Myrtti voi ei
:hug: Olen tosi pahoillani. Toivon koko sydämestäni että kolmas kerta toden sanoisi kohdallasi! :hug:
Mäkin olen jotenkin onnistunut asennoitumaan näihin mun kemiallisiin että onneksi meni jo niin alussa, onneksi kohtu tyhjentyy itsekseen, onneksi saan vielä kuukauden aikaa sulatella ajatusta uudesta raskaudesta. Mutta silti sitä toista lasta haluaa niin niin paljon ettei sanat edes riitä! Todella ristiriitaista. Ja tuokin ajatus
vauvatoiveinen, että mitäs sitten vaikka plussais ja sitten jos sekin viedään pois? Pakko, ihan vaan pakko ajatella asia kerrallaan, ensin sen (vahva) viiva testitikkuun, sitten vasta aletaan murehtimaan ekoista viikoista selviämistä ja tulevia ultria ja testejä. Huoh, nekin sitten vielä asia erikseen ja yks murheenkryyni. Mutta ehkä niistäkin järjissään selviää yksi kerrallaan.
Välillä miettii positiivisesti että tottakai se ens kerralla onnistuu ja saadaan vauva syliin saakka. Ei kenelläkään voi olla niin huonoa tuuria. Ja välillä negatiiviset ajatukset valtaa mielen: Miksi onnistuisi? Miksi just seuraava raskaus ois se kestävä ja jonka lopputuloksena olisi terve ja elävä vauva kun ei se ole ollut aikaisempinakaan kertoina. Miksi edes yrittää?
Elokuulle laskettu aika ois hieno juttu! Hullua ajatella että kun vuosi sitten yritys alkoi niin laskettu aika ois ollu juurikin 8.elokuuta. Ja edelleen ollaan tässä pisteessä. Niin niin väärin!!
Ommmmmmmmmm... positiivista ajattelua kehiin.... olen kasvanut montakymmentä metriä ihmisenä tän vuoden aikana!! =)