Onnea kaikille vauvansa saaneille ja tsemppiä odottajille sekä tositoimissa oleville!
Sain vihdoin varattua kastepäivän, on tasan kolmen viikon päästä. Nimestä luulin muodostuvan oikein kunnon taistelun, mutta mies tosiaan keksi niin hyvän nimen pojan ollessa parin päivän vanha, että ei ole tarvetta vängätä. Mies oli todella yllättynyt että mulla ei ollut vastaväitteitä, sanoikin että ohhoh, ei olisi uskonut että niin helpolla menee läpi, ja on kysellyt useampaan otteeseen että eikö mulla tosiaan ole mitään muuta nimeä mielessä. Olihan niitä, mutta poika on niin tämän nimen näköinen ja kaikki kriteerit täyttyy (miehelle helppo sanoa suomeksi eikä tarvitse suuremmin tavailla edes vanhuksille, mulle kansainvälinen ja kummallekin lempinimimäinen, mielellään ei ihan suosituimpien nimien top kympissä).
Tänään oli kolmas neuvolakäynti (ensimmäinen terveyskeskuksessa, aiemmat olleet kotikäyntejä) ja pojan paino on noussut hurjasti. Syntyessään 4095 g, lähtöpaino 3780 g ja nyt (2,5 vk iässä) 4760 g. Pituuttakin tullut melkein neljä senttiä lisää. Hienosti kasvaa.
Meillä on täysimetys voimissaan, ainoastaan jouduttu ottamaan korviketta pari kertaa kotiutumisen jälkeen lisänä ja sitten kahden päivän ajan pelkästään kun otin selkäkipuihini kunnon lääkkeet ja pidin breikin imetyksestä. Pumppailen neljä, viisi kertaa vuorokaudessa ja about yhtä monta kertaa imetän (yleensä öisin tulee imetettyä enempi). Mies hoitaa vauvan kolmeen, neljään asti joka yö ja mä hoidan siitä eteenpäin. Näin mä saan nukkua puolilta öin muutaman tunnin putkeen ja sitten loput syöttöjen välissä, mies sitten putkeen useamman tunnin aamuyöstä ja aamusta. Mä pärjään muutenkin vähemmällä unella kuin mies niin tää sopii meille tosi hyvin. Joskus otan torkut vauvan kanssa - mikään ei oo ihanampaa kuin kölliä sängyllä kun pieni ihminen tuhisee lämpimänä vieressä. Uni tulee helposti. :heart:
Pikkuhiljaa alan toipumaan sektiosta. Mulle ollut hyvin vaikeaa edes hyväksyä koko synnytys ja leikkaus, mutta nyt alkaa helpottamaan kun kivut ei ole joka hetkisiä ja pääsee jo vähän liikkumaankin. Jälkitarkastus on kuun lopussa ja mietinkin ehkäisyä, että mihin sitä päätyy. Varmaankin takaisin minipillereille, muut ehkäisymuodot ei oikein sovi mulle.
Jaahas, se olisi taas ruokailuaika ja vaipanvaihto.
Lettu ja (entinen) Ruttukorva 18 vrk
Sain vihdoin varattua kastepäivän, on tasan kolmen viikon päästä. Nimestä luulin muodostuvan oikein kunnon taistelun, mutta mies tosiaan keksi niin hyvän nimen pojan ollessa parin päivän vanha, että ei ole tarvetta vängätä. Mies oli todella yllättynyt että mulla ei ollut vastaväitteitä, sanoikin että ohhoh, ei olisi uskonut että niin helpolla menee läpi, ja on kysellyt useampaan otteeseen että eikö mulla tosiaan ole mitään muuta nimeä mielessä. Olihan niitä, mutta poika on niin tämän nimen näköinen ja kaikki kriteerit täyttyy (miehelle helppo sanoa suomeksi eikä tarvitse suuremmin tavailla edes vanhuksille, mulle kansainvälinen ja kummallekin lempinimimäinen, mielellään ei ihan suosituimpien nimien top kympissä).
Tänään oli kolmas neuvolakäynti (ensimmäinen terveyskeskuksessa, aiemmat olleet kotikäyntejä) ja pojan paino on noussut hurjasti. Syntyessään 4095 g, lähtöpaino 3780 g ja nyt (2,5 vk iässä) 4760 g. Pituuttakin tullut melkein neljä senttiä lisää. Hienosti kasvaa.
Meillä on täysimetys voimissaan, ainoastaan jouduttu ottamaan korviketta pari kertaa kotiutumisen jälkeen lisänä ja sitten kahden päivän ajan pelkästään kun otin selkäkipuihini kunnon lääkkeet ja pidin breikin imetyksestä. Pumppailen neljä, viisi kertaa vuorokaudessa ja about yhtä monta kertaa imetän (yleensä öisin tulee imetettyä enempi). Mies hoitaa vauvan kolmeen, neljään asti joka yö ja mä hoidan siitä eteenpäin. Näin mä saan nukkua puolilta öin muutaman tunnin putkeen ja sitten loput syöttöjen välissä, mies sitten putkeen useamman tunnin aamuyöstä ja aamusta. Mä pärjään muutenkin vähemmällä unella kuin mies niin tää sopii meille tosi hyvin. Joskus otan torkut vauvan kanssa - mikään ei oo ihanampaa kuin kölliä sängyllä kun pieni ihminen tuhisee lämpimänä vieressä. Uni tulee helposti. :heart:
Pikkuhiljaa alan toipumaan sektiosta. Mulle ollut hyvin vaikeaa edes hyväksyä koko synnytys ja leikkaus, mutta nyt alkaa helpottamaan kun kivut ei ole joka hetkisiä ja pääsee jo vähän liikkumaankin. Jälkitarkastus on kuun lopussa ja mietinkin ehkäisyä, että mihin sitä päätyy. Varmaankin takaisin minipillereille, muut ehkäisymuodot ei oikein sovi mulle.
Jaahas, se olisi taas ruokailuaika ja vaipanvaihto.
Lettu ja (entinen) Ruttukorva 18 vrk