Toggle sidebar

Keskenmeno, aika pysähtyi eilen.

Vastaa
[QUOTE="sipsi";26739172]Lämmin osanottoni teille :hug: Olkaa tukena toisillenne, surkaa yhdessä... Osaan jollain tasolla saman kuvitella, kaksi keskenmenoa mekin olemme läpikäyneet. Kovasti kovasti voimia teille.[/QUOTE]

Kiitos, kyllä ollaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkukaupunkilainen:
Kiitos!
Siis kyllä se raskaus nyt on ollut tiedossa jo talvesta asti ja tässä oli vaimo raskaana, en minä.
Ja kyllä, minä olen mies.
Enkä ole ollut kännissä moneen viikkoon...
Click to expand...

sorry, mä jostain syystä ajattelin että oot nainen, siis ööö miten sekaisin mulla menee... kun ajattelin vaan jos olisit nainen niin sekin olisi voinnut olla syy. Vaikka en hakkua ketään ikinä halua jos joku sellaista kokee vaikka juo raskauden aikana. Mutta kiitos nyt tiedän että mies oot. VOIMIA todella todella paljon:hug::ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Venakko Milanna:
sorry, mä jostain syystä ajattelin että oot nainen, siis ööö miten sekaisin mulla menee... kun ajattelin vaan jos olisit nainen niin sekin olisi voinnut olla syy. Vaikka en hakkua ketään ikinä halua jos joku sellaista kokee vaikka juo raskauden aikana. Mutta kiitos nyt tiedän että mies oot. VOIMIA todella todella paljon:hug::ashamed:
Click to expand...

No, onhan täällä palstalla enemmän naisia, kuin miehiä. Ei se mitään.
Juu, ei ole vaimo juonut raskauden aikana...
Kiitos !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkukaupunkilainen:
No, onhan täällä palstalla enemmän naisia, kuin miehiä. Ei se mitään.
Juu, ei ole vaimo juonut raskauden aikana...
Kiitos !
Click to expand...


niin siks luulin naiseks sua, sorry oikeasti... muistin vaan ketjun ja yhdistin... siks luulin ett toi voi olla syy, mutta joo mä olen tyhmä:ashamed:mut toivottavasti et ajattelee mitään pahaa, kun vain kysyin ja pyydän anteeksi
 
  • Tykkää
Reactions: Pikkukaupunkilainen
Alkuperäinen kirjoittaja Venakko Milanna:
voi ei, otan osaa:(:hug:

paljon voimia sun perheelle...

mutta saanko kysyn yks juttu, mä varma sekoitan sua jonkun toisen kanssa, mutta olitko sinä vai ei joka muutama päivää sitten juonnut, kun oli joku palstakännit ketju:ashamed:, mä en pahalla, jokainen tekee kuin halua, kysyn vaan kun ootko se sinä ja oletko vast nyt saanut tietä raskaudesta:ashamed:
Click to expand...

No eiköhän tuo Pikkukaupunkilaisen avatar jo kerro kaiken:)


Osanotto Pikkukaupunkilaiselle ja vaimolle ja paljon voimia sureessa surussa:hug:
 
Olen todella pahoillani.
Nyt tarvitsette toisianne enemmän kuin koskaan. Älkää unohtako isompia lapsiakaan hekin ovat kokeneet menetyksen.
Suosittelen Tuntematon Enkeli sivustoa, sieltä saatte vertaistukea ja voitte keskustella muiden kohtukuoleman kokeneiden kanssa.
Miksi? on kysymys mikä pyörii päässä vielä pitkään ja varmasti ikuisesti. Siihen kun ei vain valitettavasti ole vastausta.
Paljon voimia teidän perheelle ja ennen kaikkea vaimollesi toipumiseen :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meteli Seis:
Olen todella pahoillani.
Nyt tarvitsette toisianne enemmän kuin koskaan. Älkää unohtako isompia lapsiakaan hekin ovat kokeneet menetyksen.
Suosittelen Tuntematon Enkeli sivustoa, sieltä saatte vertaistukea ja voitte keskustella muiden kohtukuoleman kokeneiden kanssa.
Miksi? on kysymys mikä pyörii päässä vielä pitkään ja varmasti ikuisesti. Siihen kun ei vain valitettavasti ole vastausta.
Paljon voimia teidän perheelle ja ennen kaikkea vaimollesi toipumiseen :hug:
Click to expand...

Kiitos sinulle!
Tuemme totta kai toisiamme, vaikka emme tällä hetkellä olekaan konkreettisesti toisiamme tukemassa.
Vaimon sisko meni yöksi sairaalaan vaimolleni seuraksi.
Minä olisin jäänyt, mutta vaimoni itselleen ominaisesti ajatteli muita ensin ja sanoi: "Ei, älä jää. Mene kotiin lasten kanssa, he tarvitsevat sinua nyt minua enemmän."
Joten tuen vaimoa nyt tähän tapaan kotoa käsin, teinien kanssa käytiin asiasta pitkät keskustelut ja puhuttiin asioista ja siitä, mitä on tapahtunut.
Huomenna pitäisi vaimon kotiutua.
Miksi-kysymys tulee varmasti rassaamaan vielä vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä, mutta eteenpäin vaan, vaikka paskaa tulee idästä ja lännestä päälle.
Mutta kyllä me selviämme; olemme yhdessä selättäneet kaksi syöpää, taloudellisen ahdingon ja muutaman läheisen kuoleman - me emme tähän kaadu!
 
  • Tykkää
Reactions: Meteli Seis, pookypooh, narikka83 ja 2 muuta
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkukaupunkilainen:
Kiitos sinulle!
Tuemme totta kai toisiamme, vaikka emme tällä hetkellä olekaan konkreettisesti toisiamme tukemassa.
Vaimon sisko meni yöksi sairaalaan vaimolleni seuraksi.
Minä olisin jäänyt, mutta vaimoni itselleen ominaisesti ajatteli muita ensin ja sanoi: "Ei, älä jää. Mene kotiin lasten kanssa, he tarvitsevat sinua nyt minua enemmän."
Joten tuen vaimoa nyt tähän tapaan kotoa käsin, teinien kanssa käytiin asiasta pitkät keskustelut ja puhuttiin asioista ja siitä, mitä on tapahtunut.
Huomenna pitäisi vaimon kotiutua.
Miksi-kysymys tulee varmasti rassaamaan vielä vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä, mutta eteenpäin vaan, vaikka paskaa tulee idästä ja lännestä päälle.
Mutta kyllä me selviämme; olemme yhdessä selättäneet kaksi syöpää, taloudellisen ahdingon ja muutaman läheisen kuoleman - me emme tähän kaadu!
Click to expand...

Hienoa kun tuette, romahtamisen paikkoja tulee varmasti teille molemmille ja pitääkin tulla. Lapset ei välttämättä niin asioita näytä (tietysti riippuu lapsesta, meillä ei ainkaan vanhemmat lapset niin näyttäneet) vaikka varmasti miettiikin.
Puhuminen tosiaan helpottaa ja tietysti se aika.
Elämää on vaan tosiaaan jaksettava elää ihan itsensä ja perheen takia vaikka se välillä pahalta tuntuisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meteli Seis:
Hienoa kun tuette, romahtamisen paikkoja tulee varmasti teille molemmille ja pitääkin tulla. Lapset ei välttämättä niin asioita näytä (tietysti riippuu lapsesta, meillä ei ainkaan vanhemmat lapset niin näyttäneet) vaikka varmasti miettiikin.
Puhuminen tosiaan helpottaa ja tietysti se aika.
Elämää on vaan tosiaaan jaksettava elää ihan itsensä ja perheen takia vaikka se välillä pahalta tuntuisikin.
Click to expand...

Totta kai tulee romahtamisia, varmaan vielä jonkun ajan jälkeenkin, vaikka välillä menisikin paremmin.
Puhumalla meillä on aina asiat ratkottu.
Elämää on tosiaan pakko jatkaa, mutta onneksi on monta syytä elää, vaikka yhden ison lohkon onkin menettänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja La Paset:
Mukana surussanne.
Joku viisas on joskus sanonut, että kesken mennyt ei olisi ollut kelvollinen elämään. Luonto itse hoitaa nämä asiat.
Click to expand...

Kiitos!
Sattaa tuossakin olla perää - luonto on armoton, mutta toisaalta, jos olisi ollut vaikeasti sairas, ei tulevan lapsen elämä olisi kovin "hääviä" ollut...
Mutta sitäpä emme saa koskaan tietää, on vain puskettava eteenpäin ja lapioitava sontaa elon tieltä pois...
 
BV siis, todennäköisesti. Kannattaa todellakin huolehtia, kaikkien, moisista tulehduksista jotka kyllä; voivat aiheuttaa keskenmenoja (moni ei tiedä ja menee Lactalilla eteenpäin.) Itsesyytökset ja itsesääli ei auta, vaikkakin ymmärrettävää.
 
Voimia tuleviin päiviin. <3



Minä menetin omani rv 21+6. Tapahtumasta on jo yli 2 vuotta ja edelleen suru ja ikävä kulkee mukana. Mieheni oli urhea siihen saakka kunnes kantoi pienen pienen arkun haudalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hhhh:
BV siis, todennäköisesti. Kannattaa todellakin huolehtia, kaikkien, moisista tulehduksista jotka kyllä; voivat aiheuttaa keskenmenoja (moni ei tiedä ja menee Lactalilla eteenpäin.) Itsesyytökset ja itsesääli ei auta, vaikkakin ymmärrettävää.
Click to expand...

Kyllä se syykin sieltä selviää...
Itsesäälin vaaraa meidän kohdalla ei ole, itsesyytösten kylläkin.
 
[QUOTE="joku";26739661]Voimia tuleviin päiviin. <3



Minä menetin omani rv 21+6. Tapahtumasta on jo yli 2 vuotta ja edelleen suru ja ikävä kulkee mukana. Mieheni oli urhea siihen saakka kunnes kantoi pienen pienen arkun haudalle.[/QUOTE]

Kiitos!
 
[QUOTE="vieras";26739691]Miten niin ette saa tietää?[/QUOTE]

Siis emme saa tietää sitä, millaista elämä lapsen kanssa olisi ollut, jos sattuisi, että olisi ollut sairas jollain tavalla.
Sen toki saamme selville hyvinkin pian, oliko periaatteessa fyysisesti täysin elinkelpoinen.
 
Olen todella pahoillani tapahtuneesta :( tiedän tasan miltä teistä nyt tuntuu. Neljä kuukautta sitten kävin neuvolassa, kaikki olis pitänyt olla hyvin, rv 19. Sykettä ei löydetty, haettiin ultra ja näin ettei pieni enää liikkunut eikä sydän lyönyt.
Kun synnytyksen jälkeisenä päivänä tulin kotiin, olo oli ihan tyhjä, sairaalaan oli jäänyt jotain niin rakasta.
Mulla pahin kesti kuukauden, nyt 4kk jälkeen olen hyväksynyt asian ja pystyn jatkamaan eteenpäin.
Paljon voimia teille ja puhukaa toisillenne ja muille läheisillenne asiasta silloin kun siltä tuntuu, silloin kun tuntuu todella pahalta, se auttaa. Ja surra saa ja pitää.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

L
Seitsemäs enkeli
Viestiä
5
Luettu
473
Lapsen saaminen
Lumi-Marja
L
O
Teologian lisäopetusta kesäleirillä
Viestiä
3
Luettu
17K
Aihe vapaa
ov
O
RituC
Yhteinen projektimme, osa 1/2
Viestiä
1
Luettu
25K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Asianajaja
Asianajaja

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa