**Kesäkuun kullanmurut 2014** Kesäkuussa - vihdoin meidän kuu!

Aamuja, eilen poksui taas mutta muuta ei tapahtunutkaan, odotan jo malttamattomana että pääsisin synnyttämään. Mulla on tiistaina neuvola jos ei vauva ole ennen sitä syntynyt.

Paineita seuraan ja ne on olleet ihan hyviä,lääkityksellähän olen ollut jo kuukauden ja tuntuu tehoavan paineisiin. Tänään hiukan päätä jomottelee ja turvottaa mutta seuraan ettei paineet liikaa nouse.

Sanna-M ja Papu rv 39+1

 

Hei! Täällä taas huonosti nukuttu yö takana, esikoinen reagoi vauvan tuloon nukkumalla välissä vaikka on jo nukkunut omassa sängyssä. Selitä siinä sitten, että äiti ei mahdu kääntymään kunnolla ja on kuuma etc..mutta varmaan jännittää tulevaa isoveljeä miten jatkossa häntä huomioidaan..viime yönä tunsin ekat kunnon supparit viiteen päästiin ja sitten loppui. Oon kävelly useampana päivänä kun olo on antanut myöten ja alkaa tekeminen loppua. Ei jaksa aina siivotakaan.
Olen yhä varmempi, että yli lasketun ajan mennään, vaikka siihen onkin vielä viikko aikaa.
AB 38+6

 

Meidän tyttö syntyi 11. päivä, eli rv39+6.
Minullahan viimeiset viikot oli vointi hyvä lukuunottamatta paria yksittäistä supistusten täyteistä yötä. Loppuajasta jo mietin kuinka yliaikaiseksi tämä menee kun mitään oireita ei tuntunut olevan! No, 10. päivä oli aamusta lähtien alhaalla tuntemuksia, tuntui kuin vauva olisi niin alhaalla että kaikki luut ja liitokset kipeänä ettei sukkia edes saanut puettua.
Illalla kuuden aikaan alkoi tuntua niitä tuttuja harkkasupistuksia sillä erolla että tällä kertaa ne tuntuivat eritavalla kipeiltä alapäässäkin.
Klo 21 ne tuli säännöllisesti. Arvasin että lähtö taitaa tulla..
Mies meni ajoissa nukkumaan, minä en edes yrittänyt. Kuljin kellon kanssa ympäriinsä, pakkailin ja yritin syödä ja katsella tv:täkin.
Alkuyön supisteli reilu 10min välein.
Klo 3 supistusten väli oli 7min jolloin herätin miehen. Joimme kahvit ja mies kävi suihkussa.
Sairaalassa olimme 4 jälkeen.
Olin auennut 4-5cm.
Salissa olin noin tunnin ilman kivunlievitystä vaikka supistukset oli jo tosi kipeitä ja pitkiä. Sitten sain kohdunkaulanpuudutteen ja ilokaasua. Ne vei ehkä pahimman terän pois mutta valitettavan huonosti auttoivat :/
Klo 7 aikaan kun aamuhoitajat tulivat, olin auki 6-7cm.
Tyttö syntyi klo 9. Synnytyksen kesto siis 12 t. Ponnistusvaihe vajaa puoli tuntia joka oli kamala kokemus. Siis hyvin sujui kaikenkaikkiaan mutta se tunne on vaan Niilin hirveä kun on pakko puskea eikä vauva meinaa tulla ja sattuu niin että tekisi mieli luovuttaa. Vaikka toisaalta sitä ponnistusvaihetta odotti koska siinä vasta pääsee tekemään jotain vauvan ulos saamiseksi.
Vauva syntyi virkeänä ja itki kovasti jo pään synnyttyä.
Siis onnellisesti ohi ja kaikki on hyvin.

 

Isosti onnea kaikille vauvan jo saaneille!

Meille syntyi poika 2.6., 50cm ja 3505g. Loppuviikosta kävin äitiyspolilla, koska neuvolassa epäiltiin istukan toiminnan huononemista. (Kahdella lapsella käynyt näin loppuraskaudessa.) Nyt olikin kaikki kunnossa ja lapsivettä riitti, vauvakin oli kuulemma pienehkö, mutta kasvanut hyvin kuitenkin. Kohdunsuu oli 3cm pitkä ja vain parille sormelle auki, näin jo mielessäni kuinka mennään käynnistykseen, koska vauvakaan ei ollut kiinnittynyt eikä laskeutunut.

Limaista vuotoa oli tullut jo viikolta 38 ja pieniä limatulpan paloja. Sunnuntaina menin nukkumaan ja ylämahassa poksahti, samalla alkoi tulla vetistä vuotoa. Vuodon mukana tuli myös verta ja ajattelin lapsivesien menneen. Soitin synnärille, käskivät tulla aamulla näytille. Mulla alkoi pienet supparit, ei mitenkään kovat ja säännölliset heti puhelun jälkeen. Pari tuntia olin kotona, sitten soittelin uudelleen, koska edellisten synnytysten takia mun pitäisi saada antibiootti vähintään kerran 4 tuntia ennen synnytystä ja oon ollut nopea synnyttäjä. Eivät halunneet meitä sinne, mutta mies pakotti lähtemään kuitenkin. Neljän-viiden maissa oltiin sairaalassa, mua ei edes tutkittu, kun käyrän supistukset oli liian lyhyitä ja harvoja. Kuuden jälkeen vaihtui vuoro, vakuuttelin uuden kätilön pitämään mut siellä, yrittivät lähettää kotiin, koska lapsivesitesti oli nega ja vauva ei ollut laskeutunut. Seiskalta anelin sisätutkimusta, kätilö suostui vihdoin tutkimaan ja olin 9cm auki. Saliin kävellessä alkoi säännöllisemmät supistukset, mutta ne eivät kuitenkaan kestäneet kuin puoli minsaa. Salissa olin jo 10cm auki, jonkin aikaa jouduin odottelemaan ponnistamisen aloittamista, koska vauva ei ollut laskeutunut ja salissa ei ollut kamoja valmiina. 10 minuuttia ponnistin kaikkiaan, pää tuli aika hyvin ulos, mutta sitten vauva pelästyi ja kääntyi virheasentoon ja olkapäät jäivät kiinni. Luulin kuolevani siihen kipuun, toinen kätilö sai vauvan autettua vihdoin ulos. Ei siinä mennyt kuin muutama minuutti, mutta se tuntui ikuisuudelta. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1h 10 min.

Vauva oli mustelmilla koko yläkropalta ja mua kursittiin kasaan jonkin aikaa. Repeämää tuli mm. tosi ylös klitoriksen viereen, ajattelin suihkussa käydessäni salissa, etten enää koskaan käy vessassa. Kuitenkin illalla pystyin istumaan jo ihan hyvin, eppari oli aikoinaan paljon kipeämpi. Sairaalassa jouduttiin olemaan melkein viikko, koska vauva oli täynnä lapsivettä ja voi tosi pahoin. Yökkäili maidon ulos-? verensokerit laski ja vauva väsyi. Mulla ei noussut maito, vauvalle laitettiin nenämahaletku ja annettiin ruoka sitä kautta. 3 tunnin välein syöttö ja vauvakin piristyi täysin jo ekan letkutuspäivän aikana. Onneksi mun maito vihdoin nousi, että päästiin kotiin ja takaisin normielämään.

Isoveljet on olleet tosi ihania, mitä nyt 2-veellä oli etenkin ekana iltana tosi vaikeaa. Suhtautuu vauvaan kuitenkin tosi kivasti, eikä lyö vauvaa, vaikka niin uhkaili. 5-vee haluaisi hoitaa vauvaa koko ajan, istuvat sohvalla sylikkäin ja isoveli kertoo pienelle juttuja. Isä on joutunut lastenhuoneeseen nukkumaan, koska isoveljet ei suostu olemaan siellä enää keskenään. Ollaan ulkoiltu jo paljon, mm. käyty isän jalkapallopeleissä. Mäkin kävin jo vähän juoksemassa, mutta siitä tuli alapää melko kipeäksi. Oli pakko kuitenkin päästä kokeilemaan, sen verran ihanaa oli, kun mahaa ei ollut tiellä. Maha on vielä vähän löllö, mutta vanhat farkut menee kyllä jo päälle.

Meillä on ennen ollut talvivauvoja, joten mä nautin siitä, kun pääsee ulos ja ei tarvitse topata vauvaa 20 vaatekertaan. Välillä tarvitsee kyllä miettiä, että mitä sitä päälle pukisi, ettei ole liikaa/liian vähän. Tsempit kaikille vielä vauvojaan odottaville, malttia ja voimia loppukoitokseen!

Terveisin Apanapa ja vielä nimetön jätkänpätkä kohta 2 vkoa

 

Onnea Apanapa pojanpallerosta
Miten istukan toiminnan heikkeneminen on näkynyt ja miksi ne epäili sitä nytkin ( vaikkei ollut)? Mietin et jos jotain olisi niin mistä sitä vois edes epäillä..

 

Sabsu77, vauva ei liikkunut enää kovin paljon, maha ei juuri kasvanut viimeiseen kuukauteen ja mahassa oli ns. tyhjiä kohtia, kun olin makuulla, epäilivät neuvolassa, ettei lapsivettä enää muodostu kunnolla. Vauva tuntui myös käteen tosi pieneltä viikkoja ajatellen. Kaksi lasta meille on syntynyt ilman lapsivettä ( neuvolassa ei huomattu mitään) ja yksi menehtynyt kohtuun istukan ongelmien takia, joten ne on olleet mun kanssa vähän liiankin varovaisia tällä kertaa.

 

sabsu77 mulla oli myös istukan toiminta heikentynyt raskausmyrkytyksen takia, eikä mitään myrkytyksen oireita edes ollut muuta kuin virtsassa runsaasti proteiinia. Jos en olisi kotona seuraillut pissaa, en edes olisi tiennyt koko raskausmyrkytyksestä ennen kuin aina seuraavalla neuvolakäynnillä. Verenpaineetkin olivat kotona mitattaessa hyvät. Istukka mulla painoi vain 350g, käynnistyspäivänä ei ollut lapsivettä enää ollenkaan kohdussa ja vauvahan oli syntyessään kovin pieni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna vauva liikkui viimeisinä päivinä todella vähän. Onneksi ottivat osastolle sisään ja synnytys käynnistettiin, tiedä kuinka huonosti muuten olisi käynyt :/

elpukka & papu 2 vko

 

Heippa! Mulla ei ookkaan tänne tullu puhelimella juuri kirjoteltua. Ekaksi suuret onnittelut vauvan saaneille ja suuret tsempit vielä odottaville! <3

Pieni omphalocele-tyttö syntyi suunnitellulla sektiolla 11.6 kello 9:31 rv37+6. Painoa neidillä oli 2430g ja pituutta 44,5cm ja päänympärys 33cm. Pieni rinsessa siis

Sektio oli rauhallinen ja helppo homma, vaikka salissa oli paljon extra porukkaa vauvaa varten. Minua oltiin varoteltu että vauva ei välttämättä itke, koska hengityksen kanssa voi omfaloseelen takia olla ongelmia. Heti vauva kuitenki alko parkumaan ja sain hänet nähdä ja silitellä ennekö hänet vietiin viereiseen huoneeseen valmistautumaan lasten teholle lähtöä varten. Vauva oli hyvävointinen ja hänet tuotiin ennen lähtöä uuestaan minulle näytille. Minä menin heräämöön josta soittelin vauvan osastolle ja vauva oli hyvässä kunnossa, eikä tarvinnu apu hengittämiseen. Heräämössä pääsin jo käymään seisaallan eikä mitään kipuja ollu. Minut vietiin aika nopsaa osastolle ja sielläkään ei kipuja tuntunu.

Illalla minut siirrettiin ruuhkan vuoksi eri osastolle ja mukavat hoitajat veivät minut sängyllä kattomaan pikkusta. Täällä oysissä on usiampi sata metriä synnäriosastolta lasten teholle. Vaavi voi hyvin ja sain silitellä häntä ennen paluuta omalle osastolle.

Seuraavana päivänä vauvan omfaloseeleä alettiin operoida ja masuun laitettiin ns.paikka, jota jokatoinen päivä kirisetään, että tavara menee takas sisään haava pyritään sulkemaan n.viikon päästä.

Sektiosta toipuminen on ollu nopeaa ja jo tänään, 2 päivää sektiosta olen ite kävelly lastenklinikalle 3 kertaa eestaas eikä kipuja tunnu juurikaan. Kipupumppu otettin pois eilen ja nyt mennään särkylääkkeen voimalla! Pieni vahvistuu päiväpäivältä ja luotto toipumiseen on kova. Vauvalta ei löytynyt poikkeavuuksia sydämestä,aivoista eikä keuhkoista. Eli omfaloselee näyttäis olevan yksittäinen löydös

MMMJ & pikkuprinsessa 2vrk

 

Voi miten ihanan iloisia uutisia MMMJ! Onnittelut tyttösestä! Toipumista nyt vain molemmille!

Elpukka & Apanapa - paljonko on "vähän" kun puhutaan liikkeistä? Tää mun yksilöhän on ollut laiskaliikkeinen koko raskauden ajan mut tiistaista liikkunut jotenkin vielä vähemmän.. joudun herättelemään taputtelun tai vastaavan kautta, illalla liikkuu tosin enempi. Aina vaan luen kun muilla liikkuu "hyvin" ja rupesin miettimään et mikä sitten on vähän, liiottelenko vai mitä. Meinasin tänään soitella Kättärille mut sain kuitenkin taputtelemalla massua sen 10 liikettä..2 vkoa sitten istukan toiminta oli kuitenkin ultraten normaali.

Inhoan edelleen raskaana olemista kaikesta huolimatta.

Sabsu ja just koht 38+0

 

Apuva :/
Oon nyt pari päivää imettäny vauvaa ihan ilman rintakumia vaikka se vähän on vielä hakusessa se imeminen. Nyt mulla on varsinkin toinen nänni niin kipee että itku tulee. :,( tää kipu on ihan järkyttävää. En vaan pysty enää imettämään tolla.. En tiiä missä on vika ja mitä pitäs tehdä. Mun mielestä vauvan imuote vaikuttaa oikeelta, mut en oo varma. En missään nimessä halua lopettaa imettämistä, mutta mitähän se vauvakin ajattelee jos äiti vaan itkee aina kun syödään...
Oisko hyviä neuvoja mulle? :|

Mami & möntti 2vk3vrk

 

Huomenta!

Pikkumönttl, nyt kun on viikonloppu ja neuvolaan on paha soitella, niin tsekkaapa nuo sivut: Imetyksen tuki ry Siellä on imetystukipuhelimen numerokin. Ja varmasti apua löytyy, kun asut vielä käsittääkseni pääkaupunkiseudulla. Mulla ainakin ekassa imetyksessä meni alkuun rinnanpäät ihan hajalle, ja itkua vääntäen vain jatkoin. Imuote oli oikea, muta rinnat eivät olleet vain tottuneet tuollaiseen "rääkkiin", siitä se sitten helpotti ja rintaa annoin vuoden ikään saakka. Pelkällä rinnalla mentiin lähes 5 kk ekan kanssa ja tokan kanssa 6,5 kk. Nyt taas vähän jännittää, että miten kipeäksi rinnat tulee kun edellisestä imetyksestä on se 6 vuotta.

MMJ:lle suuren suuret onnittelut! Täällä onkin jännitetty, että miten teidän lopulta käy, mutta kaikkihan kuulostaa menneen tähän saakka hienosti. Tsemppiä tulevaankin. Olet rohkea äiti!

Ja sitten omaa napaa. Iltaisin ja alkuöisin supistelee mukavasti. Mutta yöt nukun nykyisin kuin tukki. Viime yönä on ilmeisesti joku pukama räjähtänyt, kun housuissa oli kuivunutta verta ja paikansin sen tuonne peräaukolle. Ihan eka kerta, kun pukamat menee noin pahaksi. Tänään olisi taas tiedossa jalkkiskentän laidalla seisoskelua ja samoin huomenna. Onneksi talkoovuoroni sain jo eilen tehtyä ja se on nyt ohi.

AnnaOnni *38* POOOOOKS!

 

Hei kaikki, onneksi olkoon vauvan saaneille ja tsemppiä odottelijoille!

Meille tosiaan syntyi 8.6 tyttö 3200g / 50cm / 34,5cm OYS:ssa. Synnytyssairaalaa ei voi kuin kehua! Oon itse valittanut täällä isojen sairaaloiden liukuhihnamaisuudesta, mutta nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan!

Synnytyskertomusta Anniinaballeriinalle ja muille, joita kiinnostaa OYS synnytyspaikkana:

Mulla tosiaan meni vedet 3:45, 4:00 alkoi säännölliset supistukset 3-5 min välein, soitin synnärille ja siellä kehoitettiin klo 8 aikaan tulemaan, koska streptokokki näytti positiivista. Lähettiin kuitenkin jo 5:00, koska suppareita tuli mielestäni aika tiuhaan, vaikka olivatkin kivuttomia/menkkamaisia. Hyvä, että mentiin, koska kätilön tutkimuksessa klo 5:30 kohdunsuu oli 3 cm auki. Jouduin petiin, koska vauvan pää oli vielä ylhäällä. Supparit alkoi kipeytyä siinä 6 aikaan ja hengittelin ilokaasua. 7 aikaan tutkimuksessa kohdunsuu oli 6 cm auki ja koska suppareita sieti hyvin, niin kieltäydyin spinaalista (virhe!) Sain mennä lopuajaksi terapiapallon päälle istumaan. Maha toimi pari kertaa tässä välillä (alusastialle )

Klo 8:45 kohdunsuu oli 10 cm auki ja sain alkaa puskea vauvaa alaspäin. Koska olin harjoitellut Epi-No Delphine Plus:lla, niin touhu oli tuttua, mutta supparit kävi ihan järkyttävän kipeiksi, tuntui että selkä katkeaa. Rentouduin kuitenkin supparieden välissä, joten vauva tuli hiljakseen alaspäin, +2:N asti. Tässä vaiheessa huomattiin avotarjonta, johon mun lantion muoto ilmeisesti altistaa (myös seuraavassa synnytyksessä). Mulla alkoi olla jos voimat vähissä 45 min työntelyn jälkeen, varsinkin kun joka suppari kävi niin järkyttävän kipeää. Tässä vaiheessa itse pyysin imukuppia ja epparia ja niihin heti suostuttiin. Gynekologi tuli ja veti ensin kiwi-kupilla, mutta kuppi irtosi pari kertaa, otettiin metallikuppi käyttöön, sali pelmahti väkeä täyteen, koska vauvan sydänäänet alkoi dippailla. Toinen käti puski mahasta, gynekologi veti ihan täysiä, melkein vaakasuorassa nojasi taaksepäin ja minä ponnistin, puoliso ja toinen kätilö piti jaloista, en huomannut epparin tekoa missään vaiheessa. 15 minuutin vedon jälkeen huomattiin, että vauva tulee niin hitaasti, että tehtiin hätäsektiopäätös. Onneksi OYS:ssa sektiosali on vieressä ja vauva oli ulkona 4 minuutin päästä.

Olin koko ajan "tajuissani", muistan tapahtumat hyvin. Kätilöt ja gynekologi olivat aivan mahtavia ja kannustavia, meidät pidettiin "ajan tasalla" koko ajan. Mulla ei jäänyt yhtän epäonnistunut olo, koska kätilö kehui mua, että oli ihme, että sain vauvan omin voimin edes kuppikorkeuteen, niin tiukassa pää oli, vaikka vauva oli pienehkö. Avotarjonnasta tulee kai senttejä kiitettävästi lisää. Jälkeenpäin mietin, olisinko jaksanut ponnistaa vieläkin enemmä esim. spinaalin turvin, mutta toisaalta jälkikeskustelussa gynekologin ja kätilön kanssa sanottiin että en olisi itse voinut mitenkään tehdä enempää. Kätilö sanoi suoraan, että ilman sektiosalia, molempien henki olisi voinut olla vaarassa.

Se mikä yllätti mut täysin, oli että ponnistusvaiheessa supistukset oli niin helvetillisiä, mutta se kuulemma johtui tarjontavirheestä, vauvan takaraivo painoi selkään.

Toinen ylläri oli OYS. Kätilö oli todella ihana, samoin vierihoito-osaston kätilöt, gynekologi mukava ja rauhallinen. Imetysohjausta sain niin paljon kuin halusin, samoin lisämaitoa vauvalle. Maito nousi jo 3. päivänä ja imetys sujui heti heti kun pääsin heräämöstä, vauvaa kehoitettiin pitämään rintojen välissä mahd. paljon ja juomaan, se lievitti minun sektiohaavakipuja ja nosti maidon. Vauva jaksoi imeä tyhjiä rintoja 30 min kerrallaan kolmen tunnin välein kolmen päivän ajan, sekin vaikutti varmasti maidon nousuun, rauhallinen tapaus + lisämaidon anto piti vauva tyytyväisenä. Jätin vahvat kipulääkkeet toisena postoperatiivisena päivänä ja menin kolmannen päivän Panadolilla, sitten ulostuslääkkeillä Eli leikkaushaavojen kivutkin olivat vähäiset, kun sai vauvaa katsella ja hoitaa. Eli minulla on hyvä kokemus myös epparista, imukupista ja sektiosta, ne on paikallaan kun niitä tarvitaan, eikä niitä kannata etukäteen pelätä.

Takapakkia tuli bilirubiineista, joiden takia vauva joutui valohoitoon vuorokaudeksi, siksi kotiuduttiin vasta eilen. Saatiin onneksi perhehuone, jossa rauhassa saatiin 5 vrk tutustua toisiimme.

Anteeksi sekava teksti, olen niin hepakassa uudesta perheenjäsenestä, että yöllä en saa unta, vaikka vauva antaisikin nukkua, vauva heräilee 3-4 t välein syömään. Puoliso hoitaa vauvaa onnesta soikeana eikä hänellekään jäänyt huonoa kokemusta synnytyksestä. Vauva pääsi lyhyen virvoittelun jälkeen (apgar 5/5/8) puolison hoiviin ilman sen kummempia vaivoja. Pää oli pienellä kipeä pari päivää rajun imukuppivedon vuoksi.

Muoks: avautumisvaihe siis virallisesti 3 t, ponnistus 1 t, jälkeiset 1 min.

Onnellinen ja väsynyt RBB ja vauva 6 vrk.

 

Hei, ja onnittelut kaikille vauvan saaneille ja voimia vielä odottajille!

Meillekin syntyi ihana prinssi 6.6 3255g/ 48 cm/ 35 cm. Synnytys oli kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, ja vielä mahtavamman palkinnon siitä sai. Synntys alkoi vesien menolla yöllä kolmen aikaan. Hiljalleen voimistuvia supistuksia alkoi tulemaan melkein heti. Sairaalassa oltiin seitsemän aikaan aamulla, jolloin olin kolme senttiä auki. Muutama tunti käytiin vielä kyläilemässä (kun kotiin ei enää päästetty pitkän välimatkan vuoksi) ja takaisin kirjauduttiin puolen päivän aikoihin, josta katsotaan myös synnytyksen alkaneen.
Viiden aikaan olin seitsemän senttiä auki ja puolen tunnin ponnistuksella oli poika seitsemältä maailmassa. Yhteensä synnytyksen kesto noin seitsemän tuntia. Hoitava kätilö oli aivan mahtava ja ehkä siksi jäikin niin hyvä kokemus. Olosuhteet kun olivat todella surkeat; ponnistusvaiheen aikana joku kävi huikkaamassa, että huone pitäisi saada tyhjäksi. Ja heti synnytyksen jälkeen oli siirryttävä toiseen sänkyyn ja verhoilla eristettyyn huoneeseen. Huonompi tilanne taisi olla kuitenkin kaverilla, joka alkoi siinä verhon toisella puolella juuri ponnistamaan.
Kotiin päästiin kolmantena päivänä ja maitoa on hyvin riittänyt. Yhden kerran osastolla ollessa piti antaa lisämaitoa. Yllätyin kyllä imetyksen kivuliaisuudesta, nyt alkaa jo helpottaa.

Briit ja prinssi 1 vko ja 1 vrk

 

Heippa ja onnea yhteisesti kaikille uusille jakautuneille masuille!

ON: Täällä ihan hirveä alamahakipu tai paine, vaikea kuvailla. Ei tunnu maatessa eikä istuessa, mutta kun yrittää kävellä, tekee mieli kannatella mahaa ja kävellä vähän kumarassa. Johtuukohan vähän pidemmästä kävelylenkistä minkä tein aamulla, vai onkohan vauva nyt jo niin alhaalla valmiina lähtöön, että kipu tulee siitä? Onko muilla ollut tälläista?

Vauva liikkunut kuitenkin hyvin tänäänkin, niin jospahan ei sen puolesta ole mitään hätää, täytyy vaan loppupäivä lepäillä. Supistuksia ei oo tänään tullut ollenkaan.

Nelina 38+1

 

Onnea vauvan saaneille! :flower: jaksamista niille jotka vielä odottaa!

Hedeliini mä oon kanssa pohtinut imetyksen lopettamista kun tuntuu että siitä johtuu jatkuva alakuloisuus ja stressi. Mutta vielä taistellaan.

pikkumöntti mulla kans tuntui että imetysote on oikein, mutta sattui silti. Sitten huomasin että nänni ei mennyt tarpeeksi pitkälle vauvan suuhun, sen kun sai korjattua niin helpotti. Anna vaikka sen toisen rinnan levätä ja kokeile sitten taas rintakumilla uudestaan. Itsellä kumi helpotti vähän kipua.

 

Onnea vauvan saaneille! Tänään 39+0 ja parina yönä tullu kipeitä supistuksia ja kun ehtii aatella että kattoisko miten kauan ne kestää niin loppuvat saman tien.
Kiitos RBB synnytyskertomuksesta! Sun synnytyskertomus kuulosti aika hurjalle, mutta kun sait hyvää hoitoa ja sulle itelle ei jääny huono mieli mistään niin sehän se on pääasia ja antaa luottamusta siihen, että vaikka on iso sairaala saa kuitenkin hyvää hoitoa.
Vauva liikkuu hyvin pitkin päivää ja öisin. Välillä liikkeet ihan sattuu kun ovat jo niin kovia. Kalvot poksuu siihen malliin, että ihme kun ehjänä pysyvät
Odottavan aika on pitkä!

 

Meillä on kans imetysongelmia, en nimittäin haluaisi rintakumia käyttää, mutta vauva ei tunnu saavan pulleasta rinnasta ja pienestä nännistä kunnon otetta, joten joudun aina ottamaan rintakumin muutaman imun ajaksi ja sitten otan se pois ja vauva jatkaa pelkällä tissillä. Mutta en haluaisi rintakumia käyttää, kun se pitää aina pestä ja on vähän hankalaa vieraissa ja ylipäänsä yöllä, vauva kun syö 3-4 t välein. Nännit sinällään kestää hyvin, lanoliinia olen käyttänyt joka imetyksen jälkeen.

 

Meillä myös imetysongelmaa. Kutsun poikaa tissinkesyttäjäksi; murisee ja räyhää rinnalla, avaa suutaan ja sulkee ja hamuilee - imaisee pari kertaa, päästää irti ja jatkaa riehumista kunnes hermostuu (tai mä hermostun). Mä olen pumpannut (about kahdeksan kertaa vuorokaudessa, joka kerta tulee 2-3 dl) ja poika juo sitten pullosta. Meidän rintaraivarit taitaa johtua siitä että pullosta saa niin helposti ja nopeaan, rintaruokinnassa joutuu näkemään vähän vaivaakin. Edelleen mennään täysin rintamaidolla, että ei ainakaan ole maidontuotannossa pulaa. Yritän kyllä päivittäin imettää, jos vaikka poika intoutuisikin jälleen imemään.

Lanoliini on ollut kovassa käytössä - Bepanthenista ei mitään hyötyä, Lansinoh on kyllä uskomatonta rasvaa, paransi haavat hetkessä. Rintakumia en ostanut tämän lapsen kohdalla. Esikoisen kanssa sitä käytin ja siitä eroon pääsy ei ollutkaan niin helppoa. Päätin että nyt mennään ilman.

Täällä on myös masuvaivoja. En neuvolan tädin suosituksesta huolimatta ole ostanut Disflatylia tai Cuplatonia, vaikka vauva mahaansa itkeekin. Jalkajumpalla on ilma tullut ulos (ja kovalla huudolla). Voihan se olla että noi rasvapohjaiset d-vitamiinit ei sovi ja pitäisi kokeilla vaikka Jekovitia. Tai sitten mun kahvinjuonti ärsyttää, tai kuun asento on huono tai Mars on poikittain Jupiterin auralinjan kanssa ja häiritsee Merkuriuksen sähkövirtauksia -- ken tietää mikä on itkujen syynä.

Onnea taas vauvautuneille! :flower:

Lettu ja Ruttukorva 3 vk

 

Meillä myös imetysongelmaa. Kutsun poikaa tissinkesyttäjäksi; murisee ja räyhää rinnalla, avaa suutaan ja sulkee ja hamuilee - imaisee pari kertaa, päästää irti ja jatkaa riehumista kunnes hermostuu (tai mä hermostun).

Siis tämä kuulostaa niin meidän tilanteelta. Olisinpa älynnyt olla käyttämättä rintakumia, välillä vauva saa ihan hyvin tissistä kiinni, kun ei muista että rintakumilla maito tulee helpommin/ei ole ihan niin nälissään, mutta pääasiassa heti kun hän hoksaa, että pitäisi itse hieman imeskellä rinnan päätä muutaman imun ajan, että maito alkaa virrata, niin alkaa hirmuinen pään heilutus, ähinä ja raajojen vispaaminen, kohta menee hermot eikä hän malta asettua. Turhauttaa kun välillä menee kolmekin imetyskertaa putkeen ilman kumia missään vaiheessa ja seuraavassa hän ei suostu ollenkaan imemään ilman kumia

Muuten vauva on ihana, ei itke kuin pukemisen yhteydessä ja on erikoistunut kakkaamaan ja pissaamaan hoitoalustalle ja lavuaariin Vauva viihtyy hyvin rinnalla paidan alla ja sylissä ylipäänsä, taidetaan pikkuhiljaa tehdä hänestä sylivauvaa Mutta me ei malteta olla pitämättä häntä lähellä, kun koskaan ei tiedä on onko ainoa vauva meidän perheessä (IVF-alkuinen).

RBB + vauva 1 vko

 

No nyt alkoi täälläkin tapahtumaan. Oltiin mökillä miehen ja sen kaverin kanssa ja yhtäkkiä hulahti lapsivedet n. klo 17 ja sen jälkeen sitä onkin tullut tasaiseen tahtiin lisää. Supistuksia ei ole tullut vielä ollenkaan. Soitin synnärille, josta kehottivat käymään illalla vielä näytillä. Joskus seittemän jälkeen sitten ehdin synnärille, jossa ottivat käyrät ja verikokeen sekä strepto-näytteen. Koska mitään tulehdusta ei ollut eikä supistellut, niin takaisin kotiin ja huomenna aamulla käyrät ja veret uudestaan. Kätilö sanoi, että todennäköisesti muutaman päivän sisällä syntyy.
Äitini muuten sanoi, että olen itse syntynyt juuri samalla tavalla eli kahta viikkoa ennen laskettua ja alkanut vesien menolla.
Tänään siis poksui 38+0.

 

Heipä hei pitkästä aikaa!

Meille syntyi viime tiistaiyönä terve tyttövauva! Lapsivedet meni maanantaina ja juuri tiistain puolella syntyi. Oli pitkä synnytys ja jouduttiin käynnistää, kun omat supistukset ei alkaneet. Ponnistin melkein kaksi tuntia. Synnytyksestä jäi tosi hyvä ja levollinen mieli, vaikka ei tietenkään mitään kivaa touhua ollutkaan. Kätilöt oli ihania ja sain osastolla hyvää hoitoa. Synnytyksen jälkeen olin tosi huonovointinen ja jalkeille pääsin vasta parin päivän päästä! Vauvan sokeriarvot oli koko ajan hyvät.

Nyt ollaan kotona ja kaikki ihanasti. Läheiset käy tervehtimässä päivittäin. Ketään puolituttuja ei oteta tänne. Imetys sujuu ja vauvalla ollut jo yksi tiheän imun päivä. Oon imettänyt melkein koko ajan. Rinnanpäät ollut kipeät, mutta helpottaa koko ajan.

Voi miten oma lapsi voi olla ihana. Onnea kaikille vauvan saaneille tsemppiä vielä odottaville.

-Nuppu- 10.6.2014 3650 g 50,5 cm rv 41+1 tyttö

Nuppu ja Vauva 5 päivää

 

Huomenta ja hyvää uuden viikon alkua!

Onnea taas vauvan saaneille. Kyllä on mielenkiintoista lukea kertomuksianne. Hyvin erilaisia syntymiä tuntuu kesäkuisilla olleen. Aina ei mee sen helpoimman mukaan. Kunpa sen muistaisi, kun itsellä kaksi edellistä ovat olleet nopeita ja helppoja. Oikein alkaa jännittämään, että mikä kaikki voikaan mennä toisin kuin aiemmin.

Yöt on aika hankalia. Nukuttais kyllä nykyisin, toisin kuin viikko-pari sitten, mutta pissahätä on koko ajan ja pissahätä aiheuttaa supistuksia ja sellaisen räjähtävän paineentunteen koko mahaan. Olen alkanut epäilemään, että voisiko tämä sittenkin lähteä käyntiin vesien menolla, kun on öisin niiiiin pinkeenä. Aiemmista on olleet tosi vahvat kalvot ja kätilöt (ehkä vitsillä) sanoneet, että olisi syntyneet pusseissaan, jos ei olisi puhkaistu. Päivisinkin ihan kiitettävästi supistuksia ja menkkajomottelua. Eilen heti aamupäivästä. Mutta niin se la täälläkin vain lähestyy.

Eilen tein pari kivaa kirpparilöytöä. Ja vanhemman pojan jalkapalloturnaus saatiin onnellisesti loppuun. Tämän viikon saan olla kuskinhommista lepovuorossa ja ajattelin vähän pieniä siivousprojekteja vain toteutella. Juhannussuunnitelmat aivan auki, kun ei yhtään tiedä mikä on tilanne minäkin päivänä. Kelit tuntuvat viilenneen, siitä en tykkää kyllä yhtään.

AnnaOnni 38+2

 

Onnea vauvan jo saaneille!

Täällä pysytään tiukasti yhdessä koossa, muutama supistus päivässä saattaa tuntua ja siinä se. Viikonloppuna käytiin Jukolassa miestä kannustamassa. Yllättävän hyvin jaksoin tallata edestakaisin kisakeskuksen alueella ja retkijakkaran päällä istuskella yön tunteina. Eilinen päivä menikin sitten koko perheeltä väsymyksestä koomaillessa, kun aamulla seitsemän pintaan tultiin kotiin.

Viileät säät eivät minuakaan hirveästi ilahduta, pihalla olisi vaikka mitä tekemistä ennen juhannusta ja perinteisiä juhannuskahveja, jotka meillä on muutaman vuoden ajan vietetty aattona. Sade ja ukkonen hieman haittaavat pihan siivousta rempan jäljiltä, tai ei siis huvita mennä tuonne mitään tekemään ja itseä kastelemaan.

Rintakumista piti vielä kirjoittaa, minä olen sitä käyttänyt noiden kahden vanhemman kanssa koko imetyksen ajan, siitä ei tosiaankaan tahtonut päästä eroon. Mutta kun kuopuksen kohdalla imetys sattui todella paljon, niin rintakumi sentään vähän helpotti kipua ensimmäisten viikkojen aikana kunnes rinnat tottuivat imettämiseen. Monta kertaa meinasin heittää kivun takia kirveen kaivoon viimeksi, mutta toisaalta olin tosi tyytyväinen sitten parin kuukauden kuluttua, että olin jaksanut taistella kivuliaan alun kanssa. Kauan pidempään en olisi jaksanut taiteilla asian kanssa. Parisen viikkoa rinnanpäät olivat vuorotellen rikki ja verillä ja silloin pidin aina vapaapäivän ko. rinnalle.

Vihdoin olen pessyt kaikki vaatteet vauvalle, pienet kestovaipat vielä odottavat pesuaan. Autonkin sain siivottua viime viikolla esikoisen kanssa, jotta kaukalon telakka saadaan puhtaaseen autoon kiinni. Sähkömies tulee huomenna ja hyvällä tuurilla hän saa urakkansa siihen malliin, että saadaan yläkerta käyttöön jo juhannukseksi, sen jälkeen saadaankin sängyt kiertoon ja kuopus pois pinniksestä.

 

onnea vauvatuneille!:flower:

täällä antaa vauva odottaa itseään ihan tosissaan, joka päivä supistelee ja vihloo alakertaa ja menkkamaisia jomotuksia joka päivä... muttei vieläkään ole päässyt tositoimiin :headwall: hermot on niin mennyt ja itku tulee melkein joka päivä kun tämä ei synny... keskiviikkona on kuitenkin äitipolille aika painoarvioon, kolme viikkoa sitten vauvalla oli painoa 3000g joten saapa nähdä kuinka isoksi on jo kasvanut! odottavan aikaon todella pitkä tässä vaiheessa!!

viuhti 39+2

 

Tervehdys.

Meillä oli tänään äitipolilla aika hepatoosiepäilyn takia. Ei ollut ainakaan vielä aihetta huoleen, mutta kerran viikkoon kontrolliverikokeet ja jos arvot pomppaa, niin suoraan synnärille kalvojen puhkaisuun.

Lääkäri tutki alakautta ja ultrasi. Sormelle auki ja kanavaa ei jäljellä. Voi kuulemma syntyä minä hetkenä hyvänsä.

Painoarvio ultralla 2500g eli pienoinen on poika edelleen. Kaikki kuitenkin vauvalla erittäin hyvin ja nyt vain odotellaan, milloin synnytys käynnistyy. Odottavan aika vain on pitkä ja kärsimättömyys jo vaivaa. Sukkapuikkokipuja jatkuvasti ja vauva painaa koko ajan alemmas. Saisi jo ymmärtää syntyä

Onnea jo synnyttäneille!

Sachiel ja jäpikkä 38+3