Hyvää toukokuuta kaikille! Ja kiitos Kuusama tästäkin pinosta.
Olen käynyt seurailemassa teidän kuulumisia ja ruvennut jännittämään, että kenellä aika tulee ekaks. Voi
Ruu, uskomaton tunne varmasti kun se lapsi sieltä tulee!
Eihän sen pitänyt olla vielä ainakaan kenenkää kesäkuisen, mutta superpaljon onnea teille tähän yllätykseen!
Mulla on ollut jostain syystä ollut suuri varmuus, että tää syntyy ennen laskettua aikaa. Mulla se koittaa siis vasta 30.6. joten toivottasti ei vielä ala tulemaan...
Täällä on kärsitty pukamista, hiivasta, selkäkivuista, supistuksista, liian vilkkaasta vauvasta
, kaikenlaisista oudoista tuntemuksista ja painonnoususta
opcorn: , mutta työkykyisenä ja liikuntakykyisenä oon pysynyt kuitenkin, eli pääasiassa kaikki on mennyt hyvin. Neuvola oli just ennen vappua ja mittausten mukaan kaikki normaalisti. Onnistuin välttämään sokerirasitustestinkin, vaikka sillä edellisessä neuvolassa uhkailtiin, kun kiloja oli tullut kuulema reippaanlaisesti. Siinä oli kolmisen vkoa neuvoloiden välillä ja onnistuin olemaan lihomatta siinä välissä yhtään!
Ai niin säikähdin, kun just neuvolaa edeltävänä iltana pyyhkiessä tuli paperiin jotain verensekaista! Neuvolantyttö onnistui jotenkin vakuuttamaan, ettei se ole vakavaa, jos vaan kerran tulee. Mul on ollu myös kaikenlaista kutkaa ja niin oudontuntuset nuo limakalvot tuolla alhaalla. Oon käyny labrassakin jossain vaiheessa, muttei sieltä mitään löytyny.. Että en sitten huolestunut tuosta. Eikä ole toistunut ja vauva on pysynyt hyvin vilkkaana, kuten aiemminkin.
Oon seuraillut teidän synnytyssuunnitelmia ja huolia ja pelkoja ja toivotan onnea kaikille teidän valintoihin ja tuleviin koitoksiin. Itse odotan synnytystä suurella mielenkiinnolla ja innolla. En halua tehdä ehdottomia suunnitelmia, mutta olen kiinnostunut vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä, enkä haluaisi ensisijaisesti epiduraalia, enkä ulkopuolista käynnistystäkään. Mulla on ainakin kauratyyny ollu nyt suuri apu selkäkipuihin ja se toimi yks yö meidän koirallakin, kun sillä oli jotain vatsanväänteitä, että ihan tärisi. Loppui tärinä kun sai kauratyynyn lämmittämään.
Saan TENS-laitteen vuokralle synnytystä varten (mikäli nyt lapsi ei tule sitä ennen) ja olen lukenut esim. veden ja äänen lievittävästä vaikutuksesta synnytyskipuihin + joogannut ja tehnyt erilaisia rentoutumisharjoituksia. Mulle sopii tämän tyyppinen valmistautuminen.
Yritän myös asennoitua niin, etten sitten tuomitse tai soimaa itseäni, jos jossain vaiheessa synnytystä kiljun sitä epiduraalia!
On välillä öisin, kun valvottaa, sellaisia ajatuksia/pelkoja, ettei lapsi olekaan terve, tai että on niin vaikea, etten jaksa, tai en osaa olla sen kanssa. Ja sitten sellaisia ihan absurdeja ajatuksia, että tulen esim olemaan ensimmäinen ihmisen, joka todistettavasti synnyttää jonkun alienin taikka eläimen. Lienee normaalia? Esikoinen siis tulossa
Illa Tuu ja poju (ollaan pupumaman kanssa samoissa viikoissa vissiin)