Heissan! Tuli pieni tauko kirjoitteluun ,kun kävin hakee pojan kotiin. =) Elikkäs torstaina 2.6. meni hiukka enempi jotain märkää housuun, mut en uskonu vieläkään, et olis lapsivettä. Perjantaina menin kuitenkin tarkistuttaa sairaalalle, et mitä olis. Kätilö tutki ja totes kalvorakon vielä tuntuvan, kohdun suu oli kylläki 3cm jo auki. Teki sen prom testin ja otti streptokokkinäytteen, totes että tikku näytti negaa, et ei muuta ku kotiin, ei ollu lapsivettä. Kirjotti mulle jotain neuvolakorttiin ja juteltiin hetki, olin jo lähdössä, kun vilkas sitä tikkua uudelleen ja olikin muuttunu positiiviseks, eli vettä oli. Lirisi vaan jostain ylhäältä. Joten eiku osastolle. Pyysin lupaa käydä viemäs auton kotiin, et jos mies sit heittäis mut sairaalalle... Ja pääsin viel kotona käymään. Jotenki ihan epätodellinen olo, et mitäs nyt.
Perjantain kulutin sairaalas lukemalla kirjaa ja tylsistymällä vallan kokonaan. Eikä supistuksia kuulunu, ei näkyny. Yöllä suppareita tuli just harmillisesti puolen tunnin välein, eli en saanu nukuttua, mahakin oli sekaisin. Sit puoli 7 aamulla alkoi tosi napakat säännölliset supistukset, joita tuli heti parin minuutin välein. Soitin miehelle,et josko tulis ja kätilö siirsi mut saliin. Mies tuli kasin jälkeen ja mä puhaltelin jo melkoisesti. Päätin sit mennä kuumaan suihkuun ja oli vissiin harvinaisen tehokas suihku, huuhtos kaikki mun tehokkaat napakat supistukset viemäristä alas. Eli ne loppus kuin seinään!
Sit ooteltiin ja ei mitään. 11 aikaan kätilö antoi mulle oksitosiinia nenään, ja ravasin portaita ylös ja alas ja ei supistuksen supistusta. Hiukkaa ennen 12 kätilä tutki kohdunsuun ja oli 5cm auki ja päätettiin aloittaa tippa. Supistukset alkoikin melko mukavasti heti ja tuli säännöllisesti. Olivat tosi siedättäviä, toki sattui, mut ei mitään karmeeta tuskaa. Aloin olla kuitenki melko väsy ja kerranki olin ajoissa sairaalassa, et kerkeisin jotain saamaan, joten pyysin, et saisin jonkun puudutuksen. Sain sen pcb-puudutuksen ja se auttoikin tosi hyvin. Vei kivun koko supistuksesta, tunsi vaan ku vatta kiristyy. Sit kätilö sanoi, että kun alkaa polttaa uudestaan, niin soitan sit kelloa, niin hän puhkaisee kalvot alhaalta. Ei mennytkään kauheen kauaa siitä, kun alkoi poltella uudestaa, sit kalvot poks ja pti odotella, et reuna häviää kokonaan ja poika tulee alemmas. Ne oli ehkä tuskallisimmat het ket, kun ootti ponnistuslupaa. Mut edellenki kipu oli tosi siedettävää.
Sit pääsin vihdoin ponnistaa ja pitikin ihan ponnistaa edelliseen verrattuna... Syykin selvis sit hetken päästä, hän tuli maailmaan käsi kaulalla, niin tarvis hiukan enempi tilaa. 6min ponnistusvaiheen jälkeen syntyi pikkuinen ukkeli <3. 3280g ja 49,5cm. Kaikenkaikkiaan ihana, lempeä synnytys. Pelkäsin kamalasti, kun piti käynnistää ja kaikki on pelotelleet, että lääkkeellisesti käynnistetty synnytys on kamala, mut ei vaan mulla ollu. Kyllä mä luomujen kohdalla oon huutanu ja kironnu, nyt vaan puhaltelin supistusten tahtiin. Synnytys kesti sit lopulta 3,5h ja mikään paikka ei ratkennu tai revenny. Kotiin päästiin seuraavana päivänä.
Nyt ukkeli on viikon vanha ja toistaiseksi erittäin tyytyväinen tapaus. Syö, nukkuu ja kakkii joka välissä. Koko ajan haisee kananmunalle =) Syntymäpaino saavutettiin takas viidessä päivässä, eli nyt vaan sit kasvetaan kovaa tahtia. Sääliks käy vaan pieni, kun multa tulee maitoo taas niin kamalasti, et pien joutuu latkimaan sitä ihan henkensä hädässä, hyvä ku kerkee hengittää, kun maito suihkuaa kurkkuun. Ihmekään, jos vähä pierettää.
Nyt nukkumaan, tissi vaan kipee, pelottaa, et rintatulehdus iskee. Se on kamala tauti...
Töllerö ja pikku-ukko 1vko