***KESÄMASUT KESÄKUUSSA JA HEINÄKUUSSA***
- Viestiketjun aloittaja umayya
- Ensimmäinen viesti
jadal
aika kovat paineet sulla oli mapitus. Tuskin yks ibumax mitään pahaa saa aikaan, älä siitä hätäile 
talvis taidat päästä sinäkin vauvan hakuun onnea matkaan!
talvis taidat päästä sinäkin vauvan hakuun
onnea matkaan!Kiitos lämmittävistä sanoista! Tuntui kivalta nähä oma nimimerkkinsä et joku mulle kirjottanu jotaa :heart:
Musta on alkanu tuntua et tosiaan jää viimoseks lapsoseks, mieskään ei lisää kuulemma haluais ja mä pelkään näitä "joka-raskaudessa-pahenevia liitoskipuja"
Raffel mä sain kans turvotuksen Kamalan näkönen kaksoisleuka ja jalkapöydät pyöreät Aapuva.. Eiku vettä kitusiin
Saunan jälkeen on supistellu kiitettävästi et pitää ihan käveleminen pysäyttää ku kiristää, mutmut, ei ne kipeydy mun mielestä.. :snotty:
Jospa oisin ens ke kotosalla ku ois poijan syndet
Nyt gladiaattoreita vahtaamaan ja makaamaan :wave:
kleo ja Sara 39+2
Musta on alkanu tuntua et tosiaan jää viimoseks lapsoseks, mieskään ei lisää kuulemma haluais ja mä pelkään näitä "joka-raskaudessa-pahenevia liitoskipuja"
Raffel mä sain kans turvotuksen
Kamalan näkönen kaksoisleuka ja jalkapöydät pyöreät Aapuva.. Eiku vettä kitusiinSaunan jälkeen on supistellu kiitettävästi et pitää ihan käveleminen pysäyttää ku kiristää, mutmut, ei ne kipeydy mun mielestä.. :snotty:
Jospa oisin ens ke kotosalla ku ois poijan syndet
Nyt gladiaattoreita vahtaamaan ja makaamaan :wave:
kleo ja Sara 39+2
Ilmis
Ihana, täydellinen neitonen syntyi keskiviikkona 10.6 aamuyöllä viikoilla 40+6.
Kokoa oli 3685g ja 51cm ja py 36.
Synnytyskertomusta, jos joku haluaa tietää
Maanantai aamuna huomasin tissien olevan todella turvonneet ja arat, ajattelin että vihdoinkin joku merkki hormoonimuutoksesta... Neuvolassa maanantaina kaikki oli paremmin kuin hyvin ja jo poliaikaa varailtiin... Maanantai iltana alkoi seitsemältä supistukset, tosin epäsäännölliset semmoiset eli oikein termein harjoitussupistukset. Tuntuivat jo ikäviltä eikä nukkumisesta tullut mitään, mutta eivät siis tehneet kipeää pahemmin eivätkä lääketieteteellisesti muuta kuin kertoneet vauvalle että kohta mennään Jälkeenpäin niin helppo kerrata, maanantainahan luulin et jo ne oli todellisia suppareita Limatulppa irtosi myös jo maanantai iltana yhdeksältä ja veristä vuotoa tulikin sitten synnytykseen asti.
Eli eipä tullut nukuttua, aamulla mies kävi töissä mutta tuli heti takaisin, olin jo niin kipeä ja supistuksia tuli 3-10min välein, mutta EI säännöllisesti |O
Iltapäivällä sitten klo 15. säännöllistyivät suoraan 4-5min ja joo, niin kliseitä, niin kliseitä, mutta kyllä sen sitten tietää on niin kuvaava lause!!!
Kestin vielä pari tuntia kotona, mutta sitten tuli jo itku ja oli pakko lähteä. Sairaalassa oli ruuhkaa, joten jouduimme pari tuntia odotella sielläkin ennen kuin sain lääkettä ja asiassa päästiin eteenpäin. Mutta eipä ollut kiire pois kun oli päivän selvää että nyt se muuten tulee! Seiskan jälkeen joskus pääsin sitten ilokaasua hengitteleen ja se jelppas kyllä mukavasti! Epiduraalin sain klo 22 ja uutta putkeen n. klo 23.30, sitten vain odoteltiin, kun olin niin turta ettei siinä tilanteessa paljon synnyttämään pystynyt! Hyvin puudutti nääs! Puoli neljältä alkoi viimein loppurutistus ja puolen tunnin ponnistuksen jälkeen tyttö tuli maailmaan. =)
Synnytys oli todella rankka, koska en ollut nukkunut 36tuntiin enkä syönyt 24tuntiin mitään, mutta muuten hieno ja hyvä kokemus. Joten koittakaa saada nukuttua ja syökää kun maistuu! Nyt odotus tuntuu niin kaukaiselta ja samoin synnytyskin, paikat parantuneet tosi kivasti! B)
Mutta kyllä tuo palkinto on maailman ihanin! Voimia kaikille loppuodotukseen ja varsinkin itse koitokseen :hug:
Ilmatar ja Armas typyliini 3vrk :heart:
Kokoa oli 3685g ja 51cm ja py 36.
Synnytyskertomusta, jos joku haluaa tietää
Maanantai aamuna huomasin tissien olevan todella turvonneet ja arat, ajattelin että vihdoinkin joku merkki hormoonimuutoksesta... Neuvolassa maanantaina kaikki oli paremmin kuin hyvin ja jo poliaikaa varailtiin... Maanantai iltana alkoi seitsemältä supistukset, tosin epäsäännölliset semmoiset eli oikein termein harjoitussupistukset. Tuntuivat jo ikäviltä eikä nukkumisesta tullut mitään, mutta eivät siis tehneet kipeää pahemmin eivätkä lääketieteteellisesti muuta kuin kertoneet vauvalle että kohta mennään
Jälkeenpäin niin helppo kerrata, maanantainahan luulin et jo ne oli todellisia suppareita Limatulppa irtosi myös jo maanantai iltana yhdeksältä ja veristä vuotoa tulikin sitten synnytykseen asti.Eli eipä tullut nukuttua, aamulla mies kävi töissä mutta tuli heti takaisin, olin jo niin kipeä ja supistuksia tuli 3-10min välein, mutta EI säännöllisesti |O
Iltapäivällä sitten klo 15. säännöllistyivät suoraan 4-5min ja joo, niin kliseitä, niin kliseitä, mutta kyllä sen sitten tietää on niin kuvaava lause!!!
Kestin vielä pari tuntia kotona, mutta sitten tuli jo itku ja oli pakko lähteä. Sairaalassa oli ruuhkaa, joten jouduimme pari tuntia odotella sielläkin ennen kuin sain lääkettä ja asiassa päästiin eteenpäin. Mutta eipä ollut kiire pois kun oli päivän selvää että nyt se muuten tulee!
Seiskan jälkeen joskus pääsin sitten ilokaasua hengitteleen ja se jelppas kyllä mukavasti! Epiduraalin sain klo 22 ja uutta putkeen n. klo 23.30, sitten vain odoteltiin, kun olin niin turta ettei siinä tilanteessa paljon synnyttämään pystynyt! Hyvin puudutti nääs! Puoli neljältä alkoi viimein loppurutistus ja puolen tunnin ponnistuksen jälkeen tyttö tuli maailmaan. =) Synnytys oli todella rankka, koska en ollut nukkunut 36tuntiin enkä syönyt 24tuntiin mitään, mutta muuten hieno ja hyvä kokemus. Joten koittakaa saada nukuttua ja syökää kun maistuu! Nyt odotus tuntuu niin kaukaiselta ja samoin synnytyskin, paikat parantuneet tosi kivasti! B)
Mutta kyllä tuo palkinto on maailman ihanin! Voimia kaikille loppuodotukseen ja varsinkin itse koitokseen :hug:
Ilmatar ja Armas typyliini 3vrk :heart:
HelloShitty
tsemppiä talvis!!! :wave:
tultiin just anoppilasta. maito alkanu vihdoinkin vähän nousemaan. tähän asti ei oo juuri ollu mitään ja oon joutunu antaa nania. :/ pitääpä googlettaa vinkkejä millä sais nousemaan vielä paremmin. pilsneriä ei nyt satu olee lähellä. :x
paljon suppareita kaikille!!!! :attn:
HS ja Juliet 3 vrk :heart:
tultiin just anoppilasta. maito alkanu vihdoinkin vähän nousemaan. tähän asti ei oo juuri ollu mitään ja oon joutunu antaa nania. :/ pitääpä googlettaa vinkkejä millä sais nousemaan vielä paremmin. pilsneriä ei nyt satu olee lähellä.
:x paljon suppareita kaikille!!!! :attn:
HS ja Juliet 3 vrk :heart:
Pitkän piinan jälkeen vihdoin 11.6. 03:08 syntyi meille maailman suloisin ja ihanin poika :heart: Strategiset mitat 2780g ja 46cm, eli aikas pieni tapaus. Viikkoja oli 41+2.
Synnytys meni hyvin mutta supistuksiin tarvittiin vauhdittajaa. Kertomuksen tulen kirjoittamaan myöhemmin. Nyt takas ihailemaan aikaan saannosta :heart:
Lissu ja jätkän pätkä
Synnytys meni hyvin mutta supistuksiin tarvittiin vauhdittajaa. Kertomuksen tulen kirjoittamaan myöhemmin. Nyt takas ihailemaan aikaan saannosta :heart:
Lissu ja jätkän pätkä
jadal
mulla muuten myös ollut tän päivä jalat kuin tukit, ja käsissäkin näkyy turvotusta olevan, iho sellainen laikukas... käydään tossa tk:ssa mittaamassa verenpaine, se kun on ihan lähellä. eipähän tarvitse sitten miettiä onko ihan normaali turvotusta vai ei. anoppi oli jo lähettämässä sairaalaan kun katsoi mun nilkkoja...
Talvis tsemppiä koitokseen! :hug: toivottavasti eivät kotiin takas passita.
Onnea vauvan saaneille! :heart: :flower:
Mikä ihme mulla on kun tärisen ihan koko ajan niinku olis verensokerit tosi alhaalla mut ei ne voi olla kun oon koko päivän syöny 2-3h välein jotain? :/
noppispoppis & toukkis 39+4 :heart:
Onnea vauvan saaneille! :heart: :flower:
Mikä ihme mulla on kun tärisen ihan koko ajan niinku olis verensokerit tosi alhaalla mut ei ne voi olla kun oon koko päivän syöny 2-3h välein jotain? :/
noppispoppis & toukkis 39+4 :heart:
Ilmis onnittelut :flower:
Mapitus jos sun olo huononee tai jatkuu,niin lähdet näytille,olkoot klo silloin vaikka 2 yöllä :hug: Ja kun sun paineetkin on noin korkealla
Lissuli onnittelut sinnekin :hug:
Noppispoppis onko sulla ollut ennen häikkää verensokereiden kanssa kun en nyt muista?Niin ja ootko muistanut juoda?
BV ja P 1kk 1vk :heart:
Mapitus jos sun olo huononee tai jatkuu,niin lähdet näytille,olkoot klo silloin vaikka 2 yöllä :hug: Ja kun sun paineetkin on noin korkealla
Lissuli onnittelut sinnekin :hug:
Noppispoppis onko sulla ollut ennen häikkää verensokereiden kanssa kun en nyt muista?Niin ja ootko muistanut juoda?
BV ja P 1kk 1vk :heart:
Bad Virgin juu juonu olen kans ja ei oo sikereissa ollu mitään häikkää :/ oksetus helpotti mut tää vapina jatkuu vieläkin välillä :/
Ja nyt tuntunu jo vajaa tunnin siltä et perse repee vaikkei edes oo supistellu tänään kauheesti
Ja nyt tuntunu jo vajaa tunnin siltä et perse repee vaikkei edes oo supistellu tänään kauheesti
Voi miten paljon on jo syntynyt vauvoja :heart: ihanaa, kohta (2 viikon päästä) toivottavasti pääsee jo itsekin tositoimiin. Ja onnittelut kaikille joilla jo pikkunyytti sylissä. :flower:
Omaa napaa.. Turvotusta on lisääntynyt, jalat on ihan pökkelöt. Jalkapöydätkin on ihan paisuneet, on melkonen ero kun odottaa vauvaa talvella / kesällä..
Ja tää närästys, rennie-paketilla saa käydä yhtenään. Ja magneesiamaitoa (vaimitäsenytoli??) on myöskin kokeiltu. Ja kyllähän ne hetken aina auttaa, mutta vain sen hetken. |O Yölläkin pitää olla 8 tyynyä et saa nukuttua, muuten nousee hapot ylös. :$
Mutta kaikesta huolimatta pitää yrittää nautiskella tästä isosta masusta, meilläkin alkaa olla lapsiluku täynnä..
Hassua, meilläkin on koira, mutta jotenkin en ole ollenkaan ajatellut sitä miten se suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Ei siis todellakaan ole käynyt mielessä ollenkaan. No, tuo koira on ollut meillä vasta n. 1,5v (ikää sillä 4 v) ja on melko rauhallinen rotuisekseen (jackrussel). Ja onhan se tottunut tuohon meidän tällä hetkellä nuorimpaankin.
Jahas, jos lähtis juomaan vettä ja nostas jalat hetkeksi ylös...
Szeret ja Inkeri 38+0
Ja onnittelut kaikille joilla jo pikkunyytti sylissä. :flower: Omaa napaa.. Turvotusta on lisääntynyt, jalat on ihan pökkelöt. Jalkapöydätkin on ihan paisuneet, on melkonen ero kun odottaa vauvaa talvella / kesällä..
Ja tää närästys, rennie-paketilla saa käydä yhtenään. Ja magneesiamaitoa (vaimitäsenytoli??) on myöskin kokeiltu. Ja kyllähän ne hetken aina auttaa, mutta vain sen hetken. |O Yölläkin pitää olla 8 tyynyä et saa nukuttua, muuten nousee hapot ylös. :$
Mutta kaikesta huolimatta pitää yrittää nautiskella tästä isosta masusta, meilläkin alkaa olla lapsiluku täynnä..
Hassua, meilläkin on koira, mutta jotenkin en ole ollenkaan ajatellut sitä miten se suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Ei siis todellakaan ole käynyt mielessä ollenkaan.
No, tuo koira on ollut meillä vasta n. 1,5v (ikää sillä 4 v) ja on melko rauhallinen rotuisekseen (jackrussel). Ja onhan se tottunut tuohon meidän tällä hetkellä nuorimpaankin. Jahas, jos lähtis juomaan vettä ja nostas jalat hetkeksi ylös...
Szeret ja Inkeri 38+0
paha olo :x ja vauva painaa ihan kivasti, että oon harrastanu vessassa juoksemista aika hyvin. Pikku-miehet lähti taas retkelle ja kunhan täst itteeni vähän keräilen, lähden jynssäämään tota kylppäriä. Siis hyi oikeesti: pitäsköhän se pestä vähän useemmin :ashamed:
Onnea Lissuli - et sitten saunaan synnyttäny kuitenkaan ja ilmis oli laittanu ihanan kuvan: onnittelut sinnekinpäin
szeret mä huomasin täs kans vetässeeni Renniepaketin ihan muutamassa päivässä. Päivä menee yleensä ihan ok, mut sitten iltaa kohden alkaa närästää ja se on ihan se ja sama mitä mä suuhuni laitan: heti alkaa kurkussa poltella :x Onneks tietää, ettei tätä ihanuutta ole enää kovin montaa päivää jäljellä.
Talvis on ilmeisesti päässy sitten ihan oikeesti nyyttiä hakemaan... ja olikohan joku muu... no tsemppiä enivei! ja kyl toi noppispoppis mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä sullakin, että jotain varmaan alkaa tapahtua
HS juo, juo ja juo! ja syö kanssa, vaik tiiän kyllä et se voi olla vaikeeta ja unohtuu helposti tos häsläyksessä. Jos sulla on joku geeli- tai viljapussi, jonka voi lämmittää, niin se rintojen päällä helpottaa turvotusta ja edistää maidonnousua kanssa. Pumppaamistakin voi kokeilla, mut kyllä se vauva on se paras maidonnostaja.
Mä oon kans täällä fiilistelly "viiminen vauva" oloja, mut en tiiä... jotenkin voisin kuvitella, ettei tää ehkä ole viiminen :heart: Saas ny kattoo kuin arki käynnistyy ja voisinhan mä sielt koulustakin valmistua.... Täytän tossa kuukauden päästä 30, mutta ite en oo asettanu mitään iällistä takarajaa, et koska on kaikki lapset tehty: fiiliksen mukaan =)
Ninniliina+Nunnu 38+3
Onnea Lissuli - et sitten saunaan synnyttäny kuitenkaan
ja ilmis oli laittanu ihanan kuvan: onnittelut sinnekinpäinszeret mä huomasin täs kans vetässeeni Renniepaketin ihan muutamassa päivässä. Päivä menee yleensä ihan ok, mut sitten iltaa kohden alkaa närästää ja se on ihan se ja sama mitä mä suuhuni laitan: heti alkaa kurkussa poltella :x Onneks tietää, ettei tätä ihanuutta ole enää kovin montaa päivää jäljellä.
Talvis on ilmeisesti päässy sitten ihan oikeesti nyyttiä hakemaan... ja olikohan joku muu... no tsemppiä enivei! ja kyl toi noppispoppis mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä sullakin, että jotain varmaan alkaa tapahtua
HS juo, juo ja juo! ja syö kanssa, vaik tiiän kyllä et se voi olla vaikeeta ja unohtuu helposti tos häsläyksessä. Jos sulla on joku geeli- tai viljapussi, jonka voi lämmittää, niin se rintojen päällä helpottaa turvotusta ja edistää maidonnousua kanssa. Pumppaamistakin voi kokeilla, mut kyllä se vauva on se paras maidonnostaja.
Mä oon kans täällä fiilistelly "viiminen vauva" oloja, mut en tiiä... jotenkin voisin kuvitella, ettei tää ehkä ole viiminen :heart: Saas ny kattoo kuin arki käynnistyy ja voisinhan mä sielt koulustakin valmistua.... Täytän tossa kuukauden päästä 30, mutta ite en oo asettanu mitään iällistä takarajaa, et koska on kaikki lapset tehty: fiiliksen mukaan =)
Ninniliina+Nunnu 38+3
Eli maanantaina 8.6 lääkäri ultrasi minut noin klo 11. Sitä ennen tunnusteli mahan päältä ja oli varma, että vauva on vieläkin perätilassa. Olimme kaikki yhtä hämmästyneitä kun selvisi että olikin kääntynyt rt:n, minun ilmeeni oli taatusti näkemisen arvoinen. En ollut tuntenut kääntymistä.
Mietin kyllä että olikohan su-ma välisenä yönä näkemäni uni ollutkin totta. Vauva mylläsi silloin mahassa ihan hirveästi, ja näinkin unta että hän kääntyi. Ties vaikka näin olisi tapahtunutkin!
Kävimme kahviossa miehen kanssa kahvilla ja sitten menin osastolle. Makasin käyrässä ja lääkäri tuli laittamaan ensimmäisen tabun kohdunsuuta kypsyttämään vähän ennen yhtä. Kahden aikaan pääsin käyrästä pois ja mies tuli samoihin aikoihin takaisin sairaalalle. Kävelimme pihalla, yritin liikkumisella edesauttaa käynnistymistä ja vauvan laskeutumista.
neljältä söin ja vauvasta otettiin taas käyrää. Ja jostain ihmeen syystä siinä käyrällä maatessa supisteli viiden minuutin välein ihan napakastikin. Lääkäri kun tuli paikalle hän totesi että supistelut ovat hyvässä vauhdissa enkä saanut lisää cytoteciä kohdunsuulle. Sovimme kuitenkin että jos supistukset hiipuvat saan illemmalla ottaa suun kautta samaa ainetta.
Kahdeksan aikaan sain sitten suun kautta cytotecia. Mies läksi puoli yhdeksän aikaan kotiin nukkumaan.
Nukahdin kahdentoista aikaan, ja heräsin varttia vaille yksi kun kipeä supistus tuli uneen. Yritin ja yritin nukkua, välillä kävin käytävällä kävelemässä. Lopulta vähän ennen kolmea luovutin ja menin pyytämään kipulääkettä että saisin nukutuksi.
Hoitaja otti käyrälle ja kipu paheni. Sain piikin pyllyyn ja menin takaisin nukkumaan.
Nukkumisesta ei silti tullut mitään, soitin kelloa vähän ennen viittä, kinusin lisää kipulääkettä.
Kävin taas käyrällä ja hoitsu tutki että kohdunsuu oli alkanut avautumaan, olin n. 1-2 cm auki.Minut käskettiin lämpöiseen suihkuun, kipulääkettä voisin saada vasta kuuden aikaan lisää. Sainkin suihkuhuoneeseen melkoiset höyryt aikaiseksi, niin kuuman veden alla olin ja yritin saada kipuja hallintaani.
Lopulta luovutin suihkussa, sain vaatteet päälleni ja aiheutin hämmennystä vessassa ryntäämällä oksentamaan.
Hoitaja tutki sitten minut uudestaan ja olin hyvin lyhyessä ajassa avautunut 3 senttiin. Sain luvan siirtyä saliin. Soitin miehelle joka heti tomerasti vastasi unenpöpperössään puhelimeen. Kuulin jälkeenpäin että hän oli juossut rappuset alas, hän oli sairaalassa noin vartin yli kuusi, eli pikaista vauhtia hän kotoa oli lähtenyt.
Pääsin siis saliin, olin jo aika kipeä. Kello oli kuuden pintaan. Kätilö oli laittanut epiduraalin laittovälineet valmiiksi, tilauksen puudutuksesta olin jättänyt jo osastolla. Anestesialääkärikin tuli heti minun jälkeeni paikalle ja olin puudutettu ennenkuin mies ehti paikalle.
Puudutuksen vaikutettua kätilö puhkaisi kalvot, tai teki ainakin pienen reiän koska lapsivesi ei holahtanut heti kokonaan vaan lirutteli aina silloin tällöin.
Siinä sitten sain epiduraalia aina uuden annoksen ja jossain vaiheessa tipan vauhdittamaan supistuksia. Yhteentoista mennessä olin avautunut 6 cm, täysin puudutettuna.
Oksentelin koko ajan, ja aina vähääkään pystymmässä asennossa voin todella pahoin. Olo alkoi olla heikko, pyysin syötävää mitä en enää saanut synnytyksen ollessa tuossa vaiheessa. Nukahtelin myöskin jatkuvasti.
Jossain vaiheessa kävi lääkäri siirtämässä vauvan sydänäänet toisenlaiseen laitteeseen, kuulemma tarkempaan. Samalla vauvan päästä otettiin jotain mikronäytteitä ( verinäyte ) jotta saatiin selville vauvan vointi. Kaikki oli hyvin mutta laite hälytti silti moneen kertaan. Lopulta näytteitä otettiin yhteensä 4 kertaa, joka kerta pelkäsin ihan hirveästi että selviäisi vauvalla olevan joku hätä. Onneksi vauvalla silti oli koko ajan kaikki hyvin!
Jossain vaiheessa sain kammettua itseni sängystä ylös jumppapallon päälle, lääkäri kehoitti pysty asentoa, että vauva laskeutuisi paremmin. Oksentelin ja kiikkasin sen jumppapallon päällä, lopulta loppui voimat jaloista.
Minua tutkittiin, olin edelleen 6 cm auki, kello oli ehkä jotain 13-14. Tippaa lisättiin, puudutuksen vaikutus alkoi hiipumaan. Olin saanut sen siihen mennessä jo kolmeen kertaan. Kolmen jälkeen oli vuoronvaihto, uusi kätilö tuli kyselemään tapauksestani. Heti toisen kätilön lähdettyä tämä toinen kätilö alkoi ottamaan tapauksestani selvää tarkemmin ja totesi tiukasti, että tämä synnytys olisi edistynyt jo tähän mennessä jos olisi niin tehnyt, koska olin uudelleen synnyttäjä. Hän epäili että napanuora on vauvan ympärillä tai liian lyhyt tms. joka esti synnytyksen etenemisen.
Tippakin oli lisätty niin, että kivut alkoivat olla todella kovat, mies piti puoliani ja sanoi hänkin että nyt aletaan olla siinä pisteessä että olen todella kipeä. Yhteistuumin päätimme kutsua lääkärit paikalle.
Ehdin kyllä saada lisää puudutetta kätilöiden vuoron vaihtuessa, mutta vaikutuksen alkaminen kesti koska lisäannoksen saaminen venähti.
Kaiken kivun lisäksi vielä oksensin edelleen, pelkästään sappinesteitä tyhjästä vatsasta. Imin ilokaasua ja lopulta paiskasin senkin menemään. Mies yrittää auttaa vieressä minun itkiessäni ja potkiessani kivusta.
Lääkärit tulivat melko pian, vanhempi mieslääkäri ( oli sama joka tutki minut ma aamulla ) ja naislääkäri joka oli aiemmin ottanut vauvan päästä niitä mikronäytteitä. Mies tutki minut, oli ihanan huomaavainen, pyyteli anteeksi aiheuttamaansa kipua. Hän totesi vauvan olevan sittenkin virheasennossa. He sanoivat molemmat, että nyt on sektion paikka. Synnytys oli siihen mennessä kestäny jo 12 h, eikä ollut viimeiseen melkein 5 tuntiin edistynyt.
Heti päätöksen jälkeen sain tipan pois ja kipu alkoi hellittämään kun puudutus vaikutti samaan aikaan. Minut kärrättiin saliin jossa käskettiin nousemaan toiselle sängylle. Olin jo niin voimaton, että en meinannut jaksaa, lisäksi kipeä joka paikasta, myös vatsa oksentelun ansiosta. Minua alettin pestä, joku pesi myös alapäätäni hyvinkin kovakouraisesti ja rupesi tunkemaan katetria sisälleni ennenkuin olin edes puudutettu. Taas huusin kivusta ja yritin kiemurrella pois, tämä täti vaan kehoitti olemaan rentona ja jatkoi katetrin tunkemista.
Aloin olla jo sekaisin puudutteista ja lääkkeistä, lopulta tajusin että he aloittivat jo enkä nähnyt miestä missään! Sain soperrettua kysymyksen mieheni perään. Lopulta mies tuli paikalle, ehti antaa minulle pusun ja jo vauva nostettiinkin pois minusta.
Kuulin onnitteluja tytöstä, yritin pysyä tajuissani.
Minua huimasi siinä maatessani, vauva tuotiin näytille. en muista muuta kuin kinaisen naaman. Voin pahoin.
Nukahtelin koko sen ajan kun minua parsittiin kasaan. Lopulta minut vietiin heräämöön. Tärisin puudutteen sivuvaikutuksen ansiosta hillittömästi. Sain lääkettä tärinään. Havahduin aina kun joku vierellä kysyi jotain, ehkä vastasin tarpeeksi selvästi, tai sitten en.
Mies tuli käymään heräämössä. Kertoi vauvan olevan suloinen nöpönenä.Tärisin taas horkassa, pyysin miestä menemään vauvan luokse. En edes osannut kaivata vauvaa, olin niin huonovointinen.
Lopulta pää alkoi pikkuhiljaa selviämään ja tuntokin palautumaan jalkoihin. Osastolle siirryimme seitsemän aikaan ja sain vihdoin nähdä tyttömme :heart:
Muoks* pahoittelen pitkää kertomusta
Mietin kyllä että olikohan su-ma välisenä yönä näkemäni uni ollutkin totta. Vauva mylläsi silloin mahassa ihan hirveästi, ja näinkin unta että hän kääntyi. Ties vaikka näin olisi tapahtunutkin!
Kävimme kahviossa miehen kanssa kahvilla ja sitten menin osastolle. Makasin käyrässä ja lääkäri tuli laittamaan ensimmäisen tabun kohdunsuuta kypsyttämään vähän ennen yhtä. Kahden aikaan pääsin käyrästä pois ja mies tuli samoihin aikoihin takaisin sairaalalle. Kävelimme pihalla, yritin liikkumisella edesauttaa käynnistymistä ja vauvan laskeutumista.
neljältä söin ja vauvasta otettiin taas käyrää. Ja jostain ihmeen syystä siinä käyrällä maatessa supisteli viiden minuutin välein ihan napakastikin. Lääkäri kun tuli paikalle hän totesi että supistelut ovat hyvässä vauhdissa enkä saanut lisää cytoteciä kohdunsuulle. Sovimme kuitenkin että jos supistukset hiipuvat saan illemmalla ottaa suun kautta samaa ainetta.
Kahdeksan aikaan sain sitten suun kautta cytotecia. Mies läksi puoli yhdeksän aikaan kotiin nukkumaan.
Nukahdin kahdentoista aikaan, ja heräsin varttia vaille yksi kun kipeä supistus tuli uneen. Yritin ja yritin nukkua, välillä kävin käytävällä kävelemässä. Lopulta vähän ennen kolmea luovutin ja menin pyytämään kipulääkettä että saisin nukutuksi.
Hoitaja otti käyrälle ja kipu paheni. Sain piikin pyllyyn ja menin takaisin nukkumaan.
Nukkumisesta ei silti tullut mitään, soitin kelloa vähän ennen viittä, kinusin lisää kipulääkettä.
Kävin taas käyrällä ja hoitsu tutki että kohdunsuu oli alkanut avautumaan, olin n. 1-2 cm auki.Minut käskettiin lämpöiseen suihkuun, kipulääkettä voisin saada vasta kuuden aikaan lisää. Sainkin suihkuhuoneeseen melkoiset höyryt aikaiseksi, niin kuuman veden alla olin ja yritin saada kipuja hallintaani.
Lopulta luovutin suihkussa, sain vaatteet päälleni ja aiheutin hämmennystä vessassa ryntäämällä oksentamaan.
Hoitaja tutki sitten minut uudestaan ja olin hyvin lyhyessä ajassa avautunut 3 senttiin. Sain luvan siirtyä saliin. Soitin miehelle joka heti tomerasti vastasi unenpöpperössään puhelimeen. Kuulin jälkeenpäin että hän oli juossut rappuset alas, hän oli sairaalassa noin vartin yli kuusi, eli pikaista vauhtia hän kotoa oli lähtenyt.
Pääsin siis saliin, olin jo aika kipeä. Kello oli kuuden pintaan. Kätilö oli laittanut epiduraalin laittovälineet valmiiksi, tilauksen puudutuksesta olin jättänyt jo osastolla. Anestesialääkärikin tuli heti minun jälkeeni paikalle ja olin puudutettu ennenkuin mies ehti paikalle.
Puudutuksen vaikutettua kätilö puhkaisi kalvot, tai teki ainakin pienen reiän koska lapsivesi ei holahtanut heti kokonaan vaan lirutteli aina silloin tällöin.
Siinä sitten sain epiduraalia aina uuden annoksen ja jossain vaiheessa tipan vauhdittamaan supistuksia. Yhteentoista mennessä olin avautunut 6 cm, täysin puudutettuna.
Oksentelin koko ajan, ja aina vähääkään pystymmässä asennossa voin todella pahoin. Olo alkoi olla heikko, pyysin syötävää mitä en enää saanut synnytyksen ollessa tuossa vaiheessa. Nukahtelin myöskin jatkuvasti.
Jossain vaiheessa kävi lääkäri siirtämässä vauvan sydänäänet toisenlaiseen laitteeseen, kuulemma tarkempaan. Samalla vauvan päästä otettiin jotain mikronäytteitä ( verinäyte ) jotta saatiin selville vauvan vointi. Kaikki oli hyvin mutta laite hälytti silti moneen kertaan. Lopulta näytteitä otettiin yhteensä 4 kertaa, joka kerta pelkäsin ihan hirveästi että selviäisi vauvalla olevan joku hätä. Onneksi vauvalla silti oli koko ajan kaikki hyvin!
Jossain vaiheessa sain kammettua itseni sängystä ylös jumppapallon päälle, lääkäri kehoitti pysty asentoa, että vauva laskeutuisi paremmin. Oksentelin ja kiikkasin sen jumppapallon päällä, lopulta loppui voimat jaloista.
Minua tutkittiin, olin edelleen 6 cm auki, kello oli ehkä jotain 13-14. Tippaa lisättiin, puudutuksen vaikutus alkoi hiipumaan. Olin saanut sen siihen mennessä jo kolmeen kertaan. Kolmen jälkeen oli vuoronvaihto, uusi kätilö tuli kyselemään tapauksestani. Heti toisen kätilön lähdettyä tämä toinen kätilö alkoi ottamaan tapauksestani selvää tarkemmin ja totesi tiukasti, että tämä synnytys olisi edistynyt jo tähän mennessä jos olisi niin tehnyt, koska olin uudelleen synnyttäjä. Hän epäili että napanuora on vauvan ympärillä tai liian lyhyt tms. joka esti synnytyksen etenemisen.
Tippakin oli lisätty niin, että kivut alkoivat olla todella kovat, mies piti puoliani ja sanoi hänkin että nyt aletaan olla siinä pisteessä että olen todella kipeä. Yhteistuumin päätimme kutsua lääkärit paikalle.
Ehdin kyllä saada lisää puudutetta kätilöiden vuoron vaihtuessa, mutta vaikutuksen alkaminen kesti koska lisäannoksen saaminen venähti.
Kaiken kivun lisäksi vielä oksensin edelleen, pelkästään sappinesteitä tyhjästä vatsasta. Imin ilokaasua ja lopulta paiskasin senkin menemään. Mies yrittää auttaa vieressä minun itkiessäni ja potkiessani kivusta.
Lääkärit tulivat melko pian, vanhempi mieslääkäri ( oli sama joka tutki minut ma aamulla ) ja naislääkäri joka oli aiemmin ottanut vauvan päästä niitä mikronäytteitä. Mies tutki minut, oli ihanan huomaavainen, pyyteli anteeksi aiheuttamaansa kipua. Hän totesi vauvan olevan sittenkin virheasennossa. He sanoivat molemmat, että nyt on sektion paikka. Synnytys oli siihen mennessä kestäny jo 12 h, eikä ollut viimeiseen melkein 5 tuntiin edistynyt.
Heti päätöksen jälkeen sain tipan pois ja kipu alkoi hellittämään kun puudutus vaikutti samaan aikaan. Minut kärrättiin saliin jossa käskettiin nousemaan toiselle sängylle. Olin jo niin voimaton, että en meinannut jaksaa, lisäksi kipeä joka paikasta, myös vatsa oksentelun ansiosta. Minua alettin pestä, joku pesi myös alapäätäni hyvinkin kovakouraisesti ja rupesi tunkemaan katetria sisälleni ennenkuin olin edes puudutettu. Taas huusin kivusta ja yritin kiemurrella pois, tämä täti vaan kehoitti olemaan rentona ja jatkoi katetrin tunkemista.
Aloin olla jo sekaisin puudutteista ja lääkkeistä, lopulta tajusin että he aloittivat jo enkä nähnyt miestä missään! Sain soperrettua kysymyksen mieheni perään. Lopulta mies tuli paikalle, ehti antaa minulle pusun ja jo vauva nostettiinkin pois minusta.
Kuulin onnitteluja tytöstä, yritin pysyä tajuissani.
Minua huimasi siinä maatessani, vauva tuotiin näytille. en muista muuta kuin kinaisen naaman. Voin pahoin.
Nukahtelin koko sen ajan kun minua parsittiin kasaan. Lopulta minut vietiin heräämöön. Tärisin puudutteen sivuvaikutuksen ansiosta hillittömästi. Sain lääkettä tärinään. Havahduin aina kun joku vierellä kysyi jotain, ehkä vastasin tarpeeksi selvästi, tai sitten en.
Mies tuli käymään heräämössä. Kertoi vauvan olevan suloinen nöpönenä.Tärisin taas horkassa, pyysin miestä menemään vauvan luokse. En edes osannut kaivata vauvaa, olin niin huonovointinen.
Lopulta pää alkoi pikkuhiljaa selviämään ja tuntokin palautumaan jalkoihin. Osastolle siirryimme seitsemän aikaan ja sain vihdoin nähdä tyttömme :heart:
Muoks* pahoittelen pitkää kertomusta
Onnittelut kaikille vauvan jo saaneille! Kiva lukea synnytyskertomuksia, onneksi rankkojenkin synnytysten jälkeen kaikki on mennyt hyvin!
Omaa napaa sen verran että tänään on se iso POKS! Eilen illalla supisteli aika tiheään mutta ne hiipui pois kun menin nukkumaan. Nyt vähän toivonkin, ettei lähtis synytymään ennenkuin tiistaina, ihan sen takia että esikoiselle olis lapsenvahti lähempänä, nyt jos syntyy niin pitää ensin hakea autoton lapsenvahti ennenkuin päästään lähteen sairaalaan. Tosin tuskinpa siinä niin kiirettä tuleekaan
Odottavin mielin siis, jännittää kumpi tulee, vaikka tyttöä veikkaan.
Cailin 40+0
Omaa napaa sen verran että tänään on se iso POKS! Eilen illalla supisteli aika tiheään mutta ne hiipui pois kun menin nukkumaan. Nyt vähän toivonkin, ettei lähtis synytymään ennenkuin tiistaina, ihan sen takia että esikoiselle olis lapsenvahti lähempänä, nyt jos syntyy niin pitää ensin hakea autoton lapsenvahti ennenkuin päästään lähteen sairaalaan. Tosin tuskinpa siinä niin kiirettä tuleekaan
Odottavin mielin siis, jännittää kumpi tulee, vaikka tyttöä veikkaan.
Cailin 40+0