Mä sain tänään ihania uutisia, paras ystäväni, joka on miehensä kanssa yrittänyt toista lasta puoli vuotta plussasi tänään aamulla <3
Olen oikeasti todella onnellinen hänen puolestaan, mutta silti pieni haikeus(? kateus?) nousi pintaan ja jäin miettimään omaa keskenmenoani ja sitä, että saadaankohan me toista, mitä jos raskaudun uudestaan ja saan taas keskenmenon ja ja ja...
Meillä ei tosiaan ole sitä yritystä tämän toisen suhteen kauaa vielä takana (ya 9/16 km 10/16 nyt kp13/30 ja ovis näillä näkymin ihan kohta tulossa) mutta kun olen toivonut ja kuumeillut tätä toista lasta jo yli kaksi vuotta, ennen kun mies näytti vihreää valoa, niin jotenkin vaan mieli tekee tepposiaan.
No, yrityksen puutteeseen tämä kierto ei ainakaan tule tyssäämään, talletuksia lähes joka päivä, tai edes joka toinen, ja näillä näkymin pystytään jatkamaan samalla tavalla myös oviksen yli
Ihanaa viikonloppua kaikille teille vahvoille naisille