Keskenmenon jälkeen haaveilevat

Santtu81: Tiedän joitakin, jotka ovat tulleet raskaaksi heti keskenmenon jälkeen, siis ennen ensimmäisiäkään kuukautisia. Itse hinguin heti yrittämään, mutta ennenkuin menkat alkoivatkaan, aloin aivan laillasi pelätä, että mitä jos alkio ei matkassa pysykään, mutta lohduttauduin ajatuksella, että jos kohtu on valmis raskauteen, alkio myös matkassa pysyy. No, siltä kierrolta ei sitten tärppiä tullutkaan eli se huoli oli ihan turha .

Vaikea on toisen puolesta mitään sanoa, mutt jos sinusta siltä tuntuu, että olet valmis uuteen yritykseen, niin eihän sille sinänsä ole estettä. Pahimmillaan yrityksestä vain tulee "huti", mutt parhaimmillaan tuloksena voi olla uusi onnistuva raskaus. Se kun sanotaan, ett raskautuminen on helpompaa heti keskenmenon jälkeen, ei tarkoita välttämättä ekaa kiertoa, vaan olen kuullut puhuttavan puolesta vuodesta. Minä myös mietin tuota, että onko km:n riski suurempi jos heti raskautuu. Faktaa en osaa sanoa, mutt vahva olettamus on, ett riski olisi isompi, mutt kuten jo alussa kirjoitin, on niitäkin joilla on heti onnistanut ja raskaus on päättynyt onnellisesti synnytykseen.

Ymmärrän hoppusi jatkaa yritystä heti. Jospa tekisitte niin, ett yritystä jatkatte, mutta älä ota onnistumisesta heti paineita ja stressiä. Kaavinnan jälkeen minullekin suositeltiin yksien menkkojen odottamista ennen uutta yritystä ja näin jälkeenpäin ajatellen se ehkä olisi ollut ihan järkevää, mutt eipä siitä haittaakaan ollut. Uuden yrityksen välitön aloittaminen auttoi minua henkisesti, kun oli taas lupa uskoa ja toivoa .

 

Pikaisesti tulin kuulumisenne kurkkaamaan ja ihania ultrakuulumisia oli oikein urakalla! Eli hurjasti onnea Tilkku, tiitu-tii ja Sarppa ja oikein ihanaa loppuodotusta teille kaikille. Toivottavasti nyt Tilkku sinunkin pelkosi pikkuhiljaa väistyvät taustalle, vaikka taitavathan ne ainakin meillä km:n kokeneilla loppuun asti tuolla takaraivossa olla.

Santtu; enpä osaa tuohon kysymykseesi vastata. Kuten Ottiskin sanoi, niin kannattaa varmaan kuunnella itseään ja mennä sen mukaan.

Viveca: romantiikan täyteistä iltaa teille huomiselle, toivotaan ettei "pihtaamisesi"mennyt hukkaan vaan tuo tuloksen tässä kierrossa.

Hansu: tsemppiä miehen kallistamiseen! Onneksi et anna flunssan ottaa yliotetta.

Ottis: taidanpa minäkin alkaa haaveilla tuosta syysnyytistä, eikös me semmoiset saada!

 

Lämpimät kiitokset kaikille tervetulotoivotuksista ja pahoitteluista. On jo vähän parempi mieli, kun harjoitin loppiaisena toimintaterapiaa ja siivosin joulun pois. Minullahan oli pahin vuoto ja kivut juuri joulun aikaan, joten tuntui hyvältä heittää moinen paskamainen joulu ulos.

Ottis, kiva jos teillä menee miehen kanssa paremmin. Meillä oli kanssa suhdekriisi ekan km:n jälkeen. Mies teki häviämistemppuja ja piti mykkäkoulua. Myöhemmin kertoi, että pelotti, mitä tapahtuu jos se vauva joskus tulee tai mitä sitten jos sitä ei koskaan tulekaan. Ja ahdisti, kun tutun vaimon sijaan kotona odotti joko itkuinen marttyyri, raivohullu akka tai seksipeto. Ei se taida miehilläkään helppoa olla. Itse asiassa esikoinen sai alkunsa, kun olin jo päättänyt, etten tuon urpon kanssa lapsia tee, mutta sitten tuli yhdet juhlat, joissa tuli kallistettua lasia ihan mukavasti ja illan päälle mieskin alkoi vaikuttaa ihan mukavalta ainakin siihen yhteen juttuun ja loppu onkin sitten historiaa Kiitos myös listaan lisäämisestä. Katsotaan niitä jännäpäiviä sitten joskus, jos (kun) siltä tuntuu.

Mimis, ymmärrän tuon palloon liittyvän taikauskon. Minä heitin ekassa km:ssa raskaustestin roskiin melko pian sen tehtyäni. Turha kai kertoakaan, että sen jälkeen niitä on säilötty synnytykseen asti... Nyt pitäis varmaan taas heittää tuo uusin pois, jos sitten pääsisi eteenpäin. Ehkä teillä pallosta pääsy kuitenkin auttaa saamaan uuden ilonaiheen ja vapuksi pallomaisen mahan

Tiukku, kyllähän siitä vauvanyrittämisestä km:n jälkeen saattaa vähän sellaista pakkoseksiä tulla Meillä ainakin viimeksi kävi niin. Toisaalta nytkin, kun yritysaika piteni, tuli sama efekti. Me ollaan sitten vaan jossain välissä vihelletty peli poikki ja otettu ”yritysvapaa” kuukausi, jolloin ollaan reissattu ja oltu muutenkin superkiireisiä, unohdettu päivien laskeminen ja ehkä juhlittukin tavallista enemmän. Kumma kyllä, silloin on yleensä tärpännyt. Mutta tuntemusten mukaan mennään ja välillä vauvantekokin käy työstä. Ja on hyvä muistaa, että se voi ottaa miehilläkin koville.
Santtu, voimia sinulle! Taustailin siellä elokuisissa, kun meidänkin vauvan piti syntyä elokuussa. Annettiinko sinulle sairaalasta ohjeita uudesta yrityksestä? Minulla on molemmilla kerroilla kohtu tyhjentynyt itsestään, joten ”yritys” on alettu heti. Ovista en ole testaillut, eikä muutenkaan kauhean aktiivisesti olla touhuiltu, mutta ehkäisyä ei ole käytetty. En usko, että raskaus alkaa, jos kroppa ei ole valmis. Minulla ainakin viimeksi kesti monta kuukautta ennenkuin kierto edes normalisoitui, joten tuskin raskaus olisi ollut edes mahdollinen. Kuitenkin sen yrittäminen auttoi jotenkin toipumisessa. Ajattelin, että ei se raskaus ainakaan yrittämättä ala... Ja kyllä mun yksi kaveri aloitti heti kaavinnan jälkeen yrityksen, mutta hänelläkään ei tärpännyt vielä muutamaan kuukauteen.

Minä olen vielä vähän kahden vaiheilla uuden raskauden yrittämisen kanssa. Toki vauvantekoa on harjoiteltu jo, kun vuoto viimeinkin loppui. Nyt vaan mietin, pitäisikö kuitenkin aloittaa oviksen tikutus. Minä olen aina aiemmin onnistunut bongaamaan oviksen ihan kroppaa tarkkailemalla. Toisaalta stressiä voisi vähentää se, että ei tarvitsisi miettiä, onko tämä vihlonta nyt sitä, vaan voisi vaan testailla ja toimia sen mukaan. Asiaa mutkistaa vielä se, että ainoastaan yksi näistä 4:stä raskaudesta on alkanut jtp-menetelmällä. Muut sitten 1-2 krt/kk ja silloinkin humalassa –menetelmällä. Voi kunpa olisikin varma resepti, jolla niitä vauvoja tehtäisiin.
Kerroin myös tänään parille ystävälle keskenmenosta. Helpottaa jo se, että saa puhua, vaikka ei toiset ihan ymmärtäisikään, miltä tuntuu. Miehestä ei ole mitään apua tällä saralla. Ennen tm:n toteamista hermoilin oireiden vähyyttä ja mies totesi, että täytyyhän sun olla raskaana, kun sulla on noin paljon finnejä. Kun tulin ultrasta, hän totesi, että sun täytyy vaan hyväksyä, että sulla on tavallista enemmän keskenmenoja (2/4) ja että ajattele positiivisesti, nyt voit sentään juoda alkoholia. Vauva ja lasillinen punaviiniähän on ihan rinnasteisia asioita... No, on hän hyvä isä, vaikka tuolla ymmärtäväinen aviomies -saralla olisikin vielä parantamista.

Lämpimiä ajatuksia kaikille palstalaisille.

Prune (ja viimeinkin loppunut vuoto)

 

Ottis: Kyselit pelottaako ja jännittääkö? No TODELLAKIN tekee molempia vaikka ei ole edes varma että käynnistetäänkö huomenna. Välillä on ihan rauhallinenkin olo mutta välillä taas juoksettaa vessassa ja hiostaa. Olen kyllä valmistautunut siihen että jo huomenna käynnistetään. Eka synnytys oli aika vaikea ja kaksi vauvaa menetetty niin varmasti aiheuttaa isommat jännitykset.

katsu rv 38+3

 

Katsu: Huih! Niin alko mua sun puolesta jännittää, ett ihan kylmille väreille meni käsivarret. Huomennapa sitten tiedät käynnistetäänkö vai ei, mutt jos ei niin ilmoittelehan itsestäsi, ett tiedetään peukuttaa ja jännäillä oikeaan aikaan. Joka tapauksessa täällä jo kaikin raajoin sulle peukutan mahdollisimman helppoa synnytystä ja ihanaa suloista ikiomaa vaavia .

A-M: Kyllä me ne syysnyytit saadaan .

Prune: Teillä on tainnut toimia ihan hyvin tuo suomalaisittain yleisin vauvaresepti eli seksiä humalassa. Jostain olen joskus lukenut, ett noin 60% suomalaisista lapsista siitetään humalassa. Meillä harmi kyllä tuokaan metodi ei oikein toimi, sillä mies on humalassa nykyään niin känkkäränkkä, ett sillä varmaankin on seksi viimeisenä mielessä silloin. Tai ehkäpä just seksin puutteen vuoksi kiukutteleekin . Joskus suhteen alussa sitä humalassa yritin houkutella mitä hurjimpiin juttuihin, mutt eihän se niihin lämmennyt ja syykin selvisi siinä vaiheessa kun tajusin hänen juovan paljon enemmän kuin minä eli ei ole samassa junassa yht'aikaa mun kanssani . Krapulaseksi hänelle kyllä jo maittaiskin, mutt yleensä on niin, ett jos on onnistunut krapulan hankkimaan, olen minä niin kiukkunen, ett vuorostani pihtaan. Tasan ei käy onnen lahjat. Meillä siis tätä vauvaa on puuhattu ihan selvinpäin ja täydessä ymmärryksessä ).

ON: Mulla alko tänä iltana suorastaan kiusallisen runsas valkovuoto tai jokin, mutt niin on ällö olo koko ajan kun tuntuu, ett pikkarit sottaantuu ja sit joutuu alvariinsa rampata veskissä ihan vaan pyyhkimässä . Onkohan tää siis nyt jo menkkoja enteilevää valkovuotoa vaiko jotain muuta. Sen ku tietäs .

Joka tapauksessa, lämpimiä ajatuksia lähettelen minäkin . Ottis

 

A-M: Jokos sulla on ovis käsillä vai laitetaanko se irroituspiikki? Sitä mä vain, että joko sulle saadaan kohta jännäpäivä merkata? Olen luonasi ajatuksin. Lähettelen ihan hirmusti plussatuulia täältä sulle sydämestäni toivoen, ett huomenna olisi se Suuri Päivä, kun teidän vauveli saa alkunsa. Tsemppihalitus!
t. Ottis

 

Ottis: minähän aloin epäillä jotain siinä vaihees ku menakt oli jo jonkun verran myöhäs ja valkovuoto oli todellakin runsasta..holahteli vaan housuun. Lisääntynyt valkkarihan on yks raskausoire..joten mulla se oli kyl runsaampaa ja oikestaa koko sen ajan kun olin raskaana...joten peukut ylhäälle

 

Katsulla ja A-M:lla on kyllä tänään jännittävät hetket... oon kanssa edelleen hengessä mukana

Ihanaa oli kuulla Tiitu-tiistä ja Sarpastakin, niin mahtavaa, että teillä kaikilla on raskaudet hyvällä mallilla Nyt vain onnellista odotuksen jatkoa pelottomin mielin (jos vaan kykenette). Mä tuun ite olemaan hermorauniona varmasti siihen asti ennenkö liikkeet alkaa tuntua, joten ymmärrän kyllä, ettei ne kaikki huolet katoa sen 12 viikonkaan jälkeen. Muistakaa kuitenkin, että on erittäin epätodennäköistä, että joku menisi enää vikaan

Viimeisestä plussasta on jo 2kk tai siis viimeisestä onnellisesta plussasta Nyt täytyy kyllä pistää kaikki peliin ja D-vitamiinit napaan joka akalle

En saanu kellistettyä miestä eilen illalla, kun se tuli kotiin vasta kymmeneltä ja oli ihan tööt. Aamulla se onneks ite tuli suihkuun mukaan, joten ei mennyt kuin 10 tuntia hutia nyt toi jtp-tekniikka Tässä kierrossa voi siis jopa olla mahkutkin, kunhan vaan päästään nyt sitten vielä varmistelemaan viikonlopun aikana. Ovismuljasuja tuntu tänä aamuna.. tai mitä lie suolistovaivoja Ens kierrossa otan käyttöön ovistikut jos nyt ei tärppää.

Ottis: Mulla on ainakin molemissa raskauksissa ollut tosi paljon valkovuotoa heti viikolta 3 lähtien, joten pidetään peukkuja

Otin listan tänne taas mukaan ja tuli mieleen, että mitähän kuuluu Minttulille, Tipsuliinille ja Unnnalle? Toivottavasti kaikki on hyvin.

Hansu kp10/24-25

Haaveilevat:
Viveca78..........ku 12/08.............................(1).......28.1.
Mimis...............km 05/09............................(1)........6.1.
Hansu..............kkm 02/09, 07/09.................(1)........24.1.
Ottis................kkm 08/09...........................(1).......13.1.
Jane75............kkm 09/06,03/09,09/09...........(2)......25.1.
Beata36...........km 10/09.............................(1).......19.1.
Minttuli80.........kkm 10/09............................(1)
taustalainen.....km 05/09, 10/09.....................(2)
Tipsuliini...........km 07/09, tm 11/09...............(1)
Unnna..............km 11/08,05/09,11/09............(2)
A-M.................km 08/08,11/09.....................(2)
Tiukku............. km 11/09..............................(1)
lullu..................km 12/09..............................(2)
Uniperhonen....km 12/09................................(1)
Strumppis........km12/09................................(1).......17.1.
Prune...............km 12/09................................(3)
Santtu81..........km 01/10................................(2)

Plussanneet:
Ilona81......... + 02.8.09 (km 05/09, 07/09)
Kauris 55....... + 21.8.09 (km 03/09)
Tiitu-tii........... + 16.9.09
J-R................. + 25.9.09 (km 07/09)
Sarppa75.......+ 30.10.09 (kkm 08/09)
Tilkku............ + 7.11.09 (km 7/09)

 

Tulin myös kurkkaamaan kuuluuko mitään uutta . Peukutuksia A-M:lle ja Katsulle! Kiva, ett tässä ketjussa on alkanut vähän tapahtua.

Hansu: Hienoa, ettei jtp-meininki sittenkään pettänyt. Jee, ett ihan suihkussa.. . Meillä meinaa toi puuhailu olla niin traditionaalista, ett todellakin alkaa itse jo kaipailla pientä piristystä. Vaan jospa niin onnellisesti kävisi, ett uutta kiertoa ei nyt ihan heti tulisikaan, niin ei tarvitsisi miettiä, miten ne puuhailut taas järkkääkään, ett olisi edes jotain shaansseja. Voi olla pa niin .

Totuus kuitenkin se, ett dpo9 vasta menossa ja kaikki on mahdollista. Valkkaria valskaa edelleen ja alamasu pipi, joten alan pikemminkin epäillä, ett olisin hankkinut pissatulehduksen tai jotain. Täällä kuitenkin jo kolmatta päivää sellaiset -25-30 pakkaslukemia pitelee, joten hyvinkin mahdollista, ett olisin saanut liikaa kylmää. Mulla paha tapa kuitenkin pikareissut pihalle hoidella vähemmällä vaatetutksella. En siis aina jaksa turjustaa ulkovaatteita päälle.

Tiukku: Kiitos toivorikkaasta oireesta .

Kivaa viikonlopun odotusta kaikille! t. Ottis kp20 (dpo9)

 

Piti vielä Prunelle noista oviksista kirjottaa, kun mäkin oon aina ajatellu, että se tulee kun tulee. Välillä oon kai onnistunu sen bongaamaankin... Toisaalta meilläkin on molemmat raskaudet tulleet just tolla krapulaseksi menetelmällä ja ollut seksiä ehkä sen kaks kertaa kuun aikana :/ Eikä ainakaan just sillon kp14, kun oviksen pitäis olla (siis mun entisen 28 päiväsen kierron mukaan).

Kävin äsken perhesuunnittelun sivuilla tekemässä ovislaskurin. Siihen pitää siis laittaa kolme viimeisintä kiertoa ja sen mukaan hedelmälliset ajat olis alkaneet kp7 ja ovis olisi kp12 eli tässäkin on tuo 4 päivää ennen ovista laskelma mukana. No meillähän alko hommailut kp7 ja nyt kp10 ja siis sunnuntaina vasta olis ton arvion mukaan ovis. Ajatelkaapa moniko oikeesti yrittää lasta turhaan monta kuukautta jos ne ajoittaa hommailut aina siihen kp14.. meilläkin oltais siis auttamattomasti myöhässä. Keskelle kiertoa tuokin ovisarvio on lykätty, niin että luteaaliaika olis vain 13 päivää. Toivottavasti ei täydy alkaa tikuttamaan ens kuussa

Me pidettiin miekkosen kanssa siis 5 kuukauden tauko toisen keskenmenon jälkeen, oon siis ollut täällä palstalla vain henkisen tuen kannalta ja se on kyllä kannattanut. Nyt oon valmis uuteen koitokseen sekä fyysisesti että henkisesti ja kestän sen kolmannenkin keskenmenon jos se on tullakseen. Oon kyllä päättänyt, että se ei tuu vaan kaikki menee hyvin!!!!

Mun mies sai kans niin tarpeekseen mun kalentereista ja ovulaatioista ym. ja ilmotti suoraan, ettei halua lasta. Siitä sitten tapeltiin ihan kunnolla moneen kertaan, mutta nyt sekin on taas tässä projektissa mukana, joskaan mä en puhu sille mistään ovulaatioista ym. Se varmaan kyllä tajuaa sen toisaalta, kun en kovin usein meillä muuten ehdottele seksiä ;D Mutta siis ajan kanssa, suosittelen ottamaan etäisyyttä jos siltä tuntuu. Kyllähän nää vauvajutut on mun mielessä pyörineet 24h vaikka ei olla yritettykään. Siis miettinyt, että mitäs jos oon sillon ja sillon raskaana ja voiko tehä niin ja näin.. aargh. Ite teen elämästäni vaikeeta, nyt oon päättäny relata ja antaa turhien stressien olla, ei elämää voi suunnitella niin tarkasti :/ Toivottavasti saat asiat järjesteltyä mielessäsi.

Santulle piti vielä sanoa, että jos sulla on itellä semmoinen tunne, että yrittäminen kannattaa aloittaa, niin miksikäs ei Omaa kroppaa ja fiiliksiä kannattaa uskoa eniten..

Toivottavasti Vivecan illasta tulee toivotun romanttinen

Ottikselle tsemppiä piinaviin päiviin

Onpas tylsää olla yksin kipeenä kotona.. :/

 

Kotona ollaan...sairaalassa sen verran tungosta että laittoivat kotiin ja lupasivat heti soittaa kun tulee tilaa.
Kohdunsuu oli kyllä pehmeä ja sormelle auki että sen puoleen olisi voinut käynnistää jos olisi ollut tilaa mutta kun en ole kiireellisin tapaus niin laittoivat kotiin odottelemaan soittoa.

Että jännitys jatkuu..nukuin viime yönä noin 4 tuntia.Ja verenpaineet aamulla oli ihan kivoissa lukemissa kun hoitaja sen otti.

Katsu rv 38+4

 

Taas ihan pihalla, hulluna tullu juttua mun viime kerran jälkeen. En muista millään kaikkee mitä ootte kirjottanu. Mutta ainakin Katsulle kauheasti onnea matkaan synnärille, lopultakin odotus loppusuoralla! Kaikki menee varmasti hyvin! Ja mukava oli myös kuulla kaikista teistä ketjun plussalistan puolella olevista. Pahimpien viikkojen yli olette jo kaikki ja ihania ultra-uutisia, jee!

Ottis: Kosolti valkkariahan on erittäin toivottu oire! Tuskin on mikään tulehdus noilla oireilla, pikemmin raskausoire. Enää tosi vähän päiviä jännättävänä, peukut pystyssä täälläkin suunnalla Joko parisuhderintamalla rauhoittunut tilanne?

Hansu: Minä tykkään tikuttaa ovista. Se ei oo tehny hommasta yhtään sen raskaampaa tai laskelmoivampaa tai mitään muutakaan. On ollu kiva saaha ees niistä testeistä plussatuloksia ja saaha konkreettista todistusaineistoa, että tämäkin keho pelaa edes osittain. Ja 10h myöhästys ei kyl onneks muuta mitään, kelpo valioyksilö simpat elää 3 tai jopa 4 päivääkin. Joku gyne joskus sano, et sen mielestä joka 3. päivä systeemi on parempi ku joka 2. koska kerkii kypsyä kasseissa isompi populaatio, jossa on prosentuaalisesti sit enemmän näit superyksilöitä =D

Mikä on A-M:n tilanne? Onko piikitetty, vai ilmaantuko ovis? Jänniä aikoja tiedossa, nyt se tärppää!!!!!!!!!!

ON: Meillä ei oikeastaan mitään uutta. Iloitsen edelleen oviksesta, joskin se jäi melko isosti hyödyntämättä. Etukäteen ei vuodon takia voinut, ovispäivänä kerran ja ja 2 pv sen jälkeen kerran (kuitenkin 48h sisällä ovisplussasta). Meni oikein kunnon juopotteluksi veljen kanssa, parannettiin maailmaa pitkälle aamuun. Kerroin sille näistä meidän ongelmista ja osas kyllä valita järkeviä sanoja. Puhuttiin toki paljon muutakin. En ees muista milloin oisin viimeksi tälla lailla juonu, nykyisin ehkä 1-2 krt/vuodessa, tai sinnepäin. Mutta virkisti. Loppiaisen makasin sohvalla puoliunessa. Ja nyt olin 25 h töissä, tänään aamulla kampaajan kautta kotio. Pitkältä tuntuu odotella jännäpäivää, vaikka en uskokaan että näin vähillä yrityskerroilla ja näin tuoreeltaan km:n jälkeen oliskaan mitään saumaa. Mutta on se outo tämä mieli, kun vähän väliä aattelee, että jospa sittenkin....

 

Ottis, kyllä minäkin vaan peukutan raskauden puolesta. Mun "hiivatulehdus" menee syksyllä kouluun Jokaisessa raskaudessa on ollut runsasta valkovuotoa jo tosi varhaisessa vaiheessa. Ja onhan se tosiaan niin, että kukin taaplaa tyylillään tässä vauvantekoasiassakin. Meillä on miesparalla vaan niin paljon paineita työelämässä, että sille ei voi laittaa yhtään suorituspaineita makkarin puolella tai ei raukka suoriudu ollenkaan. Parempi siis tarjoilla hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa ja pysytellä tiivisti kainalossa

Hansu, pikaisia paranemisia flunssasta! Kuulostaa tosi tutuilta nuo sun pohdinnat. Minäkin teen kaikkia laskelmia ja suunnitelmia sen mukaan, että saatan ehkä sitten olla raskaana. Minulla kyllä vaikuttaa sekin, että onnistuneet raskaudet on olleet niin vaikeita, lähinnä ylenpalttisen pahoinvoinnin ja muiden kremppojen vuoksi, että ei ole oikeasti pystynyt normaalielämää elämään. Hienoa, että sinä olet saanut jo ajatuksesi järjestykseen ja voitte hyvillä mielin jatkaa yritystä. Ei sitä yritystä tietysti kokonaan voi ikinä unohtaakaan. Olen pohtinut kovasti asioita ja ajattelin, että jospa alkaisin ovista testailemaan seuraavien kuukautisten jälkeen. Helpottaisi tietää, onko edes teoriassa mahdollista ollut raskautua. Jos mies on työreissussa juuri ovisaikaan, niin eipä tarvitse sitten pudota niin kovaa ja korkealta, kun kuukautiset taas alkavat. Ja jos mies sattuu olemaan oikeaan aikaan kotona, voi yrittää tuota hyvää ruokaa ja juomaa ja vähän muutakin reseptiä Meillä mikään jtp ei varmasti nykyään enää toimi, mies ei ole riittävästi kotona, eikä töiltään jaksa. Tämä vauvaprojekti on vaan tullut itselleni vähän liiankin isoksi asiaksi, kun on ollut muitakin vastoinkäymisiä (minulla todettiin ammattitauti ja jäin sitten vajaakuntoiseksi työttömäksi juuri pahimman laman keskelle...). Aloitin nyt kunnonkohotusprojektia ja opintoja, joten jospa tämän vauvaprojektin voisi jättää vähän sivummalle ja tehdä siitä siten rennompaa. Ainakin kuvitelmissani

Strumppis, kiva kuulla kokemuksiasi oviksen testailusta. Itsekin ajattelin vähän samaan tapaan, että tietääpä ainakin, toimiiko kroppa vai ei. Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut välillä ihmeellisiä pitkiä kiertoja, jotka saa pään sekaisin, kun kuvittelee vaikka mitä... Tosiasiassa epäilen, että niissä kierroissa en edes ovuloi. Helpottavaa kuulla, että joka 3. päivä voisi olla hyvä tiheys, siihen ehkä täälläkin päästäisiin. Onnittelut oviksesta ja sen hyödyntämisestä! Harva kai ovuloi noin nopeasti km:n jälkeen, joten kai sinä voit sitten raskautuakin, kun ei siihen välttämättä tarvita kuin se yksi yritys

Hyvää talvista viikonloppua kaikille!

Prune

 

Prune ja Hansu: valitettavan tutuilta kuulostaa nuo teidän pohdinnat ja se, että aina miettii että mitäs jos sillon olen raskaana. Välillä tuntuu, että elää tätä elämää puolella teholla ja miettii vaan liikaa, että jos olen sillon raskaana ja jos.... Ei jotenkin halua suunnitella monia asioita, koska jos sattuukin sillon olemaan raskaana Varsinkin kun tätä aikaa on kulunut näin kauan, niin tuntuu todella tyhmältä edelleen jossitella joka asiassa.

Ottis ja muutkin, kiitos kovasti tsemppaamisesta. Tänä aamuna sain ovisplussan, joten inssi osui ihan hyvään päivään. Mulla usein vaan ovisplussa kahtena päivänä ja nyt insseissä tehtävien ultrausten sekä omien tuntemusten avulla olen havainnut, että ovis tapahtuu tokan ovisplussapäivän jälkeen. Eilen illalla meni ovistestaus ohi joten en tiedä olisko jo sillon ollut ovisplussa vai onko tänään vasta eka plussapäivä, jollon ovis olisi vasta huomisen jälkeen. Täytynee huomenna testailla vielä varuilta ja mikäli huomennakin plussaa näyttää niin yrittää saada tuo ukkokin innostumaan vielä pupuilusta. Mutta eiköhän tänäänkin laitetut simpat tarvittaessa tuon pari päivää elele. Nyt sitten taas piinaillaan pari viikkoa, ilmottelen tarkemman jännäpäivän, kun huomenna vielä ovistestin olen tehnyt.

Ottis: lupaavalta tuo sun lisääntynyt valkovuotosi vaikuttaa. Mulla ainakin se oli selvin merkki tossa edellisessä plussassa, noin viikko oviksesta alkoi tulla paljon paksua valkkaria. Täällä kovasti sulle peukuttelen ja puolestasi jännäilen.

Strumppis: eipä se tarvitse kun kerran oikeeseen aikaan pupuilua ja kaikki on mahdollista. Kovasti plussia sullekin puhaltelen. Mä myös koen tuon oviksen testailun hyväksi jutuksi, varsinkin kun ovisoireita ei aina ole tai ovat kovin epämääräisiä, niin vaikee olis muuten olla varma oikeesta ajankohdasta eikä tarvii sitten tota ukko-parkaa rasittaa ylettömällä pupuilulla , kun osaa paremmin ajoittaa. Ja tietty nyt inssien aikaan se on pakkokin testailla.

Katsulla jännät päivät, kovasti tsemppiä synnytykseen!

Kaikille hurjasti plussapuhuria+++++++++++++++++++++++++

 

Huaah..muutama työpäivä takana ja täytyy sanoa,että kyllä se on ihan piristävää vaikka stressaavaa kun työpiste muuttui.

Hmm..mä en taas mieti ollenkaa ajatuksella tai tee suunnitelmia sen mukaan et jos sillon ja sillon olen raskaana. En vaan jaksa ajatella niin pitkälle ja toisaalta oon ihan miettiny asian niin,että pitää varmaan taas yrittää kuitenkin jonkun aikaa. Toisaalta nautin elämästä ihan tosi paljon kyllä ilman vauvaakin. Mutta se on vaan asia, minkä toivoisin myös itselleni suotavan.

Totta tosiaan, meilläki alko toi km raskaus sillain,että ei oltu ku pari kertaa muistaakseni touhuumassa ja siitä kierrosta se napsahti millon alko jo usko loppua siihen hommaan,että voiko tulla raskaaks ilman oviksen bongailuja tai tikuttamisia tms

kAI siinäki joku perä on ,että ku ei ressaa asiasta niin sitten alkaa tapahtua. Huah kissan pukluja tässä siivotessa, saapahan tässä tyydytettyä näitten karvakerien kanssa hoivaviettiään

Ottis jännään sun puolesta, toi valkkis on todella hyvä merkki.

Tääl jatkuu touhut ilman ehkäsyä..toisaalta pelottaa ja toisaalta olen ihan valmis kyllä jos sattus flaksi käymään.Yks päivä mut vaa valtas ihan kaamee ajatus siitä,että apua ei tää ookkaa nii yksinkertasta..lueskelin joskus kaikkiä syitä mitkä voi aiheuttaa sen sikiön kuoleman sinne kohtuun...Tuli jotenki fiilis,että höh oonko näin kelvoton ihminen ku en yhtä lasta pysty hengissä pitämään sisälläni. Mua vainoaa myös tä keskeytynyt keskenmeno..se kun ei ole vuotoja eikä kipuja ja ultrassa saa tietää että joo ei sykettää. Se on jotain ihan läyttömän pahalta tuntuvaa...luulen,että toi keskeytyneen keskenmenon pelko tulee varmasti kyllä seuraamaan aina mahdollisissa raskauksissa mukana.

Muuten, kuin monella täällä nyt olikaa spontaani keskenmeno ja onko kohtalotovereita täällä keskeytyneestä keskenmenosta?

 

tiukku, mulla ei ollu spontaani eikä keskeytyny.. mulla oli tuulimuna-raskaudet.. sama kuvitelma "raskaana ollaan ja oireita on " ja ei vuotoja eikä kipuja ja viikot menee ja hups ultrassa ei ole mitään!! se oli syvältä kyllä! tosin mä pystyn edes lohduttautumaan vähän sillä ettei ollu sit edes mitään kehittynyt kun sulla oli sentään alkukehitys.. mutta toi on niin kusetusta toi homma että, olla raskaana ilman tuloksia :/ ja se "hukkaanheitetty" aika on mulle ehkä tällä hetkellä pahinta, ja siitä oon jopa katkera. mä en tiedä minä vuonna noi tuulimunat olis tullu pois kun ei elettäkään että olis sillon rv13sta mihinkään lähtenyt.. ja toinen sit rv10.. jotenkin tuntu että miten huono kroppa itellä onkaan kun ei itse hoida tommosta pois jos mahdollisuuksia ei kerran ole :/

ottiksen valkkari kuulostaa kyllä hyvältä oireelta!!

mä luulen et mul on kokoajan hiivatulehduksia, en tiedä onko nää raskaudet aiheuttanu vai mikä kun ei oo aikasemmin ollu.. muuta kun siis ekassa raskaudessa. no saa nähdä.. kummempia oireita ei tällä hetkellä ole mut huomenna voi sitten taas olla.. niin ja kohta taitaa olla ovisajat käsillä täällä, eilen jo miehen kallistinkin vaikka raukka on vähän kipeänä.. kyllä ripitin sitä että mihin aikaan sitä oikein kipeäksi hankkiutuu

A-Mlle pidetään täällä peukkuja!!
ja muillekin tietysti!

kuka alottaa tammikuun plussasaaliin, ilmottautukoot nyt!!

nyt täytyy ehkä maata hetki sohvalla kun väsyttää niin älyttömästi.. meen tänään ja huomen vielä töihin enkä tiedä miten jaksan huomenna herätä kun tänään menee myöhään töissä.. äh!

 

Tiukku: Tuosta listasta näkee onko km vai kkm ja kkm on keskeytynyt keskenmeno Mulla siis takana kaksi. Ekalla kerralla viikolla 12 (11+1) oli sikiö kuollut ja tämä selvisi toisessa nt-ultrassa 11+6. Mulla joudutiin siirtää ultraa viikolla eteenpäin, kun sikiö oli viikkoa oletettua pienempi eikä suostunut kääntymään oikein päin. 10+5 näin siis vielä elävän sikiön, joka heilutteli käsiään... viikkoa myöhemmin kuulin ne karmaisevat sanat... Oon tosi pahoillani, mutta en löydä täältä sykettä taikka virtauksia :´( Toisella kertaa pyysin lääkäriltä ylimääräistä ultraa viikolle 9, mutta en saanut sitä, kun lääkärin mielestä kaikki on hyvin. Sitten varasin ite ultran viikolla 12 ja selvisi, että alkio oli kuollut jo 8+5. Täällä on siis eka ultra viikolla 18... kuinkahan pitkään olisin kuljettanut kuollutta sikiötä sisälläni jos en olisi ite päättänyt mennä ultraan :/

Ekassa raskaudessa mulla oli pientä vuotoa viikolta 7 asti, koska kohtuun tuli hematooma lentomatkan aikana. Siis verenpurkautuma/pullistuma. Ei tiedetä aiheuttiko se keskenmenon vai ei...

Joten siis keskeytyneet keskenmenot on kai aika yleisiä... valitettavasti

 

Pitkästä aikaa taas ehdin kirjoittelemaan, onpas taas todella paljon tapahtunut ketjussa, ei meinaa ollenkaan kyydissä pysyä. Mukavaa että ketju on aktiivinen, vaikka kaikki olemmekin täällä niin surullisesta syystä. Itselläkin on viime aikoina tahtonut usko loppua koko touhuun, ja olen yrittänyt miettiä että mitä sitten jos ei sitä pikkukakkosta koskaan tulekaan, kestänkö sen tilanteen? Tai kuinkakohan monesta km:stä oikein voin henkisesti selvitä? Pläääh, ajatukset vain tekevät tepposet, kuulin juuri että yksi parhaita kavereitani on juuri raskautunut pitkän yrityksen jälkeen ja tieto tuo niin monia tunteita taas pintaan. Iloa, mutta samalla kateutta ja katkeruutta, eikä nuo viimeksi maninitut ole ollenkaan mukavia, kyse sentään todella hyvästä ystävästä joka onnen on nimenomaan ansainnut. No, en minä sen parempi ihminen osaa olla etteikö sydäntä kuitenkin vihlaisisi tuo tieto. Pakko nyt vaan tsempata eteenpäin, tämähän on periaatteessa vasta toinen mahdollinen kierto km:n jälkeen jolloin voisin raskautua joten eihän sitä nyt ihmeitä pysty odottamaankaan. Nyt vain jäitä hattuun, ja yritystä kehiin, kuin niin monella muullakin tässä ketjussa.

Tiukku - juu, kyllä kohtalontovereita löytyy ketjusta, useampikin. Tuo kkm listassa tarkoittaa nimenomaan keskeytynyttä keskenmenoa, ja minusta tuntuu että vielä useammallakin voi olla kkm takana vaikka lukisikin km. Itselläni siis kolme nimenomaan keskeytynyttä km:ää takana, ja kahdessa niistä on yksityisellä käydyssä varhaisultrassa näkynyt sydämensykekin noin viikoilla 7-8, mutta kuitenkin menneet kesken. Eikä vuoto ole alkanut spontaanisti, vaan km huomattu vasta viikkoja myöhempään ultrassa. Olen ihan samaa mieltä että todella raskasta on tuollainen kkm, kun sitten jälkeenpäin saa tietää että viikkoja on ollut kuollut sikiö mukana matkassa ja itse ollut autuaan tietämätön. Siksi olenkin näissä alkuraskauksissa todella usein käynyt yksityisellä ultrassa, mutta minun kohdalla ei sekään ole kamalasti auttanut kun asiat voivat muuttua niin nopeasti. Mutta kyllä uusi raskaus pelottaa minuakin, sillä silloinhan se muutaman kuukauden pituinen pelonsekainen odotus vasta alkaa... Pakko vaan puskea eteenpäin, ja ihmeen paljosta ihminen kuitenkin selviytyy tarvittaessa. Sitten kun vihdoin viimein on se nyytti siinä sylissä niin lupaan sen, ihan kaikki karvaat koettelemukset kyllä unohtuu.

Ihanaa lukea hyviä kuulumisia meidän plussalaisilta J-R, Tilkku, Tiitu-Tii ja Sarppa, paljon onnea ja miljoonasti edelleen tarrasukkia matkaan! Varmasti alkaa pikkuhiljaa pelot väistyä, olette kyllä kaikki jo kadehdittavan pitkällä. Aivan mahtavaa että meitä vielä muistelette, lämmittää sydäntä että käytte täällä meitä tsemppaamassa.

Lämpimät tervetuliashalaukset minultakin uusimmille kohtalontovereille Santulle ja Prunelle, pahoittelut rankoista kokemuksista ja olkoon ne nyt viimeiset huonot kokemukset pitään aikaan. Voimia teille molemmille.

Hei, huomasin muuten että meitä on täällä tosi monta kissaihmistä - Ottis, Hansu ja Tiukku ainakin, ja myös meillä on kaksi maatiaskissaa, hankittu sisarukset pentuina viime kesänä ja todella villejä ovat edelleen. Täällä talossa siivotaan heidän jäljiltä yleensä hiirenraatoja joita tuovat mukanaan ulkoa, ja joulun alan suutuin heille todella pahasti kun toivat mustarastaankin sisään. Oli siinä kyllä siivottavaa, verta ja höyheniä joka puolella... Yök.

Pitkää viestiä pukkaa jo nyt, ja vielä olisi vaikka kuinka paljon kommentoitavaa... Ei auta, täytyy lähteä valmistautumaan synttärikemuihin. Mimikselle piti vielä todeta että tulepas nyt jo nopsasti kertomaan mikä siellä on tilanne???? Mitään ei ole pitkään aikaan kuulunut, jännäpäivä oli ja meni eikä tietoa siitä onko tuhrut jatkuneet. Kipin kapin koneelle, jospa sieltä tulisi tammikuun eka plussauutinen? Ja Katsulle on täällä kaikki sormet ja varpaatkin ristissä, todella jänniä aikoja elelet, ehkäpä se ihana nyytti on jo sylissä?

Haleja, Jane kp18 (eikä oviksesta tietoakaan, mutta niinhän se onkin yleensä täälläpäin...)

 

Ai niin, Strumppikselle piti vielä kertoa kun kyselit joskus aikoja sitten että ollaanko jo käyty tutkimuksissa/hoidoissa, niin eipä olla oikeastaan. Se on totta että kolmen km:n jälkeen pääsee jo tutkimuksiin, mutta niiden keskenmenojen täytyy olla perättäisiä. Ja minulla kuitenkin ollut yksi onnistunut raskaus siinä välissä... Ja todella tiukasti ovat pitäneet tästä kiinni tuolla julkisella puolella. Tosin viime kaavinnassa minulla oli kerrankin inhimillinen lääkäri, ja hän suostui lähettämään minut veren hyytymistekijätutkimuksiin, tämä kun voi olla yksi syy keskenmenoihin. Viime marraskuussa otettiin verikokeet, eikä silloin saanut olla uudestaan raskaana, joten jouduttiin pitämään hieman taukoa. Verikokeissa ei kuitenkaan mitään häikkää vaan kaikki kunnossa, eli sieltä ei löytynyt selitystä. Sitten seuraavan km:n jälkeen vasta tutkitaan tarkemmin, eli tutkimatta vielä ainakin kilppariarvo, keltarauhashormonitasapaino ja kromosomit. Tosin se inhimillinen lääkäri kylläkin epäili ettei näissäkään minun kohdalla ole mitään vikaa, yksi terve lapsi kuitenkin olemassa ja raskaudet jatkuneet sen verran kauan ettei uskonut keltarauhashormoniakaan olevan liian vähän. Joten tiedä nyt sitten, aika usein kai ei mitään selvää syytä edes löydy...

Tsemppiä sinulle jännäilyyn, nyt ei voi muuta kuin odottaa.

 

Pikainen moikkaus! Ruoka muhii uunissa ja tulin odotellessa lukemaan juttujanne. Niin paljon oli taas asia kirjoitettu, etten nyt ehdi kommentoida, mutta palaan kyllä .

Jane. Tiedän tunteen kun ystävä tulee raskaaksi. Se vihlaisee silti. Mähän koin jysärin muutama viikko sitten kun sain tietää entisen työkaverin olevan silloin jo 17. viikolla raskaana, kun menin luonaan käymään. Yhdessä ovis- ja raskaustestejä mun km:n jälkeen tilailtiin ja muutenkin on sen verran useat illat yhdessä istuttu, ett tuntui tosi kurjalta, ettei hän suosiolla mulle kertonut. Mutt oli ajatellut, ett se sattus muhun ja siks jättänyt kertomatta. Näin se sattui enemmän, kun sen sai tietää näin ;(.

Katsu: Sulle peukuttelen edelleen!!

A-M: Ihanaa, ett ovis bongannut ja muutenkin hommat hanskassa. Peukuttelen sulle hurjasti ja jo tarraa ja liimaa lähettelen+++++++++++++!

Kiitos teille kaikille ihanaisille peukutuksista ja myötäjännäämisestä! Enää ei ole todellakaan montaa päivää jäljellä. Tosin ei ole uusia oireitakaan. Illalla menin yksikseni mökille, siellä saunoin ja takkailin ja yksinkertaisesti nautin olemassaolosta. Mieskin pyrähti mua sinne illalla ja aamullakin moikkaamaan. Meillä siis menee jo taas vähän paremmin . Tänään iski tinnitus päälle, joten se huono merkki raskaushaaveiden kannalta. Aina se ennen tätiä pahenee . Päänsärkykin yllätti tänään, vaikkei krapula ainakaan voi olla, mutt se saattaa johtua ilman lauhtumisesta. Eilen kuitenkin olin kovassa pakkasessa paljon ulkona.

Nyt pakko mennä taas, mutt kivaa lauantai-iltaa meille kaikille! t. Ottis kp21 (dpo10)

 

Pikaviesti kkm aiheeseen liittyen. Minä en tiiä kumpiko tämä oli - km vai kkm. Jotain siltä väliltä?? Kun sitä mahakipuahan oli ollu jo pari viikkoa mutta ei alkanu kunnolla vuotamaan. Ja ekaks ultrassa nähtiin syke ja kipu jatkui ja jatkui, mutta ei suostunu tulemaan ulos. Ja sitten seuraavassa ultrassa nähtiin sen kuolleen jo n. viikko aikasemmin, kun oli alkanu hajotakin. Eikä vaan tullu itsestään pois. Eipä sillä kai silti suurta merkitystä ole tavallaan, olipa kumpi hyvänsä. Mutta on vaan mietityttäny. Ehkä ton kipu-oireen takia sitä pidetään "tavallisena" keskenmenona, kun kkm:ssä kai on just tyypillistä että ei osaa aavistaa mitään olevan vialla. Mutta toisaalta mulla oli keskeytynyt km siinä mielessä että ei tullu ilman lääkkeitä ulos, sen kun supisti vaan viikkokaupalla.

Mulla myös jälleen yksi kaveri julkisti raskautensa. Sillä on ollut aiemmin yksi keskenmeno (1.yrityskerrasta alkanut raskaus). Sitten alottivat ehkäsemään uudestaan ja siirsivät yritystä. Nyt oli taas uusi raskaus tärpännyt eka yrityksestä. Pahalta tuntui (tuntuu), en mahda mitään. Pitäisi osata iloita toisten puolesta, mutta en kovin hyvin osaa.

A-M : Jee, ovis. Just passeli ajoitus!

Jane: Kiitos tsempeistä! Tottahan se toki turisi tämä sinun mukava lääkäri, että tod. näk. ei ole kromosomeissa tms häikkää kun yksi onnistunut raskaus on takana. Kilpirauhashormonikokeet on kyllä helppo saada, jos niitä kaipaat. TK:ssa ei tartte kun valitella vilua ja väsyä, niin ne otetaan. Mutta ehkä ei sinulla siitäkään kyse. Jaksamista ja toivottavasti bongaisit selvän oviksen lähipäivinä.

Ottis: Hyvä että tilanne siellä rauhoittunut. Vanha kunnon jääkausi =D

Prune: Noista ovistikuista vielä, että tosiaan ihan kuten sanoin, niin sekin on hyvä että tietää ajoissa jos ei pupuilut ole onnistuneet työ- tai muista syistä oviksen aikaan. Ei tartte niin karvaasti pettyä. Kaikin puolin minusta ne tikut on hyödyllisiä ja helpottavia. Hyvä taktiikka sulla miehen kanssa. Tie miehen sydämeen (housuihin) käy todellakin vatsan kautta.

Ja vielä tosta stressaamattomuuden hyödystä. Paljon siitä puhutaan ja monesta paikkaa oon lukenu. Kaipa siinä perää on. Helpommin vaan sanottu kuin tehty... Itse en ainakaan kovin hyvin osaa olla stressaamatta. Ehkä siksikin, että meillä se nyt vaan on fakta tämän mun diagnoosin takia, että ei yrittämättä tulla raskaaksi. Mutta se meidän eka plussahan tuli sillä tavalla että oli jo varattu aika lääkäriin, ja ehkä se poisti osittain meiltä sitä stressiä, kun oli tavallaan jotain "helpotusta" ja apua asiaan tulossa. Tosin uskon että enemmän oli merkitystä sillä, että pudotin painoa syksyn aikana...

Strumppis, kp22, dpo5 (vai 6)
P.s lasketteko tuon dpon silleen että ovispäivä on päivä nro 1, vai ovista seuraava päivä on 1. ?

 

Moikkaan nopeasti teitä kaikkia ja etenkin Tilkkua, Tiitu-Tiitä ja Sarppaa, MAHTAVIA UUTISIA! Muistakaa tulla jatkossakin kertomaan kuulumisia, mä olen täällä koko ajan. Tartutaan nyt yhdessä kaikki niihin hyviin ja luottavaisiin hetkiin, ja kasvatetaan niitä positiivisia tunteita. Näin pidetään se pelko-peikko hiljaisena. Mun rakenneultraan on vielä muutama päivä aikaa, ja pelko-peikko istuu oven edessä yrittäen livahtaa sisään. En päästä, en! Np-ultra oli kyllä pahempi, nyt ei jännitä ihan niin kovasti. Mutta mutta...mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Hansu kyseli vatsasta...mukavasti kasvaa, ei sitä oikein enää piiloon saa. Ja jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, en aio piilotellakaan. Liikeet tuntuvat, mutta vielä epäsäännöllisesti ja vaimeina, mikä ei ainakaan lisää mielerauhaa...ts. mä koko ajan ajattelen, että ei se voinut olla...joku ilmakupla vaan. Ihan tyhmää.

Mulla on ihan sellainen olo, että pian tulee tähän ketjuun lisää plussia... oikein hykerryttää että kukahan teistä se seuraavaksi on??!!

Romanttista lauantai-iltaa kaikille!

ps. mulla oli tuulimunaraskaus, joten allekirjoitan KAIKEN mitä taustalainen aiheesta kirjoitti...

 

Tiukku: mulla myös oli keskytynyt km tuo 08/08. Np-ultrassa rv 11+ havaittiin, että kasvu loppunut viikkoa aikaisemmin ja kaikki raskausoireet pahoinvointeineen olivat edelleen. Tuntui katkeralta, että miten kroppa on voinut niin huijata eikä antanut mitään merkkiä tapahtuneesta.

Jane: ymmärrän valitettavasti hyvin nuo kateuden ja katkeruuden tunteet, jotka nousevat helposti pintaan jonkun muun raskauduttua. Vaikka olisikin iloinen toisen puolesta, niin noille ikäville tunteille ei vaan voi mitään vaikkei niitä haluaisikaan tuntea Mullakin on tällä hetkellä pari kaveria, jotka ovat pitkään yrittäneet lasta, toisella yksi km takana ja toisella pitkät lapsettomuushoidot. Vaikka soisinkin molemmille raskauden ilon ja olisin heidän puolestaan iloinen, tiedän että toisaalta tulisin tuntemaan myös kateutta mikäli he raskautuisivat ennen mua, niin turhaa ja typerää kun se onkin...
Ja samoin noi epätoivon ja toivon fiilikset vaihtelevat nopeastikin, välillä on toivoa täynnä ja katsoo luottavasti tulevaisuuteen, seuraavasssa hetkessä voi jo olla täynnä epätoivoa ja katkeruutta. Mutta musta tuntuu, että täällä kaikki ymmärtävät noi fiilikset ja se tässä niin hienoa onkin jakaa täällä tuntojaan.

Pistin myös merkille, että monta kissaihmistä ketjussa Mulla yksi maatiaiskissa, jo lähes 15 vuotias. Toinen kuoli viime kesänä 15 vuotiaana

Ottis: hienoa, että teillä taas lähennytty ja asiat paremmalla tolalla. Hirmuisesti tsemppiä viimeisiin jännäilypäiviin.

Strumppis: muistaakseni se meni niin, että ovispäivä on 0 ja seuraava päivä 1. Vahvistakaa (tai kumotkaa) viisaammat.

 

J-R: kovasti tsemppiä rakenneultraan! Ja pidä se pelko-peikko visusti ulkona, hyvin kaikki on.

 

J-R: Onnea rakenneultraan! Tulethan hetipian kertomaan mitä kuuluu ja kuka käskee? Hyvin siellä varmasti kaikki on. Tämä mun ex-työkaveri, joka asuu tässä lähellä ja on raskaana yhtä pitkällä kuin sinä, kuvailee niitä liikkeitä tyypillisesti just kuin ilmakuplina eli ei kai siellä tarvi viel hirveä jyske tuntuakaan. Mutt annahan olla, niin sinäkin vielä joku päivä älähtelet ku se pikku sittiäinen takoo sisältäpäin sua yllättäen ja mitä hauskimmissa paikoissa . Onnea odotukseen edelleen!

Strumppis: Mun mökille lähtö eilen illalla oli nimenomaan sitä jääkausi-taktiikkaa, sillä olin päättänyt, ett jos mies töitä kotiin tuo, etten sitä hyvällä katso ja kun näin teki, siitä sanoin ja myös, ett lähden lomalle. Aikansahan se lähtö kesti kun piti saada auto lämpeneen, pakattua ja silleen, mutt näytti tepsivän, kun tuli mies perässä työstä osan tehtyään . Aamupäivälläkin tuli mökillä käymään ja toi mulle tullessaan makkaran, thih.. Sen on sentäs oppinut tietämään ja muistamaan, ett aamusta en ole hyvä syömään. Tänä iltana ei ole liikoja edes koneella istuskellut, vaan on taas puhua pulputtanut niin, ett teki esim. autossa jo mieli sanoa, ett "Ole hetki hiljaa", vaan enhän minä raaskinut. Leppoisa on ilta olllut, mutt en ole minäkään jaksanut vielä alkaa vakavia jutella. Sitten kun täti tulee on sen aika .

Strumppis: Ovistestipäivä on dpo-1, ovispäivä dpo0 ja sitä seuraava dpo1 jne..

A-M: Kiitos jännäilytuesta. Meillä kuoli viime keväänä 19-vuotias kissaherra ja niin hoopo olen, etten ole päivääkään elänyt etten sitä muistaisi tai kaipaisi. Varsinkin nyt kun olin yksin mökillä ja oli aikaa ajatella, tuo kissa palasi mieleen aina vain. Meillä on enää maaliskuussa 6-vuotta täyttävä poikakissa. Nuorelta ja ihan kersalta se senioriin verrattuna tuntuu, mutt sen päätin toisen kissan kuoltua ja sitä itkiessäni, ett enää koskaan en uutta kissaa ota, sillä luoppuminen on aivan liian rankkaa. Toivottelen teidän kisulille vielä paljon onnellisia kissanvuosia ! Ja sille kisulille pientä ihmisrääpälettä vahdittavaksi ja ihmeteltäväksi!

Jospa mä nyt tästä malttaisin ton ukkelini viereen köllimään . Kauniita unia teille reippailla ja urheille ihanille naisille! t. Ottis kp22 (dpo11)