Mulla oli vähän sama juttu viime kuussa... Keskenmeno rv 9+0. Edellisenä päivänä näin "terveen ja vahvan" pikkuisen ultrassa... Ei tietoa miten kaikki meni niin äkkiä niin huonoon suuntaan... :/ Täälläkin kaksi lasta, joiden ansiosta jaksaa... Ekan viikon itkin joka ilta ja yö silloin, kun muut nukkui. Päivällä, silmät turvonneena, oli muuta tekemistä, silloin kamala olo pysyi "kurissa". Mulla vuoto loppui viidessä päivässä (oli eka ja toiv. viimeinen keskenmeno) eikä kielletty heti yrittämästä uusiks. Tää uusi yritys onkin saanut ajatukset muualle. Silti joskus tulee ikävä juuri sitä pikkuista... Ja jos uusi raskaus alkaisi, olisin varmaan ihan hermona kuinka käy... Anopilla on 3 keskenmenoa takana (90-luvulla, nuori anoppi) ja sanoo että vieläkin joskus tulee mieleen, minkä ikäisiä lapsia nyt olisivat, tyttöjä vai poikia jne. Mutta sen jälkeen syntynyt lapsi on auttanut eniten. Ja aika parantaa, vaikka koskaan ei voisikaan unohtaa... Toivottavasti olosi helpottaa pian... :hug: onneksi sinullakin on jo pikkuisia ihmeitä...
