Keskenmeno

Keskenmeno se tuli mullekin, Ollaan yritetty pari vuotta ja nyt kokeilin kollegani neuvosta syödä ovulaation aikana aspirinia ja heti tärppäsi. En ehtinyt edes laittautua tuonne elokuun keskustelupalstoille. Raskaustesti + 3.12 ja laskettu aika olisi ollut 07.08.07.

Rv 7 alkoi ruskea tuhruvuoto heti kun olin neuvolassa itse nähnyt dopplerilla, että siellä elämää on, Samana iltana lähdin sairaalaan ja käskivät tulla uudelleen seuraavana aamuna. Sikiö sieltä löytyi sydänäänineen, mutta vastasi viikkoa 6. HCG 1675. Käskivät tulla kontrolliin seuraavalla viikolla.

Ruskea tuhruvuoto loppui, mutta alkoi uudelleen rv 8+, hiukan verisempänä, onneksi seuraavana päivänä oli heti kontrolli. Sikiöpussi ja jotain kaikuja sieltä vielä löytyi, mutta ei :heart: -ääniä. HCG 2200, joten ei viitannut normaaliin raskauteen. Lääkäri ei antanut toiveikkaita ajatuksia raskauden jatkumiselle. No verinen vuoto jatkui ja raskausoireetkin olivat kadonneet pikkuhiljaa melkein kokonaan.

30.12. menin kättärin päivystykseen kipujen, lämpöilyn ja vuotojen takia. Sikiöllä ei :heart: -ääniä ja raskaus oli keskeytymässä. Päätin, että avustetaan sitten lääkkellisesti. Kohtu tyhjeni lääkkellisesti hyvin ja vuotoa on enää vähän. Lämpö nyt 36,7 astetta. Itketty on tosta 20.12 asti, koska aavistin heti että kaikki ei oo ok. Sinne meni mun "jonneaaron" -vauva.

Lääkäri, kuten myös mun terv.hoitaja, että voidaan yrittää heti uudelleen kun toi vuoto loppuu ja pää kestää. Kysyin terveydenhoitajalta myös tuosta aspiriinista ja kehotti minun olemaan syömättä sitä jos sisätautilääkäri tai gynekologi sitä kehoita erikseen. Jälkitarkastus on 30.01, Sain kättärillä erittäin asiallista palvelua, onneksi, muuten mä oisin vielä enemmän hajalla.

On tässä elämässä niin paljon vääryyttä :'( Vauvan tahtoisin niin kovasti ja jotain toivoa onneksi vielä on.

Asiaa ei helpota yhtään, että ensi viikolla oon taas äitiys- ja lastenneuvolassa töissä, en tiiä miten mun pää kestää sen, mutta se nähdään silloin. Onneksi ei oo kuin kuukauden sijaisuus.

Nyt tuli ihan kauheen pitkä tilitys, sorry

 

otan osaa!!! mulla kans viikko ennen joulua :ashamed: kyllä meillä vielä onnistaa mullakin oli 3 km peräkkäin :'(

 

:hug: Ihan oikein,että tulit kirjoittamaan ja purkamaan pahaaoloasi tälle palstalle.
Täällä on monia saman kokeneita,jotka ymmärtävät.
Voimia sinulle.

 

Joo, oon lukenut paljon teidän tekstejänne ja huomaan että tämä on äärettömän hyvää terapiaa! Voimia kaikille muille keskenmenon kokeneille, kyllä meitä varmasti vielä onnistaa. Keskenmenot ovat niin rankkoja, etten toivoisi niitä pahimmalle vihamiehellenikään!

 

Voimia sulle henhen, täälläkin keskeytynyt km juuri ennen joulua rviikolla 10 + 6 ja kaavintaankin jouduin kahteen kertaan viikon sisällä, ensin jouduin odottamaan ekaan kaavintaan pääsyä 5 päivää. Olen ollut tosi masentunut ja sain onneksi sairaslomaa 2 viikkoa, nyt olo on paljon parempi ja huomenna palaan taas töihin. Oletko miettinyt sairaslomaa ihan työnkuvasikin takia, voisiko sitä harjoittelua siirtää näin perustellulla syyllä? Myös minä olin hoidossa Kätilöopistolla ja henkilökunta oli kyllä aivan ihanaa ja empattista. Kirjastosta lainasin "40 tarinaa keskenmenosta" ja sekin helpotti surutyötä. Kaikkea hyvää sinulle uudelle vuodelle.

 

Hei,

Kolme keskenmenoa läpikäyneenä voin antaa sen neuvon, että älkää olko liian vahvoja sen ekan km:n kohdalla. Surkaa kunnolla ja ottakaa sairaslomaa. Kaikkea ei tarvise kestää. Olen maksellut kovat jälkipyykit, siitä kun ekasta keskenmenosta järkyttyneenä menin töihin käytännössä katsoen ilman sairaslomaa ja ns jatkoin niin kuin ennenkin. Minulla kuitenkin oli jo ennestään yksi lapsi. Käsitelkää asia rauhassa ja sairasloma on ihan paikallaan (lääkärille pitää sanoa suoraan että normaali saikku ei riitä, muuten saa vaan n viikon), ei aina voi olla supertehokas ! Jaksatte sitten yrittää uudestaan paremmalla mielellä. Tsemppiä.

 

Niin, en tiedä tuosta kun oon kohta pari viikkoa jo itkeny, pakko saada jotain muutakin ajateltavaa ja toisaalta saan varmasti myös työn puolesta positiivisia ajtuksia ym. Käyn kokeilemassa miten käy.... saan varmasti sairaslomaa jos sitä haluan.
Voimia teille kaikille!

 

Minäkin liityn tänne.. Itse jo aavistelin keskenmenon koittaneen mutta neuvolan täti sen tänään varmisti. Viikkoja oli vasta 6. Ehdimme jo kertoa vauva-uutisesta kavereille ja sukulaisille, nyt tarvitsee vaan kerätä voimia kertoa että kesken meni. itselläni on tällä hetkellä jotenkin kummallisen hyvä fiilis, mutta voipi olla melko varmaa että kun sitten tulee eteen se että pitäisi huonot uutiset kertoa niin siinä voi muutamatkin kyyneeleet tulla vuodatettua. Neuvoilan täti sanoi että heti kun siltä tuntuu saa uutta alkaa yrittämään... Itse tästä nyt kuitenkin opin että seuraavalla kerralla odotan ainakin pari kolme neuvolakäyntiä ensin ennenkun kenellekään kerron vauvan odotuksista yms. Voimia kaikille saman kokeneille!!

 

HmL: Otan osaa suruusi Keskeytykö itsestään vai? Ja miten jaksat nyt?

Itsekin olin kertonut todella monelle raskaudesta, mutta toisaalta hyvä niin, koska ehkä he ymmärtävät mielentilaani nyt paremmin. Eikä se kertominen vaikeaa ollut, monet kertoivat samalla että ovat myös itse saaneet keskenmenon. Kaverin mutsilla on jokaisen lapsen välillä tullut keskemeno eli 3 km ja 3 tervettä lasta. Ja oma äitini on kokenut km:n kanssa, juuri saman ikäisenä kuin minä olen nyt ja hänellä on nyt 5 tervettä lasta. Eli eiköhän se aurinko vielä tänne risukasaankin paista, toivotaan ainakin sydämen pohjasta niin!

 

Onko kukaan lukenut uusinta Me Naiset-lehteä, jossa Hagmanin rouvalle oli sanottu sairaalassa, että hänellä on tuulimuna, kun oli joutunut menemään sairaalaan verenvuotojen takia. Nyt rouva on kuitenkin viimeisillään raskaana. Ei ollut heti mennyt keskeytykseen kun ei päässyt. Että sillai sitten.
Aloin omallakin kohdalla jo epäilemään Suomen lääketiedettä. olisikohan munkin pitänyt odottaa vielä pari viikkoa? No turha sitä enää surra :'(

 

Keskenmenoni tapahtui siten että testiä seuraavana päivänä alkoi vuoto jota pidin niukkana ja sitä kesti 4 päivää mutta muuttui sitten melko runsaaksi, että siinä se sitten keskeytyi. Tein uuden testin kun olin varma että kesken meni ja eihän sieltä testistä sitten löytynytkään kuin 1 viiva. Täänään sitten oli neuvola ja siellä sitten myös täti sanoi ja varmisti että kesken on mennyt.
Kummallsta kyllä, itse voin todella hyvin. Kaikki oli ja on edelleenkin hyvin uutta ja ihmeellistä... Olen kyllä saanut paljon tukea ystäviltä jotka ovat saman kokeneet, ja täältä palstaltakin olen saanut paljon hyvää tietoa.Kiitokset vaa kaikille!!