Toivottavasti kaikki on hyvin! Itselläni oireili niin, että viikolla 4-5 oli niukkaa veristä vuotoa. Oli melko lähellä kuukautisten aikaa, joten neuvolassakin rauhoiteltiin, että vuoto on mahdollista sinä aikana, kun kuukautisten olisi pitänyt olla. Vuotoa tuli tuolloin vajaan viikon verran ja loppui. Sitten oli viikko taukoa ja tuhruilu alkoi jälleen. Oli pientä ja pärjäsi hyvin pikkuhousunsuojalla päivän. Kipuja ei ollut. Tuhruilua enemmän aamuisin. Iltapäivällä, illalla ja yöllä ei juurikaan tullut mitään vuotoa.
Tuhruilu siis jatkui ja soitin neuvolaan. Neuvolan täti kehotti viikolla 10 käymään ja yritti kuunnella sydänääniä. Ei oikein mitään saatu kuulumaan. Sitten kokeiltiin myös ultraa, jotain siellä näkyi, mutta tulos hyvin epävarma. Viikon 11 lopulla alkoi runsaampi vuot ja vatsakivut eräänä iltana. Tiesin jotenkin jo aiemmin, ettei kaikki ole hyvin. Oireet (rintojen arkuus jne.) olivat hiljalleen hävinneet viikon kuluessa. Seuraavana päivänä minulla oli neuvolan lääkärille aika. Soitin aamulla neuvolaan ja neuvottiin tulemaan lääkärille, jotta saisin lähetteen sairaalaan. Lääkärin vastaanotolla vuoto jo melko runsasta (normaali siteellä kuitenkin pärjäsi) ja seassa oli hyytymiä. Eli asia oli selvä. Lähdin sairaalaan, jossa tehtiin ultra alakautta. Selvisi, että kyseessä oli tuulimunaraskaus eli sikiötä ei ollut, muuten raskaus kehittyi normaalisti. Samantien pääsin (jouduin) kaavintaan ja nyt toivutaan. Ei kiva kokemus. Jotenkin helpotti se, että itsellä oli alitajunnassa tieto, ettei kaikki ole kohdallaan. Asiaan oli ikäänkuin ehtinyt valmistautua. Mutta silti...
Toivon sydämestäni, että sinulla Suvi on kaikki hyvin. Tsemppiä!! Ja soita ihmeessä neuvolaan, jos siltä tuntuu.