Nona76:lla ollut kurja säikäyttävä kokemus sitten Mutta hyvä, että olet seurannassa. Eikä sullakaan sitten kauaa, ku viimeistään vauva on sylissä!!
Välilihan hieromisohjeita en oo mäkään saanut yhdessäkään odotuksessa. Jumppausohjeita sitten synnytyksen jälkeen kyllä.
Mulla puudutteet eivät luultavasti oo hidastaneet synnytystä vaan päinvastoin. Esikoisen synnytyksessä ainakin nopeutti, tai sit ois ollut nopeaa muutenkin? Mitä en usko, sillä sain epiduraalin vajaa 3cm auki -tilanteessa ja tippaa säädettiin varmana täysille ja n. tunnin päästä alkoikin ponnistuttaa! Kuopuksen synnytyksessä sain spinaalin n.6-7cm auki tilanteessa ja tunnin, puolentoista päästä piti alkaa ponnistelemaan, vaikka ei kyllä ponnistuttanut. Liekö puudute sitten vienyt ponnistamisen tarpeen? Epiduraali ei sitä kyllä vienyt. Nytkin ajattelen, että haluaisin puudutteen jos mahdollista siihen suht loppuun.
Selällään nukkumisesta: kuopusta oottaessani nukuin parhaiten selällään, vaikka muuten en selällään nukukaan. Nyt taas en oikein pysty olemaan selälläni lainkaan, en oo pystynyt olemaan piiitkään aikaan. Alkaa jotenkin puuduttaa jalkoja ja ei vaan oo hyvä olo siten.
Mä oon saunonut lähes joka päivä. En jotenkaan osaa ajatella siitä olevan haittaakaan, etenkään nyt, kun pulssiongelmatkin ovat tiessään. Verenpaineetkin mulla ovat aina olleet hyvät. Mulla kumartelu ja paljon touhuaminen kyllä aikaansaavat supistuksia. Esim. imurointi on aika varma tae saamaan suppareita! Tosin voivat olla kyllä ihan kivuttomia. Toisaalta saan supistuksia tosiaan joskus vauvan liikkeistä ja melko takuuvarmasti autossa töyssytiellä istuessani.
Matte07: mä kärsin myös siivousvimmasta. Mutta toisaalta on tosi hyväkin juttu, koska en odotusaikana oo pystynyt/jaksanut paljoakaan siivota ees pakollisia siivouksia kunnolla. Nyt sitten oon vähän ottanut takaisin ennen vauvantuloa!
Mies on täälläkin ollut synnytyksissä mukana, eikä oo traumoja jäänyt. Meidän sairaalassa muuten on tapana antaa peräruiske ennen synnytystä. Molemmissa oon sen ehtinyt saamaan ja ottanut, aion nytkin ottaa, jos mahdollista, vaikkei se toki kivaa ookaan mutta jotenkin siistimpää tuo synnytys noin. Samoin just ennen ponnistamista on virtsa katetroitu, kun oon ollut puudutteissa.
Vatsan toiminta voi kyllä vilkastua synnytyksen lähestyessä. Mulla on ollut vähän samaa, ei enää kovaa vatsaa, mistä kärsin jossain määrin muuten koko odotusajan.
Huomenna mulla on äitipoliaika, se kokoarvio. Jännittää. Vauva on nyt ehkä ainakin välillä vähän alempana viihtynyt, painontunne on lisääntynyt ja vessassa pitää juosta ihan koko ajan, eikä sit kuitenkaan tuu mitään ulos. Potkujakin oon tuntenut nyt jopa tuossa suht keskellä ylhäällä, enkä vain tuolla aivan sivussa. Oisko tytsi nyt oikeinpäin jopa tulossa ulos? Pitäkää peukkuja, huomenna se selviää!
Mäkin mielelläni kirjoittelisin kuulumisia vauvautuneiden kanssa ja itse vauvan saaneena Tosin kiirettäkin voi pitää, jos vauva on itkuinen. Mutta mukava on kuulla, miten muilla menee. Etenkin esikoisen synnyttyä netissä vaihdettiin kokemuksia paljon. Toisten vauvat lähinnä nukkuivat ja söivät, mun vauva huusi sitä, tätä ja tuota ja ei nukkunut Että vauvat ovat kyllä erilaisia. Täältä ainakin tulee ymmärrystä itkuisten vauvojen äideille Toiveissa kyllä on, että kolmas ei olisi niin itkuinen ja masuvaivainen (=allerginen, koliikkinen ja mitä vielä). Mutta siihenkin oon varautunut, että on, ja että siitäkin tullaan selviämään kyllä. On ne silti niiiin ihania nuo lapset.:heart:
Aanna 38+3
Välilihan hieromisohjeita en oo mäkään saanut yhdessäkään odotuksessa. Jumppausohjeita sitten synnytyksen jälkeen kyllä.
Mulla puudutteet eivät luultavasti oo hidastaneet synnytystä vaan päinvastoin. Esikoisen synnytyksessä ainakin nopeutti, tai sit ois ollut nopeaa muutenkin? Mitä en usko, sillä sain epiduraalin vajaa 3cm auki -tilanteessa ja tippaa säädettiin varmana täysille ja n. tunnin päästä alkoikin ponnistuttaa! Kuopuksen synnytyksessä sain spinaalin n.6-7cm auki tilanteessa ja tunnin, puolentoista päästä piti alkaa ponnistelemaan, vaikka ei kyllä ponnistuttanut. Liekö puudute sitten vienyt ponnistamisen tarpeen? Epiduraali ei sitä kyllä vienyt. Nytkin ajattelen, että haluaisin puudutteen jos mahdollista siihen suht loppuun.
Selällään nukkumisesta: kuopusta oottaessani nukuin parhaiten selällään, vaikka muuten en selällään nukukaan. Nyt taas en oikein pysty olemaan selälläni lainkaan, en oo pystynyt olemaan piiitkään aikaan. Alkaa jotenkin puuduttaa jalkoja ja ei vaan oo hyvä olo siten.
Mä oon saunonut lähes joka päivä. En jotenkaan osaa ajatella siitä olevan haittaakaan, etenkään nyt, kun pulssiongelmatkin ovat tiessään. Verenpaineetkin mulla ovat aina olleet hyvät. Mulla kumartelu ja paljon touhuaminen kyllä aikaansaavat supistuksia. Esim. imurointi on aika varma tae saamaan suppareita! Tosin voivat olla kyllä ihan kivuttomia. Toisaalta saan supistuksia tosiaan joskus vauvan liikkeistä ja melko takuuvarmasti autossa töyssytiellä istuessani.
Matte07: mä kärsin myös siivousvimmasta. Mutta toisaalta on tosi hyväkin juttu, koska en odotusaikana oo pystynyt/jaksanut paljoakaan siivota ees pakollisia siivouksia kunnolla. Nyt sitten oon vähän ottanut takaisin ennen vauvantuloa!
Mies on täälläkin ollut synnytyksissä mukana, eikä oo traumoja jäänyt. Meidän sairaalassa muuten on tapana antaa peräruiske ennen synnytystä. Molemmissa oon sen ehtinyt saamaan ja ottanut, aion nytkin ottaa, jos mahdollista, vaikkei se toki kivaa ookaan mutta jotenkin siistimpää tuo synnytys noin. Samoin just ennen ponnistamista on virtsa katetroitu, kun oon ollut puudutteissa.
Vatsan toiminta voi kyllä vilkastua synnytyksen lähestyessä. Mulla on ollut vähän samaa, ei enää kovaa vatsaa, mistä kärsin jossain määrin muuten koko odotusajan.
Huomenna mulla on äitipoliaika, se kokoarvio. Jännittää. Vauva on nyt ehkä ainakin välillä vähän alempana viihtynyt, painontunne on lisääntynyt ja vessassa pitää juosta ihan koko ajan, eikä sit kuitenkaan tuu mitään ulos. Potkujakin oon tuntenut nyt jopa tuossa suht keskellä ylhäällä, enkä vain tuolla aivan sivussa. Oisko tytsi nyt oikeinpäin jopa tulossa ulos? Pitäkää peukkuja, huomenna se selviää!
Mäkin mielelläni kirjoittelisin kuulumisia vauvautuneiden kanssa ja itse vauvan saaneena Tosin kiirettäkin voi pitää, jos vauva on itkuinen. Mutta mukava on kuulla, miten muilla menee. Etenkin esikoisen synnyttyä netissä vaihdettiin kokemuksia paljon. Toisten vauvat lähinnä nukkuivat ja söivät, mun vauva huusi sitä, tätä ja tuota ja ei nukkunut Että vauvat ovat kyllä erilaisia. Täältä ainakin tulee ymmärrystä itkuisten vauvojen äideille Toiveissa kyllä on, että kolmas ei olisi niin itkuinen ja masuvaivainen (=allerginen, koliikkinen ja mitä vielä). Mutta siihenkin oon varautunut, että on, ja että siitäkin tullaan selviämään kyllä. On ne silti niiiin ihania nuo lapset.:heart:
Aanna 38+3