Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kesäkuun Kastehelmet 2012 **MAALISKUUSSA**
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Barbamama35, post: 25784774, member: 59759"]</p><p>Kiitos uudesta pinosta! =)</p><p></p><p><strong>maritta</strong>: Minäkin tungen lusikkani tähän soppaan. Olen itse ollut miltei samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Siksi haluan kertoa miltä silloin tuntui ja mikä meni omalta kannaltani pieleen. Ehkä sinä vältyt näiltä sudenkuopilta? </p><p></p><p>Me siis jouduimme mieheni kanssa erittäin raskaan päätöksen eteen nt-ultran jälkeen. Päädyimme keskeytykseen, mutta päätös ei ollut helppo eikä sen kanssa ole helppo elää vieläkään (kesällä siitä tulee 2 vuotta). Läheiset sukulaiset tiesivät tilanteesta, mutta eivät oikein osanneet tukea meitä. Veljeni vetäytyi eikä halunnut kuulla koko asiasta. Hänen vaimonsa kuunteli minua, mutta syyllisti ja luokkasi sanoillaan. Tästä jäi jo tiettyä katkeruutta heitä kohtaan. Hyvin pian sen jälkeen veljeni vaimo tuli raskaaksi. Vauva oli todella toivottu (heillä oli takana aikainen keskenmeno) joten olin tietenkin onnellinen heidän puolestaan. Kuulin asiasta muuta kautta ja se oli kuulemma salaisuus, joten en ottanut asiaa esille. Odotin heidän itse kertovan asiasta. Kun kertoivat, onnittelin ja yritin olla kuin ei asia sattuisi. Hiukan välttelin heidän kohtaamista täytyy myöntää. Se oli vain liian raskasta nähdä heidän onneaan. Tuntui jopa siltä kuin he olisivat tahallaan halunneet satuttaa meitä vaikkei tietenkään asia niin ollut. Siis tilanteet joissa oltiin yhdessä ja veljeni silitteli vatsaa, he suukottelivat ja katselivat kuvastoista mitä tilaavat vauvalle ym. Tuntui vaan siltä, että eikö niitä olisi voinut tehdä sen jälkeen, kun me poistumme... En silti sanonut koskaan mitään. Me vain miehen kanssa vilkaisimme toisiamme ja molemmat ajattelimme samaa. Kotiin päästyämme itkimme molemmat suruamme. Mitä pidemmälle mentiin, sitä raskaammaksi tilanne kävi. Meille ei suotu uutta raskautta nopeasti vaan kituutimme vuoden ja kävimme myös läpi lapsettomuushoitoja. Veljeni lähetti minulle yllättäen sähköpostia, jossa haukkui minut pataluhaksi, kun en tue heitä tarpeeksi. Yritin ystävällisesti kysyä mitä olin jättänyt tekemättä ja koitin selittää, että tilanne on minulle todella vaikea, mutta olen silti koittanut parhaani mukaan olla heidän odotuksessaan mukana. Pyysin ymmärrystä. Vastaukseksi sain vähättelyä (he kokivat muka täsmälleen saman sen rv5 keskenmenon aikana) ja syytöksiä. Se satutti minua niin paljon, että lopullinen välien meno oli todella lähellä. Hän ei ole tähän päivään mennessä millään tavalla pahoitellut sanomisiaan ja varmasti ajattelee vielä samalla tavalla. Itse en ymmärrä miten heitä loukkasin omalla surullani. En sitä tuonut heidän tietoonsa vaikka kävin läpi helvetin. Koitin sen sijaan peittää suruni kaikin keinoin - mm. pitämällä etäisyyttä etten purskahtaisi itkuun heidän nähden. Nielin ajan myötä jonkin verran suuttumustani ja koitin olla veljeni vaimon tukena mm. synnytys pelkojen kanssa. Olin veljeni tukena myös synnytyksessä puhelimen välityksellä, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Vauvan synnyttyä heidän ensimmäinen kohtaaminen oli tosi vaikea. Olimme yhdessä kesämökillä, joten pikatapaamisesta ei ollut kysymys. Koitin taas niellä suruni ja pidin vauvaa sylissä, opastin kantoliinan käytössä ym. Välillä hakeuduin yksin jonnekin syrjään itkemään. Vaikka tästä kaikesta on jo aikaa ja olen nyt itse onnellisesti raskaana, nämä muistot saivat minut taas itkemään. Suru on meillä edelleen läsnä. Menetettyä lasta tämä uusi ei korvaa eikä poista omantunnon tuskia keskeytyksestä. </p><p></p><p>Vinkkinä siis sanoisin, että älä ainakaan missään tapauksessa syytä tai syyllistä miehesi veljeä ja hänen vaimoaan. He varmasti yrittävät parhaansa, kun ovat teitä tavanneet raskaudesta huolimatta. Paras on ehkä antaa asian vain olla ja ajan hoitaa haavoja pikkuhiljaa. Jos tulee sopiva tilanne, ehkä voit antaa myötätuntoa ja tukea kuuntelemalla. Aika auttaa ja jossain vaiheessa he oppivat hyväksymään lapsenne heidän surustaan erillisenä yksilönä. Raskausvaihe on varmasti se raskain ja ehkä tosiaan ne ensimmäiset kohtaamiset pienen vauvan kanssa. Ainakin itse olen jo päässyt jonkin verran asiasta yli. Kyseistä lasta kohtaan minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivisia tunteita. Aikuisten välillä asia hautuu vielä varmasti jonkin aikaa. Ilman niitä loukkaavia viestejä kaikki olisi jo varmasti tosi hyvin. Niitä ei vaan voi unohtaa vaikka ehkä anteeksi annetaankin.</p><p></p><p>Sitä menetyksen tuskaa ei kukaan muu voi ymmärtää kuin saman läpi käynyt. Siitä ei toivuta hetkessä vaikka ulkopuolisille tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Ehkä jonkin pienen häivähdyksen voit kuvitella, jos mietit että joutuisit nyt synnyttämään odottamasi lapsen kuolleena, jättämään hänet sairaalaan ja tulemaan tyhjin käsin kotiin. Se kuvitelma on kuitenkin vain kärpäsen kakka verrattuna siihen lamaannuttavaan tyhjän sylin tunteeseen mikä siinä tilanteessa kohtaa. Koita jaksaa ymmärtää heitä. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi täysin rinnoin. Se ei ole heiltä pois, mutta ehkä ei kannata ihan hirmuisesti hehkuttaa juuri heidän läsnäollessaan. Koittakaa vaikka keskittyä juttelemaan muista asioista ja käyttäytykää normaalisti niinkuin ennen raskautta. Se kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä ja säilytätte varmasti hyvät välinne <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p><strong>Uimista</strong> täytyy välttää, jos kohdunsuu alkaa avautua. Siihen asti se on turvallista. </p><p></p><p>Tosi moni teistä on uskaltanut lentää raskauden aikana. Itse en enää uskaltaisi, kun olen nähnyt miten siinä voi käydä. Lentokiellot ovat ihan meidän ja lasten turvaksi. <strong>Lentäminen</strong> voi nimittäin käynnistää synnytyksen - myös aivan liian aikaisin. En kestäisi kantaa sitä syyllisyyttä, jos lapsi syntyisi reissun vuoksi liian aikaisin ja joutuisi elämään loppuelämänsä kenties vaikeasti vammaisena. Näitä tapauksia nähneenä on tullut varovaiseksi.</p><p></p><p>Meidänkin pikkuisella on jo tietty <strong>rytmi</strong>. Yleensä nukkuu eniten päivällä ja aktiivisimmat ajat ovat myöhään illalla ja aamuyöllä. Touhuaa aina jonkin aikaa kerrallaan, hiljenee ja meno alkaa taas hetken päästä. Yöllä herään nykyään kerran-pari kertaa potkuihin ja myllerrykseen. Aika usein herätys on samalla kellonlyömällä eli siitä taitaa tulla syöttöaika <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>(.) Maaliskuu alkoi ja äitiyslomaan enää 2kk. Jeeee! Töissä on taas tosi raskasta. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aamukampa käyttöön. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Ehkä se helpottaisi, kun näkee miten piikit vähenee. </p><p></p><p>Barbbis 23+6</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Barbamama35, post: 25784774, member: 59759"] Kiitos uudesta pinosta! =) [B]maritta[/B]: Minäkin tungen lusikkani tähän soppaan. Olen itse ollut miltei samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Siksi haluan kertoa miltä silloin tuntui ja mikä meni omalta kannaltani pieleen. Ehkä sinä vältyt näiltä sudenkuopilta? Me siis jouduimme mieheni kanssa erittäin raskaan päätöksen eteen nt-ultran jälkeen. Päädyimme keskeytykseen, mutta päätös ei ollut helppo eikä sen kanssa ole helppo elää vieläkään (kesällä siitä tulee 2 vuotta). Läheiset sukulaiset tiesivät tilanteesta, mutta eivät oikein osanneet tukea meitä. Veljeni vetäytyi eikä halunnut kuulla koko asiasta. Hänen vaimonsa kuunteli minua, mutta syyllisti ja luokkasi sanoillaan. Tästä jäi jo tiettyä katkeruutta heitä kohtaan. Hyvin pian sen jälkeen veljeni vaimo tuli raskaaksi. Vauva oli todella toivottu (heillä oli takana aikainen keskenmeno) joten olin tietenkin onnellinen heidän puolestaan. Kuulin asiasta muuta kautta ja se oli kuulemma salaisuus, joten en ottanut asiaa esille. Odotin heidän itse kertovan asiasta. Kun kertoivat, onnittelin ja yritin olla kuin ei asia sattuisi. Hiukan välttelin heidän kohtaamista täytyy myöntää. Se oli vain liian raskasta nähdä heidän onneaan. Tuntui jopa siltä kuin he olisivat tahallaan halunneet satuttaa meitä vaikkei tietenkään asia niin ollut. Siis tilanteet joissa oltiin yhdessä ja veljeni silitteli vatsaa, he suukottelivat ja katselivat kuvastoista mitä tilaavat vauvalle ym. Tuntui vaan siltä, että eikö niitä olisi voinut tehdä sen jälkeen, kun me poistumme... En silti sanonut koskaan mitään. Me vain miehen kanssa vilkaisimme toisiamme ja molemmat ajattelimme samaa. Kotiin päästyämme itkimme molemmat suruamme. Mitä pidemmälle mentiin, sitä raskaammaksi tilanne kävi. Meille ei suotu uutta raskautta nopeasti vaan kituutimme vuoden ja kävimme myös läpi lapsettomuushoitoja. Veljeni lähetti minulle yllättäen sähköpostia, jossa haukkui minut pataluhaksi, kun en tue heitä tarpeeksi. Yritin ystävällisesti kysyä mitä olin jättänyt tekemättä ja koitin selittää, että tilanne on minulle todella vaikea, mutta olen silti koittanut parhaani mukaan olla heidän odotuksessaan mukana. Pyysin ymmärrystä. Vastaukseksi sain vähättelyä (he kokivat muka täsmälleen saman sen rv5 keskenmenon aikana) ja syytöksiä. Se satutti minua niin paljon, että lopullinen välien meno oli todella lähellä. Hän ei ole tähän päivään mennessä millään tavalla pahoitellut sanomisiaan ja varmasti ajattelee vielä samalla tavalla. Itse en ymmärrä miten heitä loukkasin omalla surullani. En sitä tuonut heidän tietoonsa vaikka kävin läpi helvetin. Koitin sen sijaan peittää suruni kaikin keinoin - mm. pitämällä etäisyyttä etten purskahtaisi itkuun heidän nähden. Nielin ajan myötä jonkin verran suuttumustani ja koitin olla veljeni vaimon tukena mm. synnytys pelkojen kanssa. Olin veljeni tukena myös synnytyksessä puhelimen välityksellä, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Vauvan synnyttyä heidän ensimmäinen kohtaaminen oli tosi vaikea. Olimme yhdessä kesämökillä, joten pikatapaamisesta ei ollut kysymys. Koitin taas niellä suruni ja pidin vauvaa sylissä, opastin kantoliinan käytössä ym. Välillä hakeuduin yksin jonnekin syrjään itkemään. Vaikka tästä kaikesta on jo aikaa ja olen nyt itse onnellisesti raskaana, nämä muistot saivat minut taas itkemään. Suru on meillä edelleen läsnä. Menetettyä lasta tämä uusi ei korvaa eikä poista omantunnon tuskia keskeytyksestä. Vinkkinä siis sanoisin, että älä ainakaan missään tapauksessa syytä tai syyllistä miehesi veljeä ja hänen vaimoaan. He varmasti yrittävät parhaansa, kun ovat teitä tavanneet raskaudesta huolimatta. Paras on ehkä antaa asian vain olla ja ajan hoitaa haavoja pikkuhiljaa. Jos tulee sopiva tilanne, ehkä voit antaa myötätuntoa ja tukea kuuntelemalla. Aika auttaa ja jossain vaiheessa he oppivat hyväksymään lapsenne heidän surustaan erillisenä yksilönä. Raskausvaihe on varmasti se raskain ja ehkä tosiaan ne ensimmäiset kohtaamiset pienen vauvan kanssa. Ainakin itse olen jo päässyt jonkin verran asiasta yli. Kyseistä lasta kohtaan minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivisia tunteita. Aikuisten välillä asia hautuu vielä varmasti jonkin aikaa. Ilman niitä loukkaavia viestejä kaikki olisi jo varmasti tosi hyvin. Niitä ei vaan voi unohtaa vaikka ehkä anteeksi annetaankin. Sitä menetyksen tuskaa ei kukaan muu voi ymmärtää kuin saman läpi käynyt. Siitä ei toivuta hetkessä vaikka ulkopuolisille tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Ehkä jonkin pienen häivähdyksen voit kuvitella, jos mietit että joutuisit nyt synnyttämään odottamasi lapsen kuolleena, jättämään hänet sairaalaan ja tulemaan tyhjin käsin kotiin. Se kuvitelma on kuitenkin vain kärpäsen kakka verrattuna siihen lamaannuttavaan tyhjän sylin tunteeseen mikä siinä tilanteessa kohtaa. Koita jaksaa ymmärtää heitä. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi täysin rinnoin. Se ei ole heiltä pois, mutta ehkä ei kannata ihan hirmuisesti hehkuttaa juuri heidän läsnäollessaan. Koittakaa vaikka keskittyä juttelemaan muista asioista ja käyttäytykää normaalisti niinkuin ennen raskautta. Se kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä ja säilytätte varmasti hyvät välinne :) [B]Uimista[/B] täytyy välttää, jos kohdunsuu alkaa avautua. Siihen asti se on turvallista. Tosi moni teistä on uskaltanut lentää raskauden aikana. Itse en enää uskaltaisi, kun olen nähnyt miten siinä voi käydä. Lentokiellot ovat ihan meidän ja lasten turvaksi. [B]Lentäminen[/B] voi nimittäin käynnistää synnytyksen - myös aivan liian aikaisin. En kestäisi kantaa sitä syyllisyyttä, jos lapsi syntyisi reissun vuoksi liian aikaisin ja joutuisi elämään loppuelämänsä kenties vaikeasti vammaisena. Näitä tapauksia nähneenä on tullut varovaiseksi. Meidänkin pikkuisella on jo tietty [B]rytmi[/B]. Yleensä nukkuu eniten päivällä ja aktiivisimmat ajat ovat myöhään illalla ja aamuyöllä. Touhuaa aina jonkin aikaa kerrallaan, hiljenee ja meno alkaa taas hetken päästä. Yöllä herään nykyään kerran-pari kertaa potkuihin ja myllerrykseen. Aika usein herätys on samalla kellonlyömällä eli siitä taitaa tulla syöttöaika :D (.) Maaliskuu alkoi ja äitiyslomaan enää 2kk. Jeeee! Töissä on taas tosi raskasta. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aamukampa käyttöön. :D Ehkä se helpottaisi, kun näkee miten piikit vähenee. Barbbis 23+6 [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Miksi palstalla sallitaan avoin ennakkoluuloisuus Afrikkalaisia kohtaan?
8 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
IL: Hallitus on valinnut nyt leikkauskohteeksi vammaiset lapset
14 min sitten
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Irwin, KIKKA, Armi aavikko, Jasmin Voutilainen, Yasmine Tukiainen, Badding,jne- nuorina kuolleet
27 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Tarvitseeko pakotteiden alla olevat Venäläiset todella Orpon junailemaa 60 miljoonan areenatuloa?
30 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Pyhyys kielletään yhteiskunnasta mm. kouluista ja epäpyyhyyttä tuodaan tilalle
Tänään 19:07
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Suomalaiset ovat viisastuivat ja alkoivat ajattelemaan omilla aivoillaan. Kirkosta erotaan ja kolisevat tyhjyyttä. Ne muutetaan parempaan käyttöön 👍
Tänään 18:56
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytökse
Tänään 18:53
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Suomi saa taas kansainvälistä katastrofiapua. Kiitos OrpoPurra, että teitte meistä avustettavan paskan maan
Tänään 18:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Media on täynnä pelottelua
Started by vierailija
Eilen 07:59
Luettu: 588
Aihe vapaa
2.
Eroottista sunnuntaita kaikille 🥰🥰🥰
Started by Rätti Väsynyt
Sunnuntai klo 09:33
Luettu: 530
Aihe vapaa
3.
Heippa fm vielläkö käyt täällä?
Started by 9MM.
Eilen 02:04
Luettu: 485
Aihe vapaa
4.
Menkääpäs nyt sinne kaakoihin ryyppäämään, saadaan suomen syntyvyys kasvuun
Started by viisikymppinen isoäiti
Eilen 13:21
Luettu: 455
Aihe vapaa
5.
"Asiantuntijan mukaan Venäjä on todennäköisesti asettanut räjähteet jo valmiiksi, jotta Suomi voitaisiin lamauttaa hetkessä."
Started by vierailija
Eilen 23:09
Luettu: 389
Aihe vapaa
6.
Isänpäivän kunniaksi lista historian suurimmista spermalingoista. Olkaa hyvät ja paheksukaa taas faktoille te 2 tiettyä naista😅
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:04
Luettu: 380
Aihe vapaa
7.
Melanian syvä inho ja vastenmielisyys Donald Trumpia kohtaan paljastui videolta. Hän sylkäisi teatraalisesti molempien halausten jälkeen! Katsokaa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:12
Luettu: 370
Aihe vapaa
8.
Riikka iskussa: "Suomen talouskasvu jämähti 10. huonoimmalle sijalle koko maailmassa
Started by vierailija
Eilen 18:34
Luettu: 356
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Irwin, KIKKA, Armi aavikko, Jasmin Voutilainen, Yasmine Tukiainen, Badding,jne- nuorina kuolleet
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
IL: Hallitus on valinnut nyt leikkauskohteeksi vammaiset lapset
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
Miksi palstalla sallitaan avoin ennakkoluuloisuus Afrikkalaisia kohtaan?
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Toukokuiset 2025
Latest: #kakstoista
11 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Juhana Vartiainen A-Studiossa: "Minä ja Satonen lähdemme tammikuussa Aasiaan hakemaan työntekijöitä Suomeen"
Latest: Johnny Appleseed
20 min sitten
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1064
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kesäkuun Kastehelmet 2012 **MAALISKUUSSA**
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
