Juu, tulipa poksahdettua.
Eli 3.6. viikkoja kasassa 37+2 meille syntyi poika, ja komean kokoinen olikin viikkoihin nähden eli 3575g ja 52cm. Älys poika tulla ite ulos ennen kuin kasvo liian isoksi.
Eli lauantaina mulla oli koko päivän vähän hassu ja hermostunut olo ja mietinkin että näinköhän käy. Olin kaverin kanssa vielä kolmeen asti kuitenkin kaupungilla pyörimässä. Kotona sitten jonkun aavistuksen saattelemana pistin siteen pöksyihin.
Istuessa partsilla viiden aikaan ja tunsin että jotain lorahti ja ehdin juosta vessaan ennen kuin sotkin paikat ja sinne sitä vettä sitten tuli reippaasti.
Mies oli juuri lähtenyt salille ja soittelin sille että älä nyt siellä kauheen kauaa viivy.
Alko sitten supistelee pikku hiljaa ja sitä vettä tuli aina vaan. Kahdeksan aikaan illalla
oltiin sitten kättärillä. Yhdeksältä mut tutkittiin ja silloin oli vielä kanavaa jäljellä ja vain sormelle auki ja miettivät vähän että laittaisvat mut osastolle. Pistivät eka mulle kuitenkin peräruiskeen ja sitten suihkuun ja reilu tunti siitä olin sitten jo 2cm auki. Sain ilokaasua, josta ei juuri apua ollut, mutta saipahan mukavat lauantaipöllyt ja muutenkin tuli ihan iloinen olo
Reilun tunnin sillä sinnittelin ja sitten oli pakko soittaa kelloa kun tuskat alko olee ihan hirvittävät. Olinkin jo 4cm auki ja sain sitten
onneksi aika joutusaan epiduraalin. Sillä olo helpottui aika hyvin, mutta meni n. 1,5 tuntia kun aloin tuntea hirveetä ponnistamisen tarvetta ja soitin kätilön paikalle. Olinkin yllättäen jo täysin auki. Samalla rupes vauvan sydänäänet hälyttämään joten lähdettiin aika vauhdilla ponnistamaan poikaa ulos. Melko nopeasti tuli, mutta kun sydänäänet aina vaan hälyttivät, täytyi kutsua toinen kätilö paikalle ja sanoivat että pukkaa poikaa vähän pepusta. Mikä sitten tarkoitti sitä että kätilö työns kyynärpäät hirveellä voimalla niin syvälle vatsaan kun vaan sai, ja samalla mun piti ponnistaa ja tätä tapahtu muutaman kerran. Oli aivan järkyttävä kokemus! Samalla tehtiin sitten vielä epparikin. Mutta näillä konsteilla sitten poika tulikin maailman hyvinvoivana. Oli sen arvoista!
Tulipas pitkä juttu, mutta jaksakaa lukea jos jaksatte. Olo on nyt väsynyt ja sekava, mutta onnellinen.
Terveisin Yasmi ja Yrtsi