*Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ/SYKSY 2014*

Piti itsekkin tulla kommentoimaan noita laskettuja aikoja, itsellä se olisi ihan tässä kohtapuolin, 9.8 :'( Hirvittää jo tuo kyseinen päivä kun ei olla uutta raskautta saatu alkuun. Noh, jospa tämä kierto toisi viimein sen plussan. Vai pelkkää toive ajattelua :headwall:

 

Okei kiitos avusta! ja onnea tyydelille ovisplussasta! Ja ihan hyvähän se on kun ei liikaa anna asioiden pyöriä päässä!

*Pihla* Jeps, täytyy täälläkin koittaa nyt tässä kierrossa olla ahkera makkarin puolella Se vaan meillä vähän välillä meinaa jäädä, kun esikoinen pitää huolen siitä ettei spontaania seksiä oikein pysty päivällä harrastamaan (+ mies on yleensä töissä) ja illalla sitä on niin väsynyt että asia on viimeisenä mielessä. Aamut taas on sellaisia että mukula nukkuu välissä ja ponkaisee pystyyn kukonlaulun aikaan.... hohhoijjaa. Mutta miehen lomaa ootellessa, jospa sitten kävis tärppi.

Elohiiri82 Anteeksi jos muistuttelin ikävästä asiasta Pidetään nyt peukkuja kaikille, haluan uskoa että jokaisen vuoro tulee jossain vaiheessa ja päästään taas tuonne odottelijoiden puolelle Vaikka tämä yritysvaihe nyt onkin ihan pyllystä tässä kohtaa.

 

Ei tapella. On tosiaankin hyvä muistaa, että meille täysin lapsettomille tämä on sen sata kertaa rankempaa. Meillä ei ole yhtään ainoata lasta, eikä ole mitään tietoa saadaanko edes. Mulla on takana kaksi erittäin rankkaa keskeytynyttä keskenmenoa. Ekalla kerralla mentiin kaavintaan lääkkeellisen jälkeen ja nyt toisella kerralla olin oikeasti sängyn pohjalla kipujen takia. Nyt voin fyysisesti aika hyvin, mutta henkisesti olen tiukoilla. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, enkä halua riidellä. Hookoolle kommentoin ihan aiheesta ja en millään loukkaustarkoituksella. Minä en kannusta ketään yrittämään keskenmenojen jälkeen putkessa uudelleen. Ne taukokierrot on oikeasti tarpeeseen ja lääkärit niitä ihan aiheesta suosittelee. Jokaisella on omat kantansa ja tämä on minun kanta. Meillä on taukoa siihen asti kunnes hyytymiskokeet on otettu. Ehtinee tulla kahdet menkat.

Meillä on nyt kaksi surupäivää jo. 4.10. olisi ensimmäinen laskettu ja toinen olisi tammi- helmikuussa. Hyvin rankkaa on ajatella noita päiviä. Kolme menetettyä pientä.

Minulla on myös toive, että kukaan läheisistä ei nyt tulisi raskaaksi ja ilmoittaisi siitä. Onneksi ei ole todennäköistäkään...

Tämä palsta on nimenomaan keskenmenon kohdanneiden kuumeiluun. Täällä on paljon herkempää kuin muissa ryhmissä, koska keskenmenot koskee. Tämä ei ole mikään himotestaajien palsta, joten kuumeilu on paljon herkempää ja sisältää suuria tunteita. Pelkoja on paljon. Se plussa pelottaa, vaikka sitä toivookin. Ensimmäisen lapsen toive on suuri. Pettymykset rajuja. Toivon, että te, joilla jo lapsia on, ymmärrätte tämän. Jokaiselle teistä toivon sitä lasta. On kuitenkin täysin eri asia jäädä kokonaan lapsettomaksi. Se on iso asia.

 

Tappelu on turhaa ja kaikki on tänne tervetulleita toki. Olen täällä ennenkin sanonut että mielestäni jokainen elää sitä omaa elämäänsä ja omaa suruaan. Toisen surua on kurja vähätellä, ja sellainen olo jollekkin voi tulla jos lähdetään kovin tilanteita vertailemaan (kenellä on eniten keskenmenoja, yrityskuukausia jne tms takana). Kaikkien tilanteet on erilaisia. Toisilla on lapsia enempi, toisilla vähempi ja jollain ei ollenkaan. Toiset on yrittäneet muutaman kuukauden, toiset kauemmin. Toiset toipuu keskenmenosta nopeasti, toiset pitemmän kaavan kautta. Toisilla on vielä vuosikausia aikaa yrittää ja toisilla käy vuodet vähiin. Toisilla voi olla jotain sairauksia taustalla, fyysisiä rajotteita tms kun toisilla taas ei mitään. Toiset on saaneet apua tilanteeseensa ja toiset rämpii eteenpäin yksin. Jokaisella on omat tilanteet ja omat murheet asiassa, ja täällä toivottavasti jokaisen on turvallista omasta tilanteestaan "purkautua" nimettömänä.

Itse ymmärrän että sattuu paljon kun ei ole edes sitä esikoista jota rutistaa sen vauvan kaipuun keskellä eikä tiedä tulevasta. Samaten sattuu kun keskenmenon kohdanneelle sanotaan että mitä sinä siinä itket, sullahan on jo tuo yksi. (ja siis tällä en tarkoita että kukaan täällä olisi niin sanonut, mutta tuollaisiakin ihmisiä maailmasta valitettavasti löytyy!).

Aihe tosiaan on arka ja kipeä ja HYVIN henkilökohtainen. Väärinymmärryksiäkin voi siksi joskus helposti tulla.

 

äitii88 todella hyvin kuvailtu ja sanottu :heart:

 

Juuri näin, kuten äiti88 kuvaa. Surut ja tilanteet on erilaisia. Jokainen keskenmeno on menetys, eikä sillä onko lapsia vai ei ole merkitystä. Suurin ero on juuri tuo, että ei ole sitä omaa lasta, jota rutistaa... Täällä pitääkin voida puhua kaikesta ja näistä tunteista.

Täällä taisi yöllä alkaa jo menkat eli 24 päivää oli kierto... Tosi vähän. Kp1 siis ja maanantaina kontrolliverikokeeseen. Jos on nega, niin tämä on ohi. Ehtii tulla siis toisetkin menkat ennen uutta yritystä... Hyvä niin. Toipuu ainakin kohtu koettelemuksista.

 

Ajattelin pienen elomerkin itsestäni antaa: Täällä ollaan. Kp 25/29. Yritin tikutella ovista joskus kp 10 --> mutta himmeitä haamuja kummempia viivoja ei koskaan tullut. Mitään ovisoireita (limoja, kipuja tms) ei ole myöskään ollut... No, eipä tässä ole kauheasti yritystäkään ollut pelissä tosin. Huoh. Odottelen silti menkkoja normaalisti ensi viikolla - sopivasti kesäloman alkajaisiksi! :/ Oli varmaan nyt sitten kierto ilman ovulaatiota? Onko teillä tällaisia kiertoja km:n jälkeen ollut?

 

Oli miten oli mulle aina gyne/lääkäri sanonu ettei tartte ootella menkkoja, voin alottaa yrityksen heti miten kun jaksan ja vointi antaa myöden. Joten jos ei tärppiä tule siinähän ne menkat sitten tulee

 

Äitii88, kuulostaa tutulta saanko udella, minkä ikäinen teidän esikoinen on? Meillä on 1v7,5kk yöt nukkuu pääasiassa hyvin, mutta aamuisin herää hirmu aikaisin ja se on se, mikä minua iltaisin väsyttää.

Mä en edes maaliskuussa tajunnut kysyä, täytyykö odottaa, ennenkuin yrittää raskautua uudelleen. Silloin mun päällimmäinen ajatus oli "ei koskaan enää". Nyt tosiaan kahdet menkat takanapäin ja jos tähän kiertoon uskaltaisi ja jaksaisi panostaa vähän enemmän jospa muiden raskausuutiset ei sitten tuntuisi niin pahalta, jos saisi oman tärpin, joka jaksaisi pysyä matkassa mukana ja kasvaa ja kehittyä.

Mulla on onneksi yksi uudehko ystävä, joka tuntuu ymmärtävän jo puolesta sanasta, miltä musta tuntuu ja mun ristiriitaiset fiilikset. Joka jaksaa kannustaa ja tukea joskus tuntuu, että mies ei ihan ymmärrä, joten koen tuon ystävän kultaakin kalliimmaksi. Vaikka hän onkin itse raskaana. Mutta hällä samoja kokemuksia kuin mulla, joten on hyvä vertaistuki tässä tilanteessa, kun itse toivoo uutta raskautta, mutta samalla pelottaa.

Kp5 ja menkat ohi! Päästään taas puuhiin vaikkei ihan heti taidakkaan olla otollisin aika. Mutta mukavaahan se silti on

Mulle voi iäksi päivittää 27. Paria viikkoa vajaa

 

Moi kaikki!

Hiiviskelen tänne tuolta 40-plussalaisten puolelta. Kaksi teiniä minulla jo on ja piiiiiitkän yksinelon jälkeen uusi mies ja uudet toiveet. Ensimmäinen keskenmeno 8/13 rv 7+1 ja nyt tuulimuna joka vuoti pois rv 8+0 kesäkuun 29. päivä.
Tuulimunassa vuoto oli vain 4 päivää ja on ultrattu että tyhjää on.

Ovista olen tikutellut huvikseni ja plussan sainkin kp 17 jos vuodon alusta lasketaan. Samana päivänä alkoi tiputtelu joka vain yltyy, nyt on jo kuin normimenkat. Nyt kp 21. Voiko menkat alkaa jo nyt??? Hcg minulla laski nollille tosi nopsaan ja ovista olen pyydystänyt lähinnä tiedonhalusta - haaveilun suhteen kun alkaa aika loppua.

Kaikille palstalaisille toivon kovasti onnea ja myötätuulta unelmille

 

kp21/28 ja dpo5 tuntuu hurjan pitkältä odottaa ensi viikkoon kun piäsee testaamaan :stick: Noh onpahan tässä puuhaa niin unohtaa sitte toviksi

 

Täti kävi kylässä ja olo on helpottunut.
Vaikka haaveilen toisesta lapsesta, niin pelkään uutta raskautta. Jos se sitten taas menee kesken. En usko että pystyn nauttimaan edes raskaudesta enää.

Juu se sattuu kun sanotaan että onhan teillä jo yksi ja mieti niitä jotka eivät saa yhtään lasta. Tälläisiä mulle on sanottu, kun olen itkenyt keskenmenoa.
Mä vaan vastasin että mua ei tuo lohduta ja se pieni ihmisen alku oli mun lapsi. Vaikka tyttö on mulle rakas, niin on se menettäminen silti aina rankkaa.

 

Pohdin tuossa aiemmin stressin vaikutusta raskautumiseen ja naureskelin tämän olevan erinomainen testikierto loman ansiosta: tänään pärähtikin täällä testiin sitten plussa :heart: Voisin siis sanoa stressitestin olleen onnistunut

Aika sekavat fiilikset: epäuskoinen, pelokas, iloinen, onnellinen...

 

Onnea Zemar :heart:

*Pihla* Meidän esikoinen täyttää ens kuussa 2 vuotta. Eli aika samanikäisiä on meidän lapset Meillä myös väsyttää nuo aikaiset herätykset ja yöllä heräilee edelleen sen 2-4 krt.... Ja pisteenä i:n päälle päivisin uhma, joka alkaa nyt nostaa enempi päätään.

Nyt kp 14, enkä ole saanut ovistestiin plussaa :/ Viikonloppuna viiva oli jo melkoisen vahva, mutta ei ihan plussa kuitenkaan. Tänään viiva on jo aika haalea... ehkä ovista ei sitten tullutkaan tai sitten en vaan bongannut sitä hormonihuippua. Kirkasta limaa kyllä on ja pientä jomottelua. Kalenterin mukaan oviksen pitäisi olla kp 14, 15 tai 16.

 

Onnea Zemar ja paljon tarrasukkia!

Täällä on käyty hcg-kontrollissa ja tulos oli 34. Eli ei ihan olla nollassa vielä... Tuolla lukemalla ei pitäisi kuitenkaan olla mitään kohdussa. Kysyin labrassa hyytymiskokeiden tulosten aikataulua. Kokeet voidaan ottaa vasta syyskuun alussa ja tulokset vie jopa kuukauden, voi perhana... Päästäisin siis yrittämään vasta lokakuussa, jos tulokset haluttaisiin ensin. Käyn kokeissa ja aloitamme kyllä heti yrityksen syyskuussa. Ehtiihän ne tulokset tulla sitten ja katsotaan mitä tehdään, jos tulen raskaaksi. Omatoimisesti syön joka tapauksessa primaspania sitten. Kromosomikokeiden tulokset eivät ole tulleet vieläkään...

Kuulin eilen, että ystäväni tuttavalla oli ollut lukuisia keskenmenoja ja 8 vuoden yrittämisen jälkeen olivat saaneet vauvan. Olivat jo luovuttaneet... Toisilla se vie kauan, että se pieni on sylissä asti.

 

Zemar, onnea onnea! :flower: Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun saakka

Äitii88, meillä tyttö nukkuu yöt ihan hyvin. Nyt, kun on saatu asunto viilennettyä, niin on nukkunut ihan tosi hyvin klo 20.30-6.30 heräämättä kertaakaan. Siirryttiin alakertaan nukkumaan, kun muutama yö meni niiiiin levottomasti kuumuudessa. Meidän makkari on periaatteessa entinen vintti, joten aika kuuma näillä helteillä, vaikka ollaankin laitettu sinne ikkuna. Uhmaa täälläkin on jo havaittavissa ja kiukkukohtaukset on välillä ihan hirveitä...

Vauvatoiveinen, hyvä, että kaikki vaikuttaisi tulleen ulos. Toivon, että asiat selviää ja saatte edes sen yhden vauvan syliin asti. Odottavan aika on pitkä, mutta kuten itsekin totesit; ehtiipä kohtu ainakin toipua koettelemuksista. Niin ajattelen itsekin.

Täällä ei mitään uutta. Kp9, joten tuskin vielä otolliset hetket käsillä tällä mun yli 30 päivän kierrolla. Yritän edelleen pysyä tulkoon jos on tullakseen asenteessa, mutta nyt tuntuu vähän vaikealta, kun vauvauutisia tuntuu putkahtelevan joka puolelta. En kuitenkaan ala miestä joka ilta lähentelemään

 

Vähän hätäilin, tänään kp 15 ja tuli vahva ovisplussa. Eli huomenna sit dpo0 ja taas piinaillaan... Ihan mielenkiintoista kyllä oli tää testailu. Ovis on siis myöhemmin mitä kuvittelin, koska mielestäni suurimmat limat ja halut on menneet jo, joten ajattelin oviksen tapahtuneen. Mites sitä jaksaisi peittoja vieläkin heilutella, ollaan menty joka toinen päivä taktiikalla kiertopäivästä 10 saakka eikä enää huvita tippaakaan! Huomenna mies onkin sitten töissä aamusta iltaan joten taitaa jäädä plussa hyödyntämättä...

vauvatoiveinen Pitkää pinnaa tulosten odottelemiseen!

*Pihla* Nää helteet on kyllä jo vähän liikaa! Ei saisi valittaa, mutta koirakin meinaa saada lämpöhalvauksen, itseäkin heikottaa ja ukkosilma aiheuttaa päänsärkyä . Lapsi pyörii sängyssään hikipäässä kun makkari on melkoinen pätsi. :/ Siinä mielessä hyvä ettei nyt olla viimisillään maha pystyssä... huh! Hyvä että olette saaneet asunnon viilennettyä, saispa täälläkin

 

äiti88 tänään puuhiin, niin ei mee ohi. Kyllä ne siittiöt siellä elää jonkin päivän jopa usein ovis onkin eri aikaan kuin miltä tuntuu. Sama huomattu siis itsekin...

pihla: maltti on valttia. Kohtu ehtii toipua hyvinkin. Emme vain voi odottaa lokakuulle asti. Ikä ja mun kierto tekee sen... Herkästi lähtee kierto venymään. Mutta syyskuun alkuun odotellaan kiltisti, jotta saadaan kokeet otettua. Hyvä, että olette saaneet asuntoa viilennettyä!

 

Minut saa poistaa taustalta. Hyvää jatkoa teille kaikille :flower:

 

Meillä on ilmalämpöpumppu. Ei olla sillä kylläkään vielä viilennetty, kun on riittänyt, että ikkunat on auki yölläkin. Yhtenä aamuna meillä oli sisällä just ja just +20 paleli. Nyt alkaa yötkin olla niin kuumia, että kohta on varmaan alettava viilentää pumpulla. Aika raatoina nuo meidänkin kaikki nelijalkaiset makoilee... Koiria viilentelen tytön altaassa kissat riehuu vaan joka yö klo 04 alkaen, kun on viileämpää. Päivät nukkuvat.

Sunnuntaina peittoheilumisten jälkeen tuli pientä tuhrua. Ja sama juttu nyt, kun eilen puuhasteltiin. En ymmärrä. Ei mulla yleensä tälläisiä ole. Vieläkö se keskenmeno sekoittaa kroppaa, vaikka siitä on jo yli 4kk... Nyt kp10, että ei kyllä pitäisi uudet menkatkaan vielä alkaa. Eikä sitä tuhrua eilen illalla ollut, vaan vasta tänään. Tosi turhauttavaa jotenkin. Menkatkin oli sellaiset, ettei niistä voi erehtyä.

 

Terveisiä taas täältäkin suunnalta, oon ollut nyt jotenkin tosi väsynyt kirjoittelemaan mitään vaikka palstakuulumisia oonkin seurannut.

Vauvatoiveinen, pakko erikseen sanoa, että tiivistit yllä tosi hyvin lapsettomuuden&keskenmenojen vaikeuden. Komppaan kyllä fiilistä täysin. Keskenmeno on ihan jokaiselle perhetilanteesta riippumatta (niinkuin jo palstalla on ehditty toteamaankin) tuskallisen vaikea kokemus, mutta keskenmenot + lapsettomuus-yhdistelmässä siihen tuskaan yhdistyy myös pelko sitä, että mitä jos niitä lapsia ei koskaan saakaan.

Mehän ollaan kans lapseton pari ja kovasti yritetään sitä esikoista. Oon välillä niin väsynyt kuulemaan niitä "tehän ootte nuoria, teillä on vielä aikaa"- lohdutteluja keskenmenoihin, vaikka järjellä tiedänkin asian pitävän paikkansa. Mä olen 26:n puolessavälissä ja mies 31. Välillä sitä miettii, että jos tää keskenmenojen kaava jatkuu (kun nyt taas edes tärppäis..) ja käykin niin, ettei me koskaan saada lapsia, niin adoptiojonoonkaan ei oo mitään asiaa ennenkuin mä täytän 30. Joten pahimmillaan sen oman pienen odottaminen voi viedä vielä monia vuosia. Hyvässä lykyssä taas plussaa voi toki tulla jo viikon päästä.

Oon normaalisti semmoinen tsemppi-luonne, enkä anna ihan äkkiä minkään kaataa mua nurin. Mutta täytyy sanoa, että tää kevät on kyllä pikkuisen saanut murrettua sitä mun tsemppiäni. Sitä järki ja sydän sanoo, että se kyllä se lapsi meillekin vielä suodaan, mutta aina ei vaan jaksaisi yrittää. Ja sitten on niitä päiviä, kun suorastaa v*tuttaa, kuinka (in-your-)facebook täyttyy raskausuutisista ja vauvapäivityksistä. Mutta siitä ketutuksesta huolimatta osaan onneksi iloita siitä muiden onnesta, alussa se ollutkaan niin helppoa

Ja nyt kun oon päässyt avautumisen makuun, niin saanko vielä manata, kuinka tympeää on se, että nykyisin mun ihoni (joka jopa teini-iässä pysyi hyvänä!) reagoi kyllä kaikkiin kierron eri vaiheisiin ja hormonimuutoksiin. Ovulaatiot ja menkkojen alut näkyy naamasta ensimmäisenä. Hei jotain armoo ees!

Mut siis joo. Jälleen onnea ja jarrusukkia tärpänneille, iso tsemppi piinaajille ja tasapuolisesti aurinkoa kaikille muillekin! Meillä ovulaatiosta mun laskujen mukaan vähän reilu viikko, su-ma-tienoilla voinen alkaa itse piinailemaan..

 

Kiitos ihanat <3 Täällä on ihmeen rauhallinen olo plussan suhteen. Odotellaan ja katsotaan, ajateltiin odotella hyvän aikaa ennen muille kertomista...

Kiitos kaikille vertaistuesta kuluneen 7kk aikana ja isosti plussatuulia ja tsemppiä jatkoon

 

Edelleenkin näyttää raskaustesti hailukkaa... Näinköhän siellä kuitenkin on jotain vielä kiinni. Ensi tiistaina on onneksi lääkäriaika ja sitten tietää jo varmaksi.

Pihla: mulla on kanssa seksi laukaissut keskenmenojen jälkeen tuhrun. Nyt toisen jälkeen erityisesti. Viime viikolla tuli 2 tuntia jälkeenpäin kauheet kivut ja parin päivän päästä yöllä se syöksyvuoto hyytymineen. Luulin menkoiksi, mutta en tiedä olivatko. Tällä viikolla myös tuli seksin jälkeen tuhrua. Jotenkin on herkempi vuotelemaan... Sulla nyt on taatusti kohtu tyhjä jo. Mullakin pitäisi olla...

Jento: :heart: ollaan samassa veneessä... Mulla se aika vain on loppumassa. Ei se yhtään pienemmäksi tee pelkoa, vaikka ikä olisi mitä. Onhan sulla aikaa, mutta haluat lapsen nyt... Sitä moni ei ehkä ymmärrä, kuten ei pelkojakaan. Uskon, että kumpikin se pieni vielä saadaan. Keskenmeno on aina kuoleman tapaus, eikä sitä tuskaa vähennä tosiaankaan edes ne omat, olemassa olevat lapset. Ero on siinä juuri, että meille lapsettomille tuon ison tuskan päälle lyödään vielä se pelko siitä, että sitä lasta ei tulekaan.

 

Vauvatoiveinen, hyvä kuulla, että muillakin on kokemusta tälläisestä. Tänään olen hetkittäin luullut, että menkat alkaa taas :O siis välillä vuotanut verta ihan pönttöön asti. Välillä ei mitään. Siteen laitoin ja se on pysynyt puhtaana. En ymmärrä. Mulla tosiaan pitäisi olla kohtu jo tyhjä, kun kkm:sta jo yli 4kk. Ja molemmat menkat on olleet niin selkeät menkat, ettei ole voinut erehtyä. Luulisi muutenkin olevan jo aika heikko happi, jos vielä näin pitkän ajan jälkeen jotain tuolla kohdussa muhisi... Mutta vointi on ihan normaali. Ihmetyttää vaan. Google osasi kertoa, että kierrot voi olla sekaisin keskenmenon jälkeen aika pitkään ja tälläiset välivuodotkin pitäisi olla ihan harmittomia. Turhauttaa vaan, kun täälläkin se vauva olisi tervetullut, mutta nyt on pakko unohtaa petipuuhat, kunnes vuotelu loppuu.

Ja kyllä te lapsettomatkin vielä sen oman vauvan saatte toivon koko sydämestäni, että teille jokaiselle edes se yksi oma lapsi suodaan.

 

Oih, suuret onnittelut teille Zemar :heart: oltiin tuolla elokuisissa, bongasin sut sieltä, paljon vauva pölyjä teidän perheelle

Tänään tuli mulle se suuri katkeruus, luulin että olisin pääsyt yli tämän menetyksen, ja eräs tuttava tuli ja kertoi että on raskaana, olen tietty onnellinen hänen puolestaan, mutta sattuu silti niin jumalattomasti :'( laskettuun olisi niin vähän aikaa (9.8) ja itse luen tätä pinoa jossa itsekin olin, itken kylläkin heidän onnesta, jo paljon vauvoja on heidän pinon tullut :heart:0 kuinka tästä pääsee yli? Niin luulin että olen vahva, mutta kaukana siitä :'( anteeksi...

Pakko vaan purkautua, mehän ollaan uusio perhe, omat syntyny 2001 ja 2004, miehen 2000 ja 2003 ja todella kovasti tähän lapsi katraaseen toivottaisiin sitä "ilta tähteä ?"