Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ 2016

Hei te viisaammat! Nega testattu dpo8 Raskauskeijun one step 10mIu -testillä, voiko vielä muuttua plussaksi vai pitäiskö herkän testin jo näyttää jotain?
Oli pakko testata kun tänään pitäs skoolata juhlissa..

Nuo on aika susia nuo One Stepit vaikka herkkiä ovatkin olevinaan. Monilla näyttäneet negaa/haaleaa plussaa kun vähempi herkät jo antaa kunnon plussaa. Eli kannattaisi testata vaikka Pc:llä, mutta eihän nekään vielä välttämättä näytä mitään. Aika huoletta minä ainakin skoolaisin tuossa vaiheessa kiertoa

 

Hei te viisaammat! Nega testattu dpo8 Raskauskeijun one step 10mIu -testillä, voiko vielä muuttua plussaksi vai pitäiskö herkän testin jo näyttää jotain?
Oli pakko testata kun tänään pitäs skoolata juhlissa..

Mä testasin samoilla testeillä negan vielä dpo 13, kaikin puolin normaali raskaus oli kuitenkin siitä kierrosta alkanut. Että ihan lopullinen ei toi tuomio taida vielä olla

Täällä myös dpo 8 ja oireettomuus on suorastaan silmiinpistävää.

Tsemppiä tintt@r@ koettelemukseen, todennäköisyydet on puolellasi, varmasti kaikki menee hyvin.

 

Aamusilmillä luin että dpot oli myös 10. Ei tuolloin dpo8 kyllä varmaan mikään testi plussaa näytä. Toki itsekin eilen jo yhden uittelin samoilla päivillä

 

Voi saamarin saamari. Miuta pelottaa nyt ihan oikeesti. Särki ja muut plussanneet, miten te selvisitte/selviätte näitten pelkojen kanssa?

 

T

Tsemppiä Tintt@r@. Toivotaan että kaikki menee hyvin. Itsellä helmikuun lääkkeellinen tyhjennys oli jopa positiivinen kokemus. Sisään laitetut tabletit eivät sulaneet ihan niin kuin piti, joten lopulta sain kolme satsia kielen alle. Viimeinen lähinnä varmistelua että varmasti tyhjeni kaikki materiaali. Kivut olivat kestettävissä, pärjäsin pelkällä Burana-Paratabs kombolla. Vahvempaakin olisi ollut tarjolla mutta olin omalla autolla liikkeellä ja halusin ajaa tuon tunnin matkan kotiin. Kaikkea hyvää sinulle

Olitko sairaalassa tyhjennyksen ajan? Mulle sanoivat että tänään eka lääke ja torstaina kotona tyhjennys. Pelottaa olla yksin kotona kun ei tiedä mitä tuleva tuo.... Kauanko sulla se vuoto kesti? Mitä viikkoja sikiö vastas sillon? Mulle sanottiin että kun on alle rv9 kokoinen niin kotiin ja siitä yli sairaalaan. Noi kaksihan vastas rv 7+6

 

Voi saamarin saamari. Miuta pelottaa nyt ihan oikeesti. Särki ja muut plussanneet, miten te selvisitte/selviätte näitten pelkojen kanssa?

Itse kanssa miettinyt miten sitä osaa suhtautua mikäli joskus vielä plussa suodaan. Yrittänyt järkeillä asiaa, sille mitä tapahtuu ei voi mitään, mutta haluaisin osata nauttia siitä raskaana olemisen tunteesta joka tapauksessa. Joku taannoin kirjoitti että vaikka uusi km tulisi, ei sitä raskaana olemisen onnea silti voi kukaan ottaa hältä pois. Eli halusi nauttia ja "olla raskaana" kunnes toisin todistetaan. Tsemppiä!

 

Voi saamarin saamari. Miuta pelottaa nyt ihan oikeesti. Särki ja muut plussanneet, miten te selvisitte/selviätte näitten pelkojen kanssa?

Tsemppiä Piinamiina! Alkuvuodesta alkaneessa raskaudessa tuli tuhruu ja arvelin siitä ettei kaikki ole kunnossa. Tää huhtikuussa alkanut raskaus oireineen ja tuhruttomuuksineen sai välillä innostumaan että jee, täähän saattaa onnistua ja välillä iski pelko ettei kaikki oo hyvin. Aattelin että raskaus menee miten menee eikä siitä huolehtiminen auta mutta tiedän se on hankalaa olla huolehtimatta. Toivon sydämeni pohjasta että nyt kaikki menee teillä hyvin. Täällä on jo ihan liikaa epäreiluja tarinoita.

 

Olitko sairaalassa tyhjennyksen ajan? Mulle sanoivat että tänään eka lääke ja torstaina kotona tyhjennys. Pelottaa olla yksin kotona kun ei tiedä mitä tuleva tuo.... Kauanko sulla se vuoto kesti? Mitä viikkoja sikiö vastas sillon? Mulle sanottiin että kun on alle rv9 kokoinen niin kotiin ja siitä yli sairaalaan. Noi kaksihan vastas rv 7+6

Joo mulla tehtiin sairaalassa, juurikin tuon pitkän välimatkan takia. Pystyisitkö pyytämään että ottavat osastolle sinut, vetoat omaan pelkoon/ henkiseen jaksamiseen tms. sekä siihen että olet yksin. Mullahan oli tuulimuna, mutta istukka ja muu raskausmateriaali oli 8+2 todettaessa ja olikos 8+6 tyhjennyspäivänä. Sairaalassa olin klo 7- 17:30, runsas vuoto loppui joskus iltapäivä kolmelta. (Itse vuoto kesti alta viikon, oli taukoa ja alkoi uudestaan. Ekat menkat tuli muistaakseni kp24 tyhjennyksestä laskien.)

 

Joo mulla tehtiin sairaalassa, juurikin tuon pitkän välimatkan takia. Pystyisitkö pyytämään että ottavat osastolle sinut, vetoat omaan pelkoon/ henkiseen jaksamiseen tms. sekä siihen että olet yksin. Mullahan oli tuulimuna, mutta istukka ja muu raskausmateriaali oli 8+2 todettaessa ja olikos 8+6 tyhjennyspäivänä. Sairaalassa olin klo 7- 17:30, runsas vuoto loppui joskus iltapäivä kolmelta. (Itse vuoto kesti alta viikon, oli taukoa ja alkoi uudestaan. Ekat menkat tuli muistaakseni kp24 tyhjennyksestä laskien.)

Kiitos vastauksesta. Pitänee tänään iltapäivällä porista lääkärin kanssa tarkemmin asiasta. Nuo eiliset keskustelut oli hoitajan kanssa kun hän soitti mulle aikaa.

 

Jaksamisia piinamiina! On se perseestä, kun ei ole hyvä mitenkään päin. Ensin kun ei tärppää ja sitten kun tärppää, niin huolehtii kuitenkin. Mun ohje on, että tee pari digiä. Yksi noin dpo 16-17, kun pitäisi näyttää 2-3 viikkoa, ja seuraava sitten noin dpo 23-24, kun pitäisi näyttää 3+. Ei sekään varmaksi mitään takaa, mutta niistä tulee sellaisia välietappeja. Mulla ne helpotti odotusta ja koita keksiä paljon tekemistä jottet ehtisi liikaa ajatella näitä.

Nyt olin ovuloinut. Jee! Tänään dpo 1

 

tintt@r@ mää pelkäsin viime maaliskuussa ihan hirveesti lääkkeellistä tyhjennystä. Niitä kipuja ja sitä, miten selviän henkisesti sekä fyysisesti. Ja pelotti nähdä, kun kaikki valuu ulos. Mulla ei ollut kokemuksia sairaalasta kuin yksi puolen vuorokauden reissu vuonna 1994. Oon kipuherkkä ja esim. pökrään ja voin pahoin piikeistä.

Sain kaksi päivää ennen polille menoa yhden lääkkeen. Silloin todettiin km. En ollut juuri yhtään vuotanut sen avulla, joten aamulla polilla laitettiin 3 tablettia alapäähän. Sain samalla Panacodin. Tunnin päästä siitä toinen Panacodi. Ei ollut vielä mitään vuotoja eikä tuntemuksia. Näin tehtiin, koska olin pelokas kaiken tulevan suhteen.

Kolmen tunnin päästä ekoista tyhjennyslääkkeistä ei ollut oikeastaan mitään tapahtunut. Otin 3 tablettia suun kautta. Siitä noin puolen tunnin päästä alkoi vuoto. Olin yksin polilla, mutta henkilökunta oli ihanaa. Hoitaja odotti oven ulkopuolella, jos tarvitsen vessassa apua. Mää vaan itkin kun tunsin että vuoto alkoi ja sanoin hoitajalle, että pelottaa mennä vessaan, etten pysty katsomaan. Siinä sitten ramppasin vessassa ties kuinka monta kertaa ja pesin alapäätä ja vaihdoin sidettä. Sain kipulääkettä suun kautta.

Vajaa tunnin päästä ekoista vuodoista kävelin kahvilaan hakemaan evästä. Kipuja ei juurikaan ollut. Toisaalta olo oli aika turta, taisi johtua Panacodista ja hyvä niin.

Noin klo 13 lääkäri tarkasti ultralla, mikä on tilanne. Sanoin ennen tarkastusta, että tuntuu, kuin jotain isompaa olisi tulossa ja taas vaan itkin. Lääkäri sanoi hoitajan kanssa, että he auttavat ja hoitavat homman. Lääkäri veti pihdeillä ulos jotain ja se teki kipeää. Sen jälkeen ultrasi ja sanoi, että voin lähteä tunnin päästä kotiin. Sain vielä kipulääkettä suun kautta.

Olo oli helpottunut, kun lähdin kotiin. Pesin itseni, laitoin sairaalan pikkarit roskiin, seisoin hetken huoneessa ja ajattelin, että tässä se nyt oli. Siellä se mun pieni on viemärissä (kauheeta muistella tätä asiaa, itkuhan tässä tulee, en ole itseasiassa miettinyt tyhjennyspäivää aikoihin... aika musertava tunne).

Loppujen lopuksi oli helpompi keikka kipuineen ja vuotoineen, mitä luulin. Ajattelin etukäteen, että kipu ja vuoto on sietämätöntä. Papereissa luki, että vuoto on runsasta ja kipu on kohtalaista. Sain myös lämpöpussin mahan päälle ja sen vaikutus oli iso. Isoin kipu alkoi n. 3,5 tunnin päästä ekojen tablettien jälkeen ja puolisen tuntia vikojen tablettien jälkeen. Hoitaja sanoi, että kivut tuntuvat yleensä kovemmilta synnyttämättömillä ja mää en ole vielä synnyttänyt. Maha ja selkä olivat kipeät supisteluista, mutta eihän ne varmana ollut mitään verrattuna synnytyskipuihin.

Kokemus oli kauhea. En halua kierrellä asiaa. Mulle ei edes tarjottu vaihtoehtoa, että tyhjentäisin kotona itse. Soitin myös polille muistaakseni pari kertaa (ainakin kerran) ennen tyhjennystä. Myös tältä palstalta sain ison tuen pelkoihin.

Voimia tulevaan. Siitä selviää hetki kerrallaan.

 

Kiitos kaikille vastanneille. Ette arvaa, kuinka paljon teistä on apua.

Soitin jo veljellekin tästä asiasta. Hän on toistaiseksi sisarussarjastamme ainoa, jolla on jälkikasvua. Onneksi veli sattui vielä olemaan kotona ja sain veljen vaimolta paljon sympatiaa ja hän sanoi, että se pelko oli hurjaa. Heillä on nyt kuitenkin täysin terve taapero kotona, joten vähän lohduttaa myös se, että pelkoa on vaikkei olisi näitä hurjia kokemuksiakaan. Siis päivä kerrallaan ja niin kauan olen raskaana kunnes toisin todistetaan. Ja sit jos tulee tarve tarkistella, niin otan digi-digit käyttöön. Tästä viikosta kun selviää, niin sit ollaan jo voiton puolella. Tai oikeastaan, jos selvitään kunnialla tuonne 8.6. asti, niin sit ollaan jo paljon pitemmällä kuin viime kerralla. Ja siitähän on enää kaks viikkoa varhaisultraan.

Ootte työ ihania. Oikeesti. Vertaistuki on parasta mitä tiedän ja netin ansiosta voi löytää monta kohtalotoveria, joten kokemuksiakin on enemmän. Ja silti tää meidän yhteisö on ihanan pieni ja tiivis, joskin toivoa sopii että porukka vaihtuu, ettei kenenkään tarvitse heilua täällä palstalla ikuisuuksia.

 

tintt@r@ mää pelkäsin viime maaliskuussa ihan hirveesti lääkkeellistä tyhjennystä. Niitä kipuja ja sitä, miten selviän henkisesti sekä fyysisesti. Ja pelotti nähdä, kun kaikki valuu ulos. Mulla ei ollut kokemuksia sairaalasta kuin yksi puolen vuorokauden reissu vuonna 1994. Oon kipuherkkä ja esim. pökrään ja voin pahoin piikeistä.

Sain kaksi päivää ennen polille menoa yhden lääkkeen. Silloin todettiin km. En ollut juuri yhtään vuotanut sen avulla, joten aamulla polilla laitettiin 3 tablettia alapäähän. Sain samalla Panacodin. Tunnin päästä siitä toinen Panacodi. Ei ollut vielä mitään vuotoja eikä tuntemuksia. Näin tehtiin, koska olin pelokas kaiken tulevan suhteen.

Kolmen tunnin päästä ekoista tyhjennyslääkkeistä ei ollut oikeastaan mitään tapahtunut. Otin 3 tablettia suun kautta. Siitä noin puolen tunnin päästä alkoi vuoto. Olin yksin polilla, mutta henkilökunta oli ihanaa. Hoitaja odotti oven ulkopuolella, jos tarvitsen vessassa apua. Mää vaan itkin kun tunsin että vuoto alkoi ja sanoin hoitajalle, että pelottaa mennä vessaan, etten pysty katsomaan. Siinä sitten ramppasin vessassa ties kuinka monta kertaa ja pesin alapäätä ja vaihdoin sidettä. Sain kipulääkettä suun kautta.

Vajaa tunnin päästä ekoista vuodoista kävelin kahvilaan hakemaan evästä. Kipuja ei juurikaan ollut. Toisaalta olo oli aika turta, taisi johtua Panacodista ja hyvä niin.

Noin klo 13 lääkäri tarkasti ultralla, mikä on tilanne. Sanoin ennen tarkastusta, että tuntuu, kuin jotain isompaa olisi tulossa ja taas vaan itkin. Lääkäri sanoi hoitajan kanssa, että he auttavat ja hoitavat homman. Lääkäri veti pihdeillä ulos jotain ja se teki kipeää. Sen jälkeen ultrasi ja sanoi, että voin lähteä tunnin päästä kotiin. Sain vielä kipulääkettä suun kautta.

Olo oli helpottunut, kun lähdin kotiin. Pesin itseni, laitoin sairaalan pikkarit roskiin, seisoin hetken huoneessa ja ajattelin, että tässä se nyt oli. Siellä se mun pieni on viemärissä (kauheeta muistella tätä asiaa, itkuhan tässä tulee, en ole itseasiassa miettinyt tyhjennyspäivää aikoihin... aika musertava tunne).

Loppujen lopuksi oli helpompi keikka kipuineen ja vuotoineen, mitä luulin. Ajattelin etukäteen, että kipu ja vuoto on sietämätöntä. Papereissa luki, että vuoto on runsasta ja kipu on kohtalaista. Sain myös lämpöpussin mahan päälle ja sen vaikutus oli iso. Isoin kipu alkoi n. 3,5 tunnin päästä ekojen tablettien jälkeen ja puolisen tuntia vikojen tablettien jälkeen. Hoitaja sanoi, että kivut tuntuvat yleensä kovemmilta synnyttämättömillä ja mää en ole vielä synnyttänyt. Maha ja selkä olivat kipeät supisteluista, mutta eihän ne varmana ollut mitään verrattuna synnytyskipuihin.

Kokemus oli kauhea. En halua kierrellä asiaa. Mulle ei edes tarjottu vaihtoehtoa, että tyhjentäisin kotona itse. Soitin myös polille muistaakseni pari kertaa (ainakin kerran) ennen tyhjennystä. Myös tältä palstalta sain ison tuen pelkoihin.

Voimia tulevaan. Siitä selviää hetki kerrallaan.

Voi meitä pelokkaita ja silti niin voimakkaita.

 

Ommaa nappaa..
Täällä vuoto juurikin ohi kp5/28. Eikä kestäny kyllä kun sen kolme päivää, sekin aika niukkaa.
Meillä muutoksia elämässä ollu nyt ja näiden muuttuneiden juttujen sulattelussa varmaan stressin takia tuskin raskautuu. Saatikka sitten kun miehen työ on epäsäännöllistä, aamua tai yötä niin saattaa aika hiljasta olla petipuuhien osalta. Kyrpä otassa ollu monta päivää.
Onneks lomaan on kolme viikkoo nii saa sillon, ehkä hyvällä tuurilla vähän levättyä ja ladattua akkuja!

 

Taaperot! Joko tikku näyttää selkeetä plussaa?? Mua jännittäny sun puolesta kun yhtäaikaa testailtiin!!

 

piinamiina varmasti mietityttää nuo asiat, mitä oot edellä kirjoittanut. Ei siinä auta kuin mennä hetki kerrallaan eteenpäin. Juuri eilen juttelin yhden ystäväni kanssa, että sitten kun toivottavasti joskus vielä pieni saa alkunsa, niin en tiedä, miten siitä selviää ressaamatta.

Mää pelkäsin km:a hirveesti jo ekan raskauden aikana ja se päättyi huonosti. Muistan sen vessassa ravaamisen ja paperin tarkastelun heti, kun olin pyyhkinyt. Tiedän, että tuun tekemään sitä tulevaisuudessakin. Ja päivät matelee hitaasti, aivan liian hitaasti.

Mutta kyllä siitä kaikesta selviää hetki kerrallaan. Mää olen ajatellut, että koitan olla miettimättä asioita liikaa eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty tällaiselle ikuiselle haaveilijalle ja ressaajalle.

Nyt piinamiina kaikki menee hyvin, sovitaan niin.

Joku kysyin niistä OneStepin liuskoista. Mää tein aikoinaan 2 sellaista eikä näyttänyt mitään. Tein heti perään Cb:ndigitaalisen ja plussa tuli.

Täällä kp11 eikä mitään merkkejä oviksesta. En ole edes alkanut tikuttamaan. Yleensä plussa on tullut ko15-16, viimeksi tuli kp21. Menkat kesti 8 päivää, olivat runsaat kp4-8 ja loppui kuin seinään. Olivat siis toiset menkat km:n jälkeen.

 

Voi meitä pelokkaita ja silti niin voimakkaita.

Se on pääasia että antaa tunteilleen luvan ja käy niitä läpi. Sitten niitä pilkkoo mielessään pienemmiksi osiksi ja siten ne on helpompi käsitellä.

Aina sitä vaan oppii uutta elämässä. Mulla ikää 37 v. ja paljon oon ehtinyt kokea niin iloa kuin surua, mutta niin vaan sitä huomaa itsensä löytävän uusien tilanteiden edestä. Uusien kokemusten jälkeen sitä on paljon vahvempi.

 

Piinamiina!! Olet ajatuksissa
Mä pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä et kaikki mennee hyvin!!!
On varmasti huoli ja hätä kaiken kokeman jälkeen, mutta koita jaksaa pysyä positiivisena siltikii

 

piinamiina varmasti mietityttää nuo asiat, mitä oot edellä kirjoittanut. Ei siinä auta kuin mennä hetki kerrallaan eteenpäin. Juuri eilen juttelin yhden ystäväni kanssa, että sitten kun toivottavasti joskus vielä pieni saa alkunsa, niin en tiedä, miten siitä selviää ressaamatta.

Mää pelkäsin km:a hirveesti jo ekan raskauden aikana ja se päättyi huonosti. Muistan sen vessassa ravaamisen ja paperin tarkastelun heti, kun olin pyyhkinyt. Tiedän, että tuun tekemään sitä tulevaisuudessakin. Ja päivät matelee hitaasti, aivan liian hitaasti.

Mutta kyllä siitä kaikesta selviää hetki kerrallaan. Mää olen ajatellut, että koitan olla miettimättä asioita liikaa eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty tällaiselle ikuiselle haaveilijalle ja ressaajalle.

Nyt piinamiina kaikki menee hyvin, sovitaan niin.

Joku kysyin niistä OneStepin liuskoista. Mää tein aikoinaan 2 sellaista eikä näyttänyt mitään. Tein heti perään Cb:ndigitaalisen ja plussa tuli.

Täällä kp11 eikä mitään merkkejä oviksesta. En ole edes alkanut tikuttamaan. Yleensä plussa on tullut ko15-16, viimeksi tuli kp21. Menkat kesti 8 päivää, olivat runsaat kp4-8 ja loppui kuin seinään. Olivat siis toiset menkat km:n jälkeen.

Onneksi ei olleet kuitenkaan tuota pidemmät menkat. Ja sovitaan vaan että kaikki menee tällä kerralla hyvin.
Seurailetko sie nyt millään tavalla ovista?

Meillä ollaan varovaisen unelmoivia. Vaunuja ja turvakaukaloita mietitään jo ja mie yritän ylipuhua tuota miestä melkoiseen remonttiin, ettei tartteis sit vauva-arkea elää remontin keskellä. Mut kyllä ne viime perjantaina ostetut vauvanvaatteet lämmittää mieltä, vaikka ne onkin olleet lipaston laatikossa piilossa muiden katseilta.

 

Se on pääasia että antaa tunteilleen luvan ja käy niitä läpi. Sitten niitä pilkkoo mielessään pienemmiksi osiksi ja siten ne on helpompi käsitellä.

Aina sitä vaan oppii uutta elämässä. Mulla ikää 37 v. ja paljon oon ehtinyt kokea niin iloa kuin surua, mutta niin vaan sitä huomaa itsensä löytävän uusien tilanteiden edestä. Uusien kokemusten jälkeen sitä on paljon vahvempi.

Oikeesti ehkä pahinta on, jos ei puhu peloistaan ääneen. Silloin ne pääsee kasvamaan mielessä isoiksi möröiksi.

 

Omaanapaa: Tänään kp18 (eilen kirjoittelin väärin, että ois ollut kp15) ja dpo1. Flunssa iski eilen, päätä jomottaa ja oon yskiny keuhkot ihan kipeiks.. Näinköhän tästä kierrosta mitään mukaan tarttuu, kun flunssa meneillään..

piinamiina nauti raskaudesta täysillä! Ja koita unohtaa huolet, niin vaikealta kun se voi kuulostaakin. Eiköhän jokainen meistä tässä ryhmässä edes vähän pelkää pahinta raskautuessaan, kun vähintään yhden huonosti päättyneen raskauden on kokenut..

 

tintt@r@ mää pelkäsin viime maaliskuussa ihan hirveesti lääkkeellistä tyhjennystä. Niitä kipuja ja sitä, miten selviän henkisesti sekä fyysisesti. Ja pelotti nähdä, kun kaikki valuu ulos. Mulla ei ollut kokemuksia sairaalasta kuin yksi puolen vuorokauden reissu vuonna 1994. Oon kipuherkkä ja esim. pökrään ja voin pahoin piikeistä.

Sain kaksi päivää ennen polille menoa yhden lääkkeen. Silloin todettiin km. En ollut juuri yhtään vuotanut sen avulla, joten aamulla polilla laitettiin 3 tablettia alapäähän. Sain samalla Panacodin. Tunnin päästä siitä toinen Panacodi. Ei ollut vielä mitään vuotoja eikä tuntemuksia. Näin tehtiin, koska olin pelokas kaiken tulevan suhteen.

Kolmen tunnin päästä ekoista tyhjennyslääkkeistä ei ollut oikeastaan mitään tapahtunut. Otin 3 tablettia suun kautta. Siitä noin puolen tunnin päästä alkoi vuoto. Olin yksin polilla, mutta henkilökunta oli ihanaa. Hoitaja odotti oven ulkopuolella, jos tarvitsen vessassa apua. Mää vaan itkin kun tunsin että vuoto alkoi ja sanoin hoitajalle, että pelottaa mennä vessaan, etten pysty katsomaan. Siinä sitten ramppasin vessassa ties kuinka monta kertaa ja pesin alapäätä ja vaihdoin sidettä. Sain kipulääkettä suun kautta.

Vajaa tunnin päästä ekoista vuodoista kävelin kahvilaan hakemaan evästä. Kipuja ei juurikaan ollut. Toisaalta olo oli aika turta, taisi johtua Panacodista ja hyvä niin.

Noin klo 13 lääkäri tarkasti ultralla, mikä on tilanne. Sanoin ennen tarkastusta, että tuntuu, kuin jotain isompaa olisi tulossa ja taas vaan itkin. Lääkäri sanoi hoitajan kanssa, että he auttavat ja hoitavat homman. Lääkäri veti pihdeillä ulos jotain ja se teki kipeää. Sen jälkeen ultrasi ja sanoi, että voin lähteä tunnin päästä kotiin. Sain vielä kipulääkettä suun kautta.

Olo oli helpottunut, kun lähdin kotiin. Pesin itseni, laitoin sairaalan pikkarit roskiin, seisoin hetken huoneessa ja ajattelin, että tässä se nyt oli. Siellä se mun pieni on viemärissä (kauheeta muistella tätä asiaa, itkuhan tässä tulee, en ole itseasiassa miettinyt tyhjennyspäivää aikoihin... aika musertava tunne).

Loppujen lopuksi oli helpompi keikka kipuineen ja vuotoineen, mitä luulin. Ajattelin etukäteen, että kipu ja vuoto on sietämätöntä. Papereissa luki, että vuoto on runsasta ja kipu on kohtalaista. Sain myös lämpöpussin mahan päälle ja sen vaikutus oli iso. Isoin kipu alkoi n. 3,5 tunnin päästä ekojen tablettien jälkeen ja puolisen tuntia vikojen tablettien jälkeen. Hoitaja sanoi, että kivut tuntuvat yleensä kovemmilta synnyttämättömillä ja mää en ole vielä synnyttänyt. Maha ja selkä olivat kipeät supisteluista, mutta eihän ne varmana ollut mitään verrattuna synnytyskipuihin.

Kokemus oli kauhea. En halua kierrellä asiaa. Mulle ei edes tarjottu vaihtoehtoa, että tyhjentäisin kotona itse. Soitin myös polille muistaakseni pari kertaa (ainakin kerran) ennen tyhjennystä. Myös tältä palstalta sain ison tuen pelkoihin.

Voimia tulevaan. Siitä selviää hetki kerrallaan.

Kiitos vastauksesta. Jospa tää tästä. Turhaa kai se olisi etukäteen murehtia liikaa mut minkäs tälle tekee. Töistä ei tänään oo tullu mitään mutta ei haittaa. Mä kerron peloistani lääkärille ja katsotaan miten käy. Jospa kaikki meniskin sitten hyvin kun ei ehkä meekään sen pahimman kauhukuvan mukaan.

 

Kiitos vastauksista, tiedän että on tosi aikaista testailla mulla sattuu vaan olemaan niitä testejä turhan monta tuolla kaapissa niin houkutus on niin suuri. Kyllä mä huoletta silti skoolaan sen yhden lasillisen. Viikonloppuna sitten uus testi ja pcllä

Peloista, ekan kanssa en osannut pelätä. Kerroin aika alussa ystäville plussanneeni, toisaalta olisin ehkä kertonut myös keskenmenosta. Nyt yhden kemiallisen kokeneena, en varmaan huokaise ennen kuin vauva on sylissä, ja oikeestaan sillon se pelkääminen vasta alkaakin.. Peloista on varmaan ihan hyvä puhua neuvolassa, miksei sinne voisi ottaa soittoaikaa jos oikein ahdistaa jo ennen ekaa käyntiä.

 

Tein muuten aamulla piinamiinat ja latasin raskausappin kännykkään En ole ikinä katsonut mitä niissä ihan ensimmäisinä viikkoina lukee

Ja mikä sen nyt ikinä aiheuttikaan - vitamiinit, kesä, aurinko? - niin tässä kierrossa mun lämmöt pitkästä aikaa sekä laskivat kunnolla että nousivat kunnolla, sen sijaan että kipuaisivat hitaasti ylös. Lisäksi talletuksia oli joka päivä sen reilun viikon kun mies oli täällä, eli eiliseen (ovikseen) saakka. Joten tämä kierto vaikuttaa lupaavalta. Kunhan nyt selviäisi vielä tentistä ja tenttistressistä

 

Tein muuten aamulla piinamiinat ja latasin raskausappin kännykkään En ole ikinä katsonut, mitä niissä ihan ensimmäisinä viikkoina lukee

Ja mikä sen nyt ikinä aiheuttikaan - vitamiinit, kesä, aurinko? - niin tässä kierrossa mun lämmöt pitkästä aikaa sekä laskivat kunnolla että nousivat kunnolla, sen sijaan että kipuaisivat hitaasti ylös. Lisäksi talletuksia oli joka päivä sen reilun viikon kun mies oli täällä, eli eiliseen (ovikseen) saakka. Joten tämä kierto vaikuttaa lupaavalta. Kunhan nyt selviäisi vielä tentistä ja tenttistressistä

Vai teit piinamiinat... Mie luotan enemmän tuohon vau.fi:n appsiin kuin Vauva-lehden odotukseni-appsiin. Ne nimittäin on aika räikeessä ristiriidassa. Ja miusta ainakin näillä kokemuksilla on parempi vähän jarrutella, jottei ultrassa tai muussa kliinisessä tutkimuksessa tule pettymyksiä. Tuo Odotukseni miusta keulii aika rankasti, kun taas vau.fi:ssä on samaa tietoa kuin siinä apteekissa jaettavassa kirjassakin.

Hitsi, tässä tartteis vissiin lähteä oikeisiin töihin! Tää tietokoneen näpyttely mitään oikeeta työtä ole, kun tulee vähän väliä kirjoiteltua tänne.