Hei kaikille!
Pitkän hiljaiselon jälkeen minäkin täältä jotain kirjoittelen. Olen kyllä lähes joka päivä käynyt lukemassa ilonne ja surunne, mutta ei ole ollut voimia kirjoittaa. On ollut ikävää, että myös paljon ikävää on tapahtunut

Voimia vielä kaikille keskenmenon kokeneille minunkin puolestani, jos vielä täällä käytte meitä moikkaamassa!
Eli valitettavasti pahaoloni on jatkunut. Onneksi välillä on aina parempia päiviä niin niiden voimalla jaksaa. Paino tippunut 5 kiloa mutta ei onneksi sen enempää eikä tiputukseenkaan ole jouduttu. Heikko olo kyllä on. Onneksi parina päivänä olen pystynyt jo käymään töissä. Oon käynyt lukemassa myös yhtä toisen paikan keskustelupalstaa joka on pahoivoivien vertaistukiryhmä ja se antanut kanssa kovasti voimia.
Varhaisultrassa käytiin pari viikkoa sitten ja kaikki oli hyvin. Oli mahtavaa nähdä sydämen sykkivän kovasti. Mies oli näkevän toisenkin alkion mutta kyllä siellä vain yksi oli

. Sen mukaan LA olisi pari päivää aikaisemmin ja tänään alkaisi viikko 11. Eli virallisesti sisällä olisi nyt sikiö eikä alkio

. NP-ultra olisi itsenäisyyspäivän jälkeen.
Viikonloppuna pääsin kauppaan ja kovasti intoilin miehelle, että ostetaan joku pieni vauva juttu, mutta halusi vielä hetken aikaa malttaa.. miekin sitten yritän

. Raskauteni tietää jo tosiaan tosi moni. Töissä yrittänyt vielä pitää pienellä joukolla pari viikkoa mutta kyllähän ne varmaan jotain arvaa kun oon vähän väliä poissa. Haluaa vain heille vielä pitää salassa kunnes ollaan viikolla 13. Pahalta tosin tuntuu myös huijaaminen kun toiset huolissaan, että toivottavasti et ole vakavasti kipeä... No enää ei montaa viikkoa. Pelkään jotenkin kokoajan, että menee kesken, mutta tosi moni mulle sanonut, että murheet pitää sitten vasta murehtia, kun niitä on ja iloita onnesta onnen aikaan. Koitan ajatella ja toimia sitten niin

! Pelkään varmaan myös siksi, että jos ikävästi kävisi, niin en tiedä olisinko ihan heti valmis yrittämään uutta. Siis ehdottamasti kyllä myöhemmin mutta muutamien kuukausien tauon tähän pahoinvointiin henkisistä syistä kyllä tarvitsisin.
Mutta niin ihana käydä lukemassa teidän viestejä ja jotenkin sitten itsekkin jaksaa olla iloisempi! tsemppiä kaikki sisaret!