E
ekaakertaako?
Vieras
Moikka moi taas..
Huonosta olosta tuntemuksia oli mullakin lauantaia. Oli todella väsynyt ja paha olo ja taipu vaan punkkaan kokoajan ja itkukin pääsi kun niin oli jotenkin väsy ja mieli maassa. Muuten voinnit ollu ihan ok kohdillaan. Ei oo tarvinnu oksennella vielä ollenkaan.
Outoja juttuja on tullut, kuten se, että mua kuvottaa aivan suunnattomasti repiä leikkelettä paketista irti. Musta se on vaan jotenkin aivan hirveen näköstä ja ällöttävää.. Hmm.. no aikasemmin ei ole mitään tämmöstä ollu. oonkin leivän päällä reilun viikon syöny vaan juustoa, paitsi jos on valmis leipä. Ei siinä ahdista ne kinkut yhtään = ) Joo, outoa! = ) = )
No kivaa, että jollain muullakin on mammat jo jalassa, ajattelin jo, että oonko mä ihan ainut ja outo innokas mammailia.. Ne vaan tuntuu niin paljon paremmalle päällä. Tänään on suorat housut kun on tapaaminen, onneks nämä aika isot niin menee vielä oikein hyvin päälle..
Hmm.. Tänään (juuri äsken) kerroin esimiehelle raskaudesta. Tuntu, että on pakko kun tuli kovasti kertomaan erilaisista uusista suunnitelmista ja tulevaisuudesta ja muutetuista toimintamalleista jne jne jne.. Mun oli vaan aivan pakko kertoa, en voinu enää pitää sisällä. Tuli NIIN kaksi naamainen olo kun toivon etten ole täällä enää tuolloin kun muutokset tulee voimaan. Ja lisksi en halua että yritys tekee harkitsemattomia päätöksiä mihin tilallani saattaa olla vaikutusta.. Nyt kun tuntuu, että paljon muuttuu ja tulee muuttumaan työpaikallani..
No pomo potti asian hyvin, onnitteli ja kun kerroin, että mua hermostuttaa ihan hulluna kertoa tästä asiasta aj että olen ian alussa vielä niin hän kommentoi vaan, että tämähän on vaan iloinen uutinen! Ja kerkiöämme hommailemaan paljon juttuja vielä ennen kun jään pois hommista! no tunne oli todella helpottunut kun sain asiasn kerrottua. Toki sanoin, että mitä vaanhan voi vielä tapahtua, että mikään ei ole todellakaan vielä varmaa.. Tosin, itsellä alkaa olemaan oikein hyvä fiilis tästä raskaudesta, en mieti enää niin paljon, että jos menee kesken jne. nyt tuntuu, että totta kai me tämä vauva saadaan. Ajatukset on hiuka kääntyny jo enemmänkin sinne synnytykseen ja pelkoon.. miten hitossa sen kestää????
Huonosta olosta tuntemuksia oli mullakin lauantaia. Oli todella väsynyt ja paha olo ja taipu vaan punkkaan kokoajan ja itkukin pääsi kun niin oli jotenkin väsy ja mieli maassa. Muuten voinnit ollu ihan ok kohdillaan. Ei oo tarvinnu oksennella vielä ollenkaan.
Outoja juttuja on tullut, kuten se, että mua kuvottaa aivan suunnattomasti repiä leikkelettä paketista irti. Musta se on vaan jotenkin aivan hirveen näköstä ja ällöttävää.. Hmm.. no aikasemmin ei ole mitään tämmöstä ollu. oonkin leivän päällä reilun viikon syöny vaan juustoa, paitsi jos on valmis leipä. Ei siinä ahdista ne kinkut yhtään = ) Joo, outoa! = ) = )
No kivaa, että jollain muullakin on mammat jo jalassa, ajattelin jo, että oonko mä ihan ainut ja outo innokas mammailia.. Ne vaan tuntuu niin paljon paremmalle päällä. Tänään on suorat housut kun on tapaaminen, onneks nämä aika isot niin menee vielä oikein hyvin päälle..
Hmm.. Tänään (juuri äsken) kerroin esimiehelle raskaudesta. Tuntu, että on pakko kun tuli kovasti kertomaan erilaisista uusista suunnitelmista ja tulevaisuudesta ja muutetuista toimintamalleista jne jne jne.. Mun oli vaan aivan pakko kertoa, en voinu enää pitää sisällä. Tuli NIIN kaksi naamainen olo kun toivon etten ole täällä enää tuolloin kun muutokset tulee voimaan. Ja lisksi en halua että yritys tekee harkitsemattomia päätöksiä mihin tilallani saattaa olla vaikutusta.. Nyt kun tuntuu, että paljon muuttuu ja tulee muuttumaan työpaikallani..
No pomo potti asian hyvin, onnitteli ja kun kerroin, että mua hermostuttaa ihan hulluna kertoa tästä asiasta aj että olen ian alussa vielä niin hän kommentoi vaan, että tämähän on vaan iloinen uutinen! Ja kerkiöämme hommailemaan paljon juttuja vielä ennen kun jään pois hommista! no tunne oli todella helpottunut kun sain asiasn kerrottua. Toki sanoin, että mitä vaanhan voi vielä tapahtua, että mikään ei ole todellakaan vielä varmaa.. Tosin, itsellä alkaa olemaan oikein hyvä fiilis tästä raskaudesta, en mieti enää niin paljon, että jos menee kesken jne. nyt tuntuu, että totta kai me tämä vauva saadaan. Ajatukset on hiuka kääntyny jo enemmänkin sinne synnytykseen ja pelkoon.. miten hitossa sen kestää????
on vähän vähentynyt mutta eilen sitten tempaistiin kaksi kertaa. Ei tuntunut ollenkaan erikoiselta, paitsi että rinnat on aika arat. Tuntui itseasiassa tosi hyvältä, koska se jotenkin lähetää meitä parina ja haluaisin ylläpitää seksielämäämme mahd pitkään (tietenkin odotuksen ehdoilla). Jos rupeaa tuntumaan omituiselta, niin lopetammme tietty..
. 
Pöh! On niin pahaan aikaan, ettei vaan pääse.. no seuraavalla kerralla täytyy varata parempi ajankohta, että pääsee osallistumaan. Tai no enpä tiedä onko tuolla neuvolassa hänelle mitän uutta kun on jo yhden lapsen isä..
Pläräilin kalenteriani viikonloppuna kun täyttelin papereita ja punaiset liput ovat liehuneet muutamasta viikosta jopa 45 päivän välein. Onneksi sain ekan ultran jo vahingossa gynegologi-käynnin yhteydessä: olen ainakin itse kartalla siitä missä mennään. 
Eli nyt sitä mennään.