Tänne saapi pinoutua Kesäkuiset 2014. Maristaan, muristaan, ihastellaan, jaetaan vinkkejä, iloja ja murheita.
Tervetuloa mukaan!
Tervetuloa mukaan!
**Kesäkuun kullanmurut 2014**
- Viestiketjun aloittaja Lettuperkele
- Ensimmäinen viesti
Ihana Lettu että jaksoit laittaa nämä heti pystyyn. Meillä alkaa olla rauhallisimmat viikot takana ja enemmän vaatimuksia hoidon suhteen alkaa tulla päivittäin 
Esikoisen kanssa on se tuntuu vielä ihan hauskalta ja mukava seurata miten herra kehittyy ja kasvaa. Selkeästi kyllä ainakin poskista huomaa että ruoka-aikaan ollaan oltu kotona. Jaahas täällä alkaa levottomuus kasvamaan, joten tämä suihkutissi lähtee pumppaamaan ettei taas tulisi hukutettua poikaa maitoon. Ensin sitä ei ironnut millään ja saatiin jo korvikkeita ja nyt sitä sitten on liikaa...
NancyC + suurruhtinas 2,5 vkoa
Esikoisen kanssa on se tuntuu vielä ihan hauskalta ja mukava seurata miten herra kehittyy ja kasvaa. Selkeästi kyllä ainakin poskista huomaa että ruoka-aikaan ollaan oltu kotona. Jaahas täällä alkaa levottomuus kasvamaan, joten tämä suihkutissi lähtee pumppaamaan ettei taas tulisi hukutettua poikaa maitoon. Ensin sitä ei ironnut millään ja saatiin jo korvikkeita ja nyt sitä sitten on liikaa...NancyC + suurruhtinas 2,5 vkoa
Joo, nyt sattui olemaan eilen hyvä hetki alkaa väkertää. Tuonne kerhon puolelle voi sitten vaikka ihan aihealueittain tehdä ketjuja - tyyliin: synnytyskertomukset, vinkit ruokailun sujuvuuteen, helpotusta unihommiin jne.
Mä olen yrittänyt vähentää pumppausta. Pahimmillaan joka toinen tunti saa pumpata, tulee joku 1,5 dl yhteensä. Ja silloinkin kun poika on syönyt toisen rinnan tyhjäksi, tulee toisesta lähemmäs desi. Onneksi on maidonkerääjät olemassa, muistan miten esikoisen aikaan mulla ei sellaista ollut ja aina valui hukkaan toisesta rinnasta mieletön määrä imetyksen aikaan.
Tuntuu että mulla ja miehellä on päällä sellainen pieni turhautuminen esikoisen kanssa. Temppuilua ja uhmaa ja raivostuttavaa käytöstä muutenkin. Yritetään huomioida pelkästään häntä ja sitten vastapainoksi ottaa mukaan vauvanhoitojuttuihin, ja tilannetta pahentaa vielä se että mä olen niin kipeä leikkauksesta että mies joutuu tekemään käytännössä kaiken ja auttamaan mua todella paljon - sekin luultavasti näyttää esikoisen silmiin että mä saan jotenkin ylenpalttisesti huomiota vauvan ohella ja hän jää paitsioon. No, eiköhän tää tilanne tästä tasoitu.
Lettu ja Arvo Ruttukorva 6 vrk
Mä olen yrittänyt vähentää pumppausta. Pahimmillaan joka toinen tunti saa pumpata, tulee joku 1,5 dl yhteensä. Ja silloinkin kun poika on syönyt toisen rinnan tyhjäksi, tulee toisesta lähemmäs desi. Onneksi on maidonkerääjät olemassa, muistan miten esikoisen aikaan mulla ei sellaista ollut ja aina valui hukkaan toisesta rinnasta mieletön määrä imetyksen aikaan.
Tuntuu että mulla ja miehellä on päällä sellainen pieni turhautuminen esikoisen kanssa. Temppuilua ja uhmaa ja raivostuttavaa käytöstä muutenkin. Yritetään huomioida pelkästään häntä ja sitten vastapainoksi ottaa mukaan vauvanhoitojuttuihin, ja tilannetta pahentaa vielä se että mä olen niin kipeä leikkauksesta että mies joutuu tekemään käytännössä kaiken ja auttamaan mua todella paljon - sekin luultavasti näyttää esikoisen silmiin että mä saan jotenkin ylenpalttisesti huomiota vauvan ohella ja hän jää paitsioon. No, eiköhän tää tilanne tästä tasoitu.
Lettu ja Arvo Ruttukorva 6 vrk
Kertokaas muut sektiolla synnyttäneet kuinka olette toipuneet! Mulla alkaa mennä hermot. Esikoinen tuli kanssa sektiolla ja muistan kyllä tän epätoivon tunteen, kun tuntuu ettei enää koskaan pääse liikkumaan kunnolla ja aina vaan sattuu, mutta silti tää on vaan niin hemmetin rankkaa. Pystyn nukkumaan selällä, kummallekaan kyljelle ei ole asiaa. Ulkona oon käynyt muutaman kerran, tein pari päivää kotiintulon jälkeen ihan tosi lyhyen parin sadan metrin kävelylenkkiyrityksen ja se päätyi siihen, että seuraava yö oli kivun kanssa ihan tuskaa. Neuvolakäynti autolla = tuskaa. Menee vielä maksimiannos särkylääkkeitä päivässä ja mietin, että niitäkin olis varmaan hyvä jossain vaiheessa vähentää, nyt ei vaan pysty, kokeiltu on Pakko vaan uskoa, että menee koko ajan parempaan suuntaan ja viikon päästä on taas helpompaa, vaikka just nyt on taas vaikea valaa itseensä mitään luottamusta tän suhteen.
Isonalle ja poika 1 vko
Pakko vaan uskoa, että menee koko ajan parempaan suuntaan ja viikon päästä on taas helpompaa, vaikka just nyt on taas vaikea valaa itseensä mitään luottamusta tän suhteen. Isonalle ja poika 1 vko
Kiitos Letulle tämän keskustelun alulle laitosta!
Mä voisin tulla korkkaamaan tän keskutelun.
Kirjotin jo tohon odotuskeskusteluun, mutta pakko kysyä täältä.
Mun kummipojalla ja tämän veljellä on lauantaina syntymäpäiväjuhlat, ja oon nyt miettinyt, että uskaltaako tuon pikkuisen kanssa mennä sinne.?
Susanna#1 & flikka 3pvä
Mä voisin tulla korkkaamaan tän keskutelun.
Kirjotin jo tohon odotuskeskusteluun, mutta pakko kysyä täältä.
Mun kummipojalla ja tämän veljellä on lauantaina syntymäpäiväjuhlat, ja oon nyt miettinyt, että uskaltaako tuon pikkuisen kanssa mennä sinne.?
Susanna#1 & flikka 3pvä
Viimeksi muokattu:
Isonalle, mulla kanssa tää on ollut ihan helvettiä. Osan tikeistä sain pois 6 vrk leikkauksen jälkeen, loput 9 vrk leikkauksesta, eli tän viikon maanantaina. Nyt 12 päivää kulunut sektiosta ja pikkuhiljaa helpottaa. Haava hiukan tulehtunut ja mulla menee antibiootit, toivon ettei leviä alempiin tikkauskerroksiin. Mä en tätä tosiaan olisi millään tahtonut koska niin huonosti olen aiemminkin leikkauksista toipunut, että tiedossa oli miten vaikeaa tää mahdollisesti on. Toissapäivänä kävin ulkona ekaa kertaa, ihan vain pihan ympäri. Eilen vähän pidemmän lenkin, viisitoista minuuttia. Tänään sitten jo pääsin kaupalle asti ja samalla Ruttukorva sai ensimmäisen vaunuttelunsa.
Edelleenkin hyyyyvin varovasti kyljelleen sängyssä, aikaa vievää ja sattuu niin hemmetisti, mutta ei sitä vaan voi nukkua yöstä toiseen ainoastaan selällään. Sängystä nousu on myös tuskallista, tosin helpottanut nyt viime päivinä kun vihdoin pääsin liikkumaan enempi. Aiemmin mulla oli nilkat ja jalkapöydät ja jalat niin turvoksissa että neuvolatäti oli lähettämässä mua jo takaisin sairaalaan - tukisukat ei auttaneet juuri ollenkaan eikä kävely onnistunut. Nyt turvotus laskenut melkein olemattomaksi ja olokin helpottunut sen myötä. Särkylääkket olen jättänyt, pari kertaa sorruttu ottamaan buranaa.
Tänään loukkasin selkäni aamuvarhaisella imetyksen yhteydessä, enkä voinut liikkua laisinkaan. Oli pakko ottaa Tramal ja pari Sirdaludia ja lihasjumi nyt parempi - joskaan en voi imettää tänään tai huomenna. Mulla tuntuu tulevan näitä takaiskuja toisensa jälkeen, mikä lie johtuu sektiosta ja mikä ei, mene ja tiedä. Henkisesti oon myös aika poikki, ei tän kesän näin pitänyt alkaa/mennä. Oli suunnitelmia vauvan ja perheen kanssa ja nyt oonkin ihan rampa ja mies mun omaishoitaja ja kaikki kenkuttaa kun haluaisin osallistua enemmän mutten voi tai saa ettei tule enempää takapakkia.
Huh, olipahan vuodatus. Mutta siis juu, et ole yksin vaikean sektiosta toipumisen kanssa. :hug:
Lettu ja Ruttukorva 12 vrk
Edelleenkin hyyyyvin varovasti kyljelleen sängyssä, aikaa vievää ja sattuu niin hemmetisti, mutta ei sitä vaan voi nukkua yöstä toiseen ainoastaan selällään. Sängystä nousu on myös tuskallista, tosin helpottanut nyt viime päivinä kun vihdoin pääsin liikkumaan enempi. Aiemmin mulla oli nilkat ja jalkapöydät ja jalat niin turvoksissa että neuvolatäti oli lähettämässä mua jo takaisin sairaalaan - tukisukat ei auttaneet juuri ollenkaan eikä kävely onnistunut. Nyt turvotus laskenut melkein olemattomaksi ja olokin helpottunut sen myötä. Särkylääkket olen jättänyt, pari kertaa sorruttu ottamaan buranaa.
Tänään loukkasin selkäni aamuvarhaisella imetyksen yhteydessä, enkä voinut liikkua laisinkaan. Oli pakko ottaa Tramal ja pari Sirdaludia ja lihasjumi nyt parempi - joskaan en voi imettää tänään tai huomenna. Mulla tuntuu tulevan näitä takaiskuja toisensa jälkeen, mikä lie johtuu sektiosta ja mikä ei, mene ja tiedä. Henkisesti oon myös aika poikki, ei tän kesän näin pitänyt alkaa/mennä. Oli suunnitelmia vauvan ja perheen kanssa ja nyt oonkin ihan rampa ja mies mun omaishoitaja ja kaikki kenkuttaa kun haluaisin osallistua enemmän mutten voi tai saa ettei tule enempää takapakkia.
Huh, olipahan vuodatus. Mutta siis juu, et ole yksin vaikean sektiosta toipumisen kanssa. :hug:
Lettu ja Ruttukorva 12 vrk
Täällä nyt sektiosta reilut 3 viikkoa ja nyt vasta tuntuu että alan olla pikkuhiljaa elävien kirjoissa! Niin kuin teilläkin, täällä kyljellään nukkuminen ja ylösnousut tuottaneet tuskaa, ja kipulääkkeitäkin popsittu ihan kiitettävästi. Nyt mennyt muutama päivä ilman lääkkeitä, ja viime yön nukuin kyljellään ihan makoisasti, että ehkä se tästä helpottaa pikkuhiljaa!
Mulla haava tulehtui heti alkujaan ja sairaalasta kotiuduin kahden antibiotti kuurin kera, haava eritti hirveesti ja tuntui ettei millään ala paranemaan. Noh, nyt taidetaan kuitenkin olla voiton puolella.
Mulla haava tulehtui heti alkujaan ja sairaalasta kotiuduin kahden antibiotti kuurin kera, haava eritti hirveesti ja tuntui ettei millään ala paranemaan. Noh, nyt taidetaan kuitenkin olla voiton puolella.
Helpottava kuulla, että muutkaan ei ole viikko sektion jälkeen vielä juosseet maratonia tai hypelleet kotipihalla trampoliinilla voltteja! Vaikka tietysti toivoisin, että meillä kaikilla olisi niin... Oma olo helpottui hieman ja viime yönä pystyin jo olemaan toisella kyljellä, jee! Tänään tein myös saman kävelylenkin (tosi tosi lyhyt) jonka aiemmin viikolla tarvoin itkua pidätellen ja meni tosi paljon paremmin ja nopeammin. Kyllä se tästä...
Mutta osasit Lettu aika hyvin kiteyttää kaiken siinä että mies toimii omaishoitajana. Siltä se tosiaan on tuntunut! Mua harmitti jo raskausaikana kun lopussa piti vaan levätä enkä saanut rehkiä, mies hoiti aika paljon kotia ja lasta. Ja nyt sitten sama homma, minä katselen vierestä kun mies nostaa lattialta lelut, vie roskat, nostaa mulle matalalta tai korkealta kattiloita yms. Kyllä todella odottaa sitä että a) on kunnossa tehdäkseen itse asioita ja b) että kuukauden nostokarenssi on ohi ja sen puolesta voi alkaa toimia kuten normaali ihminen. Mun piti mennä nettiin lukemaan kauhukertomuksia alatiesynnytyksestä kun otti niin päähän tämä oma olo. Mulla on molemmat raskaudet päätyneet sektioon eikä itsellä ole kokemusta siitä kuinka toivutaan kun saadaan lapsi puskettua itse ulos, mutta jotenkin elän siinä harhaluulossa että suurin osa toipuisi alatiesynnytyksestä nopeammin. Voin olla väärässä. Mutta just nyt on hankalaa ymmärtää niitä, jotka ehdoin tahdoin haluaa sektion. Voi tietty olla että kun tästä taas toipuu ja aika kultaa muistot niin olen sitä mieltä että helpollahan tää meni...
Mutta osasit Lettu aika hyvin kiteyttää kaiken siinä että mies toimii omaishoitajana. Siltä se tosiaan on tuntunut! Mua harmitti jo raskausaikana kun lopussa piti vaan levätä enkä saanut rehkiä, mies hoiti aika paljon kotia ja lasta. Ja nyt sitten sama homma, minä katselen vierestä kun mies nostaa lattialta lelut, vie roskat, nostaa mulle matalalta tai korkealta kattiloita yms. Kyllä todella odottaa sitä että a) on kunnossa tehdäkseen itse asioita ja b) että kuukauden nostokarenssi on ohi ja sen puolesta voi alkaa toimia kuten normaali ihminen. Mun piti mennä nettiin lukemaan kauhukertomuksia alatiesynnytyksestä kun otti niin päähän tämä oma olo. Mulla on molemmat raskaudet päätyneet sektioon eikä itsellä ole kokemusta siitä kuinka toivutaan kun saadaan lapsi puskettua itse ulos, mutta jotenkin elän siinä harhaluulossa että suurin osa toipuisi alatiesynnytyksestä nopeammin. Voin olla väärässä. Mutta just nyt on hankalaa ymmärtää niitä, jotka ehdoin tahdoin haluaa sektion. Voi tietty olla että kun tästä taas toipuu ja aika kultaa muistot niin olen sitä mieltä että helpollahan tää meni...
Mulle tehtiin sektio tosiaan 24.5 ja oon parantunu tosi hyvin! En voi sanoa kyllä olleeni edes hirmu kipeä. Kipupumpun kanssa olin ekat 2vrk, alle vrk leikkauksesta olin jalkeilla, yhtenä päivänä sain pumpun poisoton jälkeen vahvaa kipulääkettä ja sen jälkeen menin pari päivää burana+para tabs ja niitä en oo tarvinu nyt yli viikkoon. Pelkäsin sitä kipua kokoajan, kun edellisen sektion jälkeen olin todella kipeä! Joten yllätyin positiivisesti, kun sitä kipua ei nyt tullutkaan. Leikkauksesta reilu 2vrk päästä kävelin maanalaisia käytäviä pitkin 500m lastenosastolle ilman mitään isompia tuntemuksia. Pitänykin välillä muistuttaa itseä, ettei tässä liikoja passaa silti rehkiä, ettei vaan tapahdu mitään. Kotiin pääsin 4vrk päästä leikkauksesta. Haavakin on jo lähes huomaamaton! Että näinkin positiivinen kokemus mulla! Hyvä vaan, kun se edelliskerran kipu oli jotain ihan järkyttävää :/
Että näinkin positiivinen kokemus mulla! Hyvä vaan, kun se edelliskerran kipu oli jotain ihan järkyttävää :/_Miikku_, tiedätkö yhtään että oliko se kipupumppu ihan vakiona kaikille siellä sairaalassa leikatuille vai siksi koska sulla oli aiempi sektio tehnyt tosi kipeää? Lähinnä siis että millä perustein joillekin laitetaan kipupumppu ja toisille ei? Kättärillä ei ollut puhettakaan moisesta, ihan sai mennä peruskipulääkkeillä ja nekin muistaa itse kerjätä useimmiten. Ois kiva jos noista sais ihan itse päättää, että haluaako pumpun vai ei. : /
Korkataampa tämäkin ketju
Vanhasta muistista kirjoitin tonne odotus puolelle kuulumiset!
Miten pääsen liittymään siihen suljettuun ryhmään...? Se vaan herjaa kun yritän avata...
Aurinkoista jatkoa mamit ja mussukat!
-julianna ja vauva melkein 12 päivää
Vanhasta muistista kirjoitin tonne odotus puolelle kuulumiset!
Miten pääsen liittymään siihen suljettuun ryhmään...? Se vaan herjaa kun yritän avata...
Aurinkoista jatkoa mamit ja mussukat!
-julianna ja vauva melkein 12 päivää
Aika jännä. Toisaalta todella hyvä, niin eipähän tarvitse kärvistellä kivuissa.Mä en tiedä kuuluuko toi pumppu "vakiovarustukseen" Oysissa. Ilmotettiin vaan, että semmonen laitetaan
julianna40, laitoin sulle kutsun menemään siihen kerhoon. Pitäisi näkyä sun viesteissä.
Mä en edes tiennyt että on olemassa kipupumppu No, Panadol ja Burana tekee edelleen mulle seuraa. Yritän vähentää, mutta ilman ei voi vielä olla. Tuntuu, että kun menee pari päivää hyvin, sitten tulee takapakkipäivä, kuten tänään. Tänään tosin saisin varmaan täydet pisteet jostain masennustestistäkin, tuntuu että kaikki on huonosti, olen ihan huono äiti, imetys takkuaa ja kaikki menee päin mäntyä. No, huomenna taas toivottavasti iloisemmalla mielellä! Kyllä jo odottelen sitä että olis toipunut kunnolla ja hormonit myös tasaantuisi...
Poika on kuitenkin suloinen, vaikka äidillä vähän mielialat vaihteleekin
Isonalle ja poika 12 vrk
No, Panadol ja Burana tekee edelleen mulle seuraa. Yritän vähentää, mutta ilman ei voi vielä olla. Tuntuu, että kun menee pari päivää hyvin, sitten tulee takapakkipäivä, kuten tänään. Tänään tosin saisin varmaan täydet pisteet jostain masennustestistäkin, tuntuu että kaikki on huonosti, olen ihan huono äiti, imetys takkuaa ja kaikki menee päin mäntyä. No, huomenna taas toivottavasti iloisemmalla mielellä! Kyllä jo odottelen sitä että olis toipunut kunnolla ja hormonit myös tasaantuisi... Poika on kuitenkin suloinen, vaikka äidillä vähän mielialat vaihteleekin
Isonalle ja poika 12 vrk
Mulla myös mielialat vaihtelee jatkuvasti. Toissapäivänä itkin kun imetys ei suju ja mieli oli muutenkin maassa joka asiasta. Eilen oli hyvä päivä kun aurinkokin paistoi ja käytiin mun isovanhempien luona. Tänään taas ollut vähän apea fiilis kun vaan sisällä ollaan kökitty ja vettäkin sataa.
Imetys ei vieläkään onnistu ja tuntuu että en edes jaksa yrittää sitä enää samalla tavalla. Käytiin maanantaina siellä imetysohjauksessa ja siellä neuvottiin kokeilemaan imetystä aina silloin kun vauva on tyytyväinen, jotta vältyttäis niiltä rintaraivareilta. Eilen kokeilin imetystä ja kyllähän vauva rinnasta nappas kiinni, mutta ei ala kuitenkaan imemään kunnolla. Pumppaan siis omaa maitoa pulloon ja annan aina suosiolla pullosta vauvalle. Täytyis varmaan itse yrittää aktiivisemmin... Ennen raskautta ajattelin etten ota mitään stressiä imetyksestä, jos ei suju niin ei suju. Tästä on kehittynyt kuitenkin mulle tosi iso asia ja mua harmittaa aivan suunnattomasti kun se ei onnistu. Mutta ehkäpä tuo vielä lähtee imemään, tai sit jos ei, niin eihän se niin vakava asia ole
elpukka & papu huomenna 2 vko
Imetys ei vieläkään onnistu ja tuntuu että en edes jaksa yrittää sitä enää samalla tavalla. Käytiin maanantaina siellä imetysohjauksessa ja siellä neuvottiin kokeilemaan imetystä aina silloin kun vauva on tyytyväinen, jotta vältyttäis niiltä rintaraivareilta. Eilen kokeilin imetystä ja kyllähän vauva rinnasta nappas kiinni, mutta ei ala kuitenkaan imemään kunnolla. Pumppaan siis omaa maitoa pulloon ja annan aina suosiolla pullosta vauvalle. Täytyis varmaan itse yrittää aktiivisemmin... Ennen raskautta ajattelin etten ota mitään stressiä imetyksestä, jos ei suju niin ei suju. Tästä on kehittynyt kuitenkin mulle tosi iso asia ja mua harmittaa aivan suunnattomasti kun se ei onnistu. Mutta ehkäpä tuo vielä lähtee imemään, tai sit jos ei, niin eihän se niin vakava asia ole
elpukka & papu huomenna 2 vko
Meillä oli eilen neuvola (2 viikkoa ikää) ja hienosti on poika kasvanut: 55cm ja 3995g, pipo 37,7cm. Painoa oli tullut viikossa melkein 300g mutta on vieläkin sen verran hoikka että saa syödä korviketta oman maidon lisäksi niin paljon kuin vain menee. Muistan kun esikoisen kohdalla meille alettiin neuvolassa vaahdota että hän syö aivan liikaa ja pitää rajoittaa annoskokoa. Ei kyllä rajoitettu, kun kuka sitä haluaa vauvan nälkäitkua kuunnella? Ja samalla tavalla meni esikoisella pituuden ja painon suhde miinuksella ihan kunnolla. Nyt on ihana neuvolantäti kun hän puhuu kokemuksella eikä kirjoista luetulla tiedolla!
Meillä imetetään muutaman kerran päivässä, pumppaan samaten muutaman kerran ja loput sitten korviketta.
Isonalle ja Poika 15vrk
Meillä imetetään muutaman kerran päivässä, pumppaan samaten muutaman kerran ja loput sitten korviketta.
Isonalle ja Poika 15vrk
Te joilla entuudestaan lapsia, minkä ikäisinä olette siirtäneet vauvan omaan huoneeseen nukkumaan? Mietin vain kun mä olen todella huono nukkumaan ja herään koko ajan vauvan kaikkiin ähinöihin ja vääntelyihin, vauva siis nyt nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Oma huone hänellä olisi ihan meidän makkarin vieressä mutta en jotenkin raaski vielä 2 viikon vanhaa vauvaa laittaa yksikseen nukkumaan.. Toisaalta taas saisin ite paremmin nukuttua kun en heräis jokaisen ääntelyyn, vaan vasta sit kun vauvalla oikeesti on nälkä. Tuo kun saattaa ähistä ja tehdä sitä heräämistä yli tunnin niin siinä ei ite paljoa tuu nukuttua syöttöjen välissä.
elpukka & papu 2 vko
elpukka & papu 2 vko
Elpukka - meillä oli varmaankin vasta n. 1.5v-2v kun siirtyi omaan huoneeseen. Meillä heräili jossain ikävaiheessa herkästi kokonaan itkemään jos tutti tipahti tai jtn. Helposti ja nopsaan sai tyynnyteltyä ennenkuin havahtui täysin. Mutta kun nuo baabelit on kaikki niin erilaisia niin mikä toimii yhdellä ei toisella Tsemppiä väsymykseen!
Tsemppiä väsymykseen!Hei vaan tännekkin
elpukka meillä esikoinen nukkui yhden yön meidän kanssa ja tämä vauva ei yhtäkään. Esikoisen aikaan huomasin heti että herään joka äännähdykseen ja siirrettiin vauva olohuoneeseen joka ihan meidän huoneen vieressä. Nukuin paljon paremmin. Tän vauvan kanssa kokeiltiin samaa mutta heräs melkein aina siirtämiseen ja siitä alkoi valvomisrumba (nukahti imetykseen meidän sänkyyn). Joten nyt vauva nukkuu meidän huoneessa ja me vierashuoneessa ja silti välillä herään vauvan yöllisiin ääntelyihin ja stressaan että herääkö.
Täällä on kanssa aika (tosi) apeat olot kuten tuolla odotuspuolella kerroin. Nyt alkanut ilmeisesti mahavaivat ei meinaa saada unesta kiinni kun maha vaivaa, pitää oikeen tosissaan nukuttaa, mutta suurimmaksi osaksi ei kesken unien niihin herää. Disfatyl ja vyöhyketerapia mietinnässä. Hyvin tuo lisästressiä tähän oloon:/
Huomenna neuvola ekaa kertaa, ikää jo melkein 2 vkoa, saas nähdä miten kasvanut.
elpukka meillä esikoinen nukkui yhden yön meidän kanssa ja tämä vauva ei yhtäkään. Esikoisen aikaan huomasin heti että herään joka äännähdykseen ja siirrettiin vauva olohuoneeseen joka ihan meidän huoneen vieressä. Nukuin paljon paremmin. Tän vauvan kanssa kokeiltiin samaa mutta heräs melkein aina siirtämiseen ja siitä alkoi valvomisrumba (nukahti imetykseen meidän sänkyyn). Joten nyt vauva nukkuu meidän huoneessa ja me vierashuoneessa ja silti välillä herään vauvan yöllisiin ääntelyihin ja stressaan että herääkö.
Täällä on kanssa aika (tosi) apeat olot kuten tuolla odotuspuolella kerroin. Nyt alkanut ilmeisesti mahavaivat
ei meinaa saada unesta kiinni kun maha vaivaa, pitää oikeen tosissaan nukuttaa, mutta suurimmaksi osaksi ei kesken unien niihin herää. Disfatyl ja vyöhyketerapia mietinnässä. Hyvin tuo lisästressiä tähän oloon:/Huomenna neuvola ekaa kertaa, ikää jo melkein 2 vkoa, saas nähdä miten kasvanut.
Mulla ei ollut vahvaa mielipidettä että kumpi on tulossa, ennen kuin ehkä kuukausi ennen synnytystä tuli tunne että poika olisi kyseessä. Mies alusta lähtien sanonut että poika tulee. Poika tuli.
(Ja voi että sitä tunnetta kun leikkaussalissa lopulta saatiin vauva maailmaan - hetki aiemmin sanoin miehelle että nyt vihdoin saadaan selville kumpi Kornelius on - ja sitten kun ihanaakin ihanampi kätilö sai vauvan syliinsä ja hänet meille näytti, sanoi, "ja tässä näkyy kumpi tuli," ja vilautti haaraväliä, meni mulla hetki että edes tajusin useamman vuorokauden valvomisen ja tuntien oksentelun jälkeen ja kaikkien niiden lääkkeiden utuisuuden läpi että poika oli kyseessä. Mies sanoi, "poika, pienen pieni poika," ja sitten me itkettiin. (Osuttiin oikeaan.))
(Ja voi että sitä tunnetta kun leikkaussalissa lopulta saatiin vauva maailmaan - hetki aiemmin sanoin miehelle että nyt vihdoin saadaan selville kumpi Kornelius on - ja sitten kun ihanaakin ihanampi kätilö sai vauvan syliinsä ja hänet meille näytti, sanoi, "ja tässä näkyy kumpi tuli," ja vilautti haaraväliä, meni mulla hetki että edes tajusin useamman vuorokauden valvomisen ja tuntien oksentelun jälkeen ja kaikkien niiden lääkkeiden utuisuuden läpi että poika oli kyseessä. Mies sanoi, "poika, pienen pieni poika," ja sitten me itkettiin. (Osuttiin oikeaan.))
Moikka, voiskohan tänne kesäkuisiin ja siihen teidän suljettuun ryhmään vielä liittyä?
Aluksi plussaamisen aikoihin tänne ilmoittauduinkin, mutta sitten neuvolan ja ultran laskukaavojen mukaan siirryin odottelemaan toukokuisiin.
Nyt meille on syntynyt poika 4.6. 3315g 50cm rv 41+1.
Mietteissä on täälläkin samat asiat - imetystä kun oma maito ei ihan riitä, vauvan masuvaivat, nukkumisjärjestelyt, ristiäiset jne.
Ja vielä tekee mieli kommentoida tuota aiempaa sektiokeskustelua: itselleni tulee pitkä toipuminen alatiesynnytyksestä varhaisen vedenmenon, kolmannen asteen repeämän, epparin ja istukan kaavinnan jälkeen. Tikkien sulamiseen tulee menemään useampia viikkoja, määrätyt lääkkeet loppuvat onneksi jo huomenna (kipulääkkeet jatkuvat). Nyt tässä vaiheessa toipuminen on onneksi jo pitkällä, mutta aluksi itsekin ihmettelin, kuin tilanne pääsi noin kurjaksi menemään. Tärkeintä kuitenkin, että vauva saatiin terveenä ulos, vaikka sydänäänten laskun vuoksi synnytystä loppuvaiheessa aika tavalla nopeutettiin.
Aluksi plussaamisen aikoihin tänne ilmoittauduinkin, mutta sitten neuvolan ja ultran laskukaavojen mukaan siirryin odottelemaan toukokuisiin.
Nyt meille on syntynyt poika 4.6. 3315g 50cm rv 41+1.
Mietteissä on täälläkin samat asiat - imetystä kun oma maito ei ihan riitä, vauvan masuvaivat, nukkumisjärjestelyt, ristiäiset jne.
Ja vielä tekee mieli kommentoida tuota aiempaa sektiokeskustelua: itselleni tulee pitkä toipuminen alatiesynnytyksestä varhaisen vedenmenon, kolmannen asteen repeämän, epparin ja istukan kaavinnan jälkeen. Tikkien sulamiseen tulee menemään useampia viikkoja, määrätyt lääkkeet loppuvat onneksi jo huomenna (kipulääkkeet jatkuvat). Nyt tässä vaiheessa toipuminen on onneksi jo pitkällä, mutta aluksi itsekin ihmettelin, kuin tilanne pääsi noin kurjaksi menemään. Tärkeintä kuitenkin, että vauva saatiin terveenä ulos, vaikka sydänäänten laskun vuoksi synnytystä loppuvaiheessa aika tavalla nopeutettiin.
Minttumaari*, tottahan toki. Mä laitan sulle kutsun tulemaan tuonne kerhoon (vaikka se vielä täysin hölinävapaa onkin) ja listaan sut Kesäkuisiin.
Imetyksestä: onko kellään samaa ongelmaa kuin mulla, että maitoa tulee niin hemmetisti ettei sitä oikein enää voi pakastaakaan kun ei ole tilaa? Luovuttaisin muuten, mutta MRSA-kantajuudesta johtuen en usko että onnistuu, joten en edes ole ottanut yhteyttä HUS:iin sillä en enää halua että mua torpataan kantajuuden takia tippaakaan. Viikko eristyksissä sairaalassa riitti.
Mulla siis tulee maitoa niin paljon, ettei tosikaan. Imetyksestä on luovuttu melkein kokonaan kun poika tottunut pulloon, siitä tulee niin nopsaan ja onhan se tavallaan kätevää kun mieskin saa syöttää + voi pitää lukua tarkasti määristä mitä menee. Mä joudun pumppaamaan 5-10 kertaa vuorokaudessa, ja parhaimmillaan irtoaa rinnoista 200 ml + 250 ml, eli lähemmäs puoli litraa kerralla. Olen lopen kyllästynyt pullorumbaan, minigrip-pusseihin ja siihen miten sidottu olen rintojeni takia.
Oon yrittänyt puristella käsillä pois pahimmat pahkut rinnoista, valuttanut maitoa hukkaan ettei tulisi tulehdusta pakkaantumisen johdosta, mutta ei mene kuin pari tuntia ja taas rinnat kivikovat, kipeät ja räjähtämispisteessä. Toinen rinta on vielä suihkuava ja saattaa ampua maitoa metrien päähän. Tää tilanne on aivan mahdoton.
Tiedän että pumppaaminen lisää tuotantoa, mutta miten mun tulisi tässä oikein tehdä? Jos en rintoja saa tyhjennettyä "loppuun asti", rintatulehdus on todennäköinen (mulla sellainen tuli esikoisen kanssa ja imetyskin sitten tyssäsi siihen). Pakkasessa on litroittain maitoa, ja meillä sellainen pieni luukkupakastin vielä, ei sinne enempää mahdu. Enkä kyllä haluaisi viemäriinkään maitoa heittää.
Lettu ja Ruttukorva, tasan neljä viikkoa
Imetyksestä: onko kellään samaa ongelmaa kuin mulla, että maitoa tulee niin hemmetisti ettei sitä oikein enää voi pakastaakaan kun ei ole tilaa? Luovuttaisin muuten, mutta MRSA-kantajuudesta johtuen en usko että onnistuu, joten en edes ole ottanut yhteyttä HUS:iin sillä en enää halua että mua torpataan kantajuuden takia tippaakaan. Viikko eristyksissä sairaalassa riitti.
Mulla siis tulee maitoa niin paljon, ettei tosikaan. Imetyksestä on luovuttu melkein kokonaan kun poika tottunut pulloon, siitä tulee niin nopsaan ja onhan se tavallaan kätevää kun mieskin saa syöttää + voi pitää lukua tarkasti määristä mitä menee. Mä joudun pumppaamaan 5-10 kertaa vuorokaudessa, ja parhaimmillaan irtoaa rinnoista 200 ml + 250 ml, eli lähemmäs puoli litraa kerralla. Olen lopen kyllästynyt pullorumbaan, minigrip-pusseihin ja siihen miten sidottu olen rintojeni takia.
Oon yrittänyt puristella käsillä pois pahimmat pahkut rinnoista, valuttanut maitoa hukkaan ettei tulisi tulehdusta pakkaantumisen johdosta, mutta ei mene kuin pari tuntia ja taas rinnat kivikovat, kipeät ja räjähtämispisteessä. Toinen rinta on vielä suihkuava ja saattaa ampua maitoa metrien päähän. Tää tilanne on aivan mahdoton.
Tiedän että pumppaaminen lisää tuotantoa, mutta miten mun tulisi tässä oikein tehdä? Jos en rintoja saa tyhjennettyä "loppuun asti", rintatulehdus on todennäköinen (mulla sellainen tuli esikoisen kanssa ja imetyskin sitten tyssäsi siihen). Pakkasessa on litroittain maitoa, ja meillä sellainen pieni luukkupakastin vielä, ei sinne enempää mahdu. Enkä kyllä haluaisi viemäriinkään maitoa heittää.
Lettu ja Ruttukorva, tasan neljä viikkoa