*Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ/SYKSY 2014*

Pienen hiljaisuuden jälkeen mäkin taas kirjoittelen tänne, ompa tähän väliin mahtunut palstalla jo paljon onnea ja surua. <3

Pihla, ymmärrän hyvin tuon ahdistuksen. Mun paras ystävä sai tietää hiljattain odottavansa toista lasta. Nyt se innoissaan kertoo mulle aamupahoinvoinneistaan ja tulevasta ekasta neuvolasta. Yritän olla hyvä ystävä, innostua sen mukana ja kuunnella, mutta täytyy sanoo että itku on herkässä kun puhelut päättyy. En haluaisi olla se, jolle kukaan ei uskalla puhua raskaudestaan tai lapsistaan, mutta aika raskasta tää juurikin nyt on.

Sit noista jälkiultrista. Onko monikin teistä jäänyt ilman jälkiultraa? Mut on ultrattu automaattisesti kummankin keskenmenon jälkeen, toisen kerran omassa tk:ssa ja toisen kerran yliopistosairaalassa. Tokan km:n jälkiultran yhteydessä määrättiin myös kilpirauhaskokeet ja aika vahvasti kehoitettiin ottaan yhteyttä heti seuraavan plussan tullessa, jotta mahd. raskautta päästään seuraamaan tarkemmin alusta asti. Se antaa jonkinlaista rohkaisua tähän yrittämiseen, kun tietää että terveydenhuollon päässä nää meidän vaikeudet otetaan tosissaan.

 

mustasydän: jes! Järki siis voitti polilla ja tuo tähystys on paljon hellempi kohdulle. Tsemppiä!

Jento: ei tarjota meillä ultraa, vain hcg-mittaus. Omaan terveyskeskukseen voisi olla yhteyksissä ja sitä kautta vaatia ultraa. Meillä vaan on siellä ultralaite vuodelta miekka ja kirves ja en luota yhtään siihen... Olen käynyt yksityisellä, vaikka olen aika hyvä noita ultria vaatimaan myös polilta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Jento: Meilläkään ei tarjota jälkitarkastusultraa, eikä sen puoleen minkäänlaista muutakaan jälkitarkastusta, ei edes raskaushormonin tsekkausta, mikä on aika uskomatonta. Kysyin juuri polilla käydessäni, mikä on syy, ettei jälkitarkastuksia tehdä, niin lääkäri vastasi jotakuinkin näin: "Suurin osa lääkkeellisistä tyhjennyksistä menee ihan hyvin, niin sitten meillä olisi täällä turhia tarkistuksia niin paljon." Mielestäni jälkitarkastus on kuitenkin myös henkisen puolen hoitamista, eikä siinä mielessä ollenkaan turha, vaikka kaikki olisikin ok. Keskenmenon jälkeen on muutenkin henkisesti kovilla, niin sitten on vielä ylimääräinen rasite, kun miettii, että onkohan kaikki fyysisesti hyvin. Jälkitarkastus poistaisi edes tuon yhden taakan harteilta.

Muiden raskauksista: Ensimmäisen keskenmenoni jälkeen kului n. kaksi viikkoa, kun kaverini kertoi, että on raskaana ja että laskettu aika osuu kuukauden sisälle omastani. Ei kuitenkaan olla mitään ihan läheisimpiä ystäviä, joten saatoin vähän säännöstellä hänen näkemistään, ettei tarvitsisi itseään kiusata. Nyt hänellä on sellainen 1-vuotias vipeltäjä, ja aina välillä sitä miettii, että tuollainen minullakin voisi olla.

Tämän toisen keskenmenon jälkeen yksi rakkaimmista ystävistäni kertoi olevansa raskaana ja hänen laskettu aikansa on vain neljä päivää oman laskettuni jälkeen. Olen oikeasti todella onnellinen hänen puolestaan ja haluan ottaa osaa hänen onneensa, mutta eihän sille mitään mahda, että hänen tilansa ja myöhemmin lapsensa muistuttaa omasta menetyksestä.

Ei auta kuin toivoa, kuten tässä Maailma mustavalkoinen -sarjakuvassa: Optimisti - Maailma mustavalkoinen - Elämä - Helsingin Sanomat

 

Melkeen verenpaine nousi tuosta "useimmiten jälkitarkastukset on turhia"... Mrrrr. Ei todellakaan ole turhia. Nimenomaan sen henkisenkin puolen kannalta. Miksi terveydenhoidossa tunnutaan vähättelevän keskenmenon kokeneita?

Täällä kai dpo 6, jos nyt mitään niitten limojen ja ovistikkuviivojen perusteella tajuan. Aika malttamattomana olen, kun oikeen tietoisesti nyt tuli sitä sänkypuuhaa siihen oviksen ajankohtaan. Viikko pitäisi vielä vartoa, jos ei siis menkat ala sitä ennen... Huoh.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Jos joku sattuu päivittelemään niin mulla DPO0

 

Mustasydän, hyvä että saat vihdoin asiaan kuuluvaa hoitoa

Jento, kyllähän mä tunnen itseni kurjaksi ihmiseksi, kun vähän jopa välttelen siskoa raskauden takia. Mutta kun ei sillä ole tippaakaan hienotunteisuutta ja mä nyt jotenkin suojelen itseäni. Mun on pakko. Sisko ymmärtää kyllä joskus. Onneksi mun isä ja toinen sisko ymmärtää myös minua. Ja mies tietty

Täällä ei tarjottu kuin hcg-mittaus jälkitarkastukseksi. Ei ultraa. Mitä itsekin suuresti ihmettelin. Kyllä mulla vieläkin tulee välillä mieleen, että mitäs jos kuitenkn jotain on jäänyt. Vaikka onhan tässä nyt sentään jo kolmet menkatkin olleet ja kkm:sta 5kk aikaa, että eiköhän tässä jo tulehdusta pukkaisi, jos jotain oikeasti olisi jäänyt. Mutta olisi se ultra kyllä silti ollut ihan kiva...

Meidän viikonlopun reissu peruuntui. Yksi seurueesta sairastui, joten päätettiin siirtää reissu kuun viimeiselle viikonlopulle. Onneksi tyttö on niin pieni, ettei osannut pettyä, kun ei nyt lähdettykään. Ollut jotenkin pitkäveteinen viikonloppu. Ollaan sitten ajankuluksi käyty tytön kanssa viihdyttämässä naapurin yksinäisiä vanhuksia

Menkat tekee loppua taas tuhruilemalla. Tällä kertaa en suostu mihinkään petipuuhiin ennenkuin tuhrutkin loppuu, ettei aiheuta lisätuhruja. Oliko tarpeeksi selvästi ilmaistu

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomisen. Eräs naapurinrouva ihmetteli, kun olen aina niin iloinen, pirteä ja energiaa täynnä... Eipä kai kukaan niitä huonoja hetkiä näytäkkään ihan jokaiselle. Mutta olihan se silti ihan mukavasti sanottu, vaikkei aina pidäkkään paikkaansa

 

Juu, aika hurjalta kuulostaa jo jälkitarkastusten tarve kuitataan pois sillä, että ne on "turhia"

Tuntuu, että hirvittävän moni joutuu keskenmenon jälkeen kokemaan vähättelyä ja jopa epäkunnioittavaa kohtelua terveydenhuollossa. Mulla on yksi hyvin läheinen ihminen, joka ennen esikoistaan kävi läpi myös monta keskenmenoa ja muita komplikaatioita, eikä aiheesta keskustellessa juurikaan hyvää sanaa julkisen puolen terveydenhuollosta löytynyt.

Mä olen ollut selvästi siinä mielessä onnekas, että mut on alusta asti otettu lääkäripuolella tosissaan ja väheksymättä. Työskentelen tosin itse erityistyöntekijänä yliopistosairaalassa, joten en tiedä, vaikuttaako "naamaraja" tähän kohteluun (valitettavan usein huomaa, että eriarvoisuus pitää pintansa yhä terveydenhuollossa). Olen päässyt kummankin keskenmenon jälkeen jälkitarkastusultraan ja jopa työterveyslääkäri tuntui ottavan meidän keskenmenot sydämen asiakseen, kun olin hoitamassa sen luona aivan muita asioita. Ensimmäisestä keskenmenosta lääkäri kirjoitti jopa viikon sairasloman, jotta sain käsitellä asian rauhassa ennen töihinpaluuta. Toisesta meninkin töihin heti seuraavana aamuna, kun omat työjärjestelyt ei antaneet muuta myöten. Mut voin siis sanoa olevani tässä suhteessa onnekas, ja omana kokemuksena ne jälkitarkastusultrat todellakin helpottaa asian käsittelyä. On todella kohtuutonta lääkäriltä kuitata niiden tarve "turhana" tai "tarpeettomana".

Mutta muissa aiheissa, täällä laskujen mukaan DPO3. Ovulaation tikuttamisen oon koittanut jättää nyt kokonaan pois, jos saisin vaikka sillä laskettua vähän stressiä ja paineita tästä yrittämisestä.

 

Ja Pihla, älä tunne itseäsi kurjaksi ihmiseksi. Sulla on ihan täysi syy omaan suhtautumiseesi ja myös muiden pitäisi se ymmärtää ilman, että joudut vääntämään asiaa rautalangasta. Keskenmenon vaikeutta ei ymmärrä helpostikaan semmoiset, jotka sitä eivät ole itse läpikäyneet. Itse huomaan saman ongelman mun raskaana olevan ystäväni kanssa - hän ei varmastikaan tarkoita mitään pahaa ja pitää aivan luontevana sitä, että intoilee mulle raskaudesta (niinkuin intoiltiin yhdessä sen esikoisen raskauttakin), mutta tällä hetkellä mun on vaikea innostua mukana. Ja hetken asiaa pohdittuani tajusin itsekin, että mulla on ihan täysi oikeus suojella itseäni. Olen hirvittävän onnellinen ystäväni puolesta, mutta juuri nyt en pysty elämään raskaudessa mukana.

Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole sitä hienotunteisuutta. Eräs toinen mun kaveri sai kuulla meidän toisesta keskenmenosta noin 1,5 viikkoa sen jälkeen ja muutaman päivän kuluttua siitä sille itselleen tuli tilanne, jossa pelkäsi tulleensa vahingossa raskaaksi. Hän katsoi parhaaksi toimittaa asiaa mulle (onneksi tekstiviestein..) ja kertomus huipentui lauseeseen "Eikö voitais siirtää tätä mun huolta sulle, kun sä sitä haluaisit kumminkin enemmän kuin minä?". Se oli mulle todella, todella vaikee paikka ja voin kertoa, ettei huutoitkusta tullut hetkeen loppua.

Tsemppiä yrittämiseen ja muista, ettet tee mitään väärää vaikket jaksaisikaan nyt hehkuttaa siskosi raskautta muiden mukana. Se ei tarkoita sitä, ettetkö olisi onnellinen heidän puolestaan, mutta sun täytyy saada käsitellä myös omaa surua ja turhautumista rauhassa ilman syyllisyyttä. <3

 

Täällä on palailtu reissusta!

Km jälkeinen ultra On aina ollut ja olen sen itse myös vaatinut, tuntuu ihan järjettömältä ettei katsota että kaikki on varmasti tullut turvallisesti pois. Itse olin aina hermoheikko siihen pisteeseen asti kunnes olin ultrassa käynyt.

Kaavinnnan jälkeen itselleni tuli aikanaan erittäin raju kohtutulehdus, vaikkei sinne mitään ollut jäänytkään, toista samanlaista en halua joten olen senkin vuoksi ollut tiukkana asian suhteen..

Muiden raskausuutisten kanssa painiville Itse en onneksi luultavasti vähään aikaan joudu tilanteeseen jossa näin voisi käydä mutta henkisesti olisi todella vaikeaa katsoa tuttavan odotusta kun tuntemattomienkin vatsat tosiaan herättää suuria tunteita, näin sanotusti. En omasta mielestäni koe ajattelevani väärin ja onhan kaikilla oikeus omiin tunteisiin. Täytyy aina yrittää muistaa myös se, että koskaan ei tiedä mikä tarina niillä muilla on taustallaan..
Toisaalta nämä "tämä nyt oli vahinko", "hups yhdenillan jälkeen paksuna"-uutiset ovat jotain ihan raivostuttavaa. En vain jaksa ymmärtää miksi sellaiset niitä lapsia saavat jotka eivät niitä toivo/halua. Huoh.:| Nooh, jospa tämä valittelu olisi nyt tässä!

Meikäläisellä alkaa olla kohta menkat paketissa, flunssakin paranemaan päin joten kohta tikuttelemaan! Keskiviikkona hoidonsuunnittelua lääkärin kanssa, jännittää!

 

Moi,

Kaikille tasapuolisesti nyt tsemppiä yritykseen ja voimia kestää sitä epävarmuutta alkuraskaudessa!

Mustasydän: Miten meni tähystys? Miten voit?

Jento: Taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus että keskenmenon kokenut jätetään ilman seurantaa. Pohtimaan yksin, että onkohan kohtu tyhjä vai ei. Minä olen taistellut ensimmäisellä kerralla kontrollin ja joutunut samana päivänä kaavintaan. Nyt toisella kerralla yritin päästä, mutta oireet ei riittäneet. Kävin yksityisellä ja yllärinä taas se pala kohdussa... en ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa hoitaa tällaiset tilanteet loppuun asti tyylillä. Juttelin juuri eilen työterveyshoitajan kanssa ja totesi, että tämä minun kohtelu on tehnyt mammuttiosan siitä pelosta mikä uutta yritystä kohtaan on. Siis poli on toiminnallaan aiheuttanut sen, että niin paljon pelkään. Ainakin olen viisastunut. Vaadin enemmän ja jos en saa sitä mitä vaadin, menen yksityiselle.

(.) Mistä aloittaisin taas... Mulle iski perjantai-iltana nokkosihottuma ja olen ollut koko viikonlopun sisätiloissa päästä varpaisiin kutisevassa, pahkuraisessa ihottumassa. Onneksi alkoi sunnuntaina rauhoittua. Lääkärissä kävin jo lauantaina ja totesi vain, että syytä tuskin saadaan selville. Voi olla kefexin-kuuri (tuttu lääke kylläkin), hikoilu työmatkalla (kuuma lentokone ja hotellihuone), keskenmenojen aiheuttama stressi tai vaikka joku ruoka-aine. Tuntui hiukan kohtuuttomalta taas... Tänä aamuna alkoi vatsakivut ja hentoinen verenvuoto, joten joko minulla on nyt jo KP1 tai sitten jokin välivuoto. Ei ole ollut kyllä vuosikausiin välivuotoja, mutta mitä olen täällä oppinut, niin keskenmenot tuntuvat niitä lisäävän. AUTTAKAA! Mitä mieltä olette? Voiko nyt olla jo KP1, kun edellinen samanlainen vuoto on ollut 28.7. ja se tähystys oli 1.8. ja sen jälkeen vuodin n. 5 päivää. On siis vasta kp19 tai kp23 riippuen siitä mistä se nyt pitää laskea... Kamalaa, jos nyt lyhenee kierto näin lyhyeksi. Ei mitään mahdollisuutta raskautua uudelleen, kun on olematon tämä luteenivaihe. Ovista en edes bongannut. VAI onko mahdollista, että mulla onkin ollut vain keskenmenoon liittyviä tiputteluja ja nämä olisi nyt ne ekat menkat? Juuri mitään ei vielä vuoda taaskaan... Huomenna on onneksi polille aika ja kuullaan ehkä siellä mistä kyse... Ei oo taas helppoa.

 

Ekassa keskenmenossa vuodin niin runsaasti verta, että jouduin kättärille ja siellä lääkäri sai napsastua raskaustavarat pois ja sanoi että ei tarvii tulla tarkastukseen, kun näki siitä että hyvin tyhjeni. Tokassa lääkäri sanoi ultrassa että ulos ovat hyvin tulossa ja lääkkeillä tuli sitten loput taas ulos.
Enkä käynyt sitten lääkärissä enää sen jälkeen.

 

Kiitos kysymästä, vauvatoiveinen, tähystys/kaavinta sujui onneksi hyvin. Oli kaiken kaikkiaan minusta helppo toimenpide. Kipuja ei jälkeenpäin ole juurikaan ollut ja vuotokin on tosi niukkaa. Huomiseen asti sain sairaslomaa. Etukäteen pelkäsin eniten nukutuksen jälkeistä pahoinvointia, koska tulen helposti huonovointiseksi. Mutta onneksi anestesialääkäri kysyi asiasta ja antoi jo nukutuksen yhteydessä pahoinvointilääkettä. Ehkä sen ansiosta huonoa oloa ei tullut juuri lainkaan.

Jos joskus vielä keskenmeno osuu kohdalle, niin kyllä kaavinta tuntuisi paljon houkuttelevammalta ja helpommalta vaihtoehdolta kuin lääkkeellinen tyhjennys.

Olen huono antamaan neuvoja välivuotoihin tai liian lyhyisiin kiertoihin liittyen - itselläni PCO:sta johtuen ongelmana lähinnä liian pitkät kierrot - mutta muistelisin, että lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen saamissani ohjeissa oli, että seuraavat kuukautiset tulevat yleensä n. 3-7 viikon kuluttua. Luulisi, että sama voisi päteä kaavintaankin, eli vauvatoiveisella saattaisi olla ihan normaalit menkatkin. Onneksi sulla on kuitenkin poliaika tiedossa, niin ei tarvitse tyytyä meidän amatöörien arvailuihin.

 

Jento, kyllähän sitä itsensä kurjaksi tuntee, vaikka meillä on täysi oikeus suojella itseämme. Eilen soittelin siskolle ja tunsin itseni ihan kamalaksi, kun en ottanut sitä raskautta puheeksi ollenkaan. Mutta jos ajattelen itsekkäästi, niin voisihan siskokin kysyä multa, miltä minusta tuntuu? Kyllä mä joku päivä soitan ja kysyn siitä raskaudesta. Sitten, kun olen itse siihen valmis tosi ajattelematon tuo sunkin kaveri on ollut. Ihmiset päästelee suustaan uskomattomia sammakoita, vaikka tietää keskenmenosta ja voisi kuvitella, että aikuiset osaa olla edes vähän hienotunteisempia. Täytyy vaan yrittää olla välittämättä, vaikka ei sekään helppoa ole, kun tuollaisia päästellään.

Mustasydän, kiva kuulla, että olet toipumaan päin toivottavasti kukaan meistä ei enää joudu kokemaan keskenmenoa. Kyllä mäkin varmaan kaavintaan haluaisin, jos joskus vielä keskenmeno omalle kohdalle osuu. Mullakin oli pientä tiputtelua ja tuhruilua koko sen 13 viikkoa, Ennenkuin menkat alkoi...

Vauvatoiveinen, mun "hoito-ohjeessa" luki," että yleensä menkat alkaa 4-8 viikon kuluttua keskenmenosta. Mulla meni se 13 viikkoa ja tosiaan koko ajan välillä tiputteli. Edelliseen kiertoon osui se välivuotokin ja nyt kuitenkin menkat alkoi normaaliin aikaan ja kesti normaalin ajan. Ei kuitenkaan niitä supervuotopäiviä ollut tällä kertaa kuin yksi. Eli vihdoin jo normaalimmat menkat! ei tästä tainnut apua olla.

Täällä on kunnon myräkkä. Tuulee, sataa ja ukkostaa. Mies on ylitöissä ja tyttö kiehnää mun sylissä katsomassa Pikkukakkosta. Koirat kuuntelee vesisadetta korvat höröllään. Viime yönä kissanpentu valvotti, kun ukkosti. Nyt täällä on pimeää kuin yöllä. Toivottavasti mies ei kovin myöhään töissä ole. Tuskin onkaan, jos tuo keli pysyy tuollaisena. Kissajengi nukkuu. Jaksaa sitten riehua, kun ihmiset nukkuu

 

Onpas hyviä uutisia, mustasydän! Nyt vain toivut rauhassa. Pitkän saikun olet saanut. Mulle tuli tasan se tähystyspäivä.

Kiitos apuarvauksista! Menkat nämä on. Mullahan on ollut se lääkkeellinen tyhjennys jo 27.6. ja sen jälkeen tuli nuo ekat menkat 28.7. Se tähystys oli sen jälkeen ja laskeepa nyt kummasta tahansa, niin tosi lyhyt on kierto... Outoa! Juttelen huomenna lääkärin kanssa tästäkin...

 

Vauvatoiveinen Mulla tuli eka vuoto km-vuodon jlkn tasan 28 kierron mukaisesta (km:sta laskien), mutta se oli tosi niukka ja ruskeahko eikä mitään hyytymiä tms. En tiedä oliko ne edes mitkään oikeet menkat, vaikka oikeeseen kohtaan tulivatkin. Tai voihan olla, että km:n jlkn ei heti ollut limakalvot siinä kunnossa, että niistä erityisemmin olis ollu mitään vuotamista. Myöskään mitään kipuja tai ennakkooireita ei ollut, että yllätyin kun vuoto sillon alkoi puun takaa. Vasta toiset menkat km:n jlkn oli normit ja vuotopäivinä oli tutut kivut ja hyytymiäkin kehissä. Katsotaan mitä saan kohta alkaviin kolmansiin menkkoihin kehiteltyä... Menkkakipuja oli jo maanantaina, että taas vähän erilainen kierto edelliseen verrattuna.

 

Täällä tulee nyt hyytymiä ja ihan punaista verta. Edellisissä ei tullut juuri mitään... Käytiin polilla ja käynti oli iso pettymys. Ei ollut todellakaan mikään tsemppauskäynti. Sain vastauksia kysymyksiini, mutta enemmän tuli oikeastaan pelkoja. Painosta sain ekaa kertaa saarnan. Tuntuu, että se on syypää ihan kaikkeen ja varsinkin, jos joku munasolu nyt sattuu olemaan kunnossa ja raskaus etenee, niin lapsi on vaarassa kilojen takia. Tässä iässä voi olla vain yksi munasolu kymmenestä kunnossa. Pitää varmaan sitten ajatella, että kaksi keskenmenoa takana ja seitsemän edessä ennen onnistumista. Koeputkihedelmöitystä tarjotaan täällä jo kolmen keskenmenon jälkeen. Tosin en pääse siihen, jos ei paino tipu. Tuli olo, että iskenkö hanskat nyt tiskiin vai seuraavan keskenmenon jälkeen. Hoitaja yritti pehmitellä ja sanoi, että ei siihen painoon jaksa keskittyä murheiden keskellä... Kromosomit oli kunnossa. Ilta on mennyt kiehuessa ja itkiessä. Painoa tiputan, vaikka en siihen nyt jaksaisikaan keskittyä.

 

Vauvatoiveinen Ikävää jos lääkärin asenne on ollut epäystävällinen. Näiden asioiden kanssa painiessa sitä toivoisi että edes siellä päässä asiat luistaisivat mahd. hyvin, toivottavasti asiat ratkeavat toivotulla tavalla..:hug:

painonpudotus Itsellä ei varsinaisesti ole ylipainoa ollut, kiloja tosin rupesi kertymään kotielämänmyötä ja aloittelin kuntoprojektin tuossa 4kk sitten. Pari kk olisi vielä jäljellä ja -10kg pitäisi olla lukema marraskuun alussa. Tämä on ainakin ollut minulle henkireikä tässä toiveilussa, olen saanut muuta ajateltavaa eikä mielessä pyöri koko ajan raskautuminen..Plussana kohentunut kunto

Omaa napaa Soittelin lapsettomuuspolille ja keskustelin lääkärin kanssa, me aloitellaan niillä clomeilla taas ensi kuussa, yritetään jälleen niillä tulosta ennen mitään sen suurempaa..Nyt pitää sitten odotella niitä menkkoja jälleen

 

Vauvatoiveinen, johan on ollut ajattelematon lääkäri. Älä nyt siitä painosta stressiä ota, ettei se vaikuta raskautumiseen. Ikävää, että sait tuollaisen lääkärin. Älä välitä :hug:

On ollut ihan kamala päivä. Aamupäivällä kuulin, että mun isä on ensiavussa kovan huimauksen takia. Odottamista ollut koko päivä. Kallokuvat otettiin ja pari tuntia tietämättömänä odottelin kotona tuloksia. Tärisytti ja kylmää hikeä pukkasi. Itkettikin, kun huoli oli niin kova. Joku hetki sitten kuulin tulokset, eikä onneksi mitään hälyttävää löytynyt! huimauksen syyksi epäiltiin korkeaa verenpainetta ja se on nyt seurannassa. Mulla on mahakin sekaisin koko päivän, eikä ruoka ole maistunut, kun olen ollut niin huolissani. Mä olen tälläinen stressi-Erkki nyt olo on ihan vetämätön, kun koko päivän jännittänyt. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt!

Omassa olossa ei mainittavia. Kiertopäivätkin sellaiset, ettei tärppiä tartte odotella. Ehkä ensi viikolla, sanoo nettilaskuri.

 

Kiitos ihanat!

pihla: onneksi isäsi on kunnossa!

Se lääkäri on ollut normisti todella hyvä ja asiallinen. Eilenkin oli asiallinen, mutta painotti liikaa noita juttuja. Olen toki aika väsynyt ottamaan vastaankin palautetta, mutta oli se miehenkin mielestä hiukan erikoinen käynti. No, nokka kohti uutta yritystä!

 

Pihla Ihana että asia selvisi säikähdyksellä.

Ite laskeskelin että ovista voisi alkaa testailemaan 27pv paikkeilla tai hiukan aikaisemmin, jotenkin olen taas kaivossa ja en näe mitään syytä testata kun ei se tärppi kuitenkaan tule Vaan kyllä se on ennenkin käynyt joten miksi ei joku kaunis päivä tulisi jälleen plussa..

Mulla jatkuu flunssa jo toista viikkoa, ei parane ei millään, keuhkot alkaa olla jo melko löyhässä kunnossa, hitot jos ei tämä tästä parane!:stick:

 

Niinpä siinä kävi että kevätvauvan odotus jäi kesken.. :|

Näinhän tämä homma meni:

Hormonikierukka poistettiin 5.6 torstaina ja saman viikon sunnuntaina alkoi reilun viikon kestänyt tyhjennysvuoto. Sekstailtiin ilman ehkäisyä heti kun kierukka läks, tyhjennysvuotoon asti ja sen jälkeen myös vähintään joka toinen päivä. Menkat alkoi sitten 11.7 ja kesti tuhruineen n. 5pv, joka on mun mielestä aika vähän. Lähdettiin reissuun 16.7 ja sieltä palatessa 21.7 yöllä tein huvikseni elämäni ekan ovistestin. Olin vähän yllättynyt että se täräytti heti plussaa. "Aika hyvä ajoitus!" ajattelin. Seuraavana päivänä tein sitten kuitenkin Pregcheckin r-testin ja sehän olikin plussaa. En oikein tiennyt mitä ajatella mutta iloinen olin

Seuraavana päivänä tein CB:n viikkodigin joka näytti "raskaana 1-2". Ainoa mikä mielessä ihmetytti oli se että milloin raskaus oikein on alkanut koska vasta oli ne menkatkin, ja voiko hedelmöityksestä olla vasta viikko. Viikon päästä digi näyttikin jo sen "raskaana 2-3".

Neuvolaankin soitin koska en ollut varma hedelmöitysajasta ja täti antoikin ajan jo samalle viikolle. Sielläpä hän sitten veikkasikin viikoiksi mahdollisesti jopa 7+3, jostain syystä laski tyhjennysvuodosta viikot. Päädyttiin sitten varaamaan yksityiseltä varhaisultra (jossa käytiin 1.8 pe) koska sitä ei julkiselta saa. Järkytys olikin suuri kun ultrassa viikot vastasi ehkä n. 4-5 eli juuri mitään ei näkynyt. Pelkkä musta rinkula eli alkanut raskaus ja oli se onneksi kohdunsisäinen. Uusi ultra varattiin 19.8, jos silloin jo jotain näkyisi.

Ultraa seuraavalla viikolla tiistai-iltana oli menkkamaisia kipuja, voimakkaita kuten mulla yleensä onkin menkkojen aikaan. Keskiviikkona sama ja lisäksi tuli rusehtavaa melkein huomaamatonta tuhrua. Torstaina illalla oli taas menkkakipuja ja työhousuihin olikin tullut ihan kirkasta verta läikkä ihan läpi asti. Kotiin päästyäni selvisin illan ja yön yhdellä siteen vaihdolla. Illalla pyttyyn tuli joku pitkähkö hyytymäriekale ja hyytymähiutaletta. Seuraavana päivänä eli pe vuotoa ei juurikaan enää ollut, ihan jotain pientä. Ei kipujakaan. La tuli vielä ihan huomaamatonta tuhrua pyyhkiessä, su ei mitään. Mulla olis ollut tuona ajankohtana normikierron mukaan menkat jos raskautta ei olisi.

Epätiedon vallassa sitten soittelin neuvolaan ja sanottiin että tee testi parin viikon päästä, jos negaa niin kesken on mennyt.

Samalla viikolla testit oli vielä erittäin vahvoja, seuraavalla viikolla lähtikin sitten haalistumaan ja digi muuttui 2-3 --> 1-2.

Tämän viikon tiistaiyönä alkoikin taas vuoto.. kirkasta verta, vähemmän kuin normimenkkojen aikaan ja eilen tuli hyytymiäkin. Nyt se on vähentynyt ja alkanut muuttumaan tuhruksi. Kävin keskiviikkona labrassa ja hcg oli vain 400. Kontrolliin tänään onko laskenut lisää..

Voiko keskenmenon vuoto olla näin vähäistä (eihän tämä tosin ole vielä loppunut)? Hyytymiäkin ollut aika vähän. Toisaalta jos tämä oli tuulimuna niin liekkö sitä tavaraa siellä niin paljon onkaan. Mietin myös että entä jos kaikki ei tulekkaan itsestään ulos.. Henkisesti olen ihan ok tällä hetkellä, on kyllä itketty ja paljon parin viikon aikana

Uutta yritystä olis tarkoitus käynnistellä kunhan vuoto loppuu.. jospa sitten kaikki menis hyvin. Vanhempi kakru on jo 11v ja siinä raskaudessa ei ollut mitään ongelmia. Jotenkin ei osannut ajatella että itselle käy näin vaikka luinkin paljon kauhujuttuja keskenmenoista yms.

Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, meille kaikille :heart:

 

Vivi Hellion ikävä kuulla tuollaista. :hug: Itsekään en olisi ikäpäivänä voinut uskoa, että MINULLE voi sattua keskenmenoa... Sitten sen jälkeen äitini avautui minulle ja kertoi, että hänelläkin oli aikoinaan kaksi keskenmenoa, ja silti minulla on kaksi sisarusta eli kyllä se aurinko paistaa vielä meille koviakin koneille ja saamme raskauden, joka kestää lapsen syntymään saakka.

 

ViviHellion, pahoittelut. Aika harva varmaan osaa ajatella, että kyllä se keskenmeno voi omallekin kohdalle sattua. Nyt, kun se itse tietää, niin mua ainakin kirpaisee joka kerta, kun ihan alkuraskaudesta hehkutetaan sitä onnea ja miten kaikki menee hyvin. Pitäisi ajatella, että on hyvä, ettei kaikki odottajat mieti, mitä voi sattua. Mutta kun omalle kohdalle se kkm sattui, niin itse tietää, että kyllä se vaan voi omallekin kohdalle osua ja jotenkin tuntuu ihan hölmöltä, ettei joku muka sitä tajua. Vaikea selittää oliko hcg laskenut hyvin? Mulla laski tosi hitaasti, vaikka sitä tavaraa oikein ryöpsähteli ulos.

Mä olen yrittänyt keskittää ajatuksiani nyt johonkin muuhun kuin vauvahaaveisiin. Jotenkin pelkään, että alan stressata ja sitten sitä tärppiä ei taatusti käy. Mutta sitten kuitenkin ajattelin, että tästä päivästä eteenpäin raahaan miehen vaikka väkisin saman peiton alle joka toinen päivä ensi viikon loppuun saakka oli meillä tosin seksiä toissailtanakin, eikä ainakaan vielä tuhruja ole näkynyt tässä kierrossa. Viime kierrossa taisi näihin aikoihin alkaa. Jokaisella vessakäynnillä pelkään, että tuhruttelut taas alkaa ja toiveet saa tässä(kin) kierrossa heittää romukoppaan. Kamalan ristiriitaisia tunteita kaiken suhteen.

 

En ehtinytkään eilen labraan joten ma uusi yritys.. toivottavasti ois hcg hyvin lähteny laskuun!

Aloin miettiin että olikohan nämä nyt jo menkat jotka tällä viikolla oli. Alkoi tuhrulla ja sitten ihan normiverta ja muutama pieni hyytymä, samanlaista ku menkoissa yleensä. Tänään vuoto loppunut, viimeinen päivä olikin vain tuhrua. Kivutkin oli kuin menkoissa. Voiskohan ne näin äkkiä tulla? Jos keskenmeno oli siis 2 vkoa sitten :O

Jotenkin tämä kokemus kyllä pysäytti miettimään. Seuraavan raskauden alku varmaan on aika herkkää aikaa..

 

Vivi Hellion, mä luulin muistaakseni n. 3 viikkoa keskenmenon jälkeen, että menkat alkoi. Oli menkkakivut ja vuotokin melko menkkamaista. Sitten tuli ulos sellainen parin sentin kudospalanen, johon loppui kivut ja vuotokin väheni. Mutta mulla tosiaan oli sikiö menehtynyt "vasta" rv 9+4 (vai 9+2?) ja lääkkeellinen tyhjennys kotona. Ensimmäiset oikeat menkat, joista ei kyllä erehtyä voinut, alkoi 13 viikkoa kkm:sta. Toivottavasti sulla oli jo menkat kyseessä mulla tosiaan se hcg:kin laski tosi hitaasti ja oli vielä 4 viikkoa keskenmenosta 670 ja 5 viikkoa keskenmenosta 390. Sinällään hassua, etten siinä vaiheessa päässyt ultraan, kun vielä yli kuukautta myöhemmin oli raskaushormonia veressä huomattava määrä...