Oikein paljon ONNEA vauvan saaneille!! :heart: :heart: :flower:
Mua jännittää nyt tosi paljon. Vauva saisi siis kyllä luvan olla vatsassa vaikka laskettuun saakka, että toi mies ehtii parantua flunssasta, mutta mua on alkanut jännittää vauvan tuleminen elämään ylipäänsä. Että miten sitä oikein pärjätään. Ei mua aikaisemmin näin jännittänyt, mutta nyt kun eräpäivä lähenee ja tämä on oikeasti tapahtumassa niin on kyllä sekavat tunteet.
Oon ihan levoton, siivoilen tätä kämppää kokoajan ja oon ihan tyytymätön ku se ei näytä samanlaiselta ku ikean kuvastoissa
Haluan että se on siistinä silloin ku lähtö tulee, koska meille tulee kuitenkin jompikumpi tulevista mummoista koiravahdiksi ja varsinkin anoppiin haluaisin tehdä hyvän vaikutuksen. Viimeksi kun anoppi kävi täällä yllättäen oli silloin kun jouduin olemaan keuhkoveritulppaepäilyn takia sairaalassa yön yli, ja hävetti kamalasti ku hän oli sitten siivonnut meidän kämpän sinä aikana. Tuli sellainen fiilis että mahdollisesti piti meitä ihan sottapyttyinä, vaikka tuskin edes näin ajatteli koska on niin ihanan sympaattinen ja mukava, mutta omaa mieltä jäi nakertaa tuo kerta. Siis mua ei mitenkään harmittanut se että hän oli siivonnut, se ilahdutti kovastikin väsynyttä odottajaa ja oli mieluisa yllätys kun kotiin saavuin, vaan harmitti se että meillä pitikin juuri silloin olla ihan sairaan sotkuista ja jäi pyörimään se ajatus päässä että pitääkö hän mua huonona miniänä. Todellisuudessa kyllä tiedän että hän pitää minusta todella kovasti ja turhaan edes tätä asiaa stressaan, mutta kun on suorittajan ja perfektionismin luonne ni sit kuitenkin asia jäi mieltä vaivaamaan Pitäisi osata olla välittämättä mitä muut ajattelee, varsinkin nyt kun vauva tulee perheeseen. Silloin ei todellakaan ainakaan heti alkuun ehdi siivota ja pynttäillä vaan kaikki sukulaiset ja ystävät saavat tottua siihen että meillä sitten saattaa olla sotkuista. Noniin, tulipa tilitys
tinysteps 39+1 (38+4)
Mua jännittää nyt tosi paljon. Vauva saisi siis kyllä luvan olla vatsassa vaikka laskettuun saakka, että toi mies ehtii parantua flunssasta, mutta mua on alkanut jännittää vauvan tuleminen elämään ylipäänsä. Että miten sitä oikein pärjätään. Ei mua aikaisemmin näin jännittänyt, mutta nyt kun eräpäivä lähenee ja tämä on oikeasti tapahtumassa niin on kyllä sekavat tunteet.
Oon ihan levoton, siivoilen tätä kämppää kokoajan ja oon ihan tyytymätön ku se ei näytä samanlaiselta ku ikean kuvastoissa
Haluan että se on siistinä silloin ku lähtö tulee, koska meille tulee kuitenkin jompikumpi tulevista mummoista koiravahdiksi ja varsinkin anoppiin haluaisin tehdä hyvän vaikutuksen. Viimeksi kun anoppi kävi täällä yllättäen oli silloin kun jouduin olemaan keuhkoveritulppaepäilyn takia sairaalassa yön yli, ja hävetti kamalasti ku hän oli sitten siivonnut meidän kämpän sinä aikana. Tuli sellainen fiilis että mahdollisesti piti meitä ihan sottapyttyinä, vaikka tuskin edes näin ajatteli koska on niin ihanan sympaattinen ja mukava, mutta omaa mieltä jäi nakertaa tuo kerta. Siis mua ei mitenkään harmittanut se että hän oli siivonnut, se ilahdutti kovastikin väsynyttä odottajaa ja oli mieluisa yllätys kun kotiin saavuin, vaan harmitti se että meillä pitikin juuri silloin olla ihan sairaan sotkuista ja jäi pyörimään se ajatus päässä että pitääkö hän mua huonona miniänä. Todellisuudessa kyllä tiedän että hän pitää minusta todella kovasti ja turhaan edes tätä asiaa stressaan, mutta kun on suorittajan ja perfektionismin luonne ni sit kuitenkin asia jäi mieltä vaivaamaan Pitäisi osata olla välittämättä mitä muut ajattelee, varsinkin nyt kun vauva tulee perheeseen. Silloin ei todellakaan ainakaan heti alkuun ehdi siivota ja pynttäillä vaan kaikki sukulaiset ja ystävät saavat tottua siihen että meillä sitten saattaa olla sotkuista. Noniin, tulipa tilitys tinysteps 39+1 (38+4)