Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kesäkuun Kastehelmet 2012 **MAALISKUUSSA**
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Barbamama35, post: 25784774, member: 59759"]</p><p>Kiitos uudesta pinosta! =)</p><p></p><p><strong>maritta</strong>: Minäkin tungen lusikkani tähän soppaan. Olen itse ollut miltei samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Siksi haluan kertoa miltä silloin tuntui ja mikä meni omalta kannaltani pieleen. Ehkä sinä vältyt näiltä sudenkuopilta? </p><p></p><p>Me siis jouduimme mieheni kanssa erittäin raskaan päätöksen eteen nt-ultran jälkeen. Päädyimme keskeytykseen, mutta päätös ei ollut helppo eikä sen kanssa ole helppo elää vieläkään (kesällä siitä tulee 2 vuotta). Läheiset sukulaiset tiesivät tilanteesta, mutta eivät oikein osanneet tukea meitä. Veljeni vetäytyi eikä halunnut kuulla koko asiasta. Hänen vaimonsa kuunteli minua, mutta syyllisti ja luokkasi sanoillaan. Tästä jäi jo tiettyä katkeruutta heitä kohtaan. Hyvin pian sen jälkeen veljeni vaimo tuli raskaaksi. Vauva oli todella toivottu (heillä oli takana aikainen keskenmeno) joten olin tietenkin onnellinen heidän puolestaan. Kuulin asiasta muuta kautta ja se oli kuulemma salaisuus, joten en ottanut asiaa esille. Odotin heidän itse kertovan asiasta. Kun kertoivat, onnittelin ja yritin olla kuin ei asia sattuisi. Hiukan välttelin heidän kohtaamista täytyy myöntää. Se oli vain liian raskasta nähdä heidän onneaan. Tuntui jopa siltä kuin he olisivat tahallaan halunneet satuttaa meitä vaikkei tietenkään asia niin ollut. Siis tilanteet joissa oltiin yhdessä ja veljeni silitteli vatsaa, he suukottelivat ja katselivat kuvastoista mitä tilaavat vauvalle ym. Tuntui vaan siltä, että eikö niitä olisi voinut tehdä sen jälkeen, kun me poistumme... En silti sanonut koskaan mitään. Me vain miehen kanssa vilkaisimme toisiamme ja molemmat ajattelimme samaa. Kotiin päästyämme itkimme molemmat suruamme. Mitä pidemmälle mentiin, sitä raskaammaksi tilanne kävi. Meille ei suotu uutta raskautta nopeasti vaan kituutimme vuoden ja kävimme myös läpi lapsettomuushoitoja. Veljeni lähetti minulle yllättäen sähköpostia, jossa haukkui minut pataluhaksi, kun en tue heitä tarpeeksi. Yritin ystävällisesti kysyä mitä olin jättänyt tekemättä ja koitin selittää, että tilanne on minulle todella vaikea, mutta olen silti koittanut parhaani mukaan olla heidän odotuksessaan mukana. Pyysin ymmärrystä. Vastaukseksi sain vähättelyä (he kokivat muka täsmälleen saman sen rv5 keskenmenon aikana) ja syytöksiä. Se satutti minua niin paljon, että lopullinen välien meno oli todella lähellä. Hän ei ole tähän päivään mennessä millään tavalla pahoitellut sanomisiaan ja varmasti ajattelee vielä samalla tavalla. Itse en ymmärrä miten heitä loukkasin omalla surullani. En sitä tuonut heidän tietoonsa vaikka kävin läpi helvetin. Koitin sen sijaan peittää suruni kaikin keinoin - mm. pitämällä etäisyyttä etten purskahtaisi itkuun heidän nähden. Nielin ajan myötä jonkin verran suuttumustani ja koitin olla veljeni vaimon tukena mm. synnytys pelkojen kanssa. Olin veljeni tukena myös synnytyksessä puhelimen välityksellä, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Vauvan synnyttyä heidän ensimmäinen kohtaaminen oli tosi vaikea. Olimme yhdessä kesämökillä, joten pikatapaamisesta ei ollut kysymys. Koitin taas niellä suruni ja pidin vauvaa sylissä, opastin kantoliinan käytössä ym. Välillä hakeuduin yksin jonnekin syrjään itkemään. Vaikka tästä kaikesta on jo aikaa ja olen nyt itse onnellisesti raskaana, nämä muistot saivat minut taas itkemään. Suru on meillä edelleen läsnä. Menetettyä lasta tämä uusi ei korvaa eikä poista omantunnon tuskia keskeytyksestä. </p><p></p><p>Vinkkinä siis sanoisin, että älä ainakaan missään tapauksessa syytä tai syyllistä miehesi veljeä ja hänen vaimoaan. He varmasti yrittävät parhaansa, kun ovat teitä tavanneet raskaudesta huolimatta. Paras on ehkä antaa asian vain olla ja ajan hoitaa haavoja pikkuhiljaa. Jos tulee sopiva tilanne, ehkä voit antaa myötätuntoa ja tukea kuuntelemalla. Aika auttaa ja jossain vaiheessa he oppivat hyväksymään lapsenne heidän surustaan erillisenä yksilönä. Raskausvaihe on varmasti se raskain ja ehkä tosiaan ne ensimmäiset kohtaamiset pienen vauvan kanssa. Ainakin itse olen jo päässyt jonkin verran asiasta yli. Kyseistä lasta kohtaan minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivisia tunteita. Aikuisten välillä asia hautuu vielä varmasti jonkin aikaa. Ilman niitä loukkaavia viestejä kaikki olisi jo varmasti tosi hyvin. Niitä ei vaan voi unohtaa vaikka ehkä anteeksi annetaankin.</p><p></p><p>Sitä menetyksen tuskaa ei kukaan muu voi ymmärtää kuin saman läpi käynyt. Siitä ei toivuta hetkessä vaikka ulkopuolisille tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Ehkä jonkin pienen häivähdyksen voit kuvitella, jos mietit että joutuisit nyt synnyttämään odottamasi lapsen kuolleena, jättämään hänet sairaalaan ja tulemaan tyhjin käsin kotiin. Se kuvitelma on kuitenkin vain kärpäsen kakka verrattuna siihen lamaannuttavaan tyhjän sylin tunteeseen mikä siinä tilanteessa kohtaa. Koita jaksaa ymmärtää heitä. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi täysin rinnoin. Se ei ole heiltä pois, mutta ehkä ei kannata ihan hirmuisesti hehkuttaa juuri heidän läsnäollessaan. Koittakaa vaikka keskittyä juttelemaan muista asioista ja käyttäytykää normaalisti niinkuin ennen raskautta. Se kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä ja säilytätte varmasti hyvät välinne <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p><strong>Uimista</strong> täytyy välttää, jos kohdunsuu alkaa avautua. Siihen asti se on turvallista. </p><p></p><p>Tosi moni teistä on uskaltanut lentää raskauden aikana. Itse en enää uskaltaisi, kun olen nähnyt miten siinä voi käydä. Lentokiellot ovat ihan meidän ja lasten turvaksi. <strong>Lentäminen</strong> voi nimittäin käynnistää synnytyksen - myös aivan liian aikaisin. En kestäisi kantaa sitä syyllisyyttä, jos lapsi syntyisi reissun vuoksi liian aikaisin ja joutuisi elämään loppuelämänsä kenties vaikeasti vammaisena. Näitä tapauksia nähneenä on tullut varovaiseksi.</p><p></p><p>Meidänkin pikkuisella on jo tietty <strong>rytmi</strong>. Yleensä nukkuu eniten päivällä ja aktiivisimmat ajat ovat myöhään illalla ja aamuyöllä. Touhuaa aina jonkin aikaa kerrallaan, hiljenee ja meno alkaa taas hetken päästä. Yöllä herään nykyään kerran-pari kertaa potkuihin ja myllerrykseen. Aika usein herätys on samalla kellonlyömällä eli siitä taitaa tulla syöttöaika <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>(.) Maaliskuu alkoi ja äitiyslomaan enää 2kk. Jeeee! Töissä on taas tosi raskasta. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aamukampa käyttöön. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Ehkä se helpottaisi, kun näkee miten piikit vähenee. </p><p></p><p>Barbbis 23+6</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Barbamama35, post: 25784774, member: 59759"] Kiitos uudesta pinosta! =) [B]maritta[/B]: Minäkin tungen lusikkani tähän soppaan. Olen itse ollut miltei samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Siksi haluan kertoa miltä silloin tuntui ja mikä meni omalta kannaltani pieleen. Ehkä sinä vältyt näiltä sudenkuopilta? Me siis jouduimme mieheni kanssa erittäin raskaan päätöksen eteen nt-ultran jälkeen. Päädyimme keskeytykseen, mutta päätös ei ollut helppo eikä sen kanssa ole helppo elää vieläkään (kesällä siitä tulee 2 vuotta). Läheiset sukulaiset tiesivät tilanteesta, mutta eivät oikein osanneet tukea meitä. Veljeni vetäytyi eikä halunnut kuulla koko asiasta. Hänen vaimonsa kuunteli minua, mutta syyllisti ja luokkasi sanoillaan. Tästä jäi jo tiettyä katkeruutta heitä kohtaan. Hyvin pian sen jälkeen veljeni vaimo tuli raskaaksi. Vauva oli todella toivottu (heillä oli takana aikainen keskenmeno) joten olin tietenkin onnellinen heidän puolestaan. Kuulin asiasta muuta kautta ja se oli kuulemma salaisuus, joten en ottanut asiaa esille. Odotin heidän itse kertovan asiasta. Kun kertoivat, onnittelin ja yritin olla kuin ei asia sattuisi. Hiukan välttelin heidän kohtaamista täytyy myöntää. Se oli vain liian raskasta nähdä heidän onneaan. Tuntui jopa siltä kuin he olisivat tahallaan halunneet satuttaa meitä vaikkei tietenkään asia niin ollut. Siis tilanteet joissa oltiin yhdessä ja veljeni silitteli vatsaa, he suukottelivat ja katselivat kuvastoista mitä tilaavat vauvalle ym. Tuntui vaan siltä, että eikö niitä olisi voinut tehdä sen jälkeen, kun me poistumme... En silti sanonut koskaan mitään. Me vain miehen kanssa vilkaisimme toisiamme ja molemmat ajattelimme samaa. Kotiin päästyämme itkimme molemmat suruamme. Mitä pidemmälle mentiin, sitä raskaammaksi tilanne kävi. Meille ei suotu uutta raskautta nopeasti vaan kituutimme vuoden ja kävimme myös läpi lapsettomuushoitoja. Veljeni lähetti minulle yllättäen sähköpostia, jossa haukkui minut pataluhaksi, kun en tue heitä tarpeeksi. Yritin ystävällisesti kysyä mitä olin jättänyt tekemättä ja koitin selittää, että tilanne on minulle todella vaikea, mutta olen silti koittanut parhaani mukaan olla heidän odotuksessaan mukana. Pyysin ymmärrystä. Vastaukseksi sain vähättelyä (he kokivat muka täsmälleen saman sen rv5 keskenmenon aikana) ja syytöksiä. Se satutti minua niin paljon, että lopullinen välien meno oli todella lähellä. Hän ei ole tähän päivään mennessä millään tavalla pahoitellut sanomisiaan ja varmasti ajattelee vielä samalla tavalla. Itse en ymmärrä miten heitä loukkasin omalla surullani. En sitä tuonut heidän tietoonsa vaikka kävin läpi helvetin. Koitin sen sijaan peittää suruni kaikin keinoin - mm. pitämällä etäisyyttä etten purskahtaisi itkuun heidän nähden. Nielin ajan myötä jonkin verran suuttumustani ja koitin olla veljeni vaimon tukena mm. synnytys pelkojen kanssa. Olin veljeni tukena myös synnytyksessä puhelimen välityksellä, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Vauvan synnyttyä heidän ensimmäinen kohtaaminen oli tosi vaikea. Olimme yhdessä kesämökillä, joten pikatapaamisesta ei ollut kysymys. Koitin taas niellä suruni ja pidin vauvaa sylissä, opastin kantoliinan käytössä ym. Välillä hakeuduin yksin jonnekin syrjään itkemään. Vaikka tästä kaikesta on jo aikaa ja olen nyt itse onnellisesti raskaana, nämä muistot saivat minut taas itkemään. Suru on meillä edelleen läsnä. Menetettyä lasta tämä uusi ei korvaa eikä poista omantunnon tuskia keskeytyksestä. Vinkkinä siis sanoisin, että älä ainakaan missään tapauksessa syytä tai syyllistä miehesi veljeä ja hänen vaimoaan. He varmasti yrittävät parhaansa, kun ovat teitä tavanneet raskaudesta huolimatta. Paras on ehkä antaa asian vain olla ja ajan hoitaa haavoja pikkuhiljaa. Jos tulee sopiva tilanne, ehkä voit antaa myötätuntoa ja tukea kuuntelemalla. Aika auttaa ja jossain vaiheessa he oppivat hyväksymään lapsenne heidän surustaan erillisenä yksilönä. Raskausvaihe on varmasti se raskain ja ehkä tosiaan ne ensimmäiset kohtaamiset pienen vauvan kanssa. Ainakin itse olen jo päässyt jonkin verran asiasta yli. Kyseistä lasta kohtaan minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivisia tunteita. Aikuisten välillä asia hautuu vielä varmasti jonkin aikaa. Ilman niitä loukkaavia viestejä kaikki olisi jo varmasti tosi hyvin. Niitä ei vaan voi unohtaa vaikka ehkä anteeksi annetaankin. Sitä menetyksen tuskaa ei kukaan muu voi ymmärtää kuin saman läpi käynyt. Siitä ei toivuta hetkessä vaikka ulkopuolisille tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Ehkä jonkin pienen häivähdyksen voit kuvitella, jos mietit että joutuisit nyt synnyttämään odottamasi lapsen kuolleena, jättämään hänet sairaalaan ja tulemaan tyhjin käsin kotiin. Se kuvitelma on kuitenkin vain kärpäsen kakka verrattuna siihen lamaannuttavaan tyhjän sylin tunteeseen mikä siinä tilanteessa kohtaa. Koita jaksaa ymmärtää heitä. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi täysin rinnoin. Se ei ole heiltä pois, mutta ehkä ei kannata ihan hirmuisesti hehkuttaa juuri heidän läsnäollessaan. Koittakaa vaikka keskittyä juttelemaan muista asioista ja käyttäytykää normaalisti niinkuin ennen raskautta. Se kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä ja säilytätte varmasti hyvät välinne :) [B]Uimista[/B] täytyy välttää, jos kohdunsuu alkaa avautua. Siihen asti se on turvallista. Tosi moni teistä on uskaltanut lentää raskauden aikana. Itse en enää uskaltaisi, kun olen nähnyt miten siinä voi käydä. Lentokiellot ovat ihan meidän ja lasten turvaksi. [B]Lentäminen[/B] voi nimittäin käynnistää synnytyksen - myös aivan liian aikaisin. En kestäisi kantaa sitä syyllisyyttä, jos lapsi syntyisi reissun vuoksi liian aikaisin ja joutuisi elämään loppuelämänsä kenties vaikeasti vammaisena. Näitä tapauksia nähneenä on tullut varovaiseksi. Meidänkin pikkuisella on jo tietty [B]rytmi[/B]. Yleensä nukkuu eniten päivällä ja aktiivisimmat ajat ovat myöhään illalla ja aamuyöllä. Touhuaa aina jonkin aikaa kerrallaan, hiljenee ja meno alkaa taas hetken päästä. Yöllä herään nykyään kerran-pari kertaa potkuihin ja myllerrykseen. Aika usein herätys on samalla kellonlyömällä eli siitä taitaa tulla syöttöaika :D (.) Maaliskuu alkoi ja äitiyslomaan enää 2kk. Jeeee! Töissä on taas tosi raskasta. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aamukampa käyttöön. :D Ehkä se helpottaisi, kun näkee miten piikit vähenee. Barbbis 23+6 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 3 6 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Porissa soitettiin rumpuja
5 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ja niin jatkuu valehtelu: -Trump väitti Meksikon luvanneen sulkea rajansa – presidentti kiiruhti kiistämään tuon valheen. On se DT sekopää 😤
28 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
”Rahvas rakastaa äidinkieltään, esivalta ja eliitti näyttävät pirullista esimerkkiä kielenvaihdossa”
31 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Ter.roristijärjestö HAMASilla on ollut salaisia asevarastoja ympäri Eurooppaa – neljä epäiltyä pidätetty Saksassa ja Hollannissa"
32 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Vasemmisto uhkaa mellakoilla itsenäisyyspäivänä, voidaanko sukupuolivähemmistöjen ja juutalaisten turvallisuus taata?
47 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1070
Tänään 10:42
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Tänään 09:53
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
8.
ompa surullista, monesta ovat selvinneet, mutta nyt on sitten tullut stoppi eteen
Tänään 09:34
viisikymppinen isoäiti
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 767
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 647
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 619
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 558
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 480
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 478
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 478
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Noniin, sain paketin jota olin jo odottanut eräältä palstalaiselta,mutta..
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aivan oikiasti tässä alkaa miettimään, että kannattaako edes miettiä jos joskus vielä ryhtyisi parisuhteeseen
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
6.
Vauvat Aihe vapaa -keskustelun venäjäfobia. Yksikin sana Venäjän hyökkäyksen etenemisestä ja pamahtaa bannit.
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
7.
KUULKAAPAS ROKOTUSVASTUSTAJAT
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
8.
Porissa soitettiin rumpuja
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kesäkuun Kastehelmet 2012 **MAALISKUUSSA**
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
