Kesäkuun kullanmurut 2015

Niin ja siis poikakin viihtyi hyvin manducassa oikein tyytyväisenä nukkui koko matkan ja kotonakin pääsin hoitamaan tytön käsipesun ilman huutavaa vauvaa, kun poika jatkoi uniaan manducan kyydissä

 

Kiitod Sonde synnytyskertomuksesta, noita on aina kiva lukea joiltain osin pystyn samaistuu sun fiiliksiin. Mulla epäsäännöllisiä mutta sairaan kipeitö supistuksia tuli ti-ke yöstä asti (vauva syntyi la iltana). En nukkunut kuin pieniä torkkuja tuona aikana ja viimeisenä yönä en yhtään. Olin tosi kipeä ja väsynyt, ei edistynyt mihinkään ennenku la aamupäivällä. Epiduraali mulla auttoi täydellisesti. Ponnistusvaihe oli mullakin yli tunnin ja se oli ihan kamalaa sen väsymyksen kans.

Jäi kans aika huono fiilis vaikka fyysisesti olo ollut aivan loistava ja palkinto mitä parhain <3
Pari kertaa tullut uniin kummittelemaan ja jos viel joskus raskaudun niin varmasti joudun ramppaamaan pelkopolilla..

 

Sonde, harmi että sulla oli noin raskas ja ikävä synnytyskokemus onneksi sait kuitenkin ihanan palkinnon ja uskon kans, että aika vielä kultaa muistot!

Mä olen tähän asti imettänyt vauvaa oikeastaan pelkästään tyynyn kanssa istualleen, kun siihen asentoon totuin silloin kun vauva oli osastolla. Siellä kun ei paljon makoilemaan päässyt nyt muutama päivä sitten kokeilin ekan kerran imettää sellaisessa puolimakaavassa asennossa ja siis!!! Miksen oo tätä aiemmin tajunnut, niin paljon rennompi ja mukavampi asento. Varsinkin öisin... Siis mä olen ennen yölläkin aina noussut istumaan kun imetän? Ehkä jossain vaiheessa oon niin hurja, että kokeilen imettää kyljelläni maaten.

Rintakumiakaanvei ole nyt pariin päivään käytetty ollenkaan. Tällaisia nää mamman ilonaiheet tällä hetkellä vaan on

Meillä on sunnuntaina pojan nimiäiset eikä mitään olla vielä niiden eteen tehty. Pieni paniikki alkaa iskeä, vaikka juhlat onkin ihan rennot ja pienimuotoiset. Haluaisin vaan järjestää kivat juhlat, mutta mistä saisi vähän lisää aikaa ja energiaa siihen...

 

Jos joku täällä miettii rintareppu vai kantoreppu, niin tämä kuva taitaa selventää aika paljon asiaa

 

Pupumama, mulla taas ihan päinvastoin noiden imetysasentojen kanssa! Epparihaavan takia en aluksi pystynyt istualteen imettämään, paras oli ja on edelleen tosiaan kyljellä makaaminen ihan vaaka-asennossa, siitä on helppo jättää vauva nukkumaankin. Jostain syystä en edes osaa kunnolla imettää muissa asennoissa ja muissa asennoissa vauva puklauttelee ja köhii maitoa paljon enemmän, vaikka luulisi, että pystyasennot olisi noihin liittyen yleensä parempia.

Sain vihdoin kirjoitettua synnytyskertomuksen. Sen kirjoittaminen veikin varmaan enemmän aikaa kuin itse synnytys ja sitä tuskin kukaan jaksaa koskaan lukea, mutta tässä se nyt on, ehkä siitä on jollekin joskus jotain iloa. Ja olihan sitä kiva kirjoittaa, huomasin, että aika nopeasti sitä unohtaa, mitä tarkalleen milloinkin tapahtui. Halusin tosiaan tehdä siitä yksityiskohtaisen, tai ylipäänsä sellaisen, mitä tykkään itse lukea.
http://nukupaa.blogspot.fi/2015/07/synnytyskertomus.html

 

Noi ikävät synnytykset on todella ikäviä muisteltavia mutta kun katsoo sitä palkintoa niin kummasti ne vaan unohtaa joltain osin. Oma synnytys mielessä aina välillä. Välillä miettii kuin mä hengissä oikee säilyin.
Mutta tuo pieni tuhisija sylissä niin oli se sen arvosta.
Täällä olen kyllä niin hyvin toipunut että onpa ihanaa vauva arkea. Tänään käytiin vaunuilemassa ja viime viikolla oltii jo mökillä pari yötä vaikka neiti ei ollu ku reilu viikon ikänen.
Jälkivuotoa on mulla edelleen mutta hyvin vähäistä. Mies odottaa että koska seksiä mutta sanoin että kuha on jälkitarkastus ollut Niin sit vois vähä kuherrella peiton alla.
Maha on pienentynyt aika hyvin vaikka löysää löytyykin mutta sitä nyt oli ennen raskautta Jo. Kaikki aikanaan.
Perjantaina mennään ekaan vauva neuvolaan ja sit on myös isyyden tunnustaminen
Nimikin neidille on tiiossa. Ensin mulla oli yks toinen nimi mielessä mutta isäntä ei lämmennyt nimelle niin keksin toisen ja se miellytti meitä molempia.

Mutta hyvää yötä kaikille!

 

Miten menettelette Cuplatonin tai disflatyn kanssa jos imettää? Pitääkö ne annostella pieneen määrään nestettä?täytyykö ensin pumpata maitoa jotta voi lääkettä antaa? Vai tiputatteko suoraan lääkettä suuhun?

 

Meillä annetaan disflatyl suoraan suuhun lusikalla. Ennen tai jälkeen syötön tai vähän miten sattuu.

 

Mamira, mä kyllä aion lukea. Nyt en edes avannut linkkiä, kun sanoit, että tarina on pitkä luen sitten illalla, kun tyttö on nukkumassa ja pojan kanssa tankkaillaan. Silloin kaipaan jotain luettavaa, joten voit olla varma, että ainakin minä luen koko tarinan ja tykkään kyllä noita lukea, vaikka itse olenkin molemmat synnyttänyt sektiolla

Manduca pääsi taas tänään testiin ja poika viihtyi edelleen siinä tosi kivasti lähdettiin lasten kanssa käymään kaupassa (marketti n. kilometrin päässä) kävellen. Tytölle otin yksösrattaat (jostain syystä niiden kanssa on helpompi kulkea ahtaammissa paikoissa... ) ja pojan laitoin manducaan. Meni meillä varmaan toista tuntia ja koko sen ajan poika nukkui tosi tyytyväisenä. Multa menee kyllä täydet pisteet manducalle varsinkin nyt, kun sain kaikki säädötkin kohdilleen.

Meillä hajosi eilen lämminvesivaraaja. Ollaan siis täysin kylmän veden varassa. Ei auta kuin toivoa, ettei poika päätä just nyt tehdä mitään kakka- tai puklukatastrofia, kun en pysty sitä pesemään. Enkä edes tiedä, milloin saadaan uusi varaaja. Tänään mennään illemmalla mun vanhempien luokse pesulle. Isä jo soitteli aamusta, että jos tuntuu hankalalta olla lasten kanssa kotona, kun ei ole lämmintä vettä käytössä, niin voidaan mennä niille, vaikka ovatkin itse töissä. Kyllähän tässä pärjää, kunhan ei tule niskakakkaa

Jääkaapissa odottaa 2 litraa ihanan tuoksuisia ja näköisiä, valtavan isoja kotimaisia mansikoita

 

Piti vielä tuota disflatylin antotapaa kommentoida, mutta harva pää... meilläkin annetaan sellaisenaan lusikalla suoraan suuhun ja silloin, kun poika ähisee pieruja. Eli vähän miten sattuu

 

Meillä oli tänään 1kk-neuvola. Pojan syntymämitat 3970g ja 51cm, nyt 4995g ja 54,9cm Huomenna poika täyttääkin jo 5vko

 

Kerttuliinu, juuri tuo et homma ei etene mihinkään suuntaan vaan junnaa paikoillaan noin kauan on hirveintä! Jos homma edes etenis niin kivut kestäisi paremmin, koska olisi toivoa et tää on kohta ohi, mut joka kerta kun hoitaja katsoi ja totesi ettei edistystä...
Ja olen samaa mieltä et JOS joskus erehdyn vielä tähän hommaan niin haluan myös sinne pelkopolille ja melkein kyllä vaadin sen sektion, koska olen jo nähnyt ja kokenut sen "oikean" synnytystan ja josta jäänyt tosi hirveä kuva ja pelko etten enää sitä samaa halua kokea.

Mut mulla meni raskaus itsessään hyvin, toki vaivoja oli mut ne oli kestettävissä eli raskaana voisin olla vaikka heti uudestaan Mut jotenki aavistelinki et ei tää koko raskausaika voi näin hyvin mennä...

Kiitos muillekin vastauksista

Mites teillä mennyt anopin tai appiukon kans kun heistä tullut isovanhempia?
Meillä kaikki muut ovat "ihmisiksi" mut anoppi eli miehen äiti saa niin mielen kiehumaan. Heti kun tultii sairaalasta hän änkesi meille. Hän omi vauvan täysin itselleen... Mies koko ajan teki kotihommia, ruokaa, keitteli kahvit yms. passas, ja minä sit katoin vierestä kun MINUN LAPSI on anopilla niinkuin hänen omaansa syötti(silloin vielä pullosta kun ei tullut maitoa), vaihtoi vaipat ja joka vaipan vaihdon yhteydessä vaatteet, siihen jo totesin et eihän niitä herranen aika joka välissä vaiheta ja hän totesi et näin sitä pyykkiä tulee vauvaperheessä... Ja paskanmarjat sanon minä, meillä menee yksi asu perpäivä eikä tosiaan vaihdella joka välissä ellei ole eritteissä.

Minun äiti tuli sit myös käymään eikä anoppi hellittänyt otetta edes siksi hetkeksi että toinen mummo olisi saanut vauvaa tervehtiä, mielestäni törkeetä ja äitinikin mielestä ei kovin fiksua käytöstä, mut oltiin hiljaa vaikka niissä hormooneissa olisin voinut kyllä laukoa suorat sanat ellei äitini olisi kieltänyt

Anoppi jakelee kaiken maailman ohjeita sieltä 80-luvulta... Ohitan ne täysin, koska otan vastaan vain neuvolan ohjeet ja neuvot.. Ja yksi 80-luvun ohjeista taitaa olla se et vauva syötetään 4tunnin välein... Koska anoppi jo kyseenalaistaa vauvan imetystä, koska saatetaan käydä 1-2 tunnin välein ja olla se 5-60min kerralla. Hän viimeks närkästyneenä tokas et onko tuo normaalia ku vauva koko ajan nälissään, tuolla kaapissa on nannia et anna sitä... VOI PERKELE!

Kunnes tosiaan tajusin et hänhän siks jo närkästyy tästä "jatkuvasta syötöstä" koska ei ite saa häärätä vauvan kans! Onneks on sentään tämä yksi asia, johon hänellä ei voi olla osaa eikä arpaa eli imetys.

Siis niin kiehuu että tuntuu etten enää halua heille mennä kun ei voida pitää nokkaasa pois meidän asioita.
Anoppi ei varmaan ole kuullut lapsentahtisesta, tiheän imun kaudesta ja yksin kertaisesti siitä, että vauva vain haluaa olla paljasta rintaa vasten et rauhoittuu,siihen ei mummojen sylit auta! Niinkuin te tiedätte...

Saa nähdä miten anoppisuhteen käy, koska minä teen kuten itse haluan, en niinkuin hän neuvoo. Olen jo nyt alkanut sanomaan hänen ohjeilleen vastaan, jos olen asiasta eri mieltä. Loukkantukoot jos siltä tuntuu, ei se hänenkään käytös minua ilahduta. Ja mieshän tietenkään ei sano juuta eikä jaata näihin asioihin...

Jos yhtään kuulostaa samanlaiselta niin muistakaa et vauva on TEIDÄN ja TE päätätte KAIKISTA vauvaan liittyvistä asioista. Kellään muulla ei oikeutta "viedä" tätä vauvaa teiltä!

Eipä tullut vieläkään iloisempaa viestiä mut saipa taas päästettyä omia tuntemuksia pihalle

 

Pupumama, hyvin on kasvanut

Sonde, USKOMATONTA!! Miten anoppi kehtaa!!? Ja miten sä saat pidettyä suusi kiinni?? kyllä sun tai sun miehen pitää sille anopille sanoa, ettei tuollainen peli vetele. Vauva tosiaan on teidän, ei anopin. Ja siis ei meilläkään todellakaan vaihdeta vaatteita kesken päivän, ellei ole vaippa vuotanut tai tullut sellaiset pulautukset, että body on kastunut. Tuntuu, että siitä huolimatta pyykkiä tulee ihan riittävästi mun anoppi yritti vähän samaa silloin, kun tyttö syntyi. Mä olin siitä tosi ahdistunut. En saanut anopille sanottua (olen varmaan maininnutkin, ettei olla kovin hyvissä väleissä muutenkaan) ja tilanne kärjistyi, kun tyttö alkoi vierastaa muutaman kuukauden ikäisenä. Anoppi, jota tyttö ei ollut nähnyt yli kuukauteen, otti tytön syliin, tyttö alkoi itkemään, eikä anoppi olisi antanut MUN vauvaa MULLE! Jouduin ottamaan tytön sen sylistä väkisin ja siinä kohtaa anoppi avasi sanaisen arkkunsa ja haukkui minut pystyyn. Hänkin olisi kuulemma osannut lohduttaa... Mutta mä koen, että on mun tehtävä lohduttaa omaa lastani, kun se itkee. Pitkään meni, ettei anoppia näkynyt meillä ollenkaan (2 vai jopa 3 kuukautta). Anteeksipyyntöä en koskaan saanut. Voitte kuvitella, millainen stressi mulle oli tämän vauvan kohdalla, kun anoppi oli tulossa käymään... Anoppi kuitenkin yllätti. Otti vauvan syliin luvalla, istui sohvalle mun viereen ja heti, kun vauvan naama alkoi mennä ruttuun, ANOPPI ANTOI VAUVAN MULLE!! Ihan pyytämättä! Nyt se ei olekaan nähnyt lapsia pojan ristiäisten jälkeen. Eli kuukauteen.

Meillä ei edelleenkään ole lämmintä vettä käytössä. Eilinen päivä oltiin mun vanhemmille lasten ja koirien kanssa. Tänään en vielä tiedä, millaiseen ratkaisuun päädyn.

Poika nukkuu vaihtelevasti. Yhtenä yönä 8 tuntia putkeen, nyt kahtena yönä ensimmäinen pätkä on ollut 6 tuntia, jolloin poika on herännyt syömään viideltä ja sen jälkeen ähissyt ja huiskinut loppuyön. Eli mä en enää viiden jälkeen ole juurikaan nukkunut.

Viime yön nukuin muutenkin vähän huonosti, kun käytiin eilen teholla katsomassa mun enoa, joka oli tosi huonossa kunnossa ja jonka ennuste on huono. Jäi vähän painamaan mieltä. Mutta kaapista tölkki tehoa ja levy suklaata, niin eiköhän se siitä

 

Täällä yks laiska ilmottautuu kun en koskaan saa aikaseksi kirjoittaa tänne Usein käyn kyllä lukemassa muitten kuulumiset..

Argh, kyllä kuulostaa (anteeksi vaan) rasittavilta nuo anopit, ei mulla vaan kestäis hermot ku oon niin lyhytypinnainen ja sanon myös aika suoraan asiat, mikä ei aina oo niin hyvä asia
Itse en ole edes nähnyt miehen vanhempia koskaan, äitinsä on kuollut kauan sitten ja isä asuu eri maassa, tarkoitus ois hänet kyllä pian tavata jo..

Meillä arki sujuu ihan mukavasti, tuntuu että koko ajan helpottaa kun oppii vauvaakin vähän "tuntemaan", toki välillä on niitä hetkiä että toivois et mies ois pystyny olemaan tässä kans mutta pärjäähän sitä yksinkin näköjään.
Poika on suht tyytyväinen, jos itkee niin sitten se on sitä iltaitkua kun mahasta ottaa.. Kovasti jo naureskelee Eipä hän kyllä suostu sitterissä tms olemaan kuin varmaan pari minuuttia, aina pitäis saada olla sylissä
Meillä annetaan cuplatonia välillä, se tuntuu kyllä ihan auttavan, yleensä annan ennen imetystä lusikalla johon lypsän vähän maitoa.


Pihla, ostitko manducan siis käytettynä vai uutena? Ja mistä hommasit? Sori jos oot kertonu mut en jaksa selailla taaksepäin.. Oon miettiny kans sitä jos se ois hyvä, tulee kuitenkin matkustettua vauvan kans niin paljon, että kentällä ois hyvä kun sais välillä kädet vapaaksi..

Nyt täytyy alkaa vähän laittamaan itseä ihmisen näköiseksi, lähdetään hakemaan passit meille.. (ette usko kuinka söpö passikuva noin pienestä tuli )

 

Täällä yks laiska ilmottautuu kun en koskaan saa aikaseksi kirjoittaa tänne Usein käyn kyllä lukemassa muitten kuulumiset..

Argh, kyllä kuulostaa (anteeksi vaan) rasittavilta nuo anopit, ei mulla vaan kestäis hermot ku oon niin lyhytypinnainen ja sanon myös aika suoraan asiat, mikä ei aina oo niin hyvä asia
Itse en ole edes nähnyt miehen vanhempia koskaan, äitinsä on kuollut kauan sitten ja isä asuu eri maassa, tarkoitus ois hänet kyllä pian tavata jo..

Meillä arki sujuu ihan mukavasti, tuntuu että koko ajan helpottaa kun oppii vauvaakin vähän "tuntemaan", toki välillä on niitä hetkiä että toivois et mies ois pystyny olemaan tässä kans mutta pärjäähän sitä yksinkin näköjään.
Poika on suht tyytyväinen, jos itkee niin sitten se on sitä iltaitkua kun mahasta ottaa.. Kovasti jo naureskelee Eipä hän kyllä suostu sitterissä tms olemaan kuin varmaan pari minuuttia, aina pitäis saada olla sylissä
Meillä annetaan cuplatonia välillä, se tuntuu kyllä ihan auttavan, yleensä annan ennen imetystä lusikalla johon lypsän vähän maitoa.


Pihla, ostitko manducan siis käytettynä vai uutena? Ja mistä hommasit? Sori jos oot kertonu mut en jaksa selailla taaksepäin.. Oon miettiny kans sitä jos se ois hyvä, tulee kuitenkin matkustettua vauvan kans niin paljon, että kentällä ois hyvä kun sais välillä kädet vapaaksi..

Nyt täytyy alkaa vähän laittamaan itseä ihmisen näköiseksi, lähdetään hakemaan passit meille.. (ette usko kuinka söpö passikuva noin pienestä tuli )

 

Miiula, käytettynä ostin torista löysin kohtuuhinnalla ja tästä läheltä, ettei tarvinut maksaa ennenkuin näki tuotetta. Olen vainoharhainen ja pelkään, että tulen huijatuksi manducat on käyettynäkin sen verran hintavia, että kyllä harmittaa, jos siirtää rahat myyjän tilille, eikä tuotetta sitten koskaan saa. Multa menee kyllä ihan täydet pisteet tuolle manducalle se on niin tukeva, että kädet jää vapaiksi, kun ei tarvi koko ajan tukea vauvaa toisella kädellä (niinkuin tuossa meidän rintarepussa...). Ollut mulla käytössä nyt joka päivä ja meidän poika taitaa tykätä yhtä paljon kuin äitikin

Mamira, kävin lukemassa sun synnytykertomuksen. Hyvin kirjoitettu, eikä kyllä tuntunut liian pitkältä vähän meinasi huvittaa se synnytyslaulukohta, jossa mies yhtyi mukaan ja se olikin sinusta häiritsevää se mielikuva, mikä siitä tuli, oli niin hauska

Pojalla rähmii toinen silmä. Ei se sitä hiero, eikä se ole punainen. En nyt ole vielä ainakaan mihinkään soittanut. Siinä silmässä oli kyllä aamulla koirankarva ja mietinkin, että olisikohan se vaan ärsyttänyt. Putsailen nyt keitetyllä vedellä ja katselen, alkaako vaivaamaan, paheneeko vai menisikö ohi.

Täällä jyrähtelee ukkonen. Piti aamulenkillä hoputtaa tyttöäkin, että päästään äkkiä kotiin, kun aloin katselemaan meidän nuoremman koiran käytöstä ja siitä päättelin, että ukkonen tekee tuloaan

 

Sonde, kaikki sympatiat sulle! Mulla on kans nyt niin hermo kireellä anopin kanssa, kun miehen vanhemmat on meillä kylässä. Ja ne on siis täällä 12 päivää. KAKSITOISTA!!! Tulivat nyt maanantaina ja lähtevät ens viikon perjantaina. Kaiken huippu, että olin jo sanonut ennen vauvan syntymää, että voivat tulla elokuussa ja korkeintaan viikoksi, niin eiköhän nää olleet ostaneet omin päin lentoliput silloin, kun se HEILLE sopii. Ovat siis puolalaisia, ja ymmärrän kyllä että haluavat vauvan nähdä kun ei muutenkaan montaa kertaa vuodessa nähdä, mutta vois silti vähän miettiä. Toinen juttu on se, että mun mies on töissä (ei onneksi joka päivä tällä hetkellä, kun tekee kesän vähemmän tunteja), joten minä joudun sitten olla täällä kotona niiden kanssa ilman yhteistä kieltä. Tuntuu, että oisin vieras omassa kodissani ja ärsyttää kun ei saa olla yhtään rauhassa. Paitsi aina kun linnoittautudun makkariin imettämään, ja teenkin sen kyllä nyt ihan pitkän kaavan mukaan, että saa edes välillä olla ihan vaan vauvan kanssa kahdestaan.

Siis aattelin etukäteen, että ei tää nyt varmaan niin paha ole ja kyllä mä kestän, mutta muahan alkoi ahdistaa jo ekana iltana. Ketuttaa vaan niin vietävästi koko ajan ja lasken päiviä siihen ens perjantaihin... Yks päivä miehellä oli 12h työpäivä, niin mun oli pakko lähteä "käymään" oman äitini luona. Olinkin siellä sitten 6 tuntia hermoja leputtamassa

Meilläkin tuttuja noi anopin vauvanhoito-ohjeet ja vauvan omiminen meillä ainakin vauva selkeästi kaipaa äitiä ja rauhoittuu parhaiten mun kanssa, niin inhottava kuunnella kun vauva kitisee anopin sylissä eikä meinaa millään saada otettua omaa vauvaansa takaisin... Sitten esim. eilen kun oltiin kaupassa ja vauva kaukalossa ostoskärryissä, niin heti jos irrotin otteen kärryistä sekunniksikaan niin johan anoppi oli jo vienyt kärryt ja huiteli ties missä. Samoin jos ollaan menossa vaunujen kanssa kävelylle ja vauva on vaunuissa odottamassa kun itse käyn vielä vessassa, niin anoppi on jo ulkona lykkimässä vaunuja. Ja tänä aamuna kun vauva vielä nätisti nukkui omassa sängyssään ja minä ajattelin että saan syödä aamupalan rauhassa, niin eiköhän anoppi ryntää heti ensimmäisen äännähdyksen kuultuaan vauvan luo ja ottaa sen ylös ja herättää, vaikka vauva ois ihan hyvin voinut vielä nukkua vaikka nyt yhden pienen äänen päästikin. Nauti siinä nyt sitten ruuasta, kun vauva itkee ja kitisee anopin sylissä. Siis kaikkea tällaista ehkä pieneltä kuulostavaa, mutta ah-niin-ärsyttävää ja näitä esimerkkejä riittäisi kyllä vielä vaikka kuinka Ja noi hoito-ohjeet on kans niin omaa luokkaansa, mutta en jaksa niihin edes kommentoida. Kun ykskin päivä anoppi kysyi, että saisiko vauvalle antaa vettä tai lehmänmaitoa.

Tulipas nyt kamala valitusvirsi.

 

Pihla, kyllä muistan et aiemmin kirjoittelit et teillä ollut samanlaista anopin kans... Ja tuo et hän ottaa väkisin syliin eikä anna jos vauva parkuu jne. kuulostaa niin samanlaiselle kuin mitä itsekin olen nyt kerennyt kokemaan.. Ja auta armias sitten ku se vierastuskausi tosiaan tulee
Yhtäkkiä tajusin et minullahan on oikeus ottaa vauva häneltä milloin siltä tuntuu. Tyhmänä vain seurasin vierestä aluksi.. Eka lapsi niin ei jotenkin ole vielä sisäistänyt näitä "rooleja".

Meillä onneks anoppilaan noin 1tunnin ajomatka niin ei ihan joka päivä hän viiti käydä

pupumama, samaa myös tuo et vauva vähä inahtaa päikkäreillä niin heti rynnätään ja otetaan syliin vaikka vauva edes herännyt vaan unissaan inisee... Kuulostaa samalle käytökselle sun anopilla ku meilläkin vaikka ovat ilmesesti eri kulttuurista.

Kiva kuulla etten ole ainoa

Mikä tää manduca on? Ilmeisesti joku kantojuttu?
Meilläkin vauva ei viihdy 5min kauempaa leikkimatolla tms. ja kotihommat jää kokonaan, pitää aamupalakin syödä vauva sylissä... On siis niin läheisyyden kipeä mut jospa tää jossain vaiheessa helpottas...

miiula, onko sinulla siis ulkomaalainen mies? Ja sinulla blondit pitkät hiukset? Oliko sairaalasi oys? Jos vastaat kaikkiin kyllä, niin olimme viereisissä huoneissa Meillä oli yhteinen se "hoitohuone" . Pienet on piirit

 

Huhhuh mitä anoppeja joillain! Olen onnekkaassa asemassa, koska omani on oikein sopuisa ja asuu tarpeeksi kaukana Tosin jos on oikeasti sellainen kuin kyläillessä niin sopisi kyllä asua lähempänäkin. On nimittäin ottanut minun kaksi edellisen liiton lasta omiksi lapsenlapsikseen Ja muutenkin on tosi mukava.

Sondelle myötätunnot vaikeasta synnytyksestä.

Itsellä on kaikki kolme käynnistetty, mutta ekan synnytyksen loppua lukuun ottamatta (imukuppi) kaikki kolme sujuneet oikein hyvin, vaikka ilman oksitosiinia eivät olisi ulos tulleet (hengissä ainakaan). Sääli vain, että ekasta jäi virtsankarkailuvaiva

Eipä tässä kai muuta. Meillä on suht tavallista arkea. Koti on hävityksen kauhistus ja koko elämä on joko omaa, lasten tai vauvan syömistä ja ruoanlaittoa. Minä syön eri ruokia kuin muu perhe ja vauva syö sekä rintaa että korviketta. Onneksi mies auttaa vauvan kanssa tooooosi paljon.

 

Huh huh mitä anoppeja... omaani pääsen tervehtimään ylihuomenna, asuvat 2,5h ajomatkan päässä. Eikä pelkoa että ryöväisi vauvan, ei osallistu mitenkään lasten hoitoon. En tiedä kumpi on parempi

Täällä on yksi yliväsynyt 8vkoa vanha neiti kuka ei suostu nukkumaan.... kohta siis myös yksi yliväsynyt 32-vuotias äiti...

 

Voi luoja anoppeja! Mä kammoksun meidän huomista synttäri-kylä vierailua kun isännän mumma on sinne tulossa niiden ohjeiden ja neuvojen kera. Ja mä en voi sietää kun me kutsuu mun lapsia "Pimpuloiksi".....

Oli kaunis päivä tänään jos jotain positiivista piti löytää

 

Pupumama, kaikki sympatiat sulle! Tuo nyt on pahin anoppitilanne, että joutuu majoittamaan anoppia päiväkausia. Ja jos mieskin on vielä töissä, eikä ole edes yhteistä kieltä appivanhempien kanssa... Varmaan tosi rasittavaa. Toivottavasti viikko vierähtää nopeasti ja saatte appivanhemmat ulos

Sonde, mulla oli sama vika ensimmäisen lapsen kanssa, että oli tosi vaikea sisäistää sitä, että se lapsi on mun ja mä saan pitää sitä sylissä silloin, kun haluan ja ottaa sen vierailta pois, jos haluan. Tuskailin vaan ahdistuksissani, kun en jotenkin osannut tai uskaltanut ottaa vauvaa yli-innokkaiden sukulaisten sylistä. Tällä kertaa ilmoitin jo ennen pojan syntymää, että koska mä olen kärsinyt raskausvaivat, niin aion kyllä nauttia vauvasta ja pitää sitä sylissä itse silloin, kun haluan (toki mies on poikkeus, etten siltä mene poikaa ottamaan) ja mulla on täysi oikeus "omia" vauva itselleni mun oma äiti on ainakin nyt ollut vähemmän tunkeileva, ettei sekään ilman lupaa ota poikaa syliin. Tytön vauva-aikana olisin voinut erakoitua kotiin kokonaan, kun tuntui, että minne tahansa mennään, niin jo ulko-ovella joku nappaa vauvan, meitä tervehtimättä ja ilman lupaa. Vauva tultiin jopa ottamaan sylistä ilman lupaa. Toisaalta ymmärrettävää, kun ensimmäinen lapsenlapsi kaikille, mutta isovanhempien olisi myös pitänyt ymmärtää antaa uusille vanhemmille vähän tilaa, eikä omia vauvaa. Mä koin sen todella ahdistavaksi.

Ja manducahan tosiaan on kantoreppu. Oikein tukeva ja mukavan tuntuinen päällä ei käy selkään, eikä hartioihin. Mä olen huonoselkäinen, mutta en ainakaan vielä ole tuon kanssa saanut selkääni kipeäksi. Rintareppu teki mulla hartiat tosi kipeiksi.

Täälläkin meinaa olla hitusen väsy... Tuli tuossa alkuillasta lojuttua mun vanhempien luona kylpytynnyrissä yhteensä pari tuntia +40 asteisessa vedessä sai isovanhemmat seurustella lasten kanssa tyttö ei meinaa millään nukahtaa ja poikakin roikkuu vielä tissillä. Nyt olen iltaisin viimeistään klo 23 mennyt pojan kanssa sänkyyn ja antanut äheltää vieressä, jos ei ole vielä käynyt nukkumaan. Mä en jaksa seurustella puolille öin ja useimmiten poikakin sitten simahtaa viimeistään 23.30 (paitsi tänään, kun menin näin sanomaan ) ja mä simahdan 23.31 ei siis paljon tarvitse unta odotella iltaisin.

 

Sonde, kyllä vaan, kaikki tuntomerkit passaa Uskomatonta että oikeesti ollaan oltu niin vierekkäin, harmi kun ei sillon tienny!

 

Miiula ja sonde, onpa hauskaa! Taidan tietää missä päin osastoa te olitte, mä olin siellä käytävän päässä

 

Hauska sattuma Miiula ja Sonde! Ja Neiti Sievänenkö oli vielä samaan aikaan samassa paikassa?

Missä kaikki on?

Meillä on taas lämmin vesi käytössä ja päästiin pitkästä aikaa omaan suihkuun (ja saunaan) ja poikakin pääsi ammeeseen eikä pojan silmäkään rähmi enää yhtään. Eilen alkoi jo iltapäivästä rauhoittumaan ja tänään ei ole rähminyt yhtään. Ei edes yön jäljiltä taisi siis olla se koirankarva, mikä oli ärsyttänyt silmää. Hyvä niin, ettei ollut tulehdus.

Ja tosiaan kun menin eilen sanomaan, että poika nukahtaa yleensä viimeistään 23.30, niin eilenpä meni sitten puolille öin mä meinasin itse nukahtaa pystyyn jo ennen yhtätoista, mutta poika jaksoi höpötellä (pimeässä ja sängyssä) puolille öin, ennenkuin nukahti. Syömään heräsikin sitten vasta 6.30 ja 8.00 saa nähdä, miten tänään nukahtaa. Toivottavasti aikaisemmin kuin eilen