Kesäkuun kullanmurut 2015 **MEIDÄN KESÄKUU**

Henttu: Tsemppiä kovasti! Kohta se on sinullakin pienokainen sylissä :)

Täällä ei oikein mitään ihmeellistä. Päivisin ei oikein hirveesti ole tuntemuksia, mutta nyt viime yönä näin unta, että unessa oli kivuliaita supistuksia. Heräsin sitten siihen, että oikeasti alavatsaan sattuu. Nämä kivut on vain siitä jänniä, että vain alavatsa on kipeä. Ei tunnu selässä ym, vaikka vatsa on kova. Ja nuo loppuu heti, kun nousen päivän askareita hääräämään :confused: Tiedä sitten johtuuko tuo kipu vain vauvan puskemisesta alaspäin vai mistä.

Viivian 40+5
 
Mä rupesin eilen funtsimaan (ja googlaamaan) noita "sukkapuikkosuppareita" ja ehkä mulla sellasia on tässä ollu pitemmän aikaa. Tosin ne tuntuu kyl enemmänki siltä että mua vääntäis vatsasta tms.. En tiiä. Tekeeköhän ne edes ihmeitä tuola kohdunsuulla.. 2,5 päivää aikaa syntyä kesäkuisena, epäilen. Ja mua kammoksuttaa huominen neuvola jos se terkka on taas niin kovakouranen.

Eilisillan uniepisodi oli n. 10min mittainen, kymmenisen kertaa nousi tyttö sängystä ja sitten se simahti (y) HUIPPUA. Lauwra, jotenkin kamalaa kun meidän tyttö on vasta kohta sen 1v9kk ja nyt jo jättää päikkärit pois :cry: Kyl mun mielestä noin pieni tarttis (tai ainakin äiti) sen päivähuilin. Tuo kun ei paljon telkkaristakaan välitä, saattaa se jonkin satunnaisen 5min kattella "piittyi" mut sitten se taas vipottaa menemään. Mutta näillä mennään jos kerran yöt on taas siunattu nukkumiseen.

Beibei & Ipana 40+3
 
Heippahei pitkästä aikaa, tolla mun nyytillä taitaa olla jotain tätä palstaa vastaan ku aina alkaa ähinä samantien kun aattelenkaan kirjotella!:) mut luen monesti päivässä juttuja täältä..

Hentulle tsempit! Kohta pikkuinen saapuu <3

Lauwra, tiedän tunteen, mullakin oli hyvä aikoms nukuttaa vauvaa alusta asti omassa sängyssä mut sänky on edelleen petaamattomana vierashuoneessa ja saa toistaseks pysyäkin siellä :D nukutaan molemmat paremmin nenät vastakkain <3 napanuora taitaa olla ehjänä täälläkin vielä, kerran kävin kävelyllä, max vartin... Kaupassa kävin niin kerran piti soittaa kotiin miten menee ja ehkä puoli tuntia viivyin.. :D kaikki etukäteis aikomukset vauvanhoidon suhteen on lennelleet yks kerrallaan romukoppaan! :)

Nyt kahvia naamaan ja josko tänään kävisi hetken palleron kans pihalla kun näyttäs tulevan lämmin päivä.

Tsemppiä vielä viimehetkiin kaikille mahakkaille! <3 ja ihanaa päivää kaikille!

Kerttuliinu ja tyllerö 8vrk <3
 
Viivian, mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia. Iltaisin ja yöllä jomottaa selkää ja alamahaa, mut ei mitään sellaisia selviä supistuksia. Sitten kun nousee ylös ja alkaa touhuamaan niin ne häviää.. On tää kyllä yhtä oottelua... Viimestään 6.7. kai ne käynnistää kun on sen 2vko yli.

JeHil 40+6
 
Käytiin eilen aamulla synnärillä, kun huolestuin siitä, etten yön aikana ollut tuntenut oikeestaan mitään liikkeitä (ja olin nukkunut todella hyvin!). Kuuden aikaa heräilin ja tein liikelaskentaa ja vauva ei yhdeksään mennessä ollut minun mielestä liikkunut paljoa. Kymmenen liikettä tuli just ja just siihen tuntiin, mutta yleensä tulee enemmän. Mies sitten sanoi, että nyt ei oteta riskejä. Soitin ja ottivat käyrille ja kaikkihan siellä näytti ihan hyvältä. Oli kuulkaas ihanan rentouttavaa olla siinä tuolissa anturit vatsalla ja katsella ja kuunnella vauvan sykkeitä. Sanoin, että tällä lailla voisin viettää aikani synnytyksen alkamiseen. Kyllä katosi kaikki huolet. :D

Sitten vielä ultrattiin, lapsivettä oli normaalisti ja painoarvio 3.7 kg, tehtiin kyllä vain yhden mittauksen perusteella eli en välttämättä usko, että on noinkaan "kookas", kun on siroa vauvaa lupailtu. Kätilö teki myös (aika rajun) sisätutkimuksen, jonka jälkeen alkoikin supistella tosi lupaavasti. Se siitä sit kuitenkin laantui. Merkkasi korttiin, että olisin jo kolme senttiä auki :eek: ja sanoi paikkojen olevan tosi kypsät ja vauva todella alhaalla (mikä selittää sen, miksen pysty enää todellakaan kävelemään normaalisti).

Tänään yöstä alkaen tulee joka vessareissulla ruskeaa limaa. Huomenna aamulla joka tapauksessa yliaikakontrolli eli eiköhän tää tästä nyt pikku hiljaa. Kaikki näyttää olevan valmiina, mutta supistukset vaan puuttuu.

Tsemppiä muille +40 viikkolaisille! Sitten kun vauva syntyy pitää kelailla tätä ketjua taaksepäin noista imetysasioista ja muista. :)

Mamira 41+3
 
  • Tykkää
Reactions: BeiBei
Täällä kun on noita synnytyskertomuksia ollut, niin ajattelin nyt vihdoin jakaa omanikin! Vaikka mun synnytyksestä onkin jo reilut 2 viikkoa aikaa. En vain ole jotenkin saanut käsiteltyä tapahtumaa edes omassa mielessäni. Teksti on hieman muokattuna kopsattu suoraan blogistani (koska en jaksa kirjoittaa koko tarinaa uudestaan...), jos ihmettelette kirjoitustapaa. :p Pahoittelut jäätävästä pituudesta, mutta jospa joku teistä tämän jaksaa lukea! :D

"Kun maanantaiaamuna 8. kesäkuuta saavuimme miehen kanssa tuttuun tapaan Taysiin ultraan ja painokontrolliin, en todellakaan osannut aavistaa, miten nopeasti asiat sitten lähtisivätkään käyntiin. Tuolloin viikkoja oli 36+6 ja ajattelin, että kunhan pääsemme ultrasta kotiin, niin minä pakkaisin vihdoin sairaalakassin valmiiksi. Ultrasta kuitenkin vauvan painoarvio oli jo 3800g ja lisäksi käyrillä istuessani vauvan sykkeet olivat melko korkeat, joten sain käskyn jäädä saman tien osastolle tarkkailuun. Mies lähti kotiin pakkaamaan sitä sairaalakassia, ja minä vaihdoin päälleni sairaalan vaaleanpunaisen pyjaman. Vauvan sykkeitä seurattiin ahkerasti päivän mittaan, ja helpotuksekseni ne olivatkin loppupäivän hyvät ja tasaiset. Jossain vaiheessa päivää lääkäri yritti tehdä lapsivesipunktion selvittämään vauvan keuhkojen kypsyyttä, mutta se ei onnistunut, sillä istukka ja vauva olivat tiellä eikä turvallista kohtaa löytynyt.

Tiistaiaamuna punktiota yritettiin uudestaan, mutta vauva oli edelleen samassa asennossa, joten tekemättä se jäi taaskin. Silloin viikkoja oli kasassa "jo" 37+0, joten lääkäri päätti, ettei punktio olisi enää välttämätön. Syy punktioon oli siis siinä, että diabeetikkoäitien vauvojen keuhkot kypsyvät usein hitaammin kuin normaalisti. Samaan aikaan vauvat kuitenkin monesti myös kasvavat tavallista enemmän, mikä on aika haastava yhtälö. Koska meidän vauvan painoarvio oli jo lähemmäs neljä kiloa ja minä ensisynnyttäjä, niin päätettiin käynnistää synnytys nyt, ennen kuin vauva kasvaisi liian suureksi. Itselleni se oli helpotus, sillä olin alkanut kovasti pelätä vauvan hyvinvoinnin puolesta. Niinpä sitten sain ballongin paikkoja kypsyttelemään. Kyseinen härpäke saisi olla paikoillaan 24 tuntia, ellei sitten sattuisi tippumaan itsestään aiemmin. Melkein heti ballongin laittamisen jälkeen alkoivat todella kovat alavatsa ja -selkä kivut, joihin sain panadolia sekä aamulla että illalla ennen nukkumaanmenoa. Päivä kului kipujen kanssa, rauhallisesti odotellen. Oloani helpotin lämpöpussien avulla sekä kävelemällä mahdollisimman paljon.

Keskiviikkona aamuyöllä neljän aikaan ballonki irtosi ilokseni itsekseen. Kello 11 sain neljäsosan cytotecia, ja sitä ennen lääkäri oli tehnyt (ainakin omasta mielestäni) astetta kovakouraisemman sisätutkimuksen, jonka jälkeen kivut olivat jälleen todella kovat. Oli vaikea keskittyä mihinkään, kun sattui niin paljon. Olin pitkään kuumassa suihkussa, ja jossain vaiheessa kätilö kävi kysymässä, haluaisinko jo lähteä synnytyssaliin. Taisin olla hieman kivusta tokkurassa, sillä kieltäydyin kohteliaasti ja vakuutin pärjääväni. Pian kivut olivat taas aivan kamalat ja puoli viiden maissa sain pistoksella kipulääkettä lihakseen, joka veikin kivut ja supistukset pian pois lähes kokonaan. Sen jälkeen sainkin nukuttua onnellisena lähes kolme tuntia. Synnytyssaliin ei sitten kuitenkaan enää sinä päivänä lähdetty, sillä en ollut tarpeeksi auki ja olo oli muutenkin varsin siedettävä sen saamani kipulääkkeen ansiosta.

Onneksi torstaiaamuna mies oli tullut jo aikaisin aamulla sairaalaan, sillä jo kymmeneltä pääsinkin yhtäkkiä synnytyssaliin! Kätilö oli käynyt tekemässä sisätutkimuksen ja totesi, että nyt voidaan lähteä. Tätä hetkeä olin odottanut, mutta silti se tuli yhtäkkiä nopeasti ja yllättäen! En ollenkaan tiennyt mitä odottaa - enhän ollut juurikaan valmistautunut synnytykseen mitenkään etukäteen. Melkein heti saliin päästyämme sain oksitoniinitipan supistuksia voimistamaan. Muistan oloni olleen tuolloin varsin positiivinen ja hyvällä tapaa jännittänyt. Juttelimme ja vitsailimme miehen kanssa, ja aika tuntui kuluvan nopeasti. Välillä lepäilin sängyssä ja välillä keinuttelin keinutuolissa. Liikkumaan en muuten juuri päässyt, sillä olin kiinni monitoreissa ja tipassa. Kivunlievitykseksi riitti pitkään lämpöpussit, mutta muutaman tunnin kuluttua otin avuksi myös ilokaasun. Kesti hetki ymmärtää jutun juju, enkä aluksi kokenutkaan saavani kaasusta mitään apua, mutta pienen harjoittelun jälkeen se kuitenkin alkoi tepsiä kipuihin. Ilokaasua taisin hengitellä tunnin verran, mutta supistusten voimistuessa siitä ei enää ollut apua, joten seuraavaksi kokeilin tens-laitetta. Kovin kauaa en sitä ehtinyt pitämään, kun lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen, ja päätti että oli aika puhkaista kalvot. Tähän asti kipuni olivat olleet varsin siedettäviä, mutta melkein saman tien kalvojen puhkaisemisen jälkeen alkoi aivan todella voimakas kipu, joka ei lauennut ollenkaan. En ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, itkin, huusin ja oksensin kivusta. Lääkäri kutsuttiin uudelleen paikalle, sillä kipu oli kätilönkin mielestä poikkeuksellinen, mutta en näin jälkeenpäin enää muista, selvisikö kivun syy siinä vai ei. Muistot tästä hetkestä muutenkin ovat hatarat, taisin saada kohdunkaulan puudutteen, joka kuitenkaan ei juuri auttanut. Lopulta noin kello 14.45 sain epiduraalin kipujen vain yltyessä entisestään. Epiduraalin laittaminen ei enää tuntunut missään, ja mielestäni sen vaikutus alkoi nopeasti ja tuntui taivaalliselta. Olo oli yhtäkkiä todella hyvä ja sain vihdoin hieman levättyäkin. Kello neljä olinkin jo 10cm auki ja kätilö alkoi opettaa, miten pian pitäisi ponnistaa.

Epiduraalin ansiosta ponnistusvaihe ei juurikaan sattunut, ennemminkin tuntui hieman hassulta. Meidän vauva oli syntyessään melkein nelikiloinen, joten mikään hirveän helppo homma se ei ollut, mutta kuitenkin helpompi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Ponnistusvaihe kesti lopulta 23 minuuttia, mutta en muista siitä tarkasti juuri mitään. Parhaiten muistan miehen onnellisen ilmeen, kun vauva oli ulkona ja sen kauhean tunteen, kun vauvan parkaisua ei hetkeen kuulunutkaan. Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen vauva alkoikin itkeä ja hänet nostettiin rinnalleni. Aluksi vain ihastelin ja ihmettelin pientä ruttuista vauvaani, enkä huomannut tässä mitään kummallista. Yhtäkkiä tajusin, että vauva on aivan sininen, ja hätäännyin täysin. Yritin kysyä, mitä tapahtuu, mutta pian kätilö vain nappasi vauvan syliinsä ja hänet vietiin pois. Se oli ihan kamala hetki ja shokki. Pian lääkäri haki miehen mukaan vastasyntyneiden teho-osastolle, ja minä jäin huoneeseen itkemään. Istukka syntyi nopeasti, mutta tästäkään ajasta en pysty enää muistamaan oikein mitään muuta kuin sen mielessä vellovan paniikin siitä, mikä vauvalla on hätänä. Onneksi mies tuli sitten takaisin ja kertoi, että vauva on kunnossa, mutta joutuu jäämään teholle.

Jossain vaiheessa pääsin suihkuun ja meille tuotiin pientä syötävää. Nyt jälkeenpäin tuntuu hassulta, että ylipäänsä pystyin syömään tai tekemään mitään muutakaan. Sitten minut kärrättiin synnyttäneiden osastolle, ja olo oli todella tyhjä ja kummallinen. Olin juuri synnyttänyt oman lapseni, mutta hän ei ollut tässä minun kanssani. Olin nähnyt vauvani vain vilaukselta ennen kuin hänet otettiin minulta pois. Siinä vaiheessa kuitenkin huoli vauvasta vain oli niin kova, etten silloin vielä kai oikein edes tajunnut kunnolla koko tilannetta. Lopulta (liian monta tuntia synnytyksen jälkeen) mies vei minut pyörätuolilla vauvan luokse. Hänellä oli "happiviikset", koska tarvitsi apua hengityksestä, mutta sain silti ottaa hänet syliini. Muistan, kuinka pieneltä vauva tuntui, vaikka olin kuvitellut että melkein nelikiloinen vauva olisi valtava. Vihdoin sain olla vauvani kanssa, olo oli ihan epäuskoinen mutta onnellinen. Meidän vauva! Ja hän oli aivan täydellinen.

Loppujen lopuksi itse synnytyksestä jäi minulle ihan hyvä mieli. Vaikka yhdessä vaiheessa kivut nousivat aivan sietämättömiksi, niin muuten mielestäni synnytys ei ollut lainkaan niin paha kokemus kuin olin etukäteen pelännyt. Pelastukseni taisi olla epiduraali, jonka sain juuri oikeaan aikaan! Synnytyksen jälkeiset tapahtumat sen sijaan ovat jättäneet pienen trauman mieleen. Harmittaa, etten saanut tilaisuutta keskustella synnytyksen kulusta kätilön tai ylipäänsä kenenkään kanssa. Kätilö kyllä kysyi, olisiko minulla kysyttävää synnytyksestä, mutta siinä vaiheessa olin vain shokissa ja huolissani vauvasta, etten osannut ajatella mitään. Koin myös jääneeni yksin synnyttäneiden osastolla, sillä kukaan ei juuri kysynyt vointiani ja hoitajat siellä muutenkin tuntuivat jotenkin kiireisiltä ja töykeiltä. Oli aika vaikeaa, kun huonekaverillani oli vauva vierihoidossa, mutta omani oli jossain kaukana minusta. On kurjaa, etten saanut käsitellä synnytystäni kenenkään kanssa heti tuoreeltaan, sillä nyt jälkeen päin tunteet nousevat usein pintaan. Vaikka vauvalla on nyt kaikki hyvin, niin silti aina välillä saatan vain purskahtaa itkuun miettiessäni sitä huolta, surua ja pettymystä, kun vauva vietiin minulta pois. Jäin paitsi niistä ihanista ja tärkeistä ensimmäisistä hetkistä vauvan kanssa. Vaikka tiedän, että siihen oli hyvä syy, niin silti toisinaan se tuntuu vain kamalan epäreilulta. Toivon, että aika vielä kultaa muistot! Vaikka menetinkin ne ensihetket, niin tärkeintä loppujen lopuksi on kuitenkin se, että vauva sai heti alusta alkaen hyvää hoitoa ja voi nyt hyvin. Ja nyt saan katsella häntä joka päivä kaikkien niiden menetettyjen tuntienkin edestä."

Tällainen tarina siis meillä :)

Pupumama ja poika 17vrk
 
Hyvää sunnuntaipäivää!

Kiirettä pitelee, hyvä että itse kerkeää syödä tai suihkussa käydä, saaati tänne kirjoitella :eek:

Nytkin ajattelin kiireessä jjotain rustata kun vauva vielä yöunilla, pitäs jo mennä herätteleen kun aamu 7 viimeks syöty :LOL:
Meillä siis jo pari viikkoa on yöt alkanut sujumaan 1-2 herätyksellä, mutta mennäänki nukkumaan vastan puolen yön aikoihin, mikä ei tämmöistä muutenki myöhään valvovaa ja pitkään nukkuvaa äiskää haittaa yhtään :D Mut yöherätykset sit vaihteleeki 15min syötöstä ja vaipasta siihen 2tunnin seurusteluun...

Muuten mennyt hyvin, imetykseen joudun rintakumia käyttämään. Hoitaja sanoi että sekin on parempi kuin korvikkeet eikä tarvi ottaa paineita et "luomuna" imettäs. Oon tässä sit reenaillu ja joka päivä on onnistuttu pari kertaa ilman kumia, joten tästä se lähtee kunhan vauvan suu kasvaa :rolleyes: Itsellä niin "pyöreät" rinnat ettei vauva ei meinaa saada kiinni vaikka kuin litistää yms. ja sit se turhautuu ja huutokiukkuraivari on valmis, eli teen semmoisen tempun et pahimman nälän annan kumilla (ei siis kondomilla :D) ja kun pahin nälkä ohi niin reenataan ilman sitä. Vinkkinä, jos joku painii saman ongelman kanssa!

Nyt alkoi puhina ja äkinä kuulumaan... Tsemppiä teille kaikille, jos vauvan saaneille kuin vielä odottaville! :) Aion olla tässä keskustelussa mukana edelleen, sitä tahtia kun vauva antaa sitä omaa aikaa :whistle:
 
No nii. Täällä sitä osastolla ollaan. :) tultiin aamulla kysiin ja jotenkin olin iha sata varma että kotiin ne kuitenkin lähettää. Mut toisin kävi. Nin hän mä sanoin että en aio lähteä ilman vauvaa kotiin :) joo eli olin käyrillä, vauva n sydänäänet olivat tosi hyvät ja omat supistukset aika heikot. Siksipä ei siis alakerrassakaan ei juuri ollut muutosta tapahtunut. Niinpä lääkäri sano että aletaan pikku hiljaa käynnistämään eli lääkettä huiviin jotta saadaan supisteluja aikaiseksi. Ekan satsin otin ja vähän tuo meinas jo supistella :) nyt lähetin miehen kotiin kun saattaa mennä jopa huomiseen ennen kun mitää tapahtuu. Tosin häly valmiudessa on koko aika. Ite alan nukkumaan kun viime yönä en nukkunut kun vajaa neljä tuntia. Olen aika poikki. Keräämpä voimia tulevaan :) eli ei mene enää montaa hetkeä kun vauvan saan syliin <3
T. Henttu ja Justiina 41+5
 
Jos mäkin saisin aikaan nyt kirjoittaa synnytyskertomuksen, kun vauva (ja mies myös :D) nukkuu. Kännykällä oon käynyt lukemassa ja fiilistelemässä teidän tilanteita kyllä joka päivä, en vaan oo jaksanut alkaa kännykällä naputella pidempää tekstiä. Ja paljonhan täällä tapahtuukin! Onnittelut vauvan saaneille, ja tsempit kaikille, että saadaan loputkin vauvat ulos! Kesäkuutakin on vielä jäljellä. :)

Niin, la oli tosiaan sunnuntaina, ja ennen nukkumaan menoa sunnuntai-iltana itkin miehelle tunnin pelkojani ja kurjaa mieltä, kun vauva ei vaan osoittanut mitään merkkejä syntymisestä. No, kahden tunnin unien päästä heräsin vesien menoon. Tuli ihan puskista, koska mitään oireita ei tosiaan ollut aiemmin. Riemastuin, että no NYT!

Paitsi että ei. Mitään muuta ei sitten nimittäin vesien menon lisäksi tapahtunutkaan, mutta piti pysytellä sairaalassa ja antibiootteja annettiin muutaman tunnin välein. Möllötin osastolla koko maanantain ja toivoin, että jotain tapahtuisi, mutta ei. Tiistaina olikin sitten edessä käynnistys lääkkeillä, koska vauva näytti päättäneen jäädä kohtuun. Alkoi olla sellanen fiilis, että se ei oikeasti ikinä tule ulos.

Neljännes Cytotecia toimi kuitenkin mahtavasti. Supparit alkoi saman tien, muuttui säännöllisiksi melko pian, ja pyysin lihakseen annettavan kipulääkkeen helpottamaan oloa, kun kivut kävivät vaikean oloisiksi. Tuli humalainen olo siitä lääkkeestä, mutta kyllä se kipuihinkin auttoi. :D Kun sen teho alkoi loppua, pyysin uutta annosta. Onneksi kätilö oli paremmin tilanteen tasalla ja passitti mut saliin. Jahka pääsin sinne, kivut olivat järkyttävät. Itkin ja huusin ja näin pelkkää valkoista valoa. Ilokaasusta tuli lähinnä oksettava olo.

Onneksi homma oli niin pitkällä, että sain saman tien epiduraalin. Taivas. Se vei ihan kaikki kivut. En ikinä ollut kuvitellut, että avautumisvaiheessa jutellaan ja naureskellaan miehen kanssa, syödään suklaata ja harkitsen nukkumista. Ekan ja tokan annoksen välissä kipu ehti hetkeksi palata, ja tuntui, että halkean. Ei onneksi kestänyt kauan.

Ponnistusvaihe oli ok, lähinnä olin järjettömän väsynyt muutaman päivän unettomuuden takia. Lopussa teki sekä väyn että kropan kanssa kirjaimellisesti tiukkaa, mutta tyttö saatiin maailmaan hyvin varhain keskiviikkona. Itkuhan siinä tuli silkasta onnesta. Siro 3140 gramman ihana kaunotar, jonka lumoissa ollaan niin, että välillä edelleen itkettää onnesta. :)

Kaikkiaan synnytyksestä jäi positiivinen olo, kiitos todella hyvän kätilön ja mukavan ja osaavan osastohenkilökunnan. Imetyskin on lähtenyt hyvin käyntiin. Välillä tämä on vähän hakemista - viime yö oli vaativa, ja eilen tuli yllättäen kakkakatastrofi, jonka seurauksena mies, hoitoalusta, eteinen ja vessa olivat yltäpäältä kakassa. :D Nauroin vedet silmissä kaksinkerroin, ja pelkäsin että tikit ratkeaa. :D Vaikka välillä on riittämättömyyden hetkiä, onnellisuus, rakkaus ja kiitollisuus on kuitenkin ne selvästi vahvimmat tunteet.

Tähkä + tyttö 4 vrk
 
Minä täällä itku silmässä luen noita ihania synnytyskertomuksia.. Tuli niin mieleen oma synnytys ja nuo itkuhuutokivut. Mä oon varma et jos joskus oon raskaana niin oon ahkera asiakas synnytyspelkopolilla..tai ehkä aika kultaa muistot, nyt esim tens-laitteen ajatteleminen saa oksennuksen kurkkuun..
Pupumama mä voin vaan kuvitella sen tuskan ku vauva vietiin pois, ihan kamalaa mutta onneksi nyt pienellä kaikki hyvin <3 tää on kyllä yhtä vetistelyä, ei tarvi kun kattoa tuota vauvaa niin tulee semmonen itkettävä onnellisuuspuuska ja niin pakahduttava rakkaus ja suojeluhalu <3 en ois osannut ees kuvitella et jotain näin suurta voi tuntea <3
 
  • Tykkää
Reactions: Tähkä81
Terveisiä länsirintamalta! Täällä ei oikeastaan mitään uutta, poika syö, pieree ja kakkaa :D Siinäpä meidän päivärytmi. Yöt mennään yhdellä-kahdella syötöllä ja onneksi viime aikoina välit on taas nukuttu eikä seurusteltu. Tällä hetkellä tämä elämä tuntuu aika helpolta ja luontevalta :)

Kestovaippojen kanssa saatiin siirtyä jo seuraavan koon vaippoihin pojan hurjan kasvun vuoksi :) Vaatevahingoilta on edelleen vältytty ja voisin itse sanoa hurahtaneeni kestoilun maailmaan ;) Jos kenelläkään on ylimääräisenä vuoden 2014 tai 2015 äp:n vaippaa, laitas viestiä niin sovitaan kaupat! :)

Mukava lukea noita synnytyskertomuksia, alkaa omasta olla niin paljon aikaa että tuntuu koko tapahtuma jotenkin epätodelliselta. Paitsi että olen alkanut jo suunnitella seuraavaa lasta ;) Jos nyt vaan sen pari vuotta malttaisi odottaa niin ehtisin töihin välissä.


Kuusama ja Poika-T kohta 6 viikkoa :)
 
Täällä ei hirveesti ole muutoksia tapahtunut. Kai tuolla alakerrassa jotain tapahtuu, paikat kypsyy. Välillä supistelee, ei pahasti mutta toivottavasti ne kypsyttää paikkoja :D edetään siis hitaasti mutta toivottavasti varmasti.
Mutta pääasia että olen nyt lähempänä synnytystä kun eilen :) ja täällä heti apua käsillä, ei tarvi kun kelloa soittaa.
Miestä tässä on vaan ikävä, mutta parempi hänen on kotona olla kun täällä osastolla kun ei mitään ees vielä tapahdu.
Mutta mä lähden iltapalan hakuun :) ja sit suihkuun. Vielä kai sitä käyrillä jossain vaiheessa ja lääkettäkin tiedossa.
sellasta taas tänne :)
 
Mä en jotenkin edes tajunnut, että saatan huomenna jäädä tosiaan osastolle, jos käynnistely alkaa ja kestää tovin, ennen kuin mitään tapahtuu. Vähän kyllä nyt alkoi jännittämään, että mitä siellä päätetään tehdä. Hmm... pitääkin pakata sairaalakassia vähän täydemmäksi. Mulla ei ole puhelimessa nettiä ja osastolla se wifi ei ainakaan viimeksi toiminut ollenkaan eli pitää varata jotain muuta ajanvietettä.

Apuva kun alkoikin jänskättämään. :D Jospa tyttö nyt ymmärtäis tän yön aikana vielä lähteä liikkeelle...
 
  • Tykkää
Reactions: henttu33
tsemppiä Henttu ja Mamira, kohta on vauvelit ulkona. Mä odottelen vielä kiltisti omaa vuoroani..

Taas on ollut tässä illalla tätä "sukkapuikkoilua", huomenna sinne neuvolaan taas. Jos nyt alettais kyllä savustaa tätä ulkomaailmaan, alkaa olla kyllä niin tukala olo. Viime yönaikana kävin kerran vai kaks vessassa sellaisenkin ähkinän ja puhkinan voimin että mieskin heräsi :LOL:

On kyllä ollut niiiin ihana päivä, lämpöä piisas ainakin +20 ja käytiin parissakin leikkipuistossa ja jäätelöllä. Ja omassa pihassakin oltiin parisen tuntia. Ja pukeutua sai vaan mekkoon ja capreihin, ihanaa.. Huomenna pitäis olla vieläkin lämpösempi :rolleyes:
 
Thanks.
Olin taas äske käyrillä ja nyt niitä kipeitä supistuksia tuli. Nyt tiiä ja tunsin mitä ne on ja pisti puhalluttamaa :) jee.. mutta yhyy ne sitten hyytyi. Kävin suihkussa ja sain lisää lääkettä. Nyt jos koittas vaikka käydä nukkuminen, tiiä vaikka rentona olo pistäs tulta alle :) jep.. Lisää sitten huomenna.

ja Mamira varaudu vauvan häätöön ;) jos ei itse ala tulemaan :)
 
Hentulle ja Mamiralle tsempit :)

Kuusama, mulla olis tuon uuden pakkauksen kestis, tarvitko? :)

Täällä taas aamuyöllä valvottu, ei kivaa... Nyt on olo niinku olis jyrän alle jääny :/ Edelleenkään ei oo ne supistukset mitkä valvottaa, ihan joku muu.
Lämmin päivä tulossa, jospa sitä sen voimalla jaksaisi "painaa" ;)

JeHil 41+0 poks! :confused:
 
Hentulle ja Mamiralle tsempit :)

Kuusama, mulla olis tuon uuden pakkauksen kestis, tarvitko? :)

Täällä taas aamuyöllä valvottu, ei kivaa... Nyt on olo niinku olis jyrän alle jääny :/ Edelleenkään ei oo ne supistukset mitkä valvottaa, ihan joku muu.
Lämmin päivä tulossa, jospa sitä sen voimalla jaksaisi "painaa" ;)

JeHil 41+0 poks! :confused:
Joo! Laitan sulle viestin :)
 
Täällä edelleen yhtenä kappaleena. Yöllä ei tullu kipeitä supistuksia ja sai nukuttua aika hyvin. Nyt aamulla ottivat taas käyrää ja antoivat lisää lääkettä. Voi kun alkas tänää tapahtuu jotain. Vauva liikkuu hyvin.
Pitää tossa kuha nyt hetken vielä Lepään niin lähteä ulos vähä kävelee :)

T. Henttu ja Justiina 41+6
 
Kävi niinkuin vähän uumoilinkin. Kotona ollaan ja odotellaan vielä torstain 42+0 poksuntaa. Käytiin siis käyrillä, vauva nukkui, mutta vähitellen heräili. Sykkeet oli kuitenkin hyvät, kohdunsuun tilanne tietty edelleen samanlainen eli hyvin kypsä (mutta toisaalta tätä "vauva tulee varmaan ihan pian ulos" olen saanut kuulla jo yli kuukauden päivät :D). Ultrassa napanuoran virtaukset kunnossa eli kaikki näyttäisi olevan vauvalla ihan hyvin. Tosiaan torstaille sain nyt sit ihan kunnolla "viimeinen eräpäivä" -leiman, koska silloin mennään sit suoraan saliin kalvoja puhkomaan.

Oli hellävarainen mieslääkäri niin en usko, että toi sisätutkimuskaan nyt mitään provosoi. :rolleyes: Eli odottelu jatkuu...

Mamira 41+4
 
Täällä kakattiin vihdoin viime yönä!!! Kaksi viikkoa oli väliä. Soitin jo neuvolaan uudelleen viime viikolla. Sieltä tuli rauhoittelu, jos ei vaivaa, niin ei tarvitse hoitoa ja kyllä sitä itsekin näkee, että hyvin hän se vauva voi. Äitillä vaan pää tuppaa hajoamaan, kun odottaa kakkaa. Sitten tosiaan kyllä sorruin Googleen ja löysin, että keitetty vesi saattaisi auttaa. Eilen siis annoin 30-40ml keitettyä vettä ja niinhän pari tuntia myöhemmin iso tiiviihkö, terveen oloinen kakka odotti vaipassa. Jee!!!
Nyt pohdinnassa vielä se Nimi. Ensi lauantaina ristiäiset ja nimi karsittu toki 3-5 vaihtoehtoon...
Joku kyseli unipussista. Me ollaan käytetty sellaista veneillessä vähän isompana. Eli kun on viileä nukkua, mutta ei pysy peitto päällä, niin hyvä ja sitten kun oppii liikkumaan, niin paremmin nukahtaa, jos on tilaa liikkua, kun on pussissa. Kaveri käyttänyt myös aika pienellä vauvalla siten, että laittanut käden tiet umpeen, että on vähän kuin helpossa kapalossa. Myös uniliina siihen on hyvä, mutta jotkut kokee sen "liian tiukkana". Auttaa molemmat sellaisella vauvalla, joka liikkuu/huitoo paljon ja tutia ei syö, eli rauhoittuu paremmin kun ei huido itseään aina hereille.
Tsempit vielä viimeisille koitokseen!
CityPähkinä ja edelleen nimetön manteli päivää vaille 6 viikkoa
 
Tsempit käynnistyksessä oleville tai sitä odotteleville! Kyllä me tähän kesäkuun loppuun vielä vauva saadaan :)

Täällä vajaa 3vkoa vanha poika kääntyi eilen mahalleen... Jätkä kannatteli päätään viikon ikäisenä ja nyt tämä. Alan epäillä, että rv:t on laskettu väärin ja synnytinkin 1,5kk yliaikaisen lapsen :D
 

Yhteistyössä