Perjantaina 5.6 aamulla soitin liikehälytyksen takia synnärille, Turo "anto" mun nukkua 7 tuntia ja ku heräsin, ei mitään liikkeitä tms tullu tuntiin. Sanovat, et heti sinne ku viikkojaki on kivasti.
No äänet kuulu, ja lääkäri tutki tosi perusteellisesti mut ja Turon. Sano ronkkineensa vähä reilummin et lähtis synnytys käyntiin.
Viikkoja oli kuiten 40+3. lapsivettä löyty tutkimusten perusteella tosi vähän ja antovat poliajan tiistaille, muutenhan se olis ollu se perjantai. Sain vaihtoehon joko jäädä osastolle tai mennä kotiin ja menin tieten kotiin, helpompi ite työstää synnytystä
Kävin vielä illalla saunassa ja klo. 2 tasan yöllä se sit alko supistuksilla. 8-12 min välein aamu 6
, sit nukuin tunnin ja sen jälkeen jatku 4-7 min. välein. 12.30 kirjauduin synnärille. Limatulppaa tuli kolmessa osassa kotona.
Laittovat suoraan saliin ja sain tosi hyvän kätilön. Suunniteltiin, et pyydän kipulääkettä vasta kun tosissaan sitä tarvin, eli jos avautuminen kohtuudella ni sinnittelen.
Kerroin et 2 edellistä on käynnistyny tosi nopeesti kalvojen puhkasulla ja sovittiin sit et jos ei mitään oo tapahtunu supistuksilla ni puhkastaan ne. klo. 20 kätilö totes, et auki vaan 4 cm eli puhkastaan. Lääkärin kans sovittiin että otan ja saan samalla sitte kohdunkaulan puudutuksen. Kalvot puhkastiin 20.10 ja piti "muutama" supistus odottaa ni saa sen puudutteen; lääkäri tuli antaan sen klo. 21.
Olin todella kipeä ja olinhan jo aikasemmin sanonu et sit se alkaa vauhdilla..
Sehän ei sitte toiminukaan, ei mitään vaikutusta. Ilokaasua vedin minkä kerkesin, eihän se kipua vie, sen huipun vaan.
Sitte sovittiin että saan spinaalin, lääkäri on viereisessä huoneessa, ei tarvi kauaa odottaa.. Niinpä.. Huusin jo maskiin, että kuolen tähän. Ei niinkään kipuun vaan siihen että mun sydän ja keho ei kestä enempää..
Lääkäri tuli klo.22 ja supistukset oli yhtäjaksosia, eli jouduttiin odottaan että 8min. supistus loppuu ja saan sen hiton puudutteen.
22.10 se sitte sinne meni, käännyin toiselle kyljelle et vaikutus leviää ja tuntu tosi hyvälle. Kaiken sen tuskan jälkeen. Samantien kätilö huusi että äiti kontilleen, vauvan syke laski 50.
Sitte se hässäkkä alko. Hoitajia huudettiin ja haettiin lisää, anestesialääkäri hälytettiin paikalle samoin mua aikasemmin hoitanu lääkäri.
Tajusin, et mulla ei oo hätää vaan Turolla, ja koitin keskittyä siihen yhteen ääneen jonka oletin mulle puhuvan. Hirvee show takana..
Käskettiin ponnistaa, ei liian lujaa. Ja vielä yks ponnistus.. Siinä se oli; maailman sulosin poika. :heart:
Avautuminen meni siis ilman lievitystä, koko 10 cm. Ilokaasu ei toiminu enää viimeseen 3 tuntiin.. Ponnistusvaihe kesti 1 min.
Sunnuntaina löydettiin kokeista korkeet crp:t ja bili oli hälyyttävä. Jatko vaan nousuja. Siirrettiin samantie teholle. Tuplavaloa saanu ja suoneen 3 antibioottia. 4 päivää meni teholla, eilen sai siirron tavalliselle osastolle.
Siellä saa hoitaa ja suukotella, kantaa ja silitellä, vaihtaa vaippaa ja imettää. Mitään en saanu tehä teholla, vähän käteen koskea.
Nyt olo huikea, mulla on poika! Osastolla saa vierailla muitaki, ja siskot pääsee tänään ensimmäistä kertaa näkemään veljensä. :heart:
Perjantaina menee vielä antibiootti, mut meinasivat et sen jälkeen vois jo päästä kotiin!
Mulla nyt kovat jälkisupparit, ku maitoa lentää joka tuutista. Pakkasessa on varmaan jo litra.
Pääsin siis kotiin ite 40 tuntia synnytyksestä, ei mitään vaivoja mut nää supparit alko ku sai vauvan lähelle..
Kyl mä kärvistelen!
yritän nyt sit päästä useemmin koneelle, tässä on vähä aika menny muissa hommissa..
Oli omaa napaa, mut tsemppiä vauvanhakijoille ja suppareita niitä kaipaileville!
Lisbet ja Turo 5 vrk