui, että yhdet (lapuissa lukee yhdet-kahdet) menkat pitää tulla ennen uutta yritystä. Tarkoittaako tämä, että toisesta kierrosta saa yrittää vai jo ensimmäisestä? Kun tuleehan ne yhdet menkat kuitenkin ennen ovista. Mulla on ollut Cb:n ovistikut käytössä ja niitä on vielä kaapissa kymmenkunta kappaletta, kun jätin varmuuden vuoksi odottamaan.

Ja koska ne menkat sitten tulevat? Kuukausi, kaksi, puoli vuotta, vuosi?

 

Varmaan helpointa ja stressittömintä mennä taksilla ja kyydillä takaisin. Minulle sanottiin että yhdet kuukautiset olisi hyvä odottaa. Oma neuvolan th/kätilö kuitenkin sanoi että saman tien voi aloittaa. Toisillahan tulee ovulaatio tyhjennysvuodon jälkeen ennen ensimmäisiä varsinaisia kuukautisia. Itse en ovista huomannut, kuukautiset alkoivat tyhjennyksestä laskien kp24. Normaali kierto on mulla 28 pvää. Vissiinkin monilla kierto jatkuu normaalina, mutta 4-6 vkoa on se keskiarvo ekoihin kuukautisiin. Poikkeuksiahan on ja jokainen tapaus erilainen.

 

Soitin polille ja ihana hoitaja jaksoi aina odottaa, kun itkin enkä saanut puhuttua.

Suositteli etten mene omalla autolla. En saa ruokia siellä, koska oon poli-asiakas, joten omat eväät/kanttiini. Lääkkeitä saa kolmen tunnin välein, 5 kertaa päivän aikana. Tippa laitetaan, jos vuoto on runsasta. Saa olla omilla tai sairaalan vaatteilla.

4-6 h on keskimääräinen aika, mutta yleensä menee pidempään. Kipua lääkitään ja jos en pysty kävelemään, niin ei haittaa. Pelottaa paljon mutta toisaalta mieli rauhoittui kun tiedän, että oon hyvässä hoidossa. Kysyi myös, missä tilanteissa pyörtymiset tulevat ja sanoi, että kyllä he huolta pitävät. Saan soittaa sinne koska vaan ja jos en pärjää ennen huomista kotona kipujen/vuodon kanssa, niin saan mennä sinne.

Joskus kuulemma käy niin, että yöksi mennään kotiin ja tullaan taas seuraavana päivänä jatkamaan tyhjennystä. Vaikea sanoa ennakkoon, kun jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olispa jo huominen. Haluan pois tämän pelon ja odottelun.

 

Vauveli vanhalle, olen tosi pahoillani puolestasi, hirveitä joudut kyllä kokemaan. Onneksi sait hyvää palvelua puhelimessa niin vähän jo tiedät mitä on edessä. Minä kyllä sinuna jättäisin sen oman auton kotiin. Suruun auttaa sureminen, yritä jaksaa vähän huolehtia itsestäsi nyt rankkana aikana kuitenkin äläkä suotta vielä murehdi tulevaa. Halauksia sinulle.

 

Kyllä tästä selviää. Sen verran elämää kuitenkin nähnyt ja kokenut niin risukasoissa kuin ruusukimpuissa, että tällaiset asiat vahvistavat. Annan kyllä luvan itselleni surra, pelko vaan välillä tuntuu ottavan vallan. Onneksi menen töihin jo sunnuntaina, niin saa ajatuksia muualle.

Olin jotenkin koko alkuraskauden ajan varautunut pahimpaan, joten ehkä sekin auttaa. Oireita oli todella vähän jos ollenkaan, mutta äidillä ja siskolla on yhteensä ollut 7 raskautta lähes oireettomia. Ymmärrän myös, että pienestä ei olisi ollut eläjäksi, joten parempi näillä viikoilla kuin myöhemmin.

Viikoilla 6+1 näkyi syke (kuukautisten mukaan piti olla 7+0 mutta oli pienempi), mutta jotenkin on vain ollut sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Ressasin kyllä koko alkuraskautta, tässä iässä sitä jo toivoisi saavansa lapsen.

Tämä oli siis elämäni ensimmäinen yritys ja hedelmöitys kävi nopeasti pillereiden poisjätön jälkeen.

Mies ei tunnu asiaa ottavan yhtä raskaasti, mutta ei missään tapauksessa vähättele olotilaani. Ehkä miehet ei vielä pääse koko raskauden makuun näin alussa. Ja onhan se hyvä, että täällä on edes joku jolla pysyy järki päässä. Sopii hyvin tuollainen tasapainottaja mulle.

 

Vauveli vanhalle......otan osaa. Itselläni alkuvuodesta keskemeno viikolla 12 ja sitä ennen tuulimuna keväällä.

Täällä on näköjään monia käytäntöjä: jälkitarkastuksia ja keskenmeno sairaalassa? Mulla ei kumpaakaan. Milloin otetaan sairaalaan sisään ja onko siihen joku tietty syy?

 

Mää en tiedä miksi mulla tehdään sairaalassa, mutta en olisi halunnut tehdä kotona. Sitä ei tosin kysytty vaan suoraan varattiin aika sairaalaan. Tuossa samassa ohjeistuslapussa on ohjeet myös kotona tehtävälle tyhjennykselle, joten samassa sairaanhoitopiirissä toimitaan molemmilla tavoilla.

Jälkitarkastus on 2-3 viikon päästä omassa neuvolassa. Otetaan verikoe ja katsotaan, onko raskaushormooneja jäljellä.

Mulla on olo vähän tasaantunut, toivon vain, että huominen tulisi äkkiä.

 

On kyllä hurjia eroja sairaaloissa! Täälläkään ei ollut mitään jälkitarkastuksia tms. Tosin siitä tuulimunasta soitin sillon ja vaadin päästä kahteen otteeseen kun vuoto oli niin rajua ja sit kun niitä nyrkinkokosia hyytymiä alkoi tulemaan. Ja tosiaan kotiin laitettiin, ei ees kysytty et pärjäätkö ja sit kaavintaa lääkäri ei suostunut tekemään vaikka kohtuun oli raskausmateriaalia jäänyt. Tosin siinä mielessä hyvä ettei sit turhaan ronkittu kun itellään sit vuosi pois. Ja molemmista sanottu et heti saa yrittää uudelleen.

 

Tsemppiä vauveli vanhalle!

Mulle tehtiin tyhjennys sairaalassa. Piti olla lyhyt päiväreissu, mutta koska lääkkeet eivät toimineet ekalla kerralla ja tokalla kerralla oli niin kiire että joutuivat siirtämään mun kaavinnan seuraavalle päivälle, niin olen kahdesti mennyt "päiväreissuksi" ja jäänytkin yöksi. Ekalla kerralla jopa kahdeksi yöksi.

Kotiin on tunnin ajomatka, ja molemmilla kerroilla oli ohjeistuksena, että pitää olla kyyti kotiin eikä itse saa ajaa.

Toivottavasti sulla menee hyvin! Mulla ei ollut kipuja, jos se yhtään lohduttaa. Otin silti kaiken varalta tarjotut kipulääkkeet - ajattelin, että se henkinen kipu oli ihan tarpeeksi, jos ei ole pakko en halua sitä fyysistä siihen päälle.

Loppujen lopuksi sairaalareissuista jäi tosi hyvä fiilis. Sellainen, että oli siellä huolehdittavana, turvassa ja huomio sai kerrankin ihan luvalla olla minussa ja omassa voinnissani.

Jälkitarkastusta ei ollut, vaan ohjeistus tehdä raskaustesti kuukauden kuluttua, ja jos se olisi ollut positiivinen niin olisi pitänyt olla yhteydessä sairaalaan. Mulla tippui hcg molemmilla kerroilla nopeasti.

 

voi että voimia kauheasti taas uusille! Ei nuita koskaa kellekkään yhtään toivois. Mut tänne vaan nyt jakamaan tuntoja, täällä ymmärretään eikä vähätellä.

Mie täältä taidan poistua sit tuonne plussanneiden joukkoon. Eilen tein sit vielä uuden testin ja ihan selkeät kaks viivaa siihen tuli. Oon tosi onnellinen, mutta samalla pelottaa kauheasti että tääkin menis kesken. Ei oikein uskalla luottaa vielä.

Bosh, sieki oot vielä täällä me taidettiin olla samassa pinossa sillon 2014 marraskuun mussukoissa. Toivottavasti sullaki tärppäis kohta. Kannattaa kyllä mennä tutkimuksiin jos tuntuu ettei mitään tapahdu! Mulla autto tosi hyvin nuo terolutit nyt ja edellisessä raskaudessa.

Mut siis mie plussasin nyt maaliskuussa nii mut voi sinne lisäillä