Siis sain nyt ladattua sen sinne aijaa.com sivulle, mitä sitte pitää painaa? En vaan osaa tai sit en tajua
Kesäkuiset
- Viestiketjun aloittaja Helmut
- Ensimmäinen viesti
Onnistui, ja hyvät viivat!!! onnea vielä
Okei, hyvä! 
Ihmetyttää vaan tosiaan se että miksi ei ole vielä tumma viiva? Vaikka on vissiin tummentumaan päin? Niin tulee vaan kaiken mailman ajatukset päähä
Ihmetyttää vaan tosiaan se että miksi ei ole vielä tumma viiva? Vaikka on vissiin tummentumaan päin? Niin tulee vaan kaiken mailman ajatukset päähäOkei, hyvä!
Mä en saa vieläkään tummaa. Eli älä välitä testiviivojen tummuudesta.
Onko sulla mitkä viikot menossa?
Helmut tee ihmeessä digitesti niin ei tarvitse viivojen kanssa tuhrata.Minäkin saisin varmaan vieläki haamuja jos liuskojen tekoa oisin jatkanu.Täräytin digin kehiin ja loppui jahkailu
Mulla ei muuta oiretta oikeestaan oo kun että tissit on turkasen kipeät ja muodot on lainassa itse dolly partonilta
Mulla ei muuta oiretta oikeestaan oo kun että tissit on turkasen kipeät ja muodot on lainassa itse dolly partonilta
Mäkin nyt äsken tein digin, ja tuli "raskaana 1-2" eli mullakun on viikkoa 4+3 niin täsmäisi tuon digin kanssa(ko)?
Moikka!
Liityn tänne teidän joukkoon tuolta kuumeilijoiden puolelta. Tänä aamuna plussasin ja laskurit näyttää lasketuksi ajaksi 2.6.2018
Tämän hetkinen tunne on varovaisen onnellinen, mutta enimmäkseen oon vaan paniikissa ja en oikein usko tätä todeksi. Meillä siis taustalla tammikuussa ekassa ultrassa todettu keskeytynyt keskenmeno. Se oli aivan kauheaa aikaa ja siitä henkisesti toipuminen vei tosi pitkään. Siksi nyt pelottaa tosi paljon, että jos tässä käy samoin, en siksi vielä ainakaan faceryhmään uskalla liittyä. Mutta listaan miut voi lisätä, eli: Scarlet-/2.6./ensimmäinen. Tällä kertaa en kyllä jätä mitään arvailujen varaan vaan menen sinne varhaisultraan. Onko kellään kokemusta, että pääsisköhän tässä miun tilanteessa ihan kunnallisella puolella varhaisultraan? Sillon ekassa raskaudessa todettiin, että raskaus on mennyt kesken joskus viikolla 6. Onko siinä olemassa jotain sellasta jouston varaa, että kun on kerran saanut keskeytyneen keskenmenon, niin nyt ultraisivat aikaisin?
Liityn tänne teidän joukkoon tuolta kuumeilijoiden puolelta. Tänä aamuna plussasin ja laskurit näyttää lasketuksi ajaksi 2.6.2018
Tämän hetkinen tunne on varovaisen onnellinen, mutta enimmäkseen oon vaan paniikissa ja en oikein usko tätä todeksi. Meillä siis taustalla tammikuussa ekassa ultrassa todettu keskeytynyt keskenmeno. Se oli aivan kauheaa aikaa ja siitä henkisesti toipuminen vei tosi pitkään. Siksi nyt pelottaa tosi paljon, että jos tässä käy samoin, en siksi vielä ainakaan faceryhmään uskalla liittyä. Mutta listaan miut voi lisätä, eli: Scarlet-/2.6./ensimmäinen. Tällä kertaa en kyllä jätä mitään arvailujen varaan vaan menen sinne varhaisultraan. Onko kellään kokemusta, että pääsisköhän tässä miun tilanteessa ihan kunnallisella puolella varhaisultraan? Sillon ekassa raskaudessa todettiin, että raskaus on mennyt kesken joskus viikolla 6. Onko siinä olemassa jotain sellasta jouston varaa, että kun on kerran saanut keskeytyneen keskenmenon, niin nyt ultraisivat aikaisin?Tervetuloa uudet turisemaan joukkoon!
Minulla myös iski järkyttävän flunssan! Nokka vuotaa ja yskittää, kuumeinen olo mutta ei ole kuumetta. Liekö siis normaalia? Ja yskiessä jomottaa tuonne alavatsan seutuville..
Plus alaselkää särkee.
Mutta päätin, etten valita oireista.
Meinasin tuossa kauppareissulla pillahtaa itkuun kesken mandariinien poiminnan, kun rupesin ajattelemaan anopin reaktiota tähän raskauteen (ja siis varmasti iloinen reaktio tulee olemaan, ei sillä ). On varmana tyttö tulossa kun niin herkäks vetää jo nyt!
Tyttöä odottaessa olin nimittäin todella itkuherkkä, ja poikaa odottaessa melko seesteinen (mitä nyt muutamat ärinät.. ).
Ja kaupasta kotiin tullessa mies otti kaikki kauppakassit, koska "en saa rasittaa itseäni". No lol, kyllähän sitä tuolla työmaalla pittää isoja ukkeja ja mammoja käännellä, niin muutama kauppakassi ei tunnu missään. Mutta ihana toisaalta että tollee huolehtii..
Mulla myös monta liikakiloa, ajattelin lenkkeillä ja uida. Jos mahdollista niin joskus kävisi jumppailemassa. Nykyinen liikuntamäärä on liian vähäinen ja koostuu lenkeistä silloin tällöin. Plus nyt otin sen linjan herkkujen suhteen, etten osta ite. Jos juhlissa tarjolla, voin ottaa kohtuudella. Muuten ei mitään. Edellisissä raskauksissa oli radit, ja luultavasti tässäkin tulee olemaan..
Minulla myös iski järkyttävän flunssan! Nokka vuotaa ja yskittää, kuumeinen olo mutta ei ole kuumetta.
Liekö siis normaalia? Ja yskiessä jomottaa tuonne alavatsan seutuville..Plus alaselkää särkee.
Mutta päätin, etten valita oireista.
Meinasin tuossa kauppareissulla pillahtaa itkuun kesken mandariinien poiminnan, kun rupesin ajattelemaan anopin reaktiota tähän raskauteen (ja siis varmasti iloinen reaktio tulee olemaan, ei sillä
). On varmana tyttö tulossa kun niin herkäks vetää jo nyt!Tyttöä odottaessa olin nimittäin todella itkuherkkä, ja poikaa odottaessa melko seesteinen (mitä nyt muutamat ärinät..
).Ja kaupasta kotiin tullessa mies otti kaikki kauppakassit, koska "en saa rasittaa itseäni". No lol, kyllähän sitä tuolla työmaalla pittää isoja ukkeja ja mammoja käännellä, niin muutama kauppakassi ei tunnu missään.
Mutta ihana toisaalta että tollee huolehtii.. Mulla myös monta liikakiloa, ajattelin lenkkeillä ja uida. Jos mahdollista niin joskus kävisi jumppailemassa. Nykyinen liikuntamäärä on liian vähäinen ja koostuu lenkeistä silloin tällöin.
Plus nyt otin sen linjan herkkujen suhteen, etten osta ite. Jos juhlissa tarjolla, voin ottaa kohtuudella. Muuten ei mitään. Edellisissä raskauksissa oli radit, ja luultavasti tässäkin tulee olemaan..Mulla on kanssa liikaa kiloja ihan järkyttävästi. Ei voi kyllä lihoa yhtään. Näyttää kyllä pukkaavan pahaa oloakin, että ei hirveesti maita. Mulla oli ekassa raskaudessa radi, se insuliinihoitoinen versio. Eli piikit oli aamuin illoin ja puolivälistä ramppasin lääkäriultrissa muutaman viikon välein. Tulee varmasti tässäkin, jos nyt siihen asti pästään. Samalla tarkoittaa suunniteltua sektiota ainoana vaihtoehtona. Lenkkeillä pitäisi ja uimassa käydä. Täytyy katsoa ajan käyttöä. Mulla on tuo alle kolmivuotias osan viikkoa päiväkodissa, silloin kun se on kotona ei pääse edes sinne lenkille.
Onko teillä tämä ollut ihan suunniteltu juttu? Mellä ei ollut ehkäisyä, mutta kun ei kuulunut, unohtu koko asia ja aattelin, että se siitä sitten. Nyt olen aika halolla päähän lyöty.
Onko teillä tämä ollut ihan suunniteltu juttu? Mellä ei ollut ehkäisyä, mutta kun ei kuulunut, unohtu koko asia ja aattelin, että se siitä sitten. Nyt olen aika halolla päähän lyöty.
Minä kerkesin vauvakuumeilla pari vuotta, mies oli sitä mieltä että kaksi meille riittää. Alkoi tuossa kesällä sitten pohtimaan asiaa vakavammin, ja elokuussa hääpäivänä toi kimpun, jossa oli viisi kukkaa. Sanoi sitten, että ehkä meille vielä yksi mahtuisi. Ja ekasta yrityskierrosta se näköjään sitten tärppäsi, ja minä oon ihan ällikällä lyöty, että nytkö jo..
Ja ekasta yrityskierrosta se näköjään sitten tärppäsi, ja minä oon ihan ällikällä lyöty, että nytkö jo.. Mä olen vauvakuumeillut pari vuotta, vaikka sitä ennen vannoin etten mitään lapsia tule ikinä saamaan. Kaikki ne ärsyttävät, jotka olivat varmoja että mieleni vielä muuttuu, olivat NIIN oikeassa!
Täällä vähän "tulee jos on tullakseen" -meiningillä ollaan menty muutama kuukausi. Ja nyt sitten tärppäsi! <3 Äitini kanssa juuri juteltiin, ja olen täsmälleen saman ikäinen kun hän minua odottaessaan. (Yhyyyyy niisk!)
@Scarlet- ! <3 kaikki etähalit sinne, toivottavasti kävit juttelemassa silloin aiheesta kun keskeytynyt keskenmeno todettiin ja sen jälkeen. Minullekin jäi yhdestä aika voimakkaasta negatiivisesta tapauksesta trauma, joka pitkään vaikeutti elämää. Nyt se onneksi on käsitelty niin että saan niistä kokemuksista voimaa.
Kannattaa ottaa tuo heti puheeksi kun ekan kerran soitat neuvolaan. Jos ei muuta, niin voithan käydä yksityisellä ultrassa, jos kotipaikkakunnallasi ne ovat suht sopivan hintaisia?
Täällä vähän "tulee jos on tullakseen" -meiningillä ollaan menty muutama kuukausi. Ja nyt sitten tärppäsi! <3 Äitini kanssa juuri juteltiin, ja olen täsmälleen saman ikäinen kun hän minua odottaessaan. (Yhyyyyy niisk!)
@Scarlet- ! <3 kaikki etähalit sinne, toivottavasti kävit juttelemassa silloin aiheesta kun keskeytynyt keskenmeno todettiin ja sen jälkeen. Minullekin jäi yhdestä aika voimakkaasta negatiivisesta tapauksesta trauma, joka pitkään vaikeutti elämää. Nyt se onneksi on käsitelty niin että saan niistä kokemuksista voimaa.
Kannattaa ottaa tuo heti puheeksi kun ekan kerran soitat neuvolaan. Jos ei muuta, niin voithan käydä yksityisellä ultrassa, jos kotipaikkakunnallasi ne ovat suht sopivan hintaisia?
Viimeksi muokattu:
Mulla ollut ihan HIRVEE vauvakuume viimeisen vuoden, mutta koitin hillitä sitä koska meillä oli häät suunniteltu kesäksi 2017, enkä kuitenkaan halunnu ryhtyy yrittämään ennen häitä.
Häiden jälkeen sitten tuumasta toimeen ja plussasinkin tosi nopeasti.
// Niin ja tervetuloa kaikki uudet Kivaa kun tänne tulee porukkaa. Mullakin huomenna testipäivä, toivottavasti viivat ovat jatkaneet vahvistumista. Dpo 18 siis huomenna.
Häiden jälkeen sitten tuumasta toimeen ja plussasinkin tosi nopeasti.
// Niin ja tervetuloa kaikki uudet
Kivaa kun tänne tulee porukkaa. Mullakin huomenna testipäivä, toivottavasti viivat ovat jatkaneet vahvistumista. Dpo 18 siis huomenna.
Viimeksi muokattu:
Kiitos Santso etähaleista. Oon vähän sellanen sulkeutuja, että en osaa omista huolistani puhua ja en silloin käynyt asiasta puhumassa missään vaikka alunperin oli tarkoitus. Kannan keskenmenosta ikuisesti muistona tatuointia käsivarressa, sen ottaminen oli mulle tosi tärkeetä ja terapeuttista. Jälkeen päin kun miettii, niin olisi ollut fiksua puhua asiasta jonkun kanssa, niin ehkä tän asian käsittelyyn ei olisi mennyt niin pitkään. Koko kevät ja kesä meni miulla vähäb bilettäessä ja eläessä hetkessä ja oikeestaan vasta kesän jäljeen kiireiden hellittäessä uskalsin suoda tälle yrittämiselle ihan tosissaan ajatuksia ja kuin ihmeen kaupalla kaikki napsahtikin melkein heti kohdalleen, kun uskalti antaa tälle kaikelle mahdollisuuden.
Niin ja siis meillä täysin suunniteltu ja hartaasti toivottu. Yritys aloitettiin kesäkuussa 2016. Nyt toivon niin älyttömän paljon vaan, että kaikki menisi hyvin. En vielä uskaltanut tänään soittaa neuvolaan, jotenkin tää tuntuu niin uskomattomalta. Päätin tehdä huomenna aamulla vielä varmuudeksi uuden testin ja soitan sitten neuvolaan.
Onko täällä muuten muita jotka ovat pitäneet vauvahaaveet ja yrittämisen salassa? Me olemme pitäneet molempien perheet ihan pimennossa, muutama hyvä ystävä tietää yrityksestä ja keskenmenosta. Perhe ei tiedä mitään. En malta odottaa, että pääsen kertomaan perheelle. Tosin ajateltiin tehdä se vasta kun tää on paljon varmemmalla pohjalla. Varmaan jollain joulukortilla tms.
Oon vähän sellanen sulkeutuja, että en osaa omista huolistani puhua ja en silloin käynyt asiasta puhumassa missään vaikka alunperin oli tarkoitus. Kannan keskenmenosta ikuisesti muistona tatuointia käsivarressa, sen ottaminen oli mulle tosi tärkeetä ja terapeuttista. Jälkeen päin kun miettii, niin olisi ollut fiksua puhua asiasta jonkun kanssa, niin ehkä tän asian käsittelyyn ei olisi mennyt niin pitkään. Koko kevät ja kesä meni miulla vähäb bilettäessä ja eläessä hetkessä ja oikeestaan vasta kesän jäljeen kiireiden hellittäessä uskalsin suoda tälle yrittämiselle ihan tosissaan ajatuksia ja kuin ihmeen kaupalla kaikki napsahtikin melkein heti kohdalleen, kun uskalti antaa tälle kaikelle mahdollisuuden.Niin ja siis meillä täysin suunniteltu ja hartaasti toivottu. Yritys aloitettiin kesäkuussa 2016. Nyt toivon niin älyttömän paljon vaan, että kaikki menisi hyvin. En vielä uskaltanut tänään soittaa neuvolaan, jotenkin tää tuntuu niin uskomattomalta. Päätin tehdä huomenna aamulla vielä varmuudeksi uuden testin ja soitan sitten neuvolaan.
Onko täällä muuten muita jotka ovat pitäneet vauvahaaveet ja yrittämisen salassa? Me olemme pitäneet molempien perheet ihan pimennossa, muutama hyvä ystävä tietää yrityksestä ja keskenmenosta. Perhe ei tiedä mitään. En malta odottaa, että pääsen kertomaan perheelle. Tosin ajateltiin tehdä se vasta kun tää on paljon varmemmalla pohjalla. Varmaan jollain joulukortilla tms.
Me jätettiin kaikki ylimääräinen pois joskus siinä touko-kesäkuun kiepeillä ja sai tullakseen kun tärppää jos ja kun kaikki menee hyvin niin 7paikkainen auto tännekin pitää hommata.
Vauvakuumeesta olen puhunut lähimmille ystäville, mutta tästä miehen mielenmuutoksesta ja yrittämisestä ei ole kerrottu. Ja tästä plussastakaan ei ole kerrottu kenellekään, ajateltiin että ensin päästäisiin turvallisimmille viikoille että ehkä kerrotaan sitten molempien vanhemmille ja sitten ekan ultran jälkeen uskalletaan kertoa lapsille, ja ystäville.
Mä soitin eilen neuvolaan ja varattiin aika. Kysyin samalla onko mahdollista päästä johonkin varhaisultraan, kun mulla yks tuulimuna ollu vuosi sitten. Täällä ei ainakaan kuulemma pääse, kun on vaan yks pieleen mennyt raskaus eli yksityiselle on mentävä jos haluaa varmistuksen ennen rv12. Tosin sano sit et voidaan yrittää kuunnella niitä sydänääniä neuvolassa ennen sitä, jos se vähän rauhottais mieltä (jos siis kuuluu äänet). Nyt varattiin siis sellanen kokeilukerta kuuntelulle ja sit varsinainen neuvola erikseen vielä.
Mä soitin kanssa tänä aamuna neuvolaan ja oottelen nyt sit sieltä päin terkkarin soittoo. Vähän jännittää kun miut laitettiin sille samalle terkalle jolla olin sillon edellisen kesken menneen raskauden aikana. En haluis joutuu vastailee kysymyksiin keskenmenosta, mutta taatusti niitä tulee