Voe tokkiisa. On aivan hirrrrrmu suloinen vaavirinsessa Mipsulla :heart:
Jane, mie tiiän tunteen tuosta "yksinäisyydestä", itselle on kertynyt 2,5 vuoden aikana täällä yksi hyvä ystävä, joka sekin asuu viereisessa kaupungissa ja aikoo elokuussa muuttaa 600 km päähän. Koko joukko hyviä ystäviä on sitten siellä Suomessa tois puol merta, kuin myös Englannissa ja vähän siellä sun täällä. Harmittaa kun ei ole oikein ketään, kenen luo voisi vain poiketa kaffeelle tms. Ehkäpä se sitten lapsen tulon jälkeen muuttuu, pitää vaan yrittää olla hieman aktiivisempi Mie en vaan tähän yhteiskuntaan, tai pikemminkin "lagom"-ihmisluonteisiin, ole vieläkään sopeutunut.
Papuneidille voimahali, toivottavasti saisit puhuttua jonkun toisen lääkärin kanssa. :hug:
Voin myös kuvitella Bannahin fiilikset, itselläni olisi varmasti samanmoiset. Tosin jos tämä babyzilla ei meinaa mahtua ulos, niin on henkisesti yritettävä varautua myös sektioon. Lopputulos on kuitenkin se, millä on merkitystä Ainahan sitä voi yrittää uudelleen Josta tulikin taas mieleen, että taidan yrittää etsiä jonkun yksityisen lääkärin, jos ne ei muka lainkaan kurki tuonne alakertaan täällä. Nyt riitti. Nyrkkiä pöytään! :kieh:
Tänään on ollut vähän omituinen päivä. Ei mitään supistuksia, ei kolotuksia... 9 kuukautta tuskaa ja valitusta ja NYT sitten 3 viikkoa ennen laskettua olo on mitä mainioin. Tyyppi roikkuu nyt niin alhaalla, ettei pysty istumaan reidet kiinni toisissaan ja kyykkyvenytystä tehdessä tuntuu epämiellyttävältä, kun kuula roikkuu häpyluun päällä ikävästi. Jos näin ei olisi ja tää adhd-poika pysyis hetken paikoillaan masussa, niin unohtaisin varmaan olevani edes raskaana. Turvotuskin on kadonnut johonkin. Jos vielä nukun ens yön hyvin, niin jonkun pitää tulla nipistämään minuu, ettei tää kaikki raskausjuttu ollutkin vaan unta Tosin enpä haluiskaan tänä viikonloppuna pojan ulostautuvan, kun mies on reissussa. Maanantaina sais tulla. Muttei sitten taas ens viikonloppuna, kun mies lähtee taas 3 päiväksi matkoille. Kiitos.
Nyt jos sitten koittaisi sitä nukkumista, hyvää yötä kääröjen ja masunkantajat!
Edit: PikkuVarpunen, siun sairaalakassi on aikas suloisesti pakattu! Mitä muuta sitä mukaan nyt sitten tarvisikaan, ei niin mitään muuta
Jane, mie tiiän tunteen tuosta "yksinäisyydestä", itselle on kertynyt 2,5 vuoden aikana täällä yksi hyvä ystävä, joka sekin asuu viereisessa kaupungissa ja aikoo elokuussa muuttaa 600 km päähän. Koko joukko hyviä ystäviä on sitten siellä Suomessa tois puol merta, kuin myös Englannissa ja vähän siellä sun täällä. Harmittaa kun ei ole oikein ketään, kenen luo voisi vain poiketa kaffeelle tms. Ehkäpä se sitten lapsen tulon jälkeen muuttuu, pitää vaan yrittää olla hieman aktiivisempi Mie en vaan tähän yhteiskuntaan, tai pikemminkin "lagom"-ihmisluonteisiin, ole vieläkään sopeutunut.
Papuneidille voimahali, toivottavasti saisit puhuttua jonkun toisen lääkärin kanssa. :hug:
Voin myös kuvitella Bannahin fiilikset, itselläni olisi varmasti samanmoiset. Tosin jos tämä babyzilla ei meinaa mahtua ulos, niin on henkisesti yritettävä varautua myös sektioon. Lopputulos on kuitenkin se, millä on merkitystä Ainahan sitä voi yrittää uudelleen Josta tulikin taas mieleen, että taidan yrittää etsiä jonkun yksityisen lääkärin, jos ne ei muka lainkaan kurki tuonne alakertaan täällä. Nyt riitti. Nyrkkiä pöytään! :kieh:
Tänään on ollut vähän omituinen päivä. Ei mitään supistuksia, ei kolotuksia... 9 kuukautta tuskaa ja valitusta ja NYT sitten 3 viikkoa ennen laskettua olo on mitä mainioin. Tyyppi roikkuu nyt niin alhaalla, ettei pysty istumaan reidet kiinni toisissaan ja kyykkyvenytystä tehdessä tuntuu epämiellyttävältä, kun kuula roikkuu häpyluun päällä ikävästi. Jos näin ei olisi ja tää adhd-poika pysyis hetken paikoillaan masussa, niin unohtaisin varmaan olevani edes raskaana. Turvotuskin on kadonnut johonkin. Jos vielä nukun ens yön hyvin, niin jonkun pitää tulla nipistämään minuu, ettei tää kaikki raskausjuttu ollutkin vaan unta Tosin enpä haluiskaan tänä viikonloppuna pojan ulostautuvan, kun mies on reissussa. Maanantaina sais tulla. Muttei sitten taas ens viikonloppuna, kun mies lähtee taas 3 päiväksi matkoille. Kiitos.
Nyt jos sitten koittaisi sitä nukkumista, hyvää yötä kääröjen ja masunkantajat!
Edit: PikkuVarpunen, siun sairaalakassi on aikas suloisesti pakattu! Mitä muuta sitä mukaan nyt sitten tarvisikaan, ei niin mitään muuta