*Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ/SYKSY 2014*

Täällä kp3/? Kierrot on näköjään mitä sattuu, nyt oli vain 25pv.

 

vauvatoiveinen kiitos Onneksi meni noin aikaisin niin suuremmilta suruilta vältyttiin. Toivottavasti tämä kierto on lyhkäsempi kun viime kierto... tosin nyt taas valuttaa ihan kunnolla tuon kemiallisen takia, en tiedä voiko se sitten pitkittää ovista?

 

Tänään neuvolassa syke löydetty :heart: Viikkoja jotain 9+, menkoista laskettuna 10+0, mutta varmasti muutaman päivän heitto. Toistaiseksi olo on huojentunut ja onnellinen nt-ultraa odottelen silti kauhunsekaisin tuntein.

 

Pihla, ihania uutisia :heart:

 

Pihla, ihanaa ja varmasti huojentavaa kuulla sydämenlyönnit! :heart: Kävitkö siis ultrassa vai kuunneltiinko ne jollain laitteella? Olen omalle kohdalleni miettinyt, jos joskus vielä tulen raskaaksi, että vaadin varmaan ultraa jo joskus viikoille 7, ettei tarvitsisi ensimmäiseen varsinaiseen ultraan asti odotella, että onko siellä ketään...

 

Metsäläinen, ihan neuvolan dopplerilla kuunneltiin. Siksipä sitä ultraa saakin vielä jännätä. Mutta ei siihen enää pitäisi kovin pitkä aika olla. Täällä ne yleensä on rv 11+, eli ensi viikolle pitäisi kutsu tulla. Tai viimeistään seuraavalle. Silloin ollaan kyllä menkoista laskettuna jo rv12+. Kyllä sitä siellä neuvolassa arvottiinkin, kokeillaanko vai ei kun sanoin, että mieli tekisi, mutta pelottaa, ettei kuulu ja sitten jää vaan valtava epävarmuus. Niinpä sain miettiä asiaa koko neuvolakäynnin ajan ja vasta lopuksi kuunneltiin sydänäänet jäi siis ihan mun päätettäväksi.

Mä en ole sitä ultraa vaatinut, enkä yksityiselläkään käynyt sen takia, kun siinä edellisessä raskaudessa kaikki oli hyvin rv8+6 ja sikiö oli menehtynyt vain kolme päivää myöhemmin, mikä selvisi nt-ultrassa. Nyt toivon, että tällä kertaa ultrasta lähdetään hyvien uutisten kera visusti on kyllä pidetty raskaus salassa. Vain mun äiti tietää, kun se arvasi... En viitsinyt kieltääkään, mutta vannotin pitämään omana tietonaan.

 

Onnea pihla ja rauhallista odotusta!

(.) Täällä on polireissu nyt takana ja oli nyt todella hyvä käynti. Saatiin paljon uskoa ja toivoa asiaan. Mulle tehtiin ihan yllärinä aukkari, vaikka siis kaksi kertaa olen jo raskautunutkin. Syynä oli uusi, pieni myooma, joka olisi voinut painaa munatorvea. Ilman särkkäreitä mentiin ja ihan hyvin meni. Tulos oli, että täydellisesti auki. Kaikki on kunnossa yleensäkin, paitsi limakalvo tosi ohut... Nyt sitten mennään tämä kierto luomuna ja ensi kierrossa alkaa piikit. Menopurilla aloitellaan... Yksi askel siis eteenpäin. Olo on jotenkin nyt helpottunut ja motivoitunut. Ehkä me vielä se pieni saadaan.

 

Vadelmanlehti, 31v, kkm 08/14, kp?/?
Hei kaikille. Hyppään ketjuun mukaan. Haaveilen ensimmäisestä vauvasta. Varmaankin yrittäisimme jo uudestaan, mutta kehoni ei ole vielä toipunut 2 kuukauden takaisesta keskenmenosta. Edelleen valuu verta ja limaa. Tällä viikolla vihdoin imukaavittiin kohtuun jääneet viimeiset materiaalit pois. Jospa tämän jälkeen vuoto lakkaisi. Huoh. Ajatuksissa jo siirtyä yrittämään uudelleen kunhan se fyysisesti on mahdollista ja ajattelin että kanssa siskojen ryhmä voisi olla kiva siinä tukena. Hauskaa että tällainen ryhmä on ja onnea vaan heille ketkä ovat täältä iloisesti raskautuneet! Joitakin tuttuja nimiäkin huomasin. Kirjoittelin aiemmin siis helmikuisten ryhmässä.

Muoks. Lisäyksenä vielä. Keskeytynyt keskenmeno todettiin meillä tosiaan ikävänä yllätyksenä np. Ultrassa viikon 12 jälkeen. Olisiko ollut peräti jo 12+6. Sikiö oli kuollut arviolta viikoilla 11+2. Lääkkeellinen tyhjennys käynnistyi kotona. Taustana minulla super pitkä kierto ja pco-tyyppiset munasarjat. Jälkipuinnissa olen kokenut että olen jäänyt hieman perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palloteltavaksi. Itse kun en ole osannut mitään ihmeemmin pyytää tai vaatia kun raskaus ja keskenmeno olivat molemmat ensimmäisiä kokemuksia. Ihan mielelläni otan vinkkejä vastaan siis.

 

Onnea Pihla, aivan ihania uutisia

Ja tervetuloa vadelmanlehti, voimia sinne <3.

Mää valvon täällä, tää kellojen siirto laittoi näköjään osaltaan mun unet sekaisin. Toinen, mikä varmaan nyt valvottaa on se, että meidän "tehoisku" tuotti tulosta ja eilen testiin ilmestyi selkeä plussa.

Fiilikset on onnelliset ja hyvin kauhunsekaiset. Tokan km:n laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja se pistää kovasti miettimään, että kuinkahan tän kolmannen kanssa käy. Mutta ainakin nyt tapahtuu jotain, toivotaan parasta

Kaikessa lyhykäisyydessään, täällä siis 4+1 ja paniikkijännitys

 

Onnea Jento! Uskon että on jännittävät paikat. Voi kun tuo olisi meilläkin jo edessä.

Kysymys. Onko kellään kokemuksia siitä että olisi kaavinnan yhteydessä vuotanut vatsaonteloon?

 

Iltaa kohtalotoverit!

Kysymys, kuinka moni on käynyt juttelemassa jonkun psykologin tms. kanssa keskenmenon jälkeen? Mitä kautta, ja oliko apua? Mä luulin jo että selviän henkisesti yhtä hyvin kun fyysisestikin. Nyt on kuitenkin aikamoinen ahdistus nostanut rumaa päätään... Pelkään uutta raskautta ihan hirveesti (en siis ole vielä), sitä että jos en tuukkaan enää tai mitä jos tuun. Eniten huolestuttaa että huono olo on alkanut leviämään, vanha syömishäiriökin on ruvennut aktivoitumaan, pelkään sairastuvani yms. IHAN älytöntä. Yleinen ahdistus siis. Luulen, että täytynee hakea apua.

Mut voi lisätä myös listalle muuten. Eli
samour_ 30v. esikoinen km 08/2014. kp 20/28 dpo 6

 

Onnea Jento! Tarrasukkia matkaan!

Samour: Minä pääsin juttelemaan terapeutin kanssa ihan lapsettomuuspolin kautta, kun sitä toivoin. Suosittelen, koska tämä on oikeasti helvetillistä ja helposti jää sinne maihin asian kanssa. VOIMIA!

Tervetuloa vadelmanlehti ja pahoittelut keskenmenosta!

(.) Täällä odotellaan ovista. Tällä viikolla ja alkuviikosta pitäisi olla. Tänään kp 14 jo. Odottelen, että olisi keskiviikkona tai viimeistään torstaina. Nippailuja jo on. Jospa tämä kierto olisi nyt se kierto...

 

Kiitos vauvatoiveinen tervetulotoivotuksesta ja pahoitteluista. Onhan tämä mitä ollaan kaikki koettu niitä vaikeimpia asioita joita kohdata voi. Muistelen että me taidettiin olla hetki samassa helmikuisten ryhmässä. Kovin surullista että molemmat olemme nyt täällä. Pahoittelen myös sinun ja kaikkien muiden täällä kokemaa menetystä!

samour_ me kävimme parina mieheni kanssa mielenterveysseuran kriisipäivystyksessä viikko-pari keskenmenon jälkeen puimassa tapahtunutta. Keskenmenossani kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisi toivonut ja jo tapahtuma oli traumaattinen ihan ilman tunnepuoltakin. Käynti oli tarpeellinen. Suosittelen hakemaan apua. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voi monesti myös hakeutua saamaan keskusteluapua. Älä jää yksin!

Esittämäni kysymys ei ole enää ajankohtainen. Minulla epäiltiin vielä tuota vuotoa vatsaonteloon, mutta siitä nyt ei onneksi ollutkaan kyse. Toiveikkaana siis odottelemaan kehon toipumista nyt. Kävin muuten ottamassa influenssarokotuksen. Oletteko muut harkinneet sitä?

Muoks. Huomasin samour_että meillähän on paljon yhteistä. Ollaan lähes saman ikäisiä ja saatu keskenmeno esikoista odottaessa viime elokuussa. Mullekin jostain syystä nyt parin kuukauden päästä on nää asiat tullut taas uudelleen voimakkaammin pintaan.

 

Tulin np ultran jälkeen jo tänne että mut saa poistaa taustalta. Mutta olinkin jo tippunut silloin pois.
Toivon kaikille tärppejä ja voimia teille jotka olette tänne joutuneet.
Toivon kovasti että tällä kertaa meille se pieni tulisi. Mutta 2 keskemenoa peräkkäin on tehnyt tosi araksi :-(

 

Iltaa. Täällä ollut aika maltillista keskustelu. Itse kun tässä kaipaan vertaisten seuraa niin virittelen keskustelua joutessani.

Silvia Logo onnea sinulle raskauteen! Eikö se niin ole että todennäköisempää kuitenkin on että se pienokainen teille syntyy. Vaikka eihän se tieto välttämättä pelkoa vähennä. Saanko kysyä millä viikoilla sinun keskenmenot tulivat ja millä viikoilla nyt olet? Jos siis vielä tätä palstaa lueskelet.

Vauvatoiveinen joko on ovis bongattu? Pidän sulle peukut pystyssä ja sijaisjänskään täällä taustalla kun en vielä itse yrittämään pääse.

 

Vauvatoiveinen ja vadelmanlehti, kiitti kommenteista. Oon päättäny soittaa huomenna tkn kautta aikaa psykologille. Ainakin väittävät järjestävänsä ajan kymmenen päivän kuluessa. Sillon kun tää tapahtu en jotenkin tajunnu kysyä mihin vois hakeutua... Toisaalta tarve tuntuu olevan vasta nyt. Traumahan se nyt ihmisen elämässä on ja eihän se siitä muuksi muutu. Oon nyt jotenkin siinä tilassa, etten osaa tätä omin voimin käsitellä.

Piinailusta... Nyt on dpo7. Tissit on vähä silleen kipeet ku viimeksi kun raskaudesta hetken sain nauttia. Myös kummallisia vilunväristyksiä esiintyy. Mutta tuskin on mitään... Perjantaina testaan kun illalla on työporukan bileet. Sillon on dpo10 niin vois näkyä jotain jos on näkyäkseen.

 

Ovis bongattu tänä iltana. Hymyä tuli ruutuun Jospa nyt tärppäisi jo ja olisi vielä pysyvää laatuakin. Listalle voi laittaa dpo -1.

Mites toipuminen edistyy, vadelmanlehti? Joko vuoto on ohi?

Onnea Silvialle!

 

samour_tunnistan nuo tunteet. En pysty itsekkään käsittämään miten vähän erikoissairaanhoidossa huomioitiin asian tunnepuoli tai varmistettiin avun saanti. Hieno juttu että sait ajan ja olit tarpeeksi vahva lähtemään sitä hakemaan! Lisäksi vielä lupaavia oireita!

vauvatoiveinen sun viesti toi hymyn myös ruudun tälle puolelle. Toivotaan parasta! Minun toipuminen jatkuu entisellään. Odottelen edelleen että vuoto loppuisi, jos ei viikon päästä ole loppunut niin varaan ajan jotta saisin keltarauhaskuurin ja kierto tasoittuisi. Yhdet kuukautiset aion odottaa ennen kuin yritetään ja niihin on jokatapauksessa pitkä aika kun kierto oli aiemminkin yli 40 päivää. Eli malttia on löydyttävä. Sillä välin seurailen ja jännään vain teidän muiden puolesta =)

 

Jento, onnea! Ihania uutisia!

Ultrasta kotiuduttu. Siellä yksi pieni sydän sykki ja kaikki oli niinkuin pitikin :heart: Niskaturvotus 0,7mm. Kyllä jännitti ja pelotti! Nyt olen niiiiin helpottunut ja onnellinen toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka. Laskettuaika olisi 24.5.

Pihla 10+3

 

Onnea *Pihla* sun uutiset luo myös toivoa meille muille.

 

Vadelmanlehti, kiitos vähän sen takia olenkin käynyt iloiset uutiset tänne päivittämässä, että jos joku saisi niistä jotain toivoa en todellakaan halua kehuskella omalla onnellani. Mulle ennen raskautta ja nyt tämän alkuraskauden aikana onnistumistarinat keskenmenon jälkeen on olleet tosi tärkeitä ja antaneet just sitä paljon kaivattua toivoa

Ei tässä vaan vieläkään oikein uskalla huokaista ja iloita. Toki olo on nyt helpottunut ja onnellinen, mutta niin se keskenmenon pelko vaan kummittelee. Jospa sitä sitten rauhottuisi, kun liikkeet tuntuu.

Tsemppiä kaikille ja valtavasti plussatuulia jokaiselle!

 

*Pihla* toivon todella että käyt kirjoittelemassa tänne jatkossakin! Jotenkin muidenkin keskenmenon jälkeen raskautuneiden kohdalla ainakin oma tunne on vain liikuttuneen onnellinen kun tietää miten vaikea on tie ollut kulkea ennen sitä. Sun onni ei tosiaankaan tunnu kehuskelulta!

(.) Näyttäisi siltä että tänään ollut ensimmäinen vuodoton päivä nyt kun kkm on 9 viikkoa! Jippii!

 

Välitän tähänkin ketjuun tämän viestini:

Täällä taas tiputtu korkealta ja kovaa oireiden tutkiskelun jälkeen. Nyt jo kp6 taas menossa. Mun on pakko nyt laittaa nää kuumeilupalstat ja omien oireiden kyttäilyt jäihin tai mulla hajoaa pää... mut saa siis poistaa listalta.

Toivotan kuitenkin teille kaikille paljon paljon hyvää mieltä ja ennen kaikkea sitä pikkunyyttiä, jota me kaikki niin kovasti toivomme! Olette ihania! :heart:

 

Metsäläinen :hug:

Vadelmanlehti, eihän tässä vieläkään mitään takeita ole, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Täytyy vaan toivoa ja rukoilla toivottavasti sullakin vuoto nyt loppui. Mulla jatkui pienet tuhruttelut 13 viikkoa. Ensimmäisiin menkkoihin saakka. Kyllä siinä oli henkisesti kovilla. Toivottavasti kukaan meistä ei enää ikinä joudu keskenmenoa kokemaan.

 

Nega testattu dpo9. Voi olla kyllä vasta dpo7, oviskipuja ja limoja oli useampi päivä. Testailen lisää ens viikolla jos siltä näyttää. Nyt otan rennosti ja tilailen ovistestit taas ens kiertoa varten

*Pihla*, kaikkea hyvää odotukseesi :heart: Pysykööt mustat ajatukset ja pelot pois päästäsi