**Kesäkuun kullanmurut 2014** Kesäkuussa - vihdoin meidän kuu!

Huomenta naiset!

Kertokaapa mulle, onko kukaan sattunut kysymään neuvolasta uimisesta? Mä olen ajatellut viimeistään huomenna mennä luonnonvesiin uimaan ja viikonloppuna mahdollisesti myös rannalle ja uimaan. Hyvin ristiriitaista informaatiota asiasta löytyy täältä netin syövereistä, eli jossain olis, että jos lapsivesi ei ole mennyt niin ok, uimaan vaan ja jossain, että jos paikat on auki ei saa enää mennä. Mulla on neuvolalääkäri vasta tiistaina ensi viikolla ja silloin on tietty helteet jo ohi. En ole tulehduksille riskialtis lainkaan. Hiiva on ollut elämässä tasan kerran ja pissatulehdusta ei koskaan. Anoppi kehui uineensa kesällä ja syksyllä syntyneiden lastensa synnytyksiin saakka ja sitten taas tiedän niitä, jotka eivät tyyliin rv 30 jälkeen ole enää menneet edes uimahalliin uimaan. Mitä te asiasta ajattelette tai onko joku teistä kysynyt ihan ammattilaiselta miten toimia?

Täällä elo on melko ihanaa tällä hetkellä. Otan iloa irti mahasta ja vauvan liikkeistä ja siitä kun ei ole työstressiä. Onneksi nyt on ollut pari aurinkoisempaa päivää niin ollaan lasten kanssa hoideltu pihahommia. Tällä hetkellä haaveilen mattopyykille pääsystä, mutta sinne pitäisi houkutella mies mukaan, kun on aika painavat nuo matot, jotka pesua odottavat. Kunnon revittelyn eli saunan ja lattioiden pesun olen ajatellut säästää aikaan rv. 38+, jotta mies vielä pääsisi yhteen moottoripyörätapahtumaan osallistumaan ennen tositoimia. Mutta tosiaankin, ei minulle ainakaan tällä hetkellä tuota tuskia odotella tuonne la:n asti. Ne yli menevät päivät on tuskaa, sen tiedän kyllä entuudestaan.

AnnaOnni 36+4

 

Viime yön nukuin tosi hyvin, kaksi edellistä valvoin supistusten kans. Oletin illalla että herään taas jossain kohtaa supistuksiin mutta ei. Päivisin ei tule juurikaan kipeitä supistuksia.
Uskomatonta että vauva on vielä massussa! 4.kerta ja kohta ollaan pidemmällä kuin koskaan ennen!
Toisaalta nautin kyllä tästä, saan touhuta lasten kans ja ottaa rennosti. Vielä kun kelit on taas kohdillaan, ihanaa pötkötellä aurinkotuolissa kun lapset leikkii pihalla. Kohta se ei onnistukaan niin vain kun on vauva talossa
Hetkittäin kuitenkin ahdistaa ja hirvittää kuinka kauan vielä kestää ennenkuin vauva syntyy, se olis kamalaa jos menis yliajalle!
Onnea vauvan saaneille!!
Kiitos letulle taas päivittelyhommista!

 

Huomenta!

Täällä on irtoillut limatulppaa vähitellen, ja menkkajomotuksia on kiitettävästi. Mutta vauva antaa odottaa itseään, maanantaina olin jo tosi kipeä ja ajattelin jo synnärillekkin soitella mutta sitten supistukset ja jomotukset loppuivat kuin seinään... :stick:

Tänään ois iltapäivällä neuvolaan josta varataan äitipolille aikaa vauvan koko arvioon.. Toivottavasti tämä nyt ymmärtäisi syntyä viikonloppuna silloin ois esikoisellekkin hoitaja Mutta nyt nauttimaan helle päivästä

Viuhti 37+4

 

Hei vaan.

AnnaOnni, minäkin oon viime aikoina miettinny tuota uimaan menoa. Mutta juuri nuo samaiset asiat mietityttää. Et pitää tosiaan huomenna kysellä nlasta. Olisi niin ihana mennä uimaan kun kuitenkin synnytyksen jälkeen sitä ei useampaan viikkoon suositella, ajattelin sitten jälkitarkastuksen jälkeen mennä vasta uimaan, ja silloinhan on jo syksy melkein. Helteet kyllä hieman hirvittävät, kun toukokuussa olo oli aika tuskainen helteillä, mutta jospa se laittaisi vaikka synnytyksiin vauhtia!

Loppuraskaudesta, rupea tää oma olo olemaan vaan vaikeempaa ja vaikeempaa. Etenkin nuo lonkat ja lantion seutu muutenkin on vissiin jo niin löystynyt, että en meinaa yöllä enää ollenkaan saada käännyttyä, sentti kerrallaan... Mutta kun jos ei käänny niin makuupuolen lonkkaan sattuu niin etten saa nukuttua. Liikkeelle lähdötkin on tosi vaikeita. On jo ikävä normaalia olotilaa ilman liikkumisongelmia. Ongelma on nyt viikon sisään pahentunut selkeästi, joten toivottavasti synnytys pian lähtisi käyntiin

Kivuliaampia supistuksia on myös ollut, mutta ei säännöllisiä eikä mitään tajuntaa räjäyttäviä, eli taitavat olla vain harkkoja nämäkin. Aikaisemmissa synnytyksissä supistukset on olleet siedettäviä tavallaan, mutta sellaisia etten kuitenkaan ole pystynyt puhumaan enkä kävelemään. Eli niitä odotellessa

olipa omaa napaa tämä sepustus. Onnea vielä synnyttäneille!


t.Orange80 rv38+3

 

Annaonni, mä oon kuullu et jos paikat olis auki niin ei kannattais uida. Varmaa tietoa mulla ei ole.
Ite olen niin varovainen (vainoharhainen) et en uskaltais enäää loppuajasta uida. Vedet on kuitenki likaisia, Mua vähän joskus ällöttää uimahallitki kun ei tiedä mitä ihmiset veteen kantaa, peseytyvätkö riittävän hyvin jne..

 

AnnaOnni & Orange80
Itse kysyin asiaa viime viikolla neuvolassa. Sanoi, ettei näin lopulla järvivedessä uimista suositella, koska paikat alkaa olla auki ja tulehdusriski on isompi. Sanoi kumminkin että itse ajattelee, että Suomen vedet ovat aika puhtaita (asia erikseen kun tulee leväajat) ja varsinkin jos pikaisesti pulahtaa niin vettä ei varmaan niin pääsisi menemään tuonne paikkoihin ainakaan samalla tavalla, kun sitten taas jos lillumalla lilluu. Ja sanoi, ettei synnytyksen jälkeen saisi mennä uimaan niinkauan kuin on jälkivuotoa :/ auts! Mä en ollut tullut tuollaistakin ajatelleeksi..

(.) Eilen oli neuvola. Sielläkin ihmetteli, kuinka lapsivesitestit voivat näytää minun kohdalla niin eri tavalla. Epäili täti, että kun minulla on laskettuna päivänä uusi koko arvio (viime viikolla veikkasivat 3100-3500g, kaksi lääkäriä saivat eri arviot, joten laittoivat viivan väliin ) niin saattaisivat silloin käynnistellä jos ennen sitä ei mitään tapahdu. Sf-mitta on mulla koko ajan mennyt yläkäyrän yläpuolella, ja mitään jättiläisvauvaa en osannu oottaa, koska itse olen 159cm ja mieskin tyngänpuoleinen. Painoa on raskauden aikana tullut jo hurjasti!! Melkein 20kg jo. Ihan ärsyttää, mutta toivotaan että turvotuksien poistuttua poistuis hienosti painoakin. Yllä tänne saisi jo vauva tulla. Viime viikon osastolla käynti lyhenti vähän odotushermoja

ToKa89 juuri muutama päivä sitten katselin listaamme ja mietin ollaankohan yhtäaikaa osastolla, kun la olivat niin lähekkäin, mutta sie otitkin varaslähdön. Hirmuisesti tsemppiä!!

Katann & PAM 38+5

 

Onnea vauvautuneille ja tsemppiä niille joilla on käynnitys meneillään tai jotka ovat menossa!

Hurjalta kuulostaa että nyt on jo SE aika tullut.

Täällä on vointi kohtalaisen hyvä. Tuntuu että kun töistä pääsi pois on jaksaminen parantunut. Muutama kipeä supistus ollut mutta olen saanut hyvin siivoiltua ja touhuiltua. Helteet turvottaa kyllä kamalasti mutta ei pidä valittaa.

Jepu ja neiti 37+0.

 

Uimista ei suositella just siksi, että paikat alkaa olla kypsiä useimmilla tässä vaiheessa, minullakin ihan kivuttomat supparit on avanneet kohdunkaulaa kahdelle sormelle ja lyhentäneet kahteen senttiin. Että ei kannata uida ellei lääkäri ole nimenomaan sanonut, että kohdunkaula ei ole kypsynyt/avautunut yhtään. Bakteereja on kuitenkin aina luonnonvesissä. Itse pidän saunassakin puhdasta laudeliinaa alla.

Hyvä kuin joku muistutteli saunanpesusta, lähempänä juhannusta/laskettua aikaa se tuskin enää onnistuu, joten toimeksi! Meillä ei ole kuin pieniä puuvillamattoja, jotka voi laittaa koneeseen tai isoja villamattoja, jotka pitää pesettää pesulassa, joten taidan jättää tänä vuonna mattolaiturin mahakkuuden vuoksi väliin, niin mukavaa kuin se onkin. Pakastin pitäisi tyhjentää ja sulattaa mansikka-aikaa ajatellen.

Eilen kävin pitkällä kävelyllä pitkästä aikaa, yleensä pyöräilen. Sain nivuset, SI-nivelet, häpyluun ja oikeastaan koko lantion ihan uskomattoman kipeäksi, venyttely onneksi auttoi hieman. Taidanpa pitäytyä siinä pyöräilyssä edelleen, sitä paitsi kävely ei provosoinut yhtään supparia, mulla ne taitaa vähetä vaan koko ajan

Toisaalta, en ole vielä yhtään "valmis" synnyttämään, musta on ihanaa kun vauva möyrii mahassa ja saan taputella isoa massua.. Mulla tulis vielä tässä vaiheessa hirmuinen ikävä mahaa, en ole yhtään vielä siihen kyllästynyt kun ei varsinaisesti ole mitään vaivojakaan. No, eipä ole MITÄÄN merkkejä lähestyvästä synnytyksestä....

RBB 38+0

 

Meille syntyi pieni poika 2.6 klo 22.25 painoa oli 2905 g ja 49 cm, synnytys siis rv 38+2 ? maanantai aamuna otin asiat omiin käsiin ja marssin neuvolaan hakemaan ph-liuskas koska epäilin että lapsivettä tihkuttaa, olin siis epäillyt jo yli viikon, liuka värjäyty selvästi mustikan väriseksi. Illalla tulin synnärille puol seiskan aikaan, supparit alko puol kasilta kolmen sisätutkimuksen jälkern ( olin siis 3 senttiä muutenki jo auki), pääsin saliin ja kalvot puhkastiin varttia vaille kaheksan....en oo ajasts varma... sitten puol yheltätoista poika oli sylissä semmonen oli synnytys nyt lyhykäisyydessään... osastolla nyt maataan, kotiin pääsystä ei varmuutta.. bilit vähän nousussa ja tulehusarvot hitusen koholla vauvalla, illalla kontrollikokeet niin ollasn taas vähän fiksumpia muuten kaikki hyvin, alakerta ttietenki vähän hellänä ku väliliha leikattiin mutta empä ainakasn nyt joutunu nukutuksessa korjautukseen, ihana ku pääsi hetisynnytyksen jälkeen suihkuun ? osaa arvostaa ku viimeksi makasin kakspäivää pedissä ennen ku pääsin sängystä pois.. tsemppiä muille synnytykseen ja onnittelut vauvan saaneille! Ja muistakaa naiset pyytää kivunlievitykset hyvisdä ajoin, minä tein taas sen saman virheen ja odotin liian pitkään, ehdin pyytää kohdunkaulan puudutuksen mutta sekään ehtiny vaikuttaa ku piti alkaa jo ponnistaa... melkolailla luomuna mentiin...

No eipä muuta tällä kertaa

Hedeliini ja kullervo 1,5 vrk ?

 

Onnea Hedeliini! Lueskelin aikaisempia viestejä ja aattelinkin, että oot seuraavia vauvautuneita
AB 37+4

 

Onnea hedeliini

Neuvolassa käyty. Ihana oli nähdä pikkuista. Neuvolantätin kanssa katsottiin hieman vauvan kokoa. Arvioi olevan jotain 3300-3400g. Kaikki arvot ok. Sokereita pitää mitata vielä parina päivänä viikossa. Kovin nämä käytännöt eroavat eri paikkakunnilla, vaikka samat pitäisi olla... strepto otetttiin kanssa. Ihanaa kun pötkylä möyrii mahassa. Täytyy nauttia näistä, koska tämähän on meidän viimeinen vauveli Mutta kyllä näitä potkuja tulee ikävä

pötkylä 38+5

 

Pikaisesti omaa napaa, kävin nlassa ja kaikki hyvin
Painoa oli tullut 800g viikossa vaikka oon juonu vettä ihan urakalla ja koittanu kävellä..paineet 101/60, hemoglobiini 121, pissa puhdas, sf-mitta 33cm ja poitsu oli kiinnittynyt! Teki uudestaan painoarvion kun viimeksi se oli semmoista sähellystä sen lääkärin kans ja ihan keskikäyrillä mennään.
Syntymäpaino olisi n.3400-3600g.

Sukkapuikkovihlomisia on välillä ja mahan kovettumisia, tuntuu niin kuin vyötä kiristäisi ihan tosissaan navan kohdalla. Seuraava käynti kahden viikon päästä 39+4.
Anniina ja poikaballeriina 37+4

 

Onnea vauvautuneille!

Kylläpäs meitä onkin aikamoinen lista varaslähdön ottaneita toukokuun puolelle

Laskettuun aikaan olisi vielä ollut pari viikkoa aikaa, ja juuri tultiin tytön 3vko neuvolasta.

Uimisesta mullekin sanottiin että rv 30 jälkeen ei suositella ja tosiaan sitten kun jälkivuoto loppuu niin saisi uida jälleen.. ppuhh, tekisi niin mieli järveen näillä lämpöasteilla. Toivottavasti tämä vuoto ottaa pian loppuakseen.

Tsempit loppumetreille masujen kanssa! :heart:

bumbis & tytsy huomenna 3 viikkoa

 

Onnea kaikille vauvan jo saaneille!

Täällä vielä kärvistellään. Harmittaa kun tän päivän neuvola peruttiin. Perjantaina uusi yritys sinne. Tänään tärähti mittariin 38 viikkoa. Tässä vaan yritetään pitää kokoajan jotain pikku puuhaa yllä ettei aika käy pitkäksi.

Enpä muuten tota uintijuttua ollut ajatellutkaan. Ehkä siksi, kun oma olo on kuin sotanorsulla, niin ei paljon huvita mennä julkisille paikoille niiiin vähissä vaatteissa. Vaikka oikeesti, tuskin kukaan edes kattois/kiinnostais.

Mulla on muuten jotenkin pari päivämäärää hirveen vahvasti mielessä jolloin luulen oman vauvan syntyvän. En tiedä mistä ne olen saanu päähäni, mut jotenkin tuntuu vaan että pakko olla jompi kumpi päivä. Miehelle oon sanonut että "sano mun sanoneen tuolloin se syntyy". Aika pöllöä, tiedetään.

 

Kotiuduimme tänään 2 päivää vanhan papusen kanssa sairaalasta Ja ajattelin tulla kertomaan synnytystarinani.

Heräsin siis su-ma välisenä yönä tasan klo.03.00 kovaan supistukseen. Seuraava supistus tuli siitä 10min kuluttua ja jostain syystä vaan tuntui, että nyt on tosi kyseessä. Olen siis yksin 4 vuotiaan tytön kanssa, kun joulun alla erosimme mieheni kanssa, joten hälytin sekä äitini hoitamaan tyttöä, että siskoni viemään minua sairaalaan. Sisko siis tuli myös synnytykseen toiseksi tukihenkilöksi, vaikka ex-miehenikin tuli mukaan.

Ajattelin, että hälytän kaikki ihan varmuuden vuoksi vaikka en ollut varma, että kahden supituksen jälkeen mitään tapahtuisi. Soitin myös kättärille saadakseni ohjeita. Tämä siis n.03.20. Kättäriltä sanottiin, että ota särkylääkettä ja tee tunti liikelaskentaa ja jos ei vauvan liikkeet tunnu niin soita päivystykseen. Eli ÄLÄ lähde tulemaan minnekään.

No.... kun äiti ja sisko tuli meille, supistuksia tuli jo 2 min. välein ja oli todella kovia. Siinä vaiheessa laitoin siskon soittamaan uudelleen kättärille ja sanomaan että nyt on tosi kyseessä. Ne lopulta tajusi tilanteen ja kysyivät jo, että laitetaanko ambulanssi vastaan. Kättärillä oli sulku päällä kun sairaala oli täysi, joten ne ohjasivat meidät naistenklinikalle.

Sinne sitten lähdimme varmaan noin.03.45. Pääsimme sairaalaan sisään n.04.00. Ja kun tilanne tarkastettiin, niin olin jo 6cm auki. Pyysin kipulääkettä, mutta piikkiä ei voinut enää antaa ja epiduraalia kun pyysin, niin sanottiin, että sitäkään tuskin ehtii, mutta voidaan koittaa.

Sitä siinä sitten touhuttiin ja kun hoitaja olisi pyytänyt nukutuslääkäriä laittamaan sen, niin katsoi vielä tilanteen ja sanoi että nyt ei enää ehdi alat ponnistaa vaan. Hoitaja puhkaisi kalvot klo.05.04 ja ponnistusvaihe kesti 2 min. kun vauva oli maailmassa klo.05.06....Ihana täydellinen pieni tyttö.

Se oli siis hyvin vauhdikas synnytys. Hyvä kun ehdittiin sairaalaan ajoissa, enkä jäänyt laskeskelemaan niitä liikkeitä kotiin

Nyt tyttö on siis 2 ja puoli päivää vanha. Nukkuu välillä sellaisia 7 tunnin unia ja välillä tankkaa tunnin välein. Hänellä on ihan omanlaisensa rytmi

-tipi81 ja papunen 2,5päivää-

 

Onnea taas vauvan jo saaneille!

Eilen iltapäivällä alkoi itsellä kivuttomat, mutta hieman ikävältä tuntuvat supparit, useampia/tunti. Ja kestivät jonkin nelisen tuntia, välillä lisäksi oli kunnon vihlaisuja. Mutta nehän laantuivat siinä illan kuluessa ja kuopuksen mentyä nukkumaan alettiinkin miehen kanssa tapetoimaan. Ei siis mitään toivoa mistään synnärille lähtemisestä täällä . Maha kasvaa ja naksuu.

Mattoja en ajatellut pestä ja saunankin pesun jätän miehen huoleksi. Matot saa hoitaa pesula, kuten jo parina vuonna aikaisemminkin. Mäntysuovan tuoksu on ihana, mutta kun mattolaiturille on matkaa paljon niin eipä tule oikein lähdettyä. Ehdin kyllä varmasti suursiivota tätä taloa muutenkin vielä ennen juhannusta. Jos tänään vielä parit ikkunat pesisi.

Tänä aamuna muuten iski ahdistus vauvan tulosta, tai siis siitä, etten ole tehnyt asialle yhtään mitään. Paitsi ostanut muutaman värillisen pukluharson. Tänään vielä lähdetään mummolaan mökille yhdeksi yöksi, joten vasta huomenna ennätän alkaa pyykkäämään enemmän. Tosin eipä keskeneräinen remppa ja viikonloppuna tiedossa olevat viimeiset hionnat sekä niistä seuraava pöly paljon innosta laittamaan mitään valmiiksi liian aikaisin.

Uimaan en enää aio mennä, toki tuo vieressä oleva järvi houkuttaisi kovasti, mutta kun alakertaa ei ole kertaakaan vilkaistu koko raskauden aikana (neuvolalääkäriä ei siis uudelleensynnättäjille täällä tarjota ellei erityistä asiaa ole), niin ei oikein houkuta riskiä ottaa. Jos paikat olisivat varmasti kiinni (niinkuin yleensä ovat kyllä mulla olleet, synnyttäjän geenit puuttuvat minultakin) ja vasta asia todettu, niin tänään iltapäivällä voisin hyvinkin järveen painella. Loppukesällä ei kuitenkaan mitään asiaa vesiin ole sektiohaavaa parannellessa.

Annales 36+6

 

Hedeliini ym:Miten te, jotka epäilette, että lapsivettä tihkuu, erotatte lapsiveden valkovuodosta? Mulla välillä lorahtelee juoksevaa nestettä, mutta oon pitänyt sitä valkovuotona, kun on kuitenkin hieman limaista ja täysin veretöntä, kellertävää. Tiedän ne vessapaperi pikkuhousunsuojaan kikkakolmoset, mutta kun en kuitenkaan epäile, että mulla lapsivettä oikeasti tulisi, niin en ole alkanut testaamaan.

Viime yönä supisteli usean tunnin ajan n. 10 minuutin välein, jännittävää! Nyt normaaliolo, mutta mahtavaa huomata, että kroppa edistyy tässä asiassa

 

Onnea vauvan saaneille!:flower:

Murehtimisien ja tuskailujen ja pitkän odottamisen jälkeen meillekkin syntyi viime yönä tyttö. Mahassa lapsivettä tms niin ruoka ei hänelle kelpaa muuten kaikki hyvin.

mippis/4.6./tyttö/51cm/3848g/rv 39+3

 

Mippis: Älä ole kamalan huolissasi. Meidän neitikin melkein paastosi ensimmäisen vuorokauden juurikin siitä syystä, että oli niellyt niin paljon lapsivettä. Sitten toisena päivänä pulautti oikein kunnolla lapsivettä pois ja siitä alkoi maito pikkuhiljaa maistua. Mäkin olin aluksi vähän paniikissa, että eikö pieni osaa syödä, mutta vatsa vaan oli liian täynnä ilmeisesti. Nyt tilanne on siis korjaantunut täysin. Malttia ja tsemppiä sinne

-tipi ja papunen-

 

Onnea kaikille synnyttäneille! :heart:

Me päästiin eilen kotiin ja ensimmäinen yö kotona meni hyvin. Flikka nukkui hyvin ja heräsi pari kertaa syömään ja vaipanvaihtoon.
Tuota tuhisijaa vois tuijottaa koko ajan.
Esikoinenkin on ylpeetä isosiskoa, haluaa vähän väliä pusutella pikkusiskoa.
On he ihania ja suloisia.

Ja jos pientä kertomusta:

Vähän sellaset kivuttomammat ja lievemmät supistukset alko siinä neljän maissa su-ma välisenä yönä. Ne oli sen verran kestettäviä, että annoin siinä sitte miehenkin vielä nukkua rauhassa. Itselläni ei uni enää sen jälkeen tullut.
Puol seiskan maissa supistukset voimistu sen verran, että oli jo pakko herättää mies, joka unesta herättyään totesi, että ei se vielä mihinkään synny, että esikoinenkin meni yli lasketun ajan. Kunnes sit heräs kunnolla ja kysys, että syntyyk se ny oikeest. Ja tais se mun ilmeestä nähdä, että tosi o kyseessä.
Mies autto mulle vähän fiksummat vaatteet päälle ja laitto itselleenkin vaatteet ja sitten soitti anopille, että vois lähteä tulemaan meille esikoisvahtiin.
Anopin tulossa meni kymmenisen minuuttia, oli lähteny kiireellä, yöpuvussa ja jättäny kotio vaan miehelleen lapun. Appi jäi sitte heijän 5v:n ja 2v:n kanssa kotiin.
Ja sitte lähdettiinkin, meinas sairaalakassikin siinä tohinassa unohtua, mutta onneksi sitte muistin sen.
Kello näytti seitsemää kun päästiin lähtemään ja varttia vaille kahdeksan oltiin sitten perillä. Ja siitä pääsin sitte pienen häslingin jälkeen tutkimukseen.
Siinä vaiheessa olin 3cm auki. Ja juteltiin siinä sitte järkeviä ja ei-niin-järkeviä miehen kanssa.
Tunnin päästä, eli ysin maissa "pullahti" vedet ulos, kun siinä huoneessa kävelin. Ja tosta jokunen minuutti, niin tuli oikeen kunnon napakka ja kipeä supistus.
Ja kätilö tutki ja 2cm edellisestä auki. Eli yhdeksän jälkeen olin 5cm auki.
Sen jälkeen supparit jatku, mutta ei ihan yhtä kivullisina.
Puol kymmeneltä alko taas tulemaan kipeitä suppareita ja kymmenen maissa alko olemaan jo sen verran tukalat paikat. Kätilö tutki ja tais siinä sitte sanoa, että ei epiä ehditä enää laittaa sä pääset synnyttämään (olin siis aiemmin pyytänyt epiä, mutta no.. Sitä ei tosiaan ehditty laittamaan). En tosiaan ajatellut, että toisen lapseni synnytän luomuna, mutta niin se vaan oli. Toinen kuten ensimmäinenkin syntyi siis ilman mitään.
Siinä kymmentä yli kymmenen sain vihdoin alkaa ponnistamaan ja 14 minuuttia myöhemmin olikin pieni pirpana ulkona ja huusi ensimmäisen parkaisunsa oikeen kunnolla.

Ja niin syntyi klo. 10:24, täyden kymmenen pisteen tyttö, joka omistaa ihanan vaalean ja oikeen tuuhean tukan.

Ei tikkejä, eikä repeämiä. Luojan lykky!

Jäi kyllä positiivinen fiilis synnytyksestä, jos nyt niin voi sanoa.
Hoitohenkilökunta oli aivan ihanaa, ja kannustavaa.
Mutta pakko myös sanoa, että ilman miestä en ois tosta selvinny. Miehen tuki ja tsemppaus oli tärkeää. Ja vaikka hänen käsi nyt vähän kärsikin, kun puristin, niin ei valittanut ja osas sanoa ja tehdä juuri oikeat asiat.

Mun tekis niin mieli mennä uimaan. Mökki (appivanhempien) sijaitsee merenrannassa ja sinne ois halu pulahtaa, mutta siihen ei lupaa tullut. Katotaan jos tänä kesänä vielä pääsis pulahtamaan. Talviturkki on kyllä jo pois.

Pakko kysyä, kun tuo esikoinen on tosiaan talvivauva ja hänen aikana oli se 2 viikon suojaraja (vai mikä onkaan).
Mutta uskaltaakohan sitä mennä lauantaina kummipojan ja tämän veljen syntymäpäiville?

Susanna#1 & flikka 3pvä

 

Paljon onnea kaikille vauvan saaneille ja isot tsempit vielä odottaville!

Lettu, korjaatko vielä tuon tytön syntymäpäivän 30.5. --> 31.5.

Tässäpä synnytyskertomusta:

30.5. aamuyöllä klo 4 heräsin siihen, että nyt taitaa supistaa. Supistuksia tuli melko tiheään, mutta ne eivät olleet vielä mitenkään hirvittävän kipeitä. Niitä kesti noin klo 8:aan saakka, jonka jälkeen tuntui helpottavan. Sain nukuttua pari tuntia ja sitten alkoi taas supistelemaan. Koko päivän tuli supistuksia, välillä tunnin välein ja välillä n. 10 min välein. Olin ihan varma, etteivät nämä voi vielä olla niitä oikeita, kun koko raskauden aikana ei ollut supistellut kertaakaan aikaisemmin ja kuvittelin, että ne siitä laantuvat iltaa kohti. Klo 18 aikoihin illalla supistukset alkoivat kuitenkin muuttua ihan tosissaan kivuliaiksi. Ja niitä tuli 5-20 min välein. Kuuma kauratyyny ja ympäriinsä kävely helpotti vähän oloa. Soitin synnärille n. klo 22 aikoihin ja sieltä sanottiin, että ole vaan kotona vielä niin kauan kun pystyt. Hetken pystyin vielä olemaan, kunnes sanoin miehelle, että nyt lähdetään, vaikka käännytettäisiin takaisin kotiin, mutta halusin tietää tilanteen. Sairaalaan kirjauduimme klo 23.11 ja olin hetken käyrillä. Kätilö tuli katsomaan kohdunsuun tilanteen ja olinkin 4-5 cm auki ja käsky suoraan saliin. Jonkun aikaa pystyin olemaan salissa ilokaasun voimalla ja kävelin ympäriinsä. Kun ilokaasu ei enää tuntunut auttavan, sain epiduraalin. Samalla kätilö puhkaisi kalvot. Sain torkuttua salissa pari tuntia, kunnes kivut taas voimistuivat ja sain uuden annoksen epiduraalia. Mua alkoi hirveästi ponnistuttamaan, vaikka olin tässä vaiheessa 8 cm auki. Mies hieroi joka supistuksella häntäluuta, joka helpotti ponnistamisen tarvetta. Sain myös pudendaalipuudutuksen tässä vaiheessa. Lopulta olin täysin auki ja sain luvan ponnistaa. Yritettiin ensin jonkun aikaa synnytysjakkaralla, jonka jälkeen siirryttiin takaisin sänkyyn. Supistukset kuitenkin heikkenivät ja välit pitenivät ja sain oksitosiinia niitä vauhdittamaan. Olin ponnistanut reilun tunnin, kun päädyimme imukuppiavustukseen. Olin tosi helpottunut. Vauvan tarjonta oli hiukan pielessä eikä mun voimat enää riittäneet. Lopulta vauva saatiin ulos noin 1,5 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Sain toisen asteen välilihan repeämän. Vauva syntyi 31.5. klo 6.18 ja sai täydet pisteet. Sain vauvan heti rinnalle ja samalla lääkäri korjaili alapäätä tunnin verran. Saimme aamupalan saliin ja sen jälkeen kävin suihkussa. Sairaalassa ei tarvinnut olla kuin kaksi yötä ja vaikka perhehuone oli kiva, niin oli kyllä kiva päästä kotiin. Vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin, kaikki arvot kunnossa ja lähes täysimetyksellä mennään. Lisämaitoa tarvitsi sairaalassa vain kerran 40 ml.

Kotona ollaan oltu nyt 3 yötä ja hyvin on mennyt. Vauva nukkuu 3-6 tunnin pätkiä ja syötän aina kun hän herää. Kakkavaippoja tulee yllättävän paljon Mies on ollut ihan korvaamaton apu, hänestä on tullut oikea kodinhengetär ja osaa hoitaa jo tyttöä tosi hyvin. Eilen käytiin jo ekalla vaunulenkillä, ihan vaan vartin verran köpöteltiin ulkona. Oma olo helpottuu päivä päivältä. Vieraita on käynyt melko paljon ja lisää on tulossa, mutta meistä on kivaa, että kaverit ja perhe käyvät kylässä. On kyllä mukavaa, kun on hyvät kelit ja vauvaa ei tarvitse topata. Huomenna tulee neuvolantätikin kotikäynnille.

Karoliina & kiltti tyttö 5 vrk

 

Tänään kävin toisen kerran ulkokäännöstä yrittämässä ja nyt se onnistui! Oon niin helpottunut ettei tarvii enää pähkäillä sektion ja perätila synnytyksen välillä, eihän tämä tietysti satavarmaa oo että pysyy mutta toivotaan parasta.

Ihanaa miten paljon vauvauutisia tänne ropisee! :flower: Tänään synnytyssalissa maatessani viereisestä huoneesta kuului ensiparkaisu ja itkuhan siinä pääsi minultakin, hirmuinen hormonimyrsky kulki päästä varpaisiin ja tissitkin alkoi tihkumaan maitoa.
Uimisesta kysyin, kätilö sanoi että jos itsestä tuntuu hyvälle niin saa uida loppuun asti jos ei ole lapsivettä tihkunut. Heti tänä iltana pulahan kotijärveen!

Myhkäri+"Turo" 37+3

 

Mippikselle onnea! Kiva lukea teidän synnytyskertomuksia!

 

Kiitos ihanaiset kun jaksatte kirjoittaa noita synnytyskertomuksia! Niitä on tosi kiva lukea. Onnittelut kaikille synnyttäneille! Ja ihana, että meitä on täällä kuitenkin vielä odottajiakin ja aktiivista keskustelua. Mä pelkäsin, jos jutut loppuu kohta kokonaan.

Täällä ei mitään uutta tapahdu. Vauva viihtyy edelleen masussa. Pitää kehittää joka päiväksi ohjelmaa, että ei mieti liikaa, koska se tulee. En jaksa enää siivoilla, kun tuntuu, että kaikki paikat on käyty läpi ja siivottu. Oon vähän askarrellut, käynyt lenkeillä ja syömässä kaupungilla. Ihanaa tää helle ja mukava ollut ottaa aurinkoa. Mikäs tässä lomaillessa toisaalta, kun vointi on hyvä! Ootan kyllä tosi paljon synnytystä ja ihana päästä vauvaa jo ihan kohta hoitamaan. Se on hurjaa miten loppua kohti sitä oikeen toivoo ja oottaa ja halajaa päästä sinne synnyttämään, vaikka tietää, että se ei oo kivaa touhua! Mutta se kipu tuntuu nyt täysin yhdentekevältä asialta verrattuna siihen, että sais vauvan syliin ja vähitellen oman kropan takaisin.

-Nuppu- ja Vauva 40+3

 

Moi.

Onko muilla jo synnyttäneillä baby bluesia tai synnytyksen jälkeistä masennusta?

Se iski täällä taas (en tiedä kumpi) "toisena" iltana sairaalassa, ihan kuten esikoisesta. Kaikki itkettää ja on kurja olla enkä oikein edes tiedä miksi. Enkä oikein osaa puhua tästä kellekkään. Luulen että imetysvaikeudet vaikuttaa, mutta eivät varmaan ainoa syy. Tyttö siis oksentelee limaa ja lapsi vettä eikä tämän takia syö ihan niinkuin tipi sanoikin. Itse en sinäänsä ole asiasta huolestunut, mutta stressaa kun joka kätilö suhtautuu eri tavalla enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Yksi on imetäimetä kyllä se siitä, toinen ei oikein sano juutajaata, mittaa vaan sokereita (jotka hyvät) kolmas runnoo tissiä väkisin suuhun ja pulloa myös kun sekään ei meinaa kelvata. Neljäs sanoi kaikkein jämäkämmin että vauvan pitää syödä 3-4 tunnin välein, jos ei ota rinnasta, pyydä pullo. Neiti vaan nukkuis koko ajan eikä vaikuta yhtään nälkäseltä, eikä yleensä edes meinaa herätä syömään. Ottaisi pari imua jos sitäkään ja nukahtaisi uudestaan.

Anteeksi tälläinen purkautuminen. Inhoon niin tätä oloa ja toivoin siltä välttyväni mutta ei. Esikoisesta tämä kesti pitkään

Palaan synnytyskertomukseen myöhemmin.