@Paputoive voimia
Me varmaan kerrotaan jossain vaiheessa.
Mua harmittaa kauheesti kun tämä LA tulee todennäköisesti aika lähelle mulle rakkaan ihmisen tärkeää juhlapäivää ja (täysin typerää ennakkoon murehtia) haluaisin kovasti olla hänen kanssaan sitä viettämässä.
Todennäköisesti kuitenkin jo toukokuussa on meillä nyytti sylissä jos kaikki menee hyvin ja jos kaikki menee kuten edellisten kanssa
Mulla ei merkittävää pahoinvointia oo ollu, mutta sitäkin enemmän semmosia itku&ärtymis hetkiä ihan pienistä asioista.
Harmittaa itseäni myös mut en vaan voi näille mitään...
Mä oon todella huono valehtelemaan ja salaamaan mitään. Mä oon enemmän semmon suora ihminen ja multa kysyttäessä saa kyllä vastauksen.
Ehkä sen takia mua jopa ahdistaa tämä että tästä ei tiedä nyt kuin mies ja mun erittäin hyvät ja erittäin läheiset 100% luotettavat luottoystävät joita on kolme.
Mä en tiiä ymmärtääkö kukaan mua tai pääseekö jyvälle, mutta siis mun on todella hankala esim kavereille ketä kysyy pikkujouluihin / tyttöjen iltoihin jne keksiä mitään tekosyytä , samalla pelkään että loukkaan heitä kun tää kuitenkin jossain vaiheessa (toivottavasti) tullaan kertomaan kaikille ja poden huonoa omaatuntoa myös siitä että ehkä he kokevat ettei mulle seura kelpaa? Ja tiedän et jos he tietäisi voisin köpötellä matkassa ihan vesi linjalla
Sitte töissä on yt.t edessä ja mua kismittää sekin.
Ehkä mä haluisin vaan sulloutua tähän omaan kuplaan..
Puoliso ehdotteli nimiä tossa mut sitte ei suostu keskustelee muista raskauteen liittyvistä jutuista kuten esim ihan tulevat hankinnat ja huone järjestelyt koska hänellä on nyt joku kamala tunne siitä että jos hän alkaa elää tätä todeksi nii sitte tää raskaus meneekin kesken ja me ei saadakaan vauvaa ja hän on jotenki jinksannu koko homman
Että jos mulla nyt joskus vähä päässä pyörii miljoona asiaa ja monta ei mitenkään tähän hetkeen liittyvää nii samaa se on muillakin
Mä meen keskittyy nyt tähän hetkeen ja aamukahviin.
Me varmaan kerrotaan jossain vaiheessa.
Mua harmittaa kauheesti kun tämä LA tulee todennäköisesti aika lähelle mulle rakkaan ihmisen tärkeää juhlapäivää ja (täysin typerää ennakkoon murehtia) haluaisin kovasti olla hänen kanssaan sitä viettämässä.
Todennäköisesti kuitenkin jo toukokuussa on meillä nyytti sylissä jos kaikki menee hyvin ja jos kaikki menee kuten edellisten kanssa
Mulla ei merkittävää pahoinvointia oo ollu, mutta sitäkin enemmän semmosia itku&ärtymis hetkiä ihan pienistä asioista.
Harmittaa itseäni myös mut en vaan voi näille mitään...
Mä oon todella huono valehtelemaan ja salaamaan mitään. Mä oon enemmän semmon suora ihminen ja multa kysyttäessä saa kyllä vastauksen.
Ehkä sen takia mua jopa ahdistaa tämä että tästä ei tiedä nyt kuin mies ja mun erittäin hyvät ja erittäin läheiset 100% luotettavat luottoystävät joita on kolme.
Mä en tiiä ymmärtääkö kukaan mua tai pääseekö jyvälle, mutta siis mun on todella hankala esim kavereille ketä kysyy pikkujouluihin / tyttöjen iltoihin jne keksiä mitään tekosyytä , samalla pelkään että loukkaan heitä kun tää kuitenkin jossain vaiheessa (toivottavasti) tullaan kertomaan kaikille ja poden huonoa omaatuntoa myös siitä että ehkä he kokevat ettei mulle seura kelpaa? Ja tiedän et jos he tietäisi voisin köpötellä matkassa ihan vesi linjalla
Sitte töissä on yt.t edessä ja mua kismittää sekin.
Ehkä mä haluisin vaan sulloutua tähän omaan kuplaan..
Puoliso ehdotteli nimiä tossa mut sitte ei suostu keskustelee muista raskauteen liittyvistä jutuista kuten esim ihan tulevat hankinnat ja huone järjestelyt koska hänellä on nyt joku kamala tunne siitä että jos hän alkaa elää tätä todeksi nii sitte tää raskaus meneekin kesken ja me ei saadakaan vauvaa ja hän on jotenki jinksannu koko homman
Että jos mulla nyt joskus vähä päässä pyörii miljoona asiaa ja monta ei mitenkään tähän hetkeen liittyvää nii samaa se on muillakin
Mä meen keskittyy nyt tähän hetkeen ja aamukahviin.