Kerttuliinu, juuri tuo et homma ei etene mihinkään suuntaan vaan junnaa paikoillaan noin kauan on hirveintä! Jos homma edes etenis niin kivut kestäisi paremmin, koska olisi toivoa et tää on kohta ohi, mut joka kerta kun hoitaja katsoi ja totesi ettei edistystä...
Ja olen samaa mieltä et JOS joskus erehdyn vielä tähän hommaan niin haluan myös sinne pelkopolille ja melkein kyllä vaadin sen sektion, koska olen jo nähnyt ja kokenut sen "oikean" synnytystan ja josta jäänyt tosi hirveä kuva ja pelko etten enää sitä samaa halua kokea.
Mut mulla meni raskaus itsessään hyvin, toki vaivoja oli mut ne oli kestettävissä eli raskaana voisin olla vaikka heti uudestaan
Mut jotenki aavistelinki et ei tää koko raskausaika voi näin hyvin mennä...
Kiitos muillekin vastauksista
Mites teillä mennyt anopin tai appiukon kans kun heistä tullut isovanhempia?
Meillä kaikki muut ovat "ihmisiksi" mut anoppi eli miehen äiti saa niin mielen kiehumaan. Heti kun tultii sairaalasta hän änkesi meille. Hän omi vauvan täysin itselleen... Mies koko ajan teki kotihommia, ruokaa, keitteli kahvit yms. passas, ja minä sit katoin vierestä kun MINUN LAPSI on anopilla niinkuin hänen omaansa syötti(silloin vielä pullosta kun ei tullut maitoa), vaihtoi vaipat ja joka vaipan vaihdon yhteydessä vaatteet, siihen jo totesin et eihän niitä herranen aika joka välissä vaiheta ja hän totesi et näin sitä pyykkiä tulee vauvaperheessä... Ja paskanmarjat sanon minä, meillä menee yksi asu perpäivä eikä tosiaan vaihdella joka välissä ellei ole eritteissä.
Minun äiti tuli sit myös käymään eikä anoppi hellittänyt otetta edes siksi hetkeksi että toinen mummo olisi saanut vauvaa tervehtiä, mielestäni törkeetä ja äitinikin mielestä ei kovin fiksua käytöstä, mut oltiin hiljaa vaikka niissä hormooneissa olisin voinut kyllä laukoa suorat sanat ellei äitini olisi kieltänyt
Anoppi jakelee kaiken maailman ohjeita sieltä 80-luvulta... Ohitan ne täysin, koska otan vastaan vain neuvolan ohjeet ja neuvot.. Ja yksi 80-luvun ohjeista taitaa olla se et vauva syötetään 4tunnin välein... Koska anoppi jo kyseenalaistaa vauvan imetystä, koska saatetaan käydä 1-2 tunnin välein ja olla se 5-60min kerralla. Hän viimeks närkästyneenä tokas et onko tuo normaalia ku vauva koko ajan nälissään, tuolla kaapissa on nannia et anna sitä... VOI PERKELE!
Kunnes tosiaan tajusin et hänhän siks jo närkästyy tästä "jatkuvasta syötöstä" koska ei ite saa häärätä vauvan kans! Onneks on sentään tämä yksi asia, johon hänellä ei voi olla osaa eikä arpaa eli imetys.
Siis niin kiehuu että tuntuu etten enää halua heille mennä kun ei voida pitää nokkaasa pois meidän asioita.
Anoppi ei varmaan ole kuullut lapsentahtisesta, tiheän imun kaudesta ja yksin kertaisesti siitä, että vauva vain haluaa olla paljasta rintaa vasten et rauhoittuu,siihen ei mummojen sylit auta! Niinkuin te tiedätte...
Saa nähdä miten anoppisuhteen käy, koska minä teen kuten itse haluan, en niinkuin hän neuvoo. Olen jo nyt alkanut sanomaan hänen ohjeilleen vastaan, jos olen asiasta eri mieltä. Loukkantukoot jos siltä tuntuu, ei se hänenkään käytös minua ilahduta. Ja mieshän tietenkään ei sano juuta eikä jaata näihin asioihin...
Jos yhtään kuulostaa samanlaiselta niin muistakaa et vauva on TEIDÄN ja TE päätätte KAIKISTA vauvaan liittyvistä asioista. Kellään muulla ei oikeutta "viedä" tätä vauvaa teiltä!
Eipä tullut vieläkään iloisempaa viestiä mut saipa taas päästettyä omia tuntemuksia pihalle