Kesäkuun kullanmurut 2015 **Lokakuu**

Sohvi, pidetään vielä toivoa yllä!

Neuvolan aikaisista sydänäänistä veikkaisin, että jotkut terkat eivät vaan liian aikaisin tahdo tehdä jos ääniä ei vielä löydykään. Kyllähän siinä saattaa äiti hermostua vaikka kaikki olisi hyvinki. Ja ehkä on mukavampi sanoa, että "näillä viikoilla ei vielä kuulu" kuin että "olet liian paksu, että sitä voitaisiin kokeilla".

Sonde, mulle on iskenyt nyt pahoinvointi voimakkaimpana aina nukkumaan mentäessä. Kerran olen yöllä myös herännyt pahoinvointiin. Hampaiden pesu saa aikaan kakomista ja sitten nieleskelen siihen asti kunnes nukahdan. :/ ei mukavaa.

lauwra & pulla(t?) 8+0 poks

 

Heippa kaikille!
Mulla oli eilen varhaisultra ja siellähän se oli missä pitääkin vaikka kohdunulkoista pelkäsinkin ja sydämen sykekkin näkyi kyllä on helpottunut olo. Hinta vaan vähän kirpas, maksoi nimittäin 196 euroa.. Mutta kyllä kannatti maksaa, sainpahan mielenrauhan ja uskon vihdoin että tää on totta kuukautisista laskettuna eilen olisi ollut 7+1, mutta ultran mukaan vastasi viikkoja 6+2 eli laskettuaika siirtyi kuudella päivällä eteenpäin. Harrastamisista oli puhetta, tänään ekan kerran jaksoin plussauksen jälkeen käydä lenkillä, salille en vois kuvitellakkaan meneväni, on sen verran huono olo :/ toinenkin harrastaminen on todellakin jäänyt vähemmälle ku meen aina ennen miestä nukkumaan, väsyttää ihan koko ajan.

 

hennaliina: Mulla välillä vieläkin menkkamaisia kipuja, viimeks viikonloppuna oli (tosin lievänä). Ei toki enää niin usein, mutta kyllä noilla viikoilla mullakin oli

sohvi: Mullakin tuli viikonloppuna, mut tänään terkka sano et se on ihan normaalia. Varsinki ku jos en ois raskaana, ni vkl ois alkanu menkat. Toivotaan että ois harmitonta!

Mun teki mieli lopussa sanoo, et eikö voitas ees kokeilla, ku oon lukenu nettipalstoilta et joillain on jo kuulunu mut jätin sanomatta ku se ei ilm. tykkää näistä palstoista

Nyt oonki miettiny josko hankkisin kotidopplerin, kellään kokemusta?

 

"Ja ehkä on mukavampi sanoa, että "näillä viikoilla ei vielä kuulu" kuin että "olet liian paksu, että sitä voitaisiin kokeilla"."

Vähän repesin tälle tuo on kyllä ihan totta.

Kotidoppleria mietin itsekin tällä kertaa, mutta pelkään saavani stressin, jos en löydä sydänääniä. Taidan tälläkin kertaa jättää hankkimatta. Kunhan liikkeet alkaa kunnolla tuntua, niin ei sitä doppleria varmaan enää tulisi niin paljon käyteltyäkään. Paitsi jos on hiljaisempi päivä.

Jännä juttu kyllä nuo sydänäänet, ettei voinut edes kokeilla. Mulla ekassa raskaudessa terkka halusi kokeilla, mutta vain sillä ehdolla, etten huolestu, jos niitä ääniä ei löydy. Painotti vielä kovasti, ettei välttämättä vielä kuulu ja se on ihan normaalia. Nyt maanantainakin terkka sanoi, että pitäisi jo kuulua, mutta koska mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, niin ei välttämättä kuulu sen takia. Mutta ehkä se on sitten se, ettei hysteeriset odottajat ala vaatimaan ylimääräistä ultraa sen takia, että sydänääniä vielä löytynyt, vaikka viikkojakin on vasta vähän en olisi kyllä itsekään alkanut vänkäämään vastaan, jos terkka olisi sanonut, ettei vielä suostu kokeilemaan, kun ei ne sydänäänet välttämättä vielä kuulu. Mutta kun jätti mun päätettäväksi. Itse sen kylläkin puheeksi otin heti alkuun, vaikka sitten epäröinkin koko käynnin ajan kyllä se ultra pelottaa silti.

 

Mä olen lueskellut teidän kuulumisia, mutta oon ollut niin järjettömän väsynyt, etten ole jaksanut kirjoitella mitään. Etominen on vähentynyt, mutta välillä tulee sellaisia kuvotuspuuskia, jolloin on hengiteltävä syvään ja saatava samantien jotain syötävää. Väsymys on pysynyt ihan samana, iltapäivällä iskee sellainen väsymys, että meinasin kerran nukahtaa ruokapöytään! :O Mitään ihan ensiviikkojen mahakipuja ei ole ollut eikä tissitkään niin herkät.

Välillä meinaa usko loppua oman jaksamisen kanssa, kun mies kerran (ehkä puoliksi leikillään, mutta puoliksi tosissaan) kysyi, että enkö voisi harkita sitä toista vaihtoehtoa... Hänelle tämä olisi viides ja meidän kolmas yhteinen. Lähinnä pelottaa taloudellinen pärjääminen, kun olen ollut monta vuotta kotona Kelan tuilla ja mies opiskelee, niin ei todellakaan ole mikään maailman paras tilanne. Tosin, milloinkas olisi? Ainahan sitä löytää syitä, miksi nyt ei ole lapselle oikea aika. Ahdistaa vaan muutenkin ja tällainen pieni ristiriita meidän välillä v*tuttaa kahta kauheammin. En minäkään tätä lasta sillä tavalla odottanut, mutta jos hän nyt on tullakseen, niin mun puolestani saa tulla. Kyllä sitä aina selviää kaikesta.

Mä sain raskauden keston määritykseen ultran ensi tiistaille, kun on kierto ollut niin epäsäännöllinen. Ja sitten ekan neuvolakäynnin siitä viikon kuluttua tiistaille. Ehkäpä se sitten ultran jälkeen helpottaa, kun näkee/kuulee sydänäänet ja näkee konkreettisesti että siellä on joku ja kaikki on hyvin.

Sohvalla makaava, alati paleleva Nanski ja toukkanen 7+6 (Oho, huomenna poksuu jo 8+0!)

 

Kotidoppleri mulla oli esikoista odottaessa, mutta loppuen lopuksi aika harvakseltaan sitä tuli käytettyä. Muistan, että silloin esikoista odottamaan ryhmässä oli samaan aikaan kätilö, joka odotti eikä suositellut doppleria. Perusteluina käytti sitä, että ultrat ja muut ovat kuitenkin melko uusia keksintöjä eikä niiden vaikutuksia sikiöön ole pidemmän päälle tutkittu. Kyllähän röntgeniäkin pidettiin aikoinaan turvallisena. Eli mun mielipide on, että kaikki ylimääräinen "altistus" minimiin Ja kuitenkin se dopplerin käyttöaika on melko lyhyt kun liikkeet alkaa tuntumaan.

 

Huuuhhuh. Viime viikolla oli kyllä pahoinvointi jotain ihan järkkyä.. Piti viikonlopuksi mennä Tukholmaan, niin hain sitten pahoinvointirannekkeita apteekista. Ne oikeesti toimi! Mutta ilkeänä sivuvaikutuksena veti sitten vattan niin kovaksi ettei koko vklpna paljoa vessassa tarvinnut istua. Viime viikolla oli migreeniäkin muutamana iltana ja migreenistä en oo kärsinyt enään moneen vuoteen..
Mulla ei oo aikaisemmilla viikoilla ollut oikein mitään alavatsakipuja, mutta tänään on ollut menkkamaisia tuntemuksia. Luin sitten tuolta raskaus viikko viikolta-sivulta, että tällä viikolla kohtu kasvaa hurjaa vauhtia ja siitä kivut johtuvat. Ja tänään on mahakin turvoksissa ja vatsalihakset kipeänä.

Harrasteluista on puhuttu. Ite oon käynyt n.3 kertaa viikossa salilla, viime viikolla jäi vain kahteen kertaan kun oli niin huono olo ja viikonloppu meni siellä Tukholmassa. Aion kyllä nyt vähintään sen 3 kertaa viikossa käydä jos olo vain antaa myöden. Koiran kanssa tulee käytyä jonkinlaisella kävelylenkillä joka päivä, mutta ehkä tuota aerobista liikuntaa (sellasta että oikein hengästyisikin) pitäisi harrastaa enemmän ettei kunto pääsisi rapistumaan. "Harrastettu" ollaan kyllä ihan tasaisesti, oikeastaan joka toinen päivä voisi sanoa. Alussa tuli verta harrastelujen jälkeen, mutta ei enään.

Ruokahimoista. Joku sanoi että on himo hampurilaisiin ja limsaan, joita ei tavallisesti syö. Mulla on justiin himo kaikkeen semmoseen mitä en oo tavannut ennen syödä. Oon syönyt tosi tarkasti muutaman vuoden, aika yks puolisesti ja melko vähänrasvaisesti mm. kaurapuuroa, rahkaa, raejuustoa, pähkinöitä, riisiä, kanaa ja joitain hedelmiä yms. niinsanottua "bodyruokaa". Nyt noista ei meinaa maistua enään mikään, rahkaa pystyn justiin ja justiin syödä ja hedelmät tietenkin menee, mutta kanan hajukin jo saa yökkäysreaktion partaalle. Suurin himo on nyt joku sämpyläleipä juustolla ja kinkulla ja ehkä jopa jotain majoneesia kylkeen, eli suoranaista energiaa ja joka vielä tarttuu kylkiin. Oon kyllä aika hyvin saanut himot pidettyä kurissa, mitä nyt miehen tekemää kermaista hirvenlihakastiketta on syöty muutamana iltana. :heart: Itteä ei ruokaa huvita tehdä yhtään... Pitää varmaan ostaa sitä Fastin Pudding-jauhetta että sais tän proteiinin tarpeen täytettyä ja lihakset säilytettyä..

Ens viikolla neuvolaan ja siellä heti ultrataan. Ei jaksaisi odottaa.. :heart:

jjennna ja pikkumurunen 7+2

 

Noniin, täälläkin eka neuvola läpikäytynä. Hirveä kasa lippulappusia kainalossa poistuin paikalta tyytyväisin mielin.
Homejuustoa ja maksalaatikkoa saan ainakin jouluna syödä Eikä kissastakaan nurissut, asia jota harmittelin eniten.
Raskaushormoonia oli veressä kuulemma niin paljon, että viikot pitävät paikkansa. Mutta ensi viikolla käyn varmuuden vuoksi ultrassa oireettomuuden takia. Lääkäri käy täällä korvessa harvoin, mutta tuurilla sattui aika maanantaille. Tai sitten syynä on se, että täällä syntyy vain 20 lasta vuodessa, eikä niillä ole asiakkaita. Jos viikot pitävät paikkansa, kuulemma sydämen läpätyksen ainakin voisi nähdä. Mutta lähinnä nyt poistetaan huoli, onko tyyppi oikeassa paikassa vai ei.
Mullahan ei edelleenkää oireita pahemmin ole. Alavatsan nipistelyä ja aamulla huimausta.
Niin ja nukkumatti klo 20:45 viimeistään :kieh:

Mies epäili, että kerkiääkö ajamaan töistä ajoissa ultraan. Sanoin, ettei sinun ole pakko tulla paikalle. Se ei kuulemma ollut hyvä vaihtoehto, ei missaisi mistään hinnasta kyseistä tapahtumaa

Jatkossa sitten nt ultrat sun muut isommat jutut hoidetaan Isolla Kirkolla, eli kaupungissa.

Ruu79 ja 7+6

 

Voi Sohvi, toivottavasti kaikki hyvin!

Mulla oli tänään se ultra ja kyllä tuli huojentunut olo. Siellä se säkissään sykki! <3
Kooltaan vastasi viikkoja 6+6, eli muutamalla päivällä siirtyi. Kallistahan tuo oli, en jaksanut suurta vertailua tehdä ja varasin ajan suosituksen mukaan. Ihana gyne, mut nyt ollaan 196 euroa köyhempiä. Mut oli se sen arvoista.

Muille kertomisesta sen verran, että ihan lähimmät tietää. Sisarukset ja äitini. Vielä odotellaan että saadaan tämä ensimmäinen kolmannes ohitse, niin sitten jo muillekin. Vaikka mulla se varmaan jo rupee näkymään jo silloin.. Esimiehelle täytyi jo kertoa, kun jäin sille viikon sairauslomalle.

Tänään oli jo parempi päivä muutenkin, mahassa ei vello kun muistaa vaan syödä usein!

-Jatkuvasti jotain syövä-
MiiSa-80 6+6

 

Sohville peukkuja täältäkin - ehkä vuoto on harmitonta, ja kaikki sujuu siltikin hyvin!! Itselläni takana keskeytynyt keskenmeno, joka huomattiin nt-ultrassa; tämä siis ennen esikoiseni (pian 2v) syntymää. Takaraivossani siis kummittelee epävarmuus, ja vuotoa pelkään minäkin (tai sitä ettei vuoda, ja kaikki on pielessä silti) mutta toisaalta on myös seesteinen ja rauhallinen olo.

Onnea niille, ketkä ovat saaneet hyviä uutisia!!

Raskautestit(Apteekin ja David) näyttivät tänäänkin haaleita viivoja, mutta toisaalta tänään vasta 4+2... Ruut79 tuossa ylhäällä sanoi pääsevänsä varhaisultraan oireettomuuden vuoksi, niin kysyisin, että onko kyseessä kunnallinen (lue: ilmainen) ultra? Täällä Helsingissä taitaa olla ainoa mahdollisuus yksityinen, mikäli ultraan mielii varhaisilla viikoilla. Mietin vaan, että mitä jos viivani eivät vahvistukaan... Aiemmissa raskauksissa näin vain tosi vahvoja viivoja, siksi hätäilen.

Marja81 4+2

 

Mä oon kyllä käynyt lukemassa joka päivä, mutta en vaan ole kerennyt kirjoittamaan (puhelimella luen, mutta mun mielestä sillä on niin tyhmä vastailla).

Foolihappoa käski ar-ultraaja syömään 3 TABLETTIA (400mg/tbl) päivässä viikoille 12, sen jälkeen 1 tbl loppuraskauden.

Kuvotusta on, rinnat on kipeet etenkin jos niihin joku osuu. Kahvikaan ei oikein maistu, etenkään aamulla.

Mä oon joutunut aika monelle kertomaan, koska olen TOSI väsynyt ja nukahtelen minne sattuu. Samoin yrjöily on ollut sellaista, että joudun poistumaan työpisteestä (olen päiväkodissa töissä ) nopeasti ja pakko aina sanoa, että "mä meen taas". Kun enhän mä vaan voi kadota. Kiukkuinen olen myös ja sammakoita lipsuu etenkin töissä. Yleensä en kauheasti mitään sano tai mistään hermostu, mutta nyt kyllä on tullut aika kiukkuistakin tekstiä.

Aamuyön heräilyt on mulla kanssa kuvioissa, aina klo 4 ja sitten ei väsytä yhtään. Puoli 6 alkaa taas väsyttämään ja sitten kyllä nukkuisin vaikka minne.

Urheilut on kyllä jäänyt totaalisesti väsymyksen takia, harmittaa kyllä kovasti kun juuri 4 vuotta kestäneiden selkäongelmien vuoksi pääsin vasta nyt liikunnan makuun. En pystynyt moneen vuoteen edes 1km kävelemään ilman särkylääkkeitä.

Huomenna mulla on neuvola ja turvotus VALTAVAA. Pelottaa jo, että kuin paljon se vaaka näyttää. On kyllä itsellä jotenkin tosi epätodellinen olo koko raskaudesta ja ei siihen oikein kerkeä edes keskittymään töiltä, lasten harrastuksilta ym.

Ensi viikolla mä lähden lasten kanssa Englantiin ystäväperheen luokse. Vähän kauhistuttaa lentomatka, kun lähtee niin aikaisin ja mulla se pahoinvointi on tosi rankkaa nimenomaan aamulla aikaisin.

Hyviä vointeja kaikille!

Mae ja mini 7+4

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista niitä saaneille :heart:

Sohville ja muille epätietoisuudessa oleville kovasti tsemppiä : / :hug: Toivottavasti on ihan harmitonta. Mulla tuli ekassa raskaudessa vuotoa just 5. viikolla... oli vaan ilmeisesti limakalvoilta tms.



Harrastelusta ja "harrastelusta": Täällä ei oo tapahtunut mitään makkarin puolella oviksen jälkeen Mut eiköhän se tosta taas normalisoidu Muuten harrastan liikuntaa kuten ennenkin. Tosin mun liikunta on lähinnä vaunulenkkejä, kun en oo saanu aikaseks mennä minnekään salille tms.

Pahoinvointi on vielä aika lievää, mutta sitä on jo... yöh!

Soitin neuvolan tänään, sinne mennään sitten 11.11. eli kolmen viikon päästä.

Poika- ja tyttöoloista: Mulla ei ole kumpikaan olo... en edelleenkään edes tajua olevani raskaana No, ehkä se tästä realistisoituu (onko toi edes sana ), kun se pahoinvointi alkaa... Oletan sen alkavan lähiviikkoina kunnolla, kun viimeksikin oli... Ja sen ansiosta tulee olemaan taas varsin rajallinen toi ruokavalio

Joko jollain muulla tulee perskankkuvihlasuja? Tänään vihlonu ihan kunnolla. Jokusen kerran saanut jo parahtaa kivusta... Mä olin viime raskaudessa iskias-tyyppisten kipujen takia pois töistä puolivälistä raskautta... katotaan kuin nyt käy. Olen tosin hoitovapaalla, mutta olen tehnyt myös oman alan sijaisuuksia...


Na-dene ja Nappi 4+3

 

sohvi: toivottavasti kaikki olisi hyvin!

Aida: hassun jyrkkä tosiaan tuo sydänääni mielipide. Mulla kun nyt tuolla päivystyksessä ultrattiin ni se sano että sydänäänet näkyy melkeen jokaisella viimeistään 7+ viikoilla. Ja mullakin näky äänet ihan selvästi ja sillon oli 7+4. MUTTA toisaalta sillä lääkärillä oli erikoistuminen alkanu vasta tänä keväänä ja oli aika kokematon. JA sano haluavansa ultrata myös siksi että oppii ultrausta paremmin.

Harrastelusta: Lenkit, jumpat ja salit on jääny nyt ihan kokonaan. Ei tulis kuuloonkaan. Eilen kokeilin kaupassa käyntiä, kotimatkalla oksensin pussiin varmaan kaiken mitä olin päivällä syöny. Eli paha olo pakottaa sängyn pohjalle. "Harrastaminen" on samoin jäänyt kokonaan, ei tällasen olon kanssa vois edes kuvitella. Oon kyllä parhaani mukaan yrittäny huomioida miehen tarpeita ja pari kertaa oon jopa pystyny tekemään niille jotain mulla on jotenki välillä niin paha mieli ku näkee että toisen tekis niin mieli mutta kun sekin tietää etten pysty ni se yrittää piilotella...

Kertomisesta: Oon joutunu kertomaan töissä ja molempien vanhemille. Ei tätä pahaa oloa oikeen pysty piilottelemaan. Ei mua kuiutenkaa harmita että siitä tiedetään, nyt ainaki kaikki ymmärtää miks en oo töissä tai käy missään.

Mitäs muuta.... Kissa meillä on, eli se vähän mietityttää. Mies on nyt hoitanu hiekkalaatikon siivouksen, mutta ajattelin neuvolassa kysellä siitä toksoplasmoositestistä? onko kellään testattu sitä? Eikö se niin ole että jos se on kerran jo ollu ni sit ei oo vaaraa?

Mielitekoja ei vielä ainakaa oo. Mitään ruokaa ei tekis mieli. Väkisin on yritettävä syödä jotain mitä milloinki saa alas. Mä NIIIN odotan että tää olo paranee ja pääsen oikein kunnolla nauttimaan tästä raskaudesta.

 

Toksoplasmasta pakko kommentoida kun siihen olen työni puolesta joutunut paljon perehtymään. Todella paljon todennäköisemmin ihminen saa toksoplasmatartunnan ihan muualta kuin kissasta. Tämä onneksi tiedetään jo todella hyvin eikä kissaa syyllistetä enää turhaan. Suurin osa toksoplasmatartunnoista tulee huonosti kypsennetystä lihasta, huonosti pestyistä kasviksista, puutarhan/mullan tonkimisesta jne. Kissalla toksoplasmaa tavataan lähinnä vain nuorilla kissoilla (alle 2v.) ja tartunnan saatuaan kissa erittää loista vain n. 2 viikkoa, toksoplasma tulee aktiiviseksi kissan elimistön ulkopuolella vasta parin vuorokauden kuluttua (eli jos hiekkalaatikon putsaa päivittäin, ei toksoplasma ehdi aktivoitua) ja toksoplasmatartunnan ihminen saa aina suun kautta eli käsi hygienia on kaiken a ja o. Yhden kollegan mielipide oli, että ihmisen täytyisi työntää sormi toksoplasmaa erittävän kissan perseeseen ja siitä suoraan omaan suuhun, jotta ihminen kissasta tartunnan voisi saada Itselläni kissat ovat alle 2 vuotiaita ja ulkoilevia, mutta en aio niitä ruveta varmomaan eikä mies ole yksin ottanut vastuuta laatikon siivoamisesta. Laatikkoa siivotessa toki pidän hanskat kädessä ja pesen ja desinfioin kädet sen jälkeen.

Toksoplasmavasta-aineiden tutkiminen kai on melko kallista, joten olen ymmärtänyt, ettei niitä tutkita ellei ole oikeasti suuressa riskissä esim. työnsä puolesta tartunnalle.

 

SOHVI: En halua vähätellä hätääsi, mutta voihan vielä olla että vuoto onkin vaan harmitonta. Keskustelin tästä lääkärin kanssa koska vuosin itsekin ihan alussa ja alkuraskauden vuodot ovat kuulemma todella yleisiä. Toivon kovasti että sulla olis kaikki kuitenkin kunnossa!

HENNALIINI: mulla on ollu kuukautiskipuja muistuttavia mutta ainakin omiani miedompia ihan alusta asti melkein päivittäin. Alkoivat siis jo ennen plussaa joskus 3+4 ja nyt olen 7+1 ja jatkuu vaan. Ja viimeksi eilen on ultralla todettu että kaikki hyvin. Kohtu kasvaa ja vaatii tilaa ja siirtyy sit vähitellen uuteen asentoonkin. Mulla ainakin taustalla oleva endometrioosi vaikuttaa tähän kipuiluun. Munasarjoista kipu säteilee välillä reisiin asti.

Mulla on ikävä ongelma: rinnat on jo kasvaneet normaaleista liiveistä yli. Joudunko tosiaan jo tässä vaiheessa uusia ostamaan? Mulla on jo valmiiksi hankala koko jota ei löydy kuin erikoisliikkeistä. Kertokaa kiltit raskauden jo aiemmin kokeneet kokemuksianne rintojen kasvutahdista! Missä vaiheessa olette huomanneet että on lähdettävä liivikaupoille ja paljonko rinnat on lähtötilanteesta kasvaneet koko raskauden aikana?

 

Eilen oli eka nla ja siellä kattoivat viikkoja olevan 8+6 tänään ja l.a. 29.5. Pääsen kysymättä ens tiistaina ultraan keskenmenojen takia, et saa mielenrauhan. Sitä odotellessa nyt mielettömän pahan olon kera. Ikinä ennen ei oo ollu näin paha olo, vaik neljä lasta jo ennestään pykännyt.

 

Täällä vielä yksi uusi ilmoittautuu mukaan, eli la ois näillä näkymin 18.6 ja millimamma/33 v/4. lapsi/TYKS. Niin eli neljäs lapsi ois matkalla, vasta eilen tein testin monestakin syystä mutta oireet jo viittasivat niin vahvasti raskauteen että uskaltauduin. Muut lapset ovat kohta 6 v tyttö, äsken 4 v täyttänyt poika, ja mutaman kuukauden päästä 2 v täyttävä tyttö.

Kauheasti tuossa tuli luettua kaikki teiän jutut mutta mitään kysymyksiä ei jäänny mieleen muuta kun Na-dene mainitsit niistä selkäkivuista. Mulla on pahentunut joka raskaudessa, mulla ne siis ollut ihan liitoskipuja josta syystä mulla jopa jalat pettänyt alta aina jossain vaiheessa raskautta ja sen takia kävelly kepeillä. Esikoisen kaa sain kepit 2 kk ennen laskettua aikaa, toisen lapsen kaa 3,5 kk ennen laskettua aikaa ja kolmannen kaa 6 kk ennen laskettua aikaa. Saas nähdä miten nyt, kipeä olen jo nyt ja en ole varma jos jalat petti jo alta, olin niin väsynyt ja se tapahtui keskellä yötä kun olin 4+3, kaaduin ja sain aivotärähdyksen mutta en tiiä miten oikein kaaduin...?

Muuten tämä hormoonimyllerys ei oo parhaillaan oikein mukavaa kun miehen kanssa isoja ongelmia. Olemme siis tätä lasta yhdessä suunnitelleet ja toivoneet, kuitenkin tärppiä ei tullu melkein vuoteen vaikka aiemmin on tullut ekasta, ekasta ja tokasta yrityskuukaudesta. Nyt sitten viime kierrossa mies yht äkkiä ilmoitti ettei halua enää yrittää, siis keskellä kuukautta ja sen jälkeen onkin ollut hyvin kireä ilmapiiri ja ilmaantunut muitakin ongelmia josta olin tyhmästi tietämätön : / Itkua jo vääntänyt kuukauden verran, sen takia tuo testin tekeminenkin jäi niin myöhäseksi. Siitä kierrosta sitten jossa ei kokeiltu edes koko kuukautta raskauduin ja nyt eilisen kertomisen jälkeen niin en oo vielä ainuttakaan positiivista sanaa kuullu mieheltäni. Sellaisen askeleen otettiin kuitenkin jo aiemmin että päästään huomenna pariterapiaan. Olo on siis onnellinen ja onneton...

 

Na-dene, täällä on kankkuvihlaisuja!! Ja ihan hirveitä sellaisia aina välillä tyttö osaa jo sanoa, että kankkuun sattuu, kun ähellän sängystä ylös tai istumisen jälkeen itseäni suoraksi

Hep87, kiitos! Ehdit ensin, ettei mun tarvinnut kissoja meillä on x kappaletta, joten on tullut itsekin aika hyvin perehdyttyä tuohon toksoplasmoosiin. Lokakuisissa yksi äiti pelkäsi saavansa toksoplasmoosin perhepäivähoitajalla olevan lapsensa kautta, kun tällä hoitajalla oli kissa kotona. Eihän se ihan niin helposti tartu meillä tosiaan useampi kissa ja hiekkalaatikoiden siivoaminen on aina ollut mun vastuulla. Sen teen 2 kertaa päivässä, joten toksoplasmoosin riski pitäisi olla aika olematon. Ja vain yksi alle 2 vuotias (7kk ikäinen) kissa löytyy kissat saa tulla sänkyyn ja sohvalle ja ruokailevat keittiön tasoilla koirien takia. Toki hygienian kanssa täytyy olla tarkka, mutta hysteerinen en ole ja sisäkissoja ovat kaikki.

Mitähän vielä piti kommentoida. Tuli vaan niin hyvä mieli tuosta Hep87:n valistuksesta, että kaikki muu unohtui

Etova olo oikein hyökkäsi päälle aamulenkin jälkeen... Jospa se kohta helpottaisi, kun saa vähän syötyä. Ollaan taas menossa mummolaan syömään iltapäivällä, että saisi tosiaan mennä taas ohi. Ultrakutsua odotellaan edelleen. Kuvittelin sen tulevan aika nopeasti, kun täällä nt-ultra on yleensä viikolla 11+ ja se olisi jo ensi viikko. Kuitenkin ennenkuin 12+0 on täynnä. Ja se on jo seuraavan viikon maanantai. Eipä tuo nyt sinällään haittaa, vaikka menisikin vasta seuraavalle viikolle, mutta alan olla kärsimätön taas ne pelot hiipii esiin.

 

Marja81 Kyllä meillä on maanantaina kunnallinen ultra. Itse se neuvolantäti sitä ehdotti, ja en minä vastaan pannut

Meillä kissa on jo 12v. ja minun hoteilla on tuo laatikon siivous. Muistan aikoinaan sairaanhoitajatätini saaneen hirvittävän ripityksen, kun odotti esikoistaan. Kissa olisi hävitettävä heti. Sen takia minuakin vähän hirvitti, että mitä siitä sanotaan. Mutta maalaisjärki mukana siivotaan laatikkoa ja pestään kädet.
Sitäpaitsi mummoni aikoinaan pyöräytti 12 lasta ja kävi navetalla siinä sivussa, hiiretkin juoksivat tuvan lattioilla. Ja kaikki 12 ovat hengissä aikuis ikään asti

Ruu79 ja 8+0

 

Kiitos kotidoppleri mielipiteistä. Eilen jo melkein tilasin, mutta sitten kysyinkin täällä ja nyt vähän emmin. Mies ei yhtään kannata moista lelua (vaikka yleensä tykkääkin kaikista uusista leluista..)

jjennna: Uskallatko sä syödä fast puddingia? Mä en oo uskaltanu plussan jälkeen käyttää mitään lisäproteiineja, ku oon lukenu et niissä tuoteselosteissa ei lue kaikkia ainesosia ja kaikkia niitä ainesosia ei oo tutkittu tarpeeks. Aattelin vaan jos et ollu tietonen, toki jokainen saa syödä sitä mitä haluaa

AUkko: Mun piti jo ostaa uudet liivin pari viikkoa sitte, ku osa ei enää mahu vanhoista. En tiiä onko rinnat kasvanu vai onko vaan turvotusta, mut tuntuu kyllä muutenki et lähes kaikki liivit kiristää, varsinki iltasin

millimamma: Kiperä tilanne, tsemppiä!

aida1& pikkukaveri 8+5

 

Voi apua, se ultra-aika oli tullut postilaatikkoon! Alkoi jo nyt jännittää ja pelottaa ihan törkeän paljon, vaikka vielä pitää viikko odotella :x onneksi on edes aamuaika, ettei koko päivää tarvi hermoilla. Apua, apua... Toivottavasti kaikki on hyvin.

 

Huomaan olevani tämmöinen taustaseuraaja.

Esikoista odottaessa olin tosi aktiivinen. Toisen kohdalla en lukenut mitään keskusteluja.

Nyt luen. Mitään uutta ei oikeataan ole. Kovasti etoo ja väsyttää. Töissä on vaikea olla, kun on niin huono olo koko ajan. Yksi työkaveri ehti jo arvata, mutta lupasi olla hiljaa.

Huomenna menen varhaisultraan. Vähän jännittää.

Miehen kanssa on ollut vähän vaikeaa. Meillä on yhä isompia riitoja, koska hän mielestäni kohtelee toista tytärtä huonosti (eivät ole miehen biologisia lapsia). Tytär on aika hankala luonne, joka herkästi hermostuu mieheen. Suutuspäissään huutaa ja kiukkuaa. Mies ei välillä osaa ollenkaan suhtautua siihen, vaan antaa ns. samalla mitalla takaisin. Huutaa ja kiukkuaa ja latoo kohtuuttomia rangaistuksia. Saattaa esim. sanoa, että vie tytön Siperiaan työleirille vuodeksi tai kieltää telkkarin katsomisen viikoiksi tai sanoo, ettei tyttö saa kulkea hänen kodissaan (tyttö vihaisena huutaa isäpuolelleen, että tämän pitää mennä pois).

Itseni on tosi vaikea suhtautua näihin. Alkuun olen koittanut sietää ja pysyä miehen rinnalla, mutta viime aikoina en ole voinut olla hiljaa, vaan olen puolustanut lasta.

Olen koittanut sanoa miehelle, että hän ei voi itse mennä riitatilanteessa 5-vuotiaan tasolle. Mies ymmärtää kyllä ja tsemppaa, mutta huonona päivänä tytär taas kärsii. Kun tilanne on päällä, mies ei ota vastaan neuvoja. Hiljenee kyllä, kun tarpeeksi vihaisena sanon.

Tänään sanoin sitten kesken riidan, että jos hän ei voi elää tyttäreni kanssa, minä en voi elää hänen kanssaan. Riita jäi auki, kun piti lähteä viemään lapsia harrastuksiin.

Eihän tämä nyt tähän ketjuun kuulu, mutta ei ole ketään, kelle puhua.

Parhaimmillaan mies on ihana isäpuoli, joka hoitaa kahta tyttöäni kuin omiaan. Me jaamme lastenhoidon vastuun täysin puoliksi. Lapset saavat paljon rakkautta ja läheisyyttä.

Sitten on nämä huonot jutut. Välillä voi mennä pari viikkoakin hyvin, sitten taas on välillä ihan mahdotonta

Raskauteni on ihan toivottu juttu, mutta nyt on tullut ajatus, että haluanko sittenkään jatkaa tämmöisessä suhteessa. Keskeytystä en halua tehdä, mutta en tiedä jaksanko kolmen lapsen yh:na, kun en tahtonut jaksaa kahdenkaan kanssa.

Huokaus.


-Valkoinen 7+2

 

Millimamma: Hui kauhee noita sun selkäkipuja. Toivottavasti mulla ei äidy noin pahaksi. Vaikka esikoista odottaessa olin sairaslomalla seisomatyöstä jo rv 20+ loppuun asti (lisänä myös ennenaikaisia supistuksia). Ja kun sai olla kotona rauhassa, niiden kipujen kanssa pärjäs. Välillä oli tosi hyviä päiviäkin, mutta heti kun vähän enemmän käveli esim. kävi isommassa kaupassa, niin johan oli paikat niin kipeät ja jumissa, ettei illemmalla liikkeelle meinannut päästä ja pahimmillaan ne oli seuraavana yönä, kun koitti mennä vessaan. Yhtenä yönä hirveässä pissahädässä vääntäydyin ensin väkisin sängystä ylös. Jalat ei meinanneet kantaa ollenkaan, vaan seinästä ja sängynreunasta kiinni pitäen liikutin jalkoja vuorotelleen sen 5-10cm, enempää en pystynyt. Kumpikaan jalka ei noussut kunnolla eli vedin jalkoja lattiaa pitkin eteenpäin. Vessaan asti kuitenkin pääsin ennen kuin pissat tuli housuun Ja olen tosiaan myös kuullut, että nää vaivat pahenee raskaus raskaudelta : /
Tänään on sitten vaihteeksi vihlonut vasemmalta puolelta, hieman ylempää selästä, tosta lantion yläpuolelta...

 

Millimamma ja Valkoinen: voimia teille molemmille tilanteessanne, tänne saa kyllä avautua, eiköhän me mammat tueta tässäkin asiassa toisiamme :hug:

Kissoista ja toksoplasmoosista ollut puhetta, ja hienon valistuksen Hep87 pitikin. Meillä kanssa kissaherra, yli 8v, ja esikoista odottaessa neuvolatäti varoitteli hiekkalaatikon putsaamisesta. En jaksanut alkaa oikomaan häntä aiheesta, nyökyttelin vaan kuuliaisena päätäni Meillä kuitenkin kanssa sisäkissa kyseessä, niin mistäpä se kyseisen loisen itseensä saisi ja kun ikääkin jo alkaa herralla olemaan.
Meitä aluksi mietitty kovastikin miten kissaherra tulee vauvaan suhtautumaan, aikamoinen mammanpoika on kyseessä ja eikä todellakaan mikään sylikissa. Hyvin itsetietoinen omapäinen yksilö kyseessä. Mieheni työkaveri teki meille "katoksen" pinnikseen, eli kanaverkosta rimojen kanssa sellainen asetettava katos siihen. Kissa nimittäin ensimmäisten viikkojen aikana tahtoi käydä katsomassa mikä se siellä tuhisee. Joten tällä saatiin mielenrauha, ettei hyppää suoraan naamalle. En usko siihen, että kissa kävisi nukkumaan päälle, mutta kun 6kg hyppäisi naaman päälle niin eiköhän siinäkin ongelmaa olisi. Pari kuukautta sitä pidettiin mutta sitten voitiin ottaa pois. Nyt on jouduttu laittamaan isompia esteitä, koska katti tykkää tunkea tassuaan pinniksen väleistä varsinkin yöaikaan. Terävillä kynsillä saisi äkkiä naarmuja aikaan ja ennen kaikkea hirveän huudon! joten nyt on nukkumarauha kaikilla

Tisseistä ollut kanssa keskustelua, taidan kuulua vähemmistöön kun omat rintavarustukseni eivät reagoi raskauteen millään tavalla. Eivät siis kasva taikka kipuile. Eivät toki tuottaneet maitoakaan kuin muutaman tipan...Se onkin asia mikä jännittää, että nouseeko maito nyt yhtä hitaasti ja riittämättömästi, vai saisinko imettää tällä kertaa. Hyvin tuo esikoinen on NANillakin kasvanut ja terveenä pysynyt ja läheisyyttä on saatu, puolin ja toisin.

Äitini saapuu viikonlopuksi kylään, saa nähdä pysyykö salassa vai paljastutaanko

 

Catnip82, mulla on samanlaiset imetyskokemukset. Toki taustalla oli se, että vauvaa en koskaan lähelleni saanut kun oli keskoskaapissa teho-osastolla. Maitoa lypsin kuukauden yötä päivää, mutta kun sitä tuli 1/10 vauvan tarpeesta niin lopetin. Kunnollinen imetyskokemus olisi toiveissa tämän seuraavan kohdalla, vaikka ei se mikään pääasia ole. Olisi kyllä mukava jos näihin tisseihin tulisi voluumia jo raskausaikana kun niistä voisi mieskin vielä nauttia taitaa olla turha toivo...

Valkoinen, ikävä kuulla sinun ja miehesi hankaluuksista : / Kyllä sitä aina toivoisi stressitöntä odotusaikaa jokaiselle.